Pölyttäjäsilmälasit päässä

22.8.2025

Silmäni ovat aiemminkin olleet auki luonnon monimuotoisuudelle – ja sen puutteelle. Olen surrut puupeltoja ja turvekenttiä sekä iloinnut runsaslahopuustoisista metsistä ja vanhoista piha- ja puistopuista. Kuitenkin sen jälkeen, kun aloin työskennellä pölyttäjien elinolojen parantamiseksi, nenälle tupsahtivat aivan huomaamatta pölyttäjäsilmälasit.

Tampereen Kalevan kirkon puistoa peittää matalaksi siistitty nurmikko. Kuva Titta Vikstedt

Kolumni

Emilia Pippola, Luonnonsuojeluliiton ympäristökasvattaja

Niiden läpi katson ympäristöä pölyttäjien näkökulmasta. Näkyykö perhosten toukille sopivia ravintokasveja, kimalaisten ja kukkakärpästen suosimia mesikasveja sekä sarjakukkaiskasveja kukkajäärien iloksi. Entä löytyykö pesäpaikkoja erakkomehiläisille tai ovatko haitalliset vieraskasvit vallanneet alaa.

Kesällä tarkkailin kauhulla erään seurakuntatalon takapihan nurmea, joka ei ollut käytössä, mutta jota robottiruohonleikkuri piti hyvin lyhyenä. Valitettavasti muuallakin perusoletus on yhä useimmiten tasaiseksi ajeltu nurmikko, vaikka niitä ei perustetakaan enää yllätyshyökkäyksiltä varautumiseen 1500-luvun englantilaisten ja ranskalaisten linnojen tapaan. Noilta ajoilta juontaa kuitenkin juurensa nurmikon rooli eräänlaisena statussymbolina.

Nurmikoilla on toki paikkansa, esimerkiksi osana kulttuurihistoriallista ympäristöä tai pelikenttinä, mutta pölyttäjien ja muun luonnon näkökulmasta ne ovat lähes autiomaita. Nurmikko saikin ansaitusti Suomen Luonto -lehdeltä vuoden turhakkeen arvonimen viime vuonna. Onneksi yhteiskunnassa on myös laajemmin alettu kyseenalaistaa nurmikoiden merkitystä ja arvostaa luonnoltaan monipuolisempia viheralueita.

Ilahduttavia esimerkkejä löytyy koko ajan enemmän.

Asennemuutos ei aina näy vielä käytännössä, mutta ilahduttavia esimerkkejä löytyy koko ajan enemmän. Vanhalle pelikentälle on perustettu niitty Tampereen Nekalassa, Helsingin Töölönlahdenpuistossa on näyttävät kukkaistutukset, Turussa kehitetään Skanssin biodiversiteettipuistoa ja Rudus on muuttanut Oulunsalon entisen kivenottoalueen niityksi. Lisäksi kaatopaikkoja kukitetaan, kouluniittyjä perustetaan, lahopuuaitoja rakennetaan, nurmikoiden annetaan paikoin kasvaa niityiksi ja yhä useampi valitsee hyviä mesikasveja puutarhaan ja parvekkeelle.

Luonnonsuojeluliitto kehittää Priodiversity LIFE -hankkeessa helppoja ja edullisia pölyttäjien tukemisen keinoja yhteistyökaupunkien, Naantalin ja Ylöjärven, kanssa. Pölyttäjäsilmälasit asetetaan hankkeessa myös mahdollisimman monen muun kunnan ja kotipuutarhurin nenälle. Ota sinäkin rohkeasti lasit päähäsi ja katso omaa tai taloyhtiön pihaa pölyttäjien silmin. Näetkö autiomaan vai luonnoltaan monipuolisen pölyttäjien keitaan? Löydätkö kehitettävää?

Myös puutarhan syystyöt ja taloyhtiön syystalkoot kannattaa suunnitella pölyttäjien näkökulmasta. Unohdetaan haravointi ja rakennetaan sen sijaan vaikkapa risuaitaa, istutetaan kukkasipuleita ja kylvetään kotimaisten niittykukkien siemeniä!

Tampereen Nekalassa on muutettu vanha pelikenttä niityksi.

Hanke on saanut osarahoitusta Euroopan unionin LIFE -ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan unioni tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.