Luonto kuuluu jokaiselle lapselle

18.8.2026

”
”Ensimmäinen nuotio, yö tähtitaivaan alla tai harvinaisen linnun kohtaaminen voivat herättää uteliaisuuden, joka kasvaa elinikäiseksi luontosuhteeksi”, kirjoittaa Luontoliiton toiminnanjohtaja Silvia Modig kolumnissaan.

Lapsi metsässä luontoleirillä — Kuva: Luontoliitto

Teksti

Luontoliiton toiminnanjohtaja Silvia Modig

Kesä on monelle lapselle aikaa, jolloin metsät muuttuvat leikkipaikoiksi, järvenrannat tutkimusretkien kohteiksi ja ensimmäinen yö teltassa piirtyy mieleen lapsuuden muistona, joka kulkee matkassa koko elämän. Tällaiset kokemukset eivät synny itsestään. Niitä mahdollistavat aikuiset, yhteisöt ja pitkäjänteinen leiritoiminta.

Luonnossa vietetty kesä jättää jälkiä, jotka kantavat pitkälle aikuisuuteen. Ensimmäinen nuotio, yö tähtitaivaan alla tai harvinaisen linnun kohtaaminen voivat herättää uteliaisuuden, joka kasvaa elinikäiseksi luontosuhteeksi. Samalla syntyy ystävyyksiä, opitaan yhteistyötä ja huomataan, että luonnossa jokaisella on oma paikkansa.

Yhä useamman lapsen mahdollisuus osallistua tällaisiin kokemuksiin on nyt vaakalaudalla. Perheiden taloudellinen tilanne näkyy yhä selvemmin lasten vapaa-ajassa. Leireille ilmoittauduttiin tänä kesänä aiempaa huomattavasti vähemmän.

Kun arjen menot kasvavat, ensimmäisiä säästökohteita ovat usein harrastukset. Se tarkoittaa, että juuri ne lapset, jotka hyötyisivät yhteisöllisestä tekemisestä ja turvallisista luontokokemuksista eniten, voivat jäädä niiden ulkopuolelle.

Luontosuhde ei synny luokkahuoneessa eikä ruudun ääressä.

Samaan aikaan tiedämme, että luonnossa liikkuminen tutkitusti vahvistaa sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Leirit tarjoavat paljon enemmän kuin mielekästä kesätekemistä. Ne opettavat vastuunkantoa ja yhteisöllisyyttä, rohkaisevat kokeilemaan uutta ja rakentavat luottamusta omiin kykyihin. Luonto toimii ympäristönä, jossa onnistumisen kokemuksia syntyy ilman suorituspaineita.

Leiritoiminnalla on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Se ehkäisee yksinäisyyttä, vahvistaa osallisuutta ja tarjoaa nuorille mahdollisuuksia ottaa vastuuta sekä kartuttaa ensimmäisiä työkokemuksiaan ohjaajina.

Jos haluamme kasvattaa sukupolven, joka ymmärtää luonnon arvon ja on valmis sitä puolustamaan, meidän on huolehdittava siitä, että mahdollisimman moni lapsi pääsee kokemaan luonnon omakseen. Luontosuhde ei synny luokkahuoneessa eikä ruudun ääressä vaan metsäpolulla, melontaretkellä ja yhteisen nuotion ympärillä, vaikkapa kesäleirillä turvallisten aikuisten opastamana.

Siksi kysymys on myös yhdenvertaisuudesta ja siitä, millaisen suhteen seuraava sukupolvi rakentaa luontoon. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus viettää aikaa metsässä ainakin yhtenä kesänä riippumatta perheen tulotasosta.

Julkaistu Luonnonsuojelijassa 3/2026