On aika aloittaa kukkiva vallankumous

Pitkät |

13.5.2026

Kunnon kansalainen antaa pihansa rönsytä.

Teksti
Jenni Hamara

Oletko koskaan miettinyt, miksi pihasi näyttää siltä kuin näyttää? Todennäköisesti sieltä löytyy ainakin nurmikko. Muita suomalaisen pihan bingo-osumia ovat tuija, alppiruusu tai orapihlaja-aita. Parvekkeella törmää todennäköisesti pelargoniin, päivänkakkaraa muistuttavaan markettaan ja ruukun reunoilta terhakkaina kurkisteleviin orvokkeihin.

Ihmiset ajattelevat tekevänsä yksilövalintoja, mutta jostain syystä aika monen piha muistuttaa naapurin pihaa.

Suomalaisen pihan bingo-osumat eivät aina ole näyttäneet tältä eivätkä oman puutarhan kasvivalinnat ole aina olleet yksilövalintoja. Esimerkiksi humalan viljely oli kuninkaan käskystä 1400-luvulta alkaen vuosisatojen ajan pakollista ja lakisääteinen humalan viljelyvelvollisuus lakkasi Suomessa lopullisesti vasta vuonna 1915. Pihatunkion reunalla sojottikin todennäköisesti humalasalkoja, joita pitkin kasvi kiipeili.

Maata saattoi ihmisten lisäksi siistiä laiduntava karja, jonka työn sivutuotteena avoimia, vähäravinteisia ympäristöjä vaativat ketokasvit rehottivat. Tavallisten ihmisten pihamaat, hakamaat ja ojanpientareet olivat siis pitkään pölyttäjien paratiiseja.

Työmaasta vapaa-ajan keitaaksi

Nykyisenkaltainen mitään tuottamaton pihanurmikko alkoi olla mahdollinen enemmistölle vasta kapitalismin ja tekniikan edetessä. Nyt jatkuvaa leikkaamista, lannoitusta, kastelua sekä huoltoa vaativa hyvinvoiva nurmikko viestii naapurille, että sen ylläpitäjä on kunnon ihminen. Taloudellisesti menestynyt kansalainen arvostaa vapaa-aikaa ja antaa siksi robottiruohonleikkurin hoitaa homman. Myös järjestelmä kiittää, kun kunnon kansalainen hankkii vuosittain uudet patentoidut kesäkukat ja muistaa päivittää puutarhanhoitovälineistön uusimpaan malliin.

Piha onkin viime vuosikymmeninä muuttunut kulutuskohteeksi ja vapaa-ajan keitaaksi. Siitä on tullut jopa henkilökohtaisen brändin rakentamisväline ja lifestyle-projekti. Niukkaa selviytymistä tukevan perunapellon ja hyötykasvien sijaan pihalta löytyy todennäköisemmin terassi, ulkokeittiö ja kalusteita rentoutumisen tueksi.

Millainen piha heijastaisi tähän maailmanaikaan sopivaa moraalia ja vastuullisuutta?

Nurmikon tila kertoo
luokasta ja moraalista

Nurmikon rooli statussymbolina ei ole uusi ilmiö. Nurmikon juuret ulottuvat ainakin keskiaikaan, jolloin eurooppalaisten linnojen ympäriltä hakattiin puusto pois näkyvyyden parantamiseksi. Näin vihollinen ei päässyt lähestymään huomaamatta. Yhteiset laidunmaat, joiden kasvuston karja piti lyhyenä, voi myös mieltää nurmikon esimuodoiksi.

1600–1700-luvuilla nurmikko alkoi kehittyä yläluokan statussymboliksi. Kenellä tahansa ei ollut varaa pitää laajoja maa-alueita tuottamattomassa käytössä. Nykyään tavallisillakin ihmisillä on mahdollisuus ylläpitää näitä puhtaasti esteettisiä joutomaita. Luksustuotteesta ja sodankäynnin innovaatiosta on tullut massojen perustuote.

Michael Pollan kuvaa kirjassaan Toinen luonto – Puutarhurin oppivuodet, kuinka hänen asuinnaapurustossaan lyhyeksi leikatuilla nurmikoillaan ihmiset viestivät toisilleen jakavansa samat keskiluokkaiset arvot. Sama eetos jaetaan laajasti halki Yhdysvaltojen esikaupunkien. Pollan kuvaa, kuinka normista poikenneet ovat saaneet hyvin pian korjaavaa palautetta ja jopa joutuneet taistelemaan oikeudessa ja maksamaan sakkoja annettuaan pihanurmensa kukkia vapaammin.
Pölyttäjien kannalta parempi piha siis koetaan usein uhkana ja nähdään irtisanoutumisena yhteisistä arvoista ja järjestyksen ylläpidosta. Nurmikko on muuttunut yläluokan erottautumiskeinosta keskiluokan yhtenäisyyden symboliksi.

Ajat kuitenkin muuttuvat. Yhtenäistä keskiluokkaa tai yhtenäiskulttuuria ei enää samalla tavalla ole olemassa kuin muutama vuosikymmen sitten. Ilmastokriisi ja luontokato alkavat näkyä myös keskiluokassa pysyneiden arjessa. Sen luulisi heijastuvan meidän pihoihimme.
Millainen piha heijastaisi tähän maailmanaikaan sopivaa moraalia ja vastuullisuutta?

Olisiko menneisyyden villimmille pihapiireille ja yhteisille laidunmaille jotain käyttöä nykypäivänä? Ne voisivat viestiä, että tontin omistaja kantaa huolta yhteisestä ruokaturvasta ja ehkäisee luontokatoa omassa korttelissaan.

Yhteisiä laidunmaita ei tosin enää juuri ole. Niittyjen ja ketojen pinta-alasta on hävinnyt 90 prosenttia 1960-luvun jälkeen ja 99 prosenttia 1800-lukuun verrattuna. Tämä kehityskulku on pitkälti syynä siihen, että nyt joka viides pölyttäjälaji on vaarassa kadota Suomesta.

Villi ratkaisu

Pihoja Suomessa kuitenkin riittää ja niissä piilee avain ongelman ratkaisuun. Kuntien viheralueita ja kotipihoja on Suomessa noin kymmenen kertaa enemmän kuin niittyjä ja ketoja on jäljellä. Suomen omakotitalojen pihojen yhteenlaskettu pinta-ala vastaa 33 kansallispuiston pinta-alaa.

Sillä, miten suomalaiset pihojaan hoitavat, on väliä. Jos kaikki ryhtyisivät huomioimaan pölyttäjät omissa puutarhoissaan ja parvekkeillaan, voitaisiin muuttaa kehityksen suuntaa.

Sen vuoksi Luonnonsuojeluliitto on julkaissut Pölyttäjäkasvioppaan, josta löytyy napin painaluksella pölyttäjille hyviä kasveja. Opas on käytännön apu kasvivalintoja pähkäilevälle, mutta yhtä paljon tarvitaan asennemuutosta. Enää ei ole syytä hävetä liian pitkäksi venähtänyttä nurmea. Pihan rönsyilevät luonnonkukat ja lahopuut ovat vastuullisen puutarhurin ylpeydenaihe ja kunnon kansalaisen merkki.

Luonnonsuojeluliitto kutsuukin kaikki mukaan kukkivaan vallankumoukseen, jossa niksautetaan tapamme katsoa omaa pihaamme, ojan pieliä ja liikenneympyröitä.
Ne ovat nykyajan yhteislaidunmaita ja kadonneiden niittyjen sisaria, joita oikein hoitamalla voimme antaa uhanalaisille kimalaisille, perhosille ja sarvijäärille mahdollisuuden selvitä.

Upota siis sormet multaan, kylvä kukkiva nurmikko ja levitä sanaa. Kaverikin saattaisi innostua!

Luonnonsuojelija-lehti on jäsenetu

Liity jäseneksi

Auta pölyttäjiä kukkasin

Uusi, ilmainen Pölyttäjäkasviopas auttaa sinua valitsemaan kauniita ja helppohoitoisia kasveja, jotka todella auttavat pölyttäjiä.

Pölyttäjäkasvioppaaseen