Keskellä kesää

Heinäkuun helteet eivät vielä ole osuneet kohdalle. Viimepäivien epävakainen sää on enemmän ohjannut vaatekaapille etsimään lisäpaitoja sadevarustuksen alle. Kesäkuun lopun hellejakso kuivatti luonnon ja sade tuli kyllä tarpeeseen, mutta kohtuus tuntuisi hyvältä myös tässä asiassa. Auringon paistaessa kesän päiväperhoset levittäytyvät kukkaniittyjen ylle. Hopeatäplät, tesmaperhoset ja lukuisat sinisiivet etsivät kukkien mesivarastoja ja suojaisia munintapaikkoja lehtien varjosta.

Keskikesän upeita kukkijoita ovat kämmekät. Yleisin niistä on mariankämmekkä tummatäpläisine lehtineen. Mariankämmekän kukkien väri vaihtelee punaisen sävyissä hyvin vaaleasta tummaan hehkuun.

Yleinen on kesäyössä tuoksuva valkolehdokkikin. Valkolehdokin kukkavana nousee lehtiruusukkeen keskeltä. Valkoisten kukkien tuoksu on huumaava.

Kolmas kämmekkäkasvi, johon voi törmätä on punakämmekkä.  Kukan väri vaalenee vanhetessaan.

Lintujen pesinnät ovat suurelta osin jo poikasvaiheessa. Osalla jatkuu vielä pesään ruokinta mutta suuri joukko poikasista on jo siirtynyt maastoon. Näin on isolepinkäiselläkin, jonka maastopoikaset ovat olleet näkösällä Ruokojärven lintutornin tien varrella.

Ja Huruslahdella naurulokkien lentoharjoitukset ovat jo kovassa vauhdissa.

Maastossa voi törmätä yksin olevaan linnunpoikaseen. Yleensä niillä ei ole mitään hätää ja parhaiten poikasta auttaa jättämällä sen rauhaan ja poistumalla paikalta. Kaupunkialueella voi tervapääskyn poikaset pudota korkealta pesästä eivätkä ne ilman ihmisen apua pääse takaisin pesään. Tällaisessa tilanteessa poikanen pitäisi saada palautettua tervapääskyn pesän suojaan mahdollisimman pian.

Sienikausi lähestyy, tässä esimakua kannon nokassa. Sudenmaito-niminen limasieni on vallannut vanhan kannon.