60-vuotiaan Punaisen kirjan opit odottavat toimeenpanoa

Teksti

Jenni Hamara

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski nosti esiin julkaisun tärkeyden päätöksenteon välineenä ympäri maailmaa.

”Pitkien aikasarjojen tekeminen ja mittaukset ovat tarkka laji. Tulevat sukupolvet tarvitsevat dataa ja tutkittua tietoa”, hän muistutti.

Luontopaneelin varapuheenjohtaja, professori Ilari Sääksjärvi näki toivonpilkahduksena, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa valtiot ovat pystyneet sopimaan EU-tasolla ennallistamisasetuksesta ja biodiversiteettistrategiasta sekä kansallisesti Metso- ja Helmi-ohjelmista. Edelleen puuttuu kuitenkin kansallinen tiekartta, jota pitkin eri sektorit voisivat kulkea kohti luontomyönteisempää yhteiskuntaa ja yhteistä visiota.

Toinen eri puheenvuoroissa toistunut sanoma oli, että EU:n biodiversiteettistrategian tavoite pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä on luonnon mittakaavassa silmänräpäyksen päässä. Tarvitaan vauhtia toimenpiteisiin: rahoitukseen, aiheuttaja maksaa -periaatteen käyttöönottoon, ennallistamiseen ja suojeluun.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Minna Ojanperä huomautti, että myös yritykset toivovat ripeyttä luontotekoihin ja tieteeseen perustuvia mittareita sekä EU-tason standardeja. Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola uskoi, että edelläkävijäyritykset vetävät poliittisia päättäjiä myöhemmin mukaan. Niin ikään alihankkijat seuraavat perässä.

Useissa puheenvuoroissa kiiteltiin seurantaa tekeviä harrastajia ja kansalaistiedettä.

”Punaista kirjaa ei pysty tekemään ilman suurten ihmisjoukkojen panosta. Valtava kiitos eri harrastajaryhmille”, tiivisti professori Tomas Roslin.

Lopuksi kansanedustaja Anna Kontula muistutti, että iso osa luontokadosta on kansallisissa käsissä.

”Kiinalaiset eivät tule hoitamaan meidän metsistämme häviävää eliöstöä. Oma takapiha pitää itse hoitaa.”