Aloittelijalle sopivat villiyrtit ja villivihannekset

Vinkit |

12.5.2026

Villiruuan sesonki on parhaimmillaan loppukeväästä ja alkukesästä, kun villiyrttien ja villivihannesten lehdet sekä versot ovat vielä nuoria. Kotimaista ja villinä versovaa superruokaa voi kuitenkin kerätä luonnosta läpi kasvukauden.

Teksti

Hanne Valtari

Luonto on jälkeen kattanut keväisen noutopöydän tarjolle. Villiä ruokaa kasvaa siellä täällä kaupunkien keskustoja myöten; monet villiyrtit ja -vihannekset ovat niin sitkeitä eläjiä, että ne puskevat jopa läpi betonin ja asfaltin. Tuota villikasvien voimaa kannattaa meidän ihmistenkin nauttia ravintona!

Liian läheltä autoteitä syötävää ei toki kannata poimia. Mikä tahansa teistä tarpeeksi etäällä oleva viheralue, jättömaa tai lähimetsä kuitenkin sopii villiruuan keräämiseen.

Villiruokaa etsivän kannattaa myös huomioida, että keruualueella ei ole käytetty torjunta-aineita tai että esimerkiksi nurmikkoa ei ole ajettu bensakäyttöisellä leikkurilla. Ihan lenkkipolun vierestä ei myöskään kannata villiä syötävää keräillä, vaan jättää ainakin koiranhihnan mitan verran varomatkaa.

Aloittelijalle sopivat villiyrtit ja villivihannekset

Monia villikasveja voi poimia jokaisenoikeuksilla, kuten metsissä villinä kasvavia marjoja ja sieniäkin. Puiden lehtien, silmujen sekä kerkkien ja sammaleen sekä jäkälän keräilyyn tarvitaan maanomistan lupa. Luonnonpuistoissa villivihannesten keruu on aina kiellettyjä, ja kansallispuistojen järjestyssäännöt kannattaa varmistaa etukäteen ennen keruupuuhiin ryhtymistä.

Tuota villikasvien voimaa kannattaa meidän ihmistenkin nauttia ravintona!

Villikasvien poimimiseen pätee sama sääntö kuin mihin tahansa muuhun luonnosta poimittavaan ruokaan: opettele tunnistaman kasvit ennen niiden maistamista. Suomen luonnossakin on monia myrkyllisiä kasveja, joten ei kannata popsia mitä tahansa sattuu löytämään.

Miten villikasveja sitten oppii tunnistamaan? Lyöttäydy villikasveja tuntevan keruureissulle mukaan tai osallistu ohjatulle kurssille. Itseopiskeluun toimii esimerkiksi Suomen Luonto -lehden Villivihannekset-mobiilisovellus, joka esittelee 30 syötävää kasvia tunnistuskuvineen, keruuvinkkeineen ja Sami Tallbergin 90 reseptin kera.

Kun silmä harjaantuu näkemään syötäväksi sopivia kasveja, yhtäkkiä ruokaa onkin joka puolella!

Aloittelijalle sopivat villiyrtit ja villivihannekset

Moni tietää villivihanneksista pohjolan oman rukolan, voikukan, josta voi hyödyntää niin lehdet, kukat kuin juuretkin. Nokkonen on sekin villivihannesten klassikko, eikä syyttä! Se on helppo tunnistaa ja sitä kasvaa monissa paikoissa. Pinaatin tapaan käytettävän nokkosen ravinto-ominaisuuksiin kuuluu melkoinen litania vitamiineja, minkä lisäksi vanha kansa tiesi kertoa sen tehoista lemmenrohtona!

Kun voikukka ja nokkonen ovat hallussa, on aika laajentaa villikasvisapajia. Nämä neljä villivihannesta ja villiyrttiä ovat aloittelijalle sopivia:

Maitohorsma

Huhti-toukokuussa maasta punaisena nousevia maitohorsman versoja voi käyttää parsan tapaan. Fermentoiduista hormanlehdistä valmistettu hauduke on suosittu teejuoma Venäjällä. Horsman kukkia voi käyttää ruokien koristeluun, ja kukista irtoava vaaleanpunainen väri luo juomiin kauniin sävyn. Kerää vain vaaleanpunaiset kukat, sillä vihreät osat maistuvat kitkerältä.

Piharatamo

Monet ovat oppineet lapsuudessa vanhan kansan viisauden, jossa piharatamon lehti kääräistään pikkuhaavoja parantavaksi laastariksi. Mutta tiesitkö, että piharatamoa voi myös syödä? Siinä on herkkusienimäinen maku, joka tuo umamisuutta esimerkiksi munakkaisiin ja patoihin.

Peltokanankaali

Keltaisena kukkivan peltokanankaalin maku yllättää ensikertalaisen: sehän maistuu broccolille! Peltokanankaalia voikin käyttää broccolin tapaan raakana vaikkapa salaateissa, mutta se maistuu myös pannulla kevyesti paistettuna. Tätä herkkua kasvaa jättömailla, niityillä, pientareilla ja pihapiirien läheisyydessä.

Siankärsämö

Siankärsämö on tuttu kasvi pihoilta ja tienpientareilta. Se on ollut tärkeä ja moneen taipuva lääkekasvi, jolla on tyrehdytetty pieniä verenvuotoja ja hoidettu epäsäännöllisiä kuukautisia, mutta myös maustettu olutta – sopiihan sekin monenlaiseen vaivaan! Pippurisen siankärsämön maku sopii parahultaisesti riistan, keittojen ja uunijuuresten maustamiseen.

Haluatko pysyä kärryillä villivihannesten lisäksi muistakin suomalaisen luonnon ajankohtaisista asioista? Tilaa uutiskirjeemme täältä!

Lähde: Wannus, Nyman, Toivanen, Huotari & Victorzon: Villiyrtit – Hyvinvointia kotikulmilta. WSOY, 2017.

Luonnonsuojelija-lehti on jäsenetu

Liity jäseneksi