Sijainti: Pääsivu / Toiminta / Toimintaryhmät / Ekologiset yhteydet 6 -seminaari

Ekologiset yhteydet 6 -seminaari

(Päivitetty 11.3.2011 klo 11) Ekologiset yhteydet -seminaari keräsi Tieteiden talon pääsalin täyteen. Aamupäivällä otettiin mallia tieteen ja muiden maiden hyvistä käytännöistä sekä pohdittiin Suomen ja naapurimaiden ekoyhteyksien riittävyyttä. Iltapäivällä tutkittiin miten saataisiin ekologiset yhteydet turvattua kaavoituksessa. Lopuksi käsiteltiin loukkaantuneiden eläinten hoitojärjestelmän tilannetta.

AIKA Keskiviikkona 9.3.2011 klo 9.00 - 16.00

PAIKKA Tieteiden talo, sali 104, Kirkkokatu 6, Helsinki

Puheenjohtajan muistiinpanot ja esityskalvoja (kaikkia esityksiä ei valitettavasti ole voitu laittaa verkkoon, koska niihin liittyy esimerkiksi julkaisematonta tietoa tai muiden toimijoiden kuva- ja/tai karttaoikeuksia).

  • Ilkka Hanski (HY) kertoi laajojen luontoalueiden merkityksestä. Yleensä mitä isompi alue on, sitä enemmän on lajeja. Mutta jos esimerkiksi metsäalueet vähenevät tai pirstoutuvat, lajien väheneminen ei olekaan tasaista vaan se voi tapahtua häviämiskynnysten jälkeen romahdusmaisesti. Esimerkiksi metsäalueista pitäisi säästää kolmannes monikäyttöalueena, ja niistä taas pitäisi suojella kolmannes. Lajien suojelemiseksi pitäisi pyrkiä mielellään 10 000 hehtaarin metsäisiin alueisiin (esimerkiksi Sipoonkorpi ja Evo). Hanskin mielestä Suomen suojelualueverkosto ei täytä Nagoyassa sovittua 17 %:n suojelualuetavoitetta koska se painottuu Lapin kylmimmille ja karuimmille aluielle.

Kansainväliset ekologiset yhteydet

  • Heikki Korpelainen (YM) kertoi ekologisten käytävien kehitysnäkymistä EU:ssa. Natura-alueiden hoitoa kehitetään ensi vuonna seminaarien avulla. Vihreä vyöhyke on saamassa vauhtia Suomen, Norjan ja Venäjän yhteistoiminnasta ja kotimaisista säädösmuutoksista (muun muassa Kalevala-puisto etenee). EU:ssa on menossa vihreän infrastruktuurin politiikan kehittäminen ja Suomessa YM:kin pohtii ekologisten yhteyksien kehittämistä. Esitys (pdf)
  • Alexander Markovsky (SPOK, Venäjä) arvioi Suomen ja Venäjän Karjalan suojelualueverkoston kehittämismahdollisuuksia. Niitä varten voisi tehdä molempien maiden rajaseudun metsistä ja niiden ekologisista yhteyksistä yhteisen selvityksen muun muassa satelliittikarttojen avulla. Tästä on venäläisillä ja suomalaisilla ympäristöjärjestöillä ollut hyviä kokemuksia Venäjän puolella. Nyt olisi aika tehdä rajan ylittävä yhteistarkastelu.
  • Olli Turunen (SLL) jatkoi Markovskyn ajatusta Suomen ja Venäjän metsien yhteistutkimuksesta. Hän esitti harkittavaksi Suomen ja Venäjän rajaa pitkin menevän vihreän vyöhykkeen kehittämistä UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Alueella on maailmanlaajuista merkitystä pohjoisten havumetsien kannalta.

 
Ekologiset yhteydet kaavoituksessa

  • Harri Pitkäranta (YM) kertoi miten ekologiset yhteydet jalkautetaan valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista alempiin kaavoihin. Hän kertoi säädöksistä ja oikeustapauksista. Lainsäädännössä on yhä kehitystarpeita. YM onkin aloittamassa maankäyttö- ja rakennuslain sekä sen alaisten asetusten päivitystarkastelun. Esitys (pdf)
  • Seija Väre (SITO) kertoi esimerkkejä ekologisista yhteyksien selvityksistä Ruuhka-Suomessa. Selvityksiä on tehty yllättävän paljon, mutta säädöksiä ja ohjeistusta tulee vielä kehittää. Esitys (pdf)
  • Visa Eronen (Suomen riistakeskus Uusimaa) arvioi ekologisia yhteyksiä Koko Uudenmaan tulevan maakuntakaavan rakennemallien pohjalta. Erityisiä haasteita tulisi uusista väylähankkeista.
  • Keijo Savola (Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri) kertoi Pääkaupunkiseudun Viherkehästä, joka on viheralueverkostolle muodostunut brändi. Alueelle on kehittynyt jo 15 000 hehtaarin suojelualueverkosto, mutta yhteisöilläkin on vielä suojelemattomia metsiä monen Sipoonkorven kansallispuiston verran. METSOn ja KuntaMETSOn sekä kaavoituksen avulla viherkehää on mahdollista kehittää maankäyttöpaineista huolimatta. Esitys (pdf) Viherkehäsivut
  • Heli Jutila kertoi ekologisista yhteyksistä Hämeenlinnan kaavoissa. Maakuntakaava ja yleiskaava ovat tärkeitä työkaluja, mutta kaavakartan lisäksi pitäisi muistaa selostus ja kaavamääräyksetkin. Ekologisen käytävän merkitykseen vaikuttavat säästettävän lajin elinympäristövaatimusten ja aikaskaala. Ekologisista yhteyksistä tarvitaan lisää tietoa, koulutusta ja ohjeistusta, jotta ne pysyttäisiin paremmin huomioimaan kaavoituksessa. Esitys (pdf) Pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanro 60/MML/11.
  • Kari Porra kertoi ekologista yhteyksistä Lahdessa. Lahdessa oli ekologisille verkostoile hyvä yleiskaava jo 1980-luvulla, mutta se ei valitettavasti toteutunut ja ekologisia yhteyksiä on katkennut. Silloin perustetut suojelualueet kuitenkin ovat säilyneet – ne ovat tärkeä suojelukeino jatkossakin. Esitys (pdf).
  • Markku Alanko (SEY) kertoi luonnonvaraisten loukkaantuneiden eläinten hoitoverkostosta – tai oikeammin sen puutteesta. Jos ekologiset yhteydet eivät toimi, tulee enemmän liikenteessäkin loukkaantuneita eläimiä. Niiden hoito on kuitenkin paljolti Alangon kaltaisten vapaaehtoisten eikä valtion varassa. Suomi on pitkä maa, ja täällä pitäisi olla enemmän hoitopisteitä. Asia on pudonnut maa- ja metsätalousministeriön sekä ympäristöministeriön väliin.

Loppukeskustelussa korostui erityisesti ohjeistuksien tarve: mikä on riittävä selvitys ja ekologisen yhteyden tai viheralueiden mitoitus? Riittävyys on arvattavasti yksi tulevien seminaarien aihe!

 

Järjestäjinä toimivat perinteiseen tapaan Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri (koordinoija), Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto (SEY), Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) ja Suomen riistakeskus Uusimaa.

Aikaisemmat seminaarit

Osallistu keskusteluun ekologisista verkostoista

 

Kiitos kaikille esiintyjille ja osallistujille!

 

 

LISÄTIETOJA luonnonsuojeluasiantuntija Tapani Veistola (09) 228 08 266, tapani.veistola at sll.fi