Jokaisella on paikkansa lähimetsän puolustamisessa

Pääkirjoitus

Liisa Hulkko, Luonnonsuojelija-lehden päätoimittaja

Elämme lähimetsien kanssa samaan tahtiin. Yhdessäelo on usein yhtä arkista kuin kaupassakäynti. Lähimetsässä käynti ei ole aina pyhä kokemus, mutta ajatuskin metsän menetyksestä saa kylmän pelon valahtamaan kehoon. Niin tärkeä ympärillämme oleva luonto meille on.

Usein lähimetsää aktivoidutaan puolustamaan liian myöhään, kun metsätyökoneet ovat jo paikalla. Tietoa metsien puolustamisesta siis tarvitaan. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luontoliitto ovat järjestäneet parin vuoden aikana kattavia kuntametsävaikuttamisen koulutuksia Helsingissä, Espoossa, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Nyt syksyllä käynnistyvät Kuopion ja Joensuun koulutukset. Tarjoamme tavallisille ihmisille keinoja puolustaa lähimetsiään. Se tuo voimaa.

Sain kunnian opettaa viestintää Kotimetsän puolustajat -koulutukseen osallistuneille ja voimaannuin itsekin nähdessäni innokkaiden metsiensuojelijoiden kokoontuvan yhteen ja suorastaan janoavan tietoa.

Koulutuksen läpikäyneet antoivat kiitosta asiantuntevista koulutussisällöistä. Huomioni kiinnitti palautteissa se, että yhtä tärkeää tuntui olevan yhteisön löytäminen. Koulutuksessa parasta oli ”olla mukana porukassa, jossa kaikilla yhteinen halu suojella luontoa”, ”saman henkiset, luonnon puolella olevat ihmiset, jotka olivat aivan ihania kaikki” sekä ”yhteen kokoontuminen, yhdessä oleminen”.

Luonnonsuojelutyössä on usein kyse yhteisöllisyydestä, yhdessä tekemisestä. Luonnonsuojelu on yksin vaikeaa, mutta ryhmässä voi jakaa niin töitä kuin huolia ja ilojakin. Jos yhtä väsyttää, toinen voi tsempata. Ja kun vastaan tulee uudenlainen tilanne, on hyvä, että mukana on ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia ja ratkaisukeinoja.

Luonnonsuojelu on yksin vaikeaa, mutta ryhmässä voi jakaa niin töitä kuin huolia ja ilojakin.