Kukkiva kaatopaikka

Teksti Jenni Hamara

Kuvat HSY

Kun pääkaupunkiseudun asukas kuulee sanan Ämmässuo, nousee mieleen todennäköisesti valtava haiseva jätevuori, jonne ruuhka-Suomen jätteet kipataan. Ämmässuo on mielikuvissa paikka, joka tekee mieli kiertää kaukaa.

Tämän mielikuvan voi nyt unohtaa. Ämmässuota ei enää edes kutsuta kaatopaikaksi vaan alueella sijaitsee Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) ekoteollisuuskeskus, jossa kaikki sinne päätyvä aines muokataan ja hyödynnetään uudelleen.

Vanhan kaatopaikan tunnistaa kesän edetessä sen laella loistavasta kukkamerestä.

”Tavallisesti kaatopaikan päälle tehdään jälkihoitona nurmikko, koska puustoa ja pensaita ei voi istuttaa pintarakenteiden vaurioitumisriskin vuoksi. Tällä kertaa mietittiin, että mitä jos homma hoidettaisiin pykälää paremmin ja kylvettäisiinkin niitty”, HSY:n ympäristöpäällikkö Liisa Suhonen kertoo.

Tavoitteena on rakentaa 32 hehtaaria niittyjä pölyttäjien elinalueeksi. Se vastaa noin 45 jalkapallokentän kokoista aluetta.

Ennen niittykasvien siementen levittämistä kasvualusta on tehty niille sopivaksi. Sitä varten Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa valmistettiin kylvettävälle niittytyypille räätälöity kasvualusta kierrätysraaka-aineista hyödyntämällä biojätteen käsittelyssä jalostettuja multatuotteita.

Tutkimusta tunturimaisemissa

Viime kesänä päästiin ensimmäistä kertaa havainnoimaan, mitä kasveja ja eläimiä nuorelta kaatopaikkaniityltä löytyy. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölältä pyydettiin asiantuntijatukea maisemoinnin luontovaikutusten arvioimiseen.

”Tuntui jännittävältä päästä yleisöltä suljetulle alueelle tekemään tutkimusta. Kuvittelin etukäteen, että Ämmässuolla olisi hajua, mutta ei siellä haissut. Mäellä oli tuulista ja vaikutelma oli hyvin tunturimainen ja hiljainen. Paljaassa, avoimessa maastossa kuului vain etäisiä työkoneiden ääniä ja kiurun laulua”, Heliölä kuvailee ensivaikutelmiaan.

Kukkaloisto on silti yleisöltä suljettu, sillä täyttömäki sijaitsee teollisuusalueen keskellä. Lisäksi kukkaniityn alla on kaatopaikkakaasujen keräysjärjestelmä ja alueella liikuttaessa mukana on pidettävä kaasumittaria.

”Keräysjärjestelmän kaasukaivojen lähelle ei saa mennä niistä ajoittain purkautuvien metaanikaasujen vuoksi. Puuttomalla mäellä ne hajoavat tuuleen nopeasti, mutta tämä tuo maastotyöskentelyyn tiettyä vaaran tuntua”, Heliölä kuvaa.

Tuuli rajoittaa myös alueella viihtyvien pölyttäjien määrää, sillä monet hyönteiset tarvitsevat suojaa. Kesä kesältä alueen lajiston uskotaan silti monipuolistuvan. Jo viime kesänä havaittiin 15 perhoslajia ja lähes 90 lajia pistiäisiä. Lanttuperhoset ja hohtosinisiivet olivat yleisiä, mutta niityiltä löytyi myös Etelä-Suomessa harvinainen kanervakimalainen.

”Perhosista löysin alueelta myös harvalukuista helmihopeatäplää, jolla oli viime kesänä muutenkin Suomessa harvinaisen hyvä vuosi”, Heliölä kertoo.

Toivottuja ja ei-toivottuja vieraita

Niitystä hyötyvät muutkin kuin hyönteiset. Alueella on pesinyt huuhkaja, jonka on hyvä saalistaa isolla avoimella alueella. Ämmässuon niityt sijaitsevat metsän keskellä, mikä näkyy eläinkunnan vierailijoissa.

”Peuroja on paljon. Oletettavasti hyönteiset houkuttelevat myös lintuja paikalle. Tringa ry käy seuraamassa lintuja ja on keskittynyt lokkien ja varislintujen määriin. Nyt pyysimme yhdistystä seuraamaan lisäksi alueen muutoksen vaikutusta linnustoon”, Suhonen kertoo.

Suljetulle alueelle löytävät tiensä myös ei-toivotut vieraat. Lupiini ja kurtturuusu kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin, joiden kitkeminen vaatii sitkeää vuosien työtä.

”Järjestämme kaksi kertaa vuodessa henkilöstölle vieraslajitalkoot, joilla viestitään samalla vieraslajien torjunnan tärkeydestä. Alueella työskentelee kesäisin myös vihertyöntekijä, joka torjuu vieraslajeja”, sanoo Suhonen.

Luonnonvaraisten pölyttäjien lisäksi mehiläistarhaaja toimitti niitylle kymmenen mehiläispesää, joille on varattu osa niitystä. Ämmässuon jätevuori tuottaa siis myös omaa hunajaa.

Pienlentokentät, hylätyt kaatopaikat ja junaratojen varret ovat pölyttäjille tärkeitä uuselinympäristöjä. Ne voi nähdä nykypäivän perinnemaisemina. Olennaista on, että niittyjen lajit löytävät paikan elää.

Nykyajan perinnemaisema

Koska kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia ja ne ovat vähentyneet yli 90 prosenttia 1960-luvulta nykypäivään, kannattaa ihmisen muokkaamia maisemia katsoa uusin silmin.

”Pienlentokentät, hylätyt kaatopaikat ja junaratojen varret ovat pölyttäjille tärkeitä uuselinympäristöjä. Ne voi nähdä nykypäivän perinnemaisemina. Olennaista on, että niittyjen lajit löytävät paikan elää”, sanoo Heliölä.

Myös HSY:llä nähdään näiden ihmissilmän katveeseen jäävien alueiden arvo.

”Olemme kertoneet muissa jätelaitoksissa toimiville kollegoille Ämmässuon hankkeesta oppimistamme toimintatavoista. Asioita voi tehdä jätehuollossa luonnon kannalta paremmin eikä se vaadi aina isoja muutoksia”, Suhonen tiivistää.