Ollessani pyöräilemässä Vihdissä metsäautotiellä päätin pitää tauon tukkipinon luona. Otin retkituolin tarakalta ja istahdin kamera sylissäni toivoen näkeväni jonkun linnun.
En yhtään huomannut, että naarassusi oli tullut noin 15–20 metrin päähän. Se tuijotti minua. Siinä tosiaan katselimme toisiamme silmästä silmään. Nostin kameran varovasti ja otin noin 150 kuvaa. Laskin kameran hitaasti syliini. Jatkoimme tuijottamista. Ajantaju katosi täysin.
Aikansa minua katseltuaan susi poistui ylväästi ja rauhallisesti metsään. Sillä oli vielä pennut lähistöllä.
Suomalainen asuu pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jonka ekosysteemissä sudella ja muillakin suurpedoilla on sijansa. Miten sivistys ja ymmärrys luonnosta ja lajien elintavoista tavoittaisi suuremman joukon suomalaisia?
Saimaannorppa ja susi paljastavat suomalaisen luontopolitiikan
Mitä yhteistä on saimaannorpalla ja sudella? Nopeasti ajatellen ei paljoakaan mutta kun lajien ahdinkoa tarkastelee tarkemmin, paljastuu jotain mielenkiintoista suomalaisesta luontopolitiikasta.
Maa- ja metsätalousministeriö haluaa aloittaa sudenmetsästyksen jo tammikuussa, vaikka susikanta ei sitä kestä. Samalla ministeriö suunnittelee merkittäviä muutoksia metsästyksen sääntelyyn.