Sijainti: Pääsivu / Lahokaviosammal-kurssilla opittua

Lahokaviosammal-kurssilla opittua

Kurssilla opittiin tunnistamaan vanhojen metsien uhanalaisia ja harvinaisia sammalia. Seuraavalla kurssilla 10.5. opimme jäsenhankinnasta tapahtumissa - tule mukaan!
Lahokaviosammal-kurssilla opittua

lahokaviosammal

Lahokaviosammal-kurssilla katseltiin lahoavia kantoja


Sunnuntaina 23.4. 2017 pidetyllä lahokaviosammal-kurssilla opittiin tunnistamaan vanhojen metsien uhanalaisia ja harvinaisia sammalia. Kurssin vetäjä Olli Manninen on tehnyt pitkään töitä metsäluonnon puolesta keräämällä uhanalaisten lajien lajitietoja. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin ja Luonto-Liiton järjestämällä kurssilla oli mukana noin 20 luontoalan ammattilaista ja aktiivia.

Helsingin keskuspuistossa Paloheinässä pidetyn maasto-osuuden keskiössä oli äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luokitellun lahokaviosammalen (Buxbaumia viridis) tunnistaminen, ekologia ja etsiminen. Lahokaviosammal kuuluu luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisiin erityisesti suojeltaviin lajeihin. Lahokaviosammalella on Suomen mittakaavassa merkittävä esiintymiskeskittymä pääkaupunkiseudulla, joista suurin on Vantaan Kiilassa.

Lahokaviosammalelle soveliaita elinympäristöjä ovat lahopuiset havumetsät ja lehtomaiset paikat. Se vaatii pitkälle lahonnutta pehmeää kasvualustaa, joka on useimmiten kuusi, mutta myös lehtipuukin, kuten raita tai koivu.

Lahokaviosammal on helppo tunnistaa. Haastavinta kartoituksessa on löytää tämä noin parin senttimetrin korkuinen sammal. Sammalen tuntomerkkeinä ovat punertava jalkavarsi, jonka päässä on kookas kaviomainen ja vihreä itiöpesäke. Varttunut itiöpesäke muuttuu loppukeväällä ruskeaksi, kunnes se tyhjennyttyään lopulta tippuu pois ja jäljelle jää sammalen varsi

Kuva lahokaviosammaleesta:

 lahokaviosammal


Erityisesti suojeltavan lahokaviosammalen kasvupaikat ja niiden lähiympäristöt tulee jättää hakkuiden ja pienilmastoon vaikuttavien metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Lahopuiden säästäminen on erityisen tärkeää, koska laji kasvaa usein kannoilla tai lahoavilla rungoilla. Lahokaviosammal on luokiteltu Suomessa erityisesti suojeltavaksi ja myös EU:n alueella se on direktiivilaji, joka pitää EU-säädösten mukaan suojella. Rajauspäätöksen tekee paikallinen ELY-keskus. Lahokaviosammal tarjoaakin yhden lisäkeinon edistää lahopuustoisten metsien säilymistä Uudellamaalla mm. kaavoituksessa.

 

Kirjoitus ja kuva Selen Raiskila, Nurmijärven luonto ry:n pj.

 

Tule mukaan hankkimaan uusia jäseniä joukkoomme!

Keskiviikkona 10.5. klo 17 alkaen toimistolla koulutamme jäsenhankinnasta tapahtumissa.

Ilmoittaudu heti Sointu Kalliolle: sointu.kallio(a)sll.fi

linkki tapahtumaan