Niityttämisen mestari

Risto Murto on tehnyt töitä niittyjen ja ketojen eteen 1980-luvulta lähtien. Silloin maataloudessa tapahtui muutos. Eläimet vietiin sisätiloihin, ja laidunniityt jätettiin oman onnensa nojaan pensoittumaan. Niistä riippuvaiset lajit alkoivat vähetä. Murto ryhtyi töihin.

”Olen aina halunnut tehdä konkreettista talkootyötä luonnon hyväksi. Se on minun elämäntapani: haluan toimia”, hän sanoo.

Murto edisti niittyjen hoitoa työssään Lohjan ympäristöyksikössä ja vapaa-ajallaan hän veti ensin WWF:n talkooleirejä ja alkoi sitten hoitaa Luonnonsuojeluliiton yhdistyksen kautta niittyjä. Lohjan Seudun ympäristöyhdistys on nyt hoitanut jo yli 30 vuoden ajan kahta kummiketokohdetta: Kokkilan ketoa ja Maksjoen niittyä.

Kun saadaan niityt kukkimaan, palaavat perhoset ja hyönteiset ja niiden perässä linnut.

”Talkoissa on innostunutta joukkoa. Ihmiset näkevät, että he voivat olla omin käsin edistämässä luonnon monimuotoisuutta. Kun saadaan niityt kukkimaan, palaavat perhoset ja hyönteiset ja niiden perässä linnut. Siinä on uskomaton voima!”

Jos on oma piha, voi pölyttäjiä auttaa omassa arjessaan.

”Helpointa on jättää pihalla joku alue hoitamatta ja antaa ruohovartisten kasvien kasvaa. Voi kitkeä pois niitä kasveja, joita ei halua pihalle ja vaalia niitä niittylajeja, joiden toivoo runsastuvan. Hallittu hoitamattomuus on hyvä periaate pihalla”, hän kertoo.

Murto neuvoo tutkimaan pihan maaperää ja tekemään suunnitelmia sen mukaan. Jos maaperä on kuivaa ja vettäläpäisevää, muodostuu niitty suhteellisen helposti. Rehevämultaiselle pihalle niityn perustaminen on vaikeampaa, mutta aina voi istuttaa perhosten suosimia perennoja.

Risto Murron omassa pihapiirissä Lohjalla on 200–300 aarin kokoinen niitty, joka on perustettu entiselle mansikkamaalle. Niityn hoitamisessa auttavat Murron ahvenanmaalaislampaat. Lisäksi pihassa kiekuvat kukot ja kotkottavat kanat. Sekin on suojelua: kanat ovat Alhon kannan perimää ja mukana Luken maatiaiskanojen säilytysohjelmassa.

Murrolla on pitkä kokemus kuntatöistä: hän johti 30 vuotta Lohjan ympäristöyksikköä ja on sen jälkeen toiminut kaupunginvaltuutettuna. Kaupungin perinnemaisemien hoito on ykkönen, mutta katse kannattaa kääntää myös puistoihin.

”On syvälle pinttynyt näkemys, että kaikkialla pitää olla pelkkää nurmea. Nurmikkokin on ihan ookoo, jos sillä on käyttöä. Niityt toisivat kuitenkin monimuotoisuutta ja väriloistoa. Siitä kannattaa tehdä kuntalaisaloite”, hän innostaa.

Niittyjen hoito säästää työvoimaakin jokaviikkoiseen nurmikonleikkuuseen verrattuna.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2025.