Kaupunkilaiset pölyttäjien puolelle

Teksti Jenni Hamara

Naantalin kaupungin puutarhuri Kaisa Lindellin työnkuvaan on tullut muutos: omaa vastuualuettaan hoitaessaan hän kerää myös luonnonkukkien siemeniä.

Syy muutokseen on Naantalin kaupungin ja Suomen luonnonsuojeluliiton viime vuonna aloittama yhteistyö osana EU:n rahoittamaa Priodiversity LIFE -hanketta. Naantalin kaupunki on alkanut huomioida uudella tavalla pölyttäjiä alueidensa hoidossa. Kaupungin työntekijöitä on koulutettu luonnonkukkien siementen keruuseen ja uusiin ympäristön hoitokäytäntöihin.

Tavoitteena on kehittää ja levittää pölyttäjät huomioivan luonnonhoidon malli mahdollisimman moneen Suomen kuntaan. Naantali ja Ylöjärvi ovat lähteneet mukaan pioneerikuntina, joista muut voivat myöhemmin ottaa mallia. Nyt edessä on ensimmäinen todellinen pörriäiskesä.

Siementen keruu vaatii tarkkuutta

Puutarhuri Lindellin lähtiessä siementenkeruuseen täytyy muutaman ennakkoehdon täyttyä.
”Tarvitaan hyvä keli. Pitää olla kuivaa. Iltapäivä on aamua parempi siementenkeruuaika. On myös tarkkaa, että kerää siemenet oikeaan aikaan kesästä. Muuten voi käydä kuten minulle kaunokkia kerätessäni. Lähdin lomalle ja palattuani siemenet olivat jo ehtineet varista”, hän kertoo.

Siementenkeruupäivinä mukaan pakataan isoja mustia muovilaatikoita, joilla tavallisesti kuljetetaan tavaraa. Laatikon pohjalle levitetään sanomalehti, etteivät siemenet karkaa. Matkaan saadaan esihenkilön laatima lista kerättävien kasvien siemenistä. Kun saalis on kasassa, kasvien nimet merkitään heti muistiin ja ne tuodaan sisälle varastoon kuivumaan.
”Seuraamme siementen tilannetta, hölskyttelemme niitä ja perkaamme ne. Emme jätä rönsyjä ja varsia. Kun kuivat siemenet on putsattu, ne laitetaan kirjekuoreen, johon merkitään keruuvuosi ja sisältö.”

Viime kesän jäljiltä Lindellillä on käsissään nippu kirjekuoria. Niistä löytyy valkoailakkia, hopeahanhikkia, päivänkakkaraa ja rantakukkaa. Siankärsämöä on niin valkoisena kuin kellertävän sävyisenä. Löytyy myös rantakukkaa, neidonkieltä ja jänönapilaa.

”Tervakukkaa on mukava kerätä. Se rapisee helposti talteen. Olen pikkutytöstä asti tykännyt myös ailakeista. Kutsuin niitä paukkukukiksi. Ennen nupun aukeamista ne on kiva napsauttaa puhki”, kuvaa Lindell.

Siemeniä kerätessään Lindell arvioi silmämääräisesti esiintymään koon. Aina on jätettävä osa siemenistä paikalleen kylväytymään. Kerätyt siemenet puolestaan päätyvät esimerkiksi vastaperustetuille uusniityille.

Puutarhuri Lindellin kesään niityt tuovat perkaamista, siimaamista ja leikkuujätteiden haravointia. Haitallisten vieraslajien torjunta kuuluu myös työlistalle.
”Leikkaamme lupiinien kukintoja ketoalueiden lähellä. Niiden juuret ovat syvällä ja sitkeässä. Ja ne tykkäävät levitä!”

Kyltit karistavat ennakkoluulot

Luonnonkasvien käyttäminen kaupunkiympäristössä poikkeaa istutuskukkien hoidosta.
”Se on täysin eri juttu. Meillä paljon ryhmäkasveja, kesällä kukkamaita ja kukkaruukkuja. Ne vaativat säännöllistä kastelua, lannoitusta ja hoitoa. Niityillä taas rikkakasvien poisto vie aikaa.”

Yhtenä Luonnonsuojeluliiton ja Naantalin kaupungin yhteistyön tavoitteena on kasvattaa kaupunkilaisten kiinnostusta ja ymmärrystä luonnonvaraisista pölyttäjistä ja innostaa kaupunkilaisia pölyttäjien elinolosuhteita ja monimuotoisuutta edistäviin tekoihin omilla pihoillaan.

Uusniityille pystytetään pölyttäjätoimista kertovia kylttejä. Näin varmistetaan, että käyttäjät ymmärtävät lahopuiden, lahopuuaitojen ja hyönteishotellien olevan paikalla luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi.

Ensi kesänä Lindell kollegoineen pääsee taas syvemmälle luonnonkasvien maailmaan Luonnonsuojeluliiton ja Villi vyöhyke ry:n kouluttaessa lisää siementenkerääjiä. Kun siemenet on kylvetty Naantalin kedoille, on seuraavien kuntien vuoro muuttaa ajatteluaan ja astua uuteen aikaan.