Puhetta metsistä Metsäkeskuksen tilaisuudessa

Tampere 16.2

Metsäkeskus järjesti Tampereella Puhutaan metsistä tilaisuuden 16.2.2023.  Keskustelussa esitettiin näkemyksiä siitä, miten metsät pystyvät jatkossa turvaamaan hyvinvointia, toimimaan hiilinieluina ja millä keinoilla metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä.

Ensimmäisen puheenvuoron pitäneen  MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakolan puheessa korostuivat EU:n metsiin liittyvien prosessien vaikutukset metsätalouteen ja metsänomistajiin. Hän kritisoi sitä, että ohjelmat puuttuvat liiaksi Suomen omaan metsänhoitopolitiikkaan. Hän katsoi myös, että ohjeet ovat epäselviä ja monitulkinnallisia. MTK:n näkee, että hakkuiden vähentämiselle ei olisi perusteita, vaan hyvällä metsänhoidolla ja oikea-aikaisilla hakkuilla saataisiin hyviä tuloksia. Hän kuitenkin myönsi, että metsänhoidossa on tällä hetkellä parantamisen varaa ja laatuloikka on tarpeen. Hän esitti, että monitavoitteisille metsänomistajilla on myös luonnonhoidollisia tavoitteita mielessään. Lopuksi hän toivoi EU:lta metsärauhaa, jotta ongelmat voitaisiin ratkaista kotimaassa.

WWF:n Suomen johtava metsäasiantuntija Mai Suominen esitti kommenttipuheevuorossaan metsien suojelun ja hiilivarastojen suunnittelun työryhmien perustamista. Työskentelyn tuloksena tulisi olla esitys metsien suojelun kohdentamisesta ja yksityisille metsänomistajille maksettavasta suojelukorvauksesta. Hän näki, että EU ja Suomi eivät voi olla irrallisia toimijoita. Lisäksi hän toivoi tiedon lisäämistä politiikan toimijoille ja puoluejohtoon. Hän näki, että myös metsäalalla on tiedon tarvetta.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Kari T Korhosen toi tilaisuuteen uusinta mitattua tietoa Pirkanmaan metsistä. Näiden tietojen valossa kestävän hakkuumäärän arvioiminen on vaikeutunut, koska harvennuksia on tehty aiempaa useammin liian voimakkaina. Puuston pohjan pinta-ala on jäänyt jopa 25% vähäisemmäksi kuin on suositeltu . Jos hakkuusuunnitelmat nousevat suurimman ylläpidettävissä olevan halkuiden tasolle, metsien hiilinielu muuttuu päästölähteeks Pirkanmaalla jo 2026.  Lisäksi suometsissä, joita Pirkanmaalla on 22% metsien pinta-alasta, on uusimpien tulosten mukaan aiemmin oletettua suuremmat kasvihuonepäästöt. Hän arvioi, että metsien suojelu todennäkoisesti lisääntyy ja hakkuumahdollisuudet vähenevät. Metsätalouden ulkopuolella  Pirkanmaalla on vain 4% metsämaiden pinta-alasta.

Kommenttipuheenvuorossaan Metsähallituksen Metsätalous Oy:n aluepäällikkö llkka Korhonen esitti ratkaisuiksi turvemaiden hakkuumäärien tarkastelua ja taimikonhoitojen oikea-aikaisuutta. Hän arvioi myös lannoituksen olevan tarpeen. Metsätalouden vesiensuojelua tulee myös tehostaa. Kestävät hakkuumahdollisuudet tulisi hänen arvionsa mukaan hyödyntää täysimääräisesti monimuotoisuus huomioon ottaen. Lisäksi olisi tarpeen selkeyttää sitä, miten vanha metsä määritellään. Uhanalaisten lajien huomioon ottamiseen tarvitaan palkattu lajiasiantuntija. Lisäksi pitäisi lisätä osaamista ja tehdä aktiivisia luonnonhoitotoimia.

Tampereen Sähkölaitoksen toimitusjohtaja Jussi Laitinen esitteli miten Tampere lämmitetään nyt ja tulevaisuudessa. Siirtymävaiheen päätyttyä puunkäytön energianlähteenä arvioidaan kääntyvän laskuun polttoon perustumattoman energiantuotannon lisääntyessä ja energiatehokkuuden kasvaessa. Hän arvioi Tampereen sähkölaitoksen siirtyvän hiilidioksidin talteenoton myötä hiilinegatiiviseen kaukolämmön tuotantoon vuoteen 2040 mennessä. 

Metsien käsittelyn kestävyyttä tulee tarkastella Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynysen mukaan huomioimalla riittävä ajallinen ja alueellinen ulottuvuus. Metsien kehitys on hidasta ja edellyttää usean vuosikymmenen päähän ulottuvaa tarkastelua. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa edistetään samanaikaisesti kaiken kokoisten puiden kehitystä, luontaista uudistumista ja isojen puiden kasvua. Näiden seurauksena metsänhoitotöiden intensiivisyys vähenee ja maisematason vaihtelu voi pienentyä.
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutukset eroavat kivennäismaiden ja turvemaiden kesken. Kivennäismailla jatkuvapeitteiseen kasvatukseen siirtymisellä ei voida lisätä metsien puuston hiilinielua jaksolliseen kasvatukseen verrattuna. Turvemailla turpeeseen sitoutunut hiili  taas muodostaa tavallisesti paljon suuremman hiilivaraston kuin puusto. Jatkuva kasvatus voi kasvattaa maaperän hiilivarastoa varsinkin ravinteikkaissa korpikuusikoissa, koska sillä voidaan ehkäistä hiilipäästöjä. Monimuotoisuudesta on erikseen huolehdittava kaikissa kasvatustavoissa.  Kokonaiskestävä metsien käsittely edellyttää kompromisseja monien tavoitteiden välillä. Koska erilaiset tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia, kaikkia tavoitteita ei voida maksimoida. Monenlaisten metsien käsittelyvaihtoehtoja arvioitaessa löytyy sopivia kohteita sekä jatkuvapeitteiselle että jaksolliselle kasvatukselle. Suurin haaste on metsien elinvoimaisuuden säilyttäminen muuttuvassa ympäristössä, joka tuo mukanaan myös uusia metsiin kohdistuvia riskejä.

TAMK:n lehtori Petri Keto-Tokoi kritisoi kommenttipuheenvuorossaan metsänkasvatuksessa tehtyjä virheitä. Metsissä virheet näkyvät mm leveinä ajourina ja liian rankasti tehtyinä ensiharvennuksina. Vain 30 % nuorista metsistä ja taimikoista on hyvässä tilassa, mikä merkitsee myös suurta vähennystä puuntuotossa. Hän kritisoi myös jaksollisen kasvatuksen tutkimuksia siitä, että puiden kasvua on tutkittu vain parhaissa jaksollisen kasvatuksen metsissä ja simulaation avulla. Tulosten välillä on eroja  ja vertailuun käytettävät näkökohdat eriävät eri tutkimusten kesken. Hän kyseenalaisti sen, että  Suomessa tosiaan olisi maailman parasta metsän hoitoa tällä hetkellä. Hän yhtyi siihen, että monimuotoisuutta kasvattavista rakennepiirteistä on huolehdittava luonnonhoidon keinoin  kaikilla metsätalousalueilla. Erityisesti hän peräänkuulutti kokonaisvaltaista ajattelua, kun hyötyjä ja haittoja punnitaan ja arvioi siten löydettävän kestävimmät ratkaisut.

Luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen Metsäkeskuksesta  korosti puheenvuorossaan, että talousmetsien luonnonhoito ei yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan vapaaehtoista suojelua ja elinympäristöjen tilan parantamista. Suojeluverkoston kytkeytymistä ja lajien elinympäristöjen säilymistä voidaan parantaa erilaisin kannustein. Puhe luonnonhoidon tärkeydestä talousmetsissä on lisääntynyt ja keinoja on otettu käyttöön, mutta muutokset luonnon palautumisessa ovat hitaita.
Talousmetsien luonnonhoidon keinojen vaikuttavuutta voidaan ja pitää kuitenkin parantaa. Käytössä on laaja valikoima luonnonhoidon keinoja suojella, säästää ja lisätä monimuotoisuutta sekä turvata vesien puhtautta kiinteänä osana metsänhoidon eri toimenpiteitä. Hän korosti myös metsäammattilaisten vastuuta ja avainasemaa talousmetsien luonnonhoidon edistämisessä. Luonnonhoidosta tulee kertoa metsänomistajille metsänhoitosuunnitelmaa tehtäessä. Luonnonhoidon kustannukset eivät ole välttämättä myöskään kalliita. Hän haastoi toimijat tekemään ympäristötukihakemuksia  ja ottamaan osaa suojeluun. Talousmetsien luonnonhoidon ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia tulisi kyetä arvioimaan paremmin. Metsänomistajan tulee tietää millainen lopputulos on. Näkökulma ei saa olla vain puukuutioissa.