Luonnonkukkia omalle pihalle

Pelkillä jalostetuilla puutarhakasveilla laitetulta pihalta ei Essi Kuparin mukaan löydy paikallisille eliölajeille talvehtimispaikkoja tai juuri mitään muutakaan.

”Mettä saattaa olla tarjolla, mutta paikallisesti erikoistuneet lajit eivät pysty hyödyntämään tällaista pihaa. Esimerkiksi mäkihiilikoi talvehtii vain metsäapilan juuren läheisyydessä. Osa hyönteislajeista taas pystyy talvehtimaan ulkomaisillakin lajeilla”, hän sanoo.

Jos haluaa harjoittaa paikallisen luonnon kanssa vuorovaikutuksessa olevaa puutarhanhoitoa, kannattaa suosia paikallisia lajeja. Ne ovat kestäviä, koska ne ovat sopeutuneet olosuhteisiin pitkän ajan kuluessa ja sietävät talvimärkyyttä sekä paahdetta. Niitä ei tarvitse hoitaa ja lannoittaa samalla tavalla kuin jalostettuja kasveja.

Paikallisia ratkaisuja

Tavallisen viherpeukalon piha voi olla tärkeä pelastuslautta pölyttäjille yksipuolisten nurmikkopihojen ja betoniviidakon keskellä.

”Luontokato ilmenee paikallisesti, ja paikalliseen ongelmaan on paikalliset ratkaisut. Suomessa käytetään todella vähän luonnonkasveja. Vielä on näkemättä, miltä näyttää luonnonkasveista tehty kukkapenkki. Veikkaan, että se on näyttävä”, Kupari sanoo ja toivoo, että ihmiset kokeilisivat rohkeasti luonnonkukkia omilla pihoillaan.

Silmiinpistävin ero jalostettuihin lajeihin lienee se, että suomalaisista luonnonkukista puuttuvat pääsääntöisesti valtavat terälehdet; eksoottinen, näyttävä kukinta jää vähemmälle.
”Olemme huomanneet, että villinä ratapihoilla ja tienposkessa kasvaessaan kukat näyttävät pienemmiltä kuin rehevään kasvumultaan päästessään”, Kupari toteaa.

Vaikuttavasta kukinnasta ei siis tarvinne tinkiä niin paljon kuin voisi kuvitella. Luonnonkukkapihan perustaminen ei myöskään ole vaikeaa. Jos luonnonkasveja istuttaa tai kylvää kukkapenkkiin, voi sitä hoitaa samalla tavoin kuin muutenkin hoitaisi kukkapenkkiä. Kukkivaa nurmikkoa puolestaan voi leikata samaan tapaan kuin leikkaisi nurmikkoa, paitsi harvemmin. Kerran kuussa riittää.

”Olen havainnut, että vaikeus piilee uusien juttujen opettelussa. Niittyjen perustaminen ja hoito on uutta. Usein niitä yritetään tehdä liian varjoisaan tai rehevään paikkaan. Varjoisiin ja paahteisiin paikkoihin on omat lajinsa. Karua ketoa ei voi perustaa sinne, missä on aiemmin kasvanut koiranputkea ja mesiangervoa”, Kupari vinkkaa.

Pohjatyöt on tehtävä hyvin. Aurinkoinen, mahdollisimman vähän rikkaa kasvava alue on paras. Pohjalle kannattaa kipata vähintään 20 senttimetriä soraa, sepeliä tai hiekkaa, jotta saa hyvän alun.

Kylvä kasvimaantiedettä kunnioittaen

Entä sitten siemenseokset: voiko niiden mukana tulla epätoivottuja lajeja?
”Näkisin, että ulkomailta tuotujen yksi- tai kaksivuotisten lajien kanssa ei ole vaaraa. Ne eivät sotke paikallisia populaatioita. Mutta jos tuomme esimerkiksi monivuotista keltamaitetta Saksasta ja se jää tänne kasvamaan ja sekoittuu paikallisiin populaatioihin, niin mielestäni se ei ole hyvä juttu.”

Kupari kannustaa välttämään eri alueilta tulevien kasvien sotkemista, sillä Suomen oloihin sopeutuneilla lajeilla on eri ominaisuuksia kuin keskieurooppalaisilla sisarillaan. Hän sanoo kuitenkin ymmärtävänsä, että ajatus on kaukana kuluttajan todellisuudesta sillä hetkellä, kun mennään kauppaan ostamaan siemeniä.

Entä mitä luonnonkukkia pölyttäjiä pihalleen toivovan kannattaa hankkia?

”Eniten liikennettä Tampereen niityillämme näkyy neidonkielellä, harmiolla ja kaikissa kaunokeissa. Suosittuja ovat myös isomaksaruoho, purtojuuri ja ruusuruoho”, Kupari kertoo.

Huomio kevätkukkijoihin

Tärkeää on myös miettiä, kuinka luonnonkukkapiha tukee pölyttäjiä koko kasvukauden ajan.

”Kannattaa kiinnittää huomiota kevätkukkijoihin. Hviä kevätkukkijoita ovat esimerkiksi vuokot, kiurunkannukset, kevätesikko, lehtoimikkä ja ketotaskuruoho. Näitä kaikkia on saatavilla kaupallisesti, muttei välttämättä paikallista kantaa. Syksyn tullen ei kannata niittää kaikkia kasveja. Jos pihassa on kukkapenkki, on syytä jättää kasvit talventörröttäjiksi. Harvinaisissa suomalaisissa luonnonkasveissa talvehtii moni”, Kupari listaa.

Tärkeitä ovat niin ikään risu- ja lehtikasat sekä lahopuun jättäminen pihamaastoon. Talvella jäätymätön lehtikomposti on kovakuoriaisten aarreaitta.

”Niistä on löytynyt eteläisiä, harvinaisia kovakuoriaisia. Komposti ei saisi kastua, joten se kannattaa sijoittaa pihan nurkkaan tai puiden alle.”

Tontille jätetty kasa peseekin kaupasta ostetun hyönteishotellin usein mennen tullen.

Kitke harkiten

Luonnonkukkapihaa hoitaessa Kupari kannustaa pohtimaan, kenelle ympäristöä on luomassa. Villin vyöhykkeen taimistolla ja niityillä sallitaan kasvatettavien yksilöiden rinnalle ilmaantuvat lajit, jos niistä ei ole haittaa.

”Kitkiessä pohdimme jatkuvasti, miksi toiset kitketään ja miksi toiset saavat jäädä. Jos tarkoituksena on vaalia ketokasvillisuutta, monivuotiset paljon tilaa vievät lajit, kuten pietaryrtti ja pujo, saavat lähteä. Rikkaruoho on liukuva käsite, joka muodostuu alueen tavoitteiden kanssa.”