Jakaminen vaatii mutta myös voimistaa luottamusta muihin

Kolumni

Emilia Voltti

Naapuriapu kukkii nykyisessä opiskelijoille tarkoitetussa asuintalossani. Asukkaiden sosiaalisen median ryhmässä voi pyytää lainaksi tai lahjoittaa muille mitä tahansa sateenvarjoista huonekaluihin. Joskus en ehdi tarjota naapurille lainaksi tämän pyytämää asiaa, koska niin moni muu on ehtinyt auttaa jo ennen minua. Myös pilaantuvat ruuat tekevät nopeasti kauppansa ja olen itsekin monta kertaa pelastanut naapurin ruokahävikin roskiksilta – oikein mielelläni.

Vaikka jakamistaloudesta on alettu puhua enemmän viime vuosina digitaalisten palveluiden kuten Airbnb:n tai Uberin yhteydessä, sillä voi viitata myös laajemmin yksityishenkilöiden väliseen resurssien jakamiseen, lainaamiseen ja vaihtamiseen. Taloyhtiöiden yhteiskäyttöiset pyykkituvat ja saunat ovat niin perinteikkäitä ja yleisiä, että harva edes yhdistää niitä muodikkaaseen käsitteeseen. Kuitenkin ne säästävät tilojen lämmitykseen kuluvaa energiaa sekä vähentävät neliöiden tarvetta, koska omasta asunnosta pääsee tarvittaessa muihin tiloihin.

Omassa talossani jaamme asukkaiden kesken myös lukusalin, terassin ja kerhohuoneen, jotka ovat jatkuvassa käytössä toisin kuin ne yksityiskäytössä olisivat. Ilahduttavasti jakamista tapahtuu muodollisemman toiminnan lisäksi spontaanisti ilman pakkoa tai voiton tavoittelua, eikä tämä kosketa pelkästään köyhien opiskelijoiden välistä solidaarisuutta. Myös vakavarainen, omistusasunnossa asuva tuttavani kertoi lainauskulttuurista yhteisöllisessä asuintalossaan. Arkiset kohtaamiset yhteistiloissa voivatkin meidän kokemuksiemme perusteella lisätä myös muunlaista jakamista ja yhteisöllisyyttä.

Yhteisöllisyys voikin olla eräänlaista rikkautta, jota ei mitata omistamisen vaan avun määrässä.

Naapurien välisen jakamisen kulttuurin mahdollistaa paitsi asuminen lähekkäin myös tutustuminen naapureihin henkilökohtaisesti. Jakaminen vaatii luottamusta ja siksi monet alustoilla toimivat yritykset ovat tehneet luottamuksen lisäämisestä oman myyntituotteensa. Suuren talon naapurusto on samanaikaisesti sekä tarpeeksi suuri yhteisön tarpeiden täyttämiseksi että tarpeeksi rajattu luottamuksen ylläpitämiseksi.

Jakaminen voi olla naapuruston yhteinen projekti, joka helpottaa arkea ja auttaa säästämään, mutta uskon, että ennen kaikkea se parantaa asumiskokemusta ja elämänlaatua. Avun antaminen ja vastaanottaminen lisäävät solidaarisuutta ja luottamusta koko yhteisössä. Yhteisöllisyys voikin olla eräänlaista rikkautta, jota ei mitata omistamisen vaan avun määrässä. Silloin kaikkea ei tarvitse itse omistaa.

Lähestyvä joulu on niin ikään jakamisen aikaa. Omassa suvussani sovimme pari vuotta sitten, ettemme jaa enää aikuisten kesken joululahjoja. Se vähentää stressiä ja rauhoittaa muutenkin kiireistä aikaa ennen juhlaa. Olen huomannut, että juuri juhlien aikaan monet suorittavat perinteitä pakonomaisesti, vaikka joskus kannattaisi pysähtyä miettimään yhdessä, mikä tuntuu aidosti merkitykselliseltä ja mitä oikeasti tarvitsee. Tottumusten tilalle voi syntyä uusia perinteitä, uudenlaisia jakamisen ja juhlimisen kulttuureita.