Sijainti: Pääsivu / Kannanotot / Helsingin ulkokunnissa omistamien kiinteistöjen luovutusohjeesta

Helsingin ulkokunnissa omistamien kiinteistöjen luovutusohjeesta

(11.1.2017)

Arvoisa Helsingin kiinteistölautakunnan jäsen,

 

Helsingin ulkokunnissa omistamien kiinteistöjen luovutusohjeesta

 

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat huolissaan siitä, kuinka vähäisessä roolissa luontoarvot ovat ulkopaikkakuntien kiinteistöomaisuuden luovutusohjeen valmistelussa. Ongelmia on etenkin alustavassa jaossa säilytettäviin, myytäviin, virkistyskäyttöön myytäviin ja kehitettäviin.

 

Luovutusohjeeseen sekä alustavaan "korijakoon" tarvitaan välttämättä muutoksia ja täsmennyksiä. Lisäksi kiinteistöomaisuuden alustavassa luokittamisessa on syytä huomioida riittävällä painoarvolla kohteiden sopivuus Uudenmaan luonnonsuojeluverkoston kehittämisen kannalta.

 

Vaikka kyseessä onkin ns. periaatteellinen linjaus, sisältää päätösesitys turhan pitkälle vietyjä alueiden luokitteluja myynti-, säilyttämis- ja kehityskoreihin. On pakko ihmetellä sitä, miksi halutaan valmistella puutteellisilla pohjatiedoilla ei-sitovia alustavia esityksiä, kun olisi kaikki mahdollisuudet tehdä prosessi kerralla laadukkaasti ja toteuttamiskelpoisella tavalla? Laadukas valmistelu vaatii kuitenkin paremmat pohjatiedot, laaja-alaisemman arvottamisen ja kunnollisen vuorovaikutuksen. Se on täysin mahdollista tehdä, jos näin halutaan.

 

Yleistä

 

On järkevää, että Helsingin kaupunki hankkiutuu eroon sellaisesta kiinteistöomaisuudesta, josta ei aiheudu kaupungille muuta kuin kustannuksia, ja jolle ei nyt tai ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ole järkevää käyttöä. Ratkaisujen tulee kuitenkin pohjautua riittäviin pohjatietoihin sekä ymmärrykseen mm. palstojen osin hyvinkin merkittävistä luonto- ja virkistysarvoista.

 

Ulkopaikkakuntien kiinteistöjen luovutusten valmisteluohje ja kiinteistöjen alustava ”korijakotarkastelu” on luontojärjestöjen arvion mukaan tehty turhan suppeasta näkökulmasta. Tarkastelussa virkistysarvojen painoarvo on jäänyt riittämättömäksi ja luontoarvojen käytännössä olemattomaksi.

 

Alustavasti listatuissa myynti- ja kehittämiskohteissa on lukuisia alueita, joilla on merkittäviä paikallisia, maakunnallisia tai jopa valtakunnallisia luontoarvoja. Esimerkkejä valtakunnallisesti arvokkaista alueista ovat mm. kaikki Nuuksion ulkoilualueet (Espoo, Vihti), Kauhalan ulkoilualue (Kirkkonummi) sekä Granön saari (Sipoo).

 

Vastaavasti useilla myytäväksi tai kehitettäväksi ehdotetuilla palstoilla on valtakunnallisia (Nuuksion ulkoilualueet), maakunnallisia (mm. Kauhala, Bentgtsårin tietyt osat) tai paikallisesti (Espoon Hannusmetsä) merkittäviä virkistysarvoja.

 

Mikäli Helsinki myy arvokkaita alueita ”väärille” omistajille tai aktivoi sijaintikunnan kanssa niiden kaavoitusta, kaupungin edistyksellinen luontomaine kärsii. Luonto- ja virkistysarvojen säilyttäminen tuleekin ottaa yhdeksi luovutusperiaatteiden ja korivalinnan osaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

1 Prosessin vaatimista pohjatiedoista ja vuorovaikutuksesta

 

Nykymuodossaan lautakunnan päätösesityksen liite jakaa kaikki alueet johonkin neljästä luokasta (korista). Päätösaineistoissa ei edelleenkään ole kunnollisia karttoja kuin osasta alueista, jolloin osalliset ja lautakunnan jäsenet joutuvat ottamaan kantaa täysin puutteelliseen aineistoon. Mielestämme näin suuri päätös vaatii perusteellisen valmisteluaineiston.

 

Valmisteluprosessissa ei ilmeisesti ole kohdekohtaisesti arvioitu kohteiden luontoarvoja, ja monen kohteen osalta riittävää ja ajantasaista tietopohjaa ei edes ole saatavilla ilman lisäselvityksiä. Tässä tilanteessa ei ole perusteita tehdä muuta kuin hyvin alustavia linjauksia ja tietokatveet tulee paikata ennen sitovampia päätöksiä.

 

Monet myynti- tai kehittämiskoriin esitetyistä palstoista ovat osa Pääkaupunkiseudun Viherkehän viheralueverkostoa ja monilla alueista on takanaan useiden vuosikymmenien vakiintunut käyttöhistoria. Etenkin tällaisten kohteiden kohdalla on syytä huolehtia sitä, että mahdolliset muutosprosessit tapahtuvat riittävän vuorovaikutuksen ja osallistamisen kautta.

 

Muutosehdotus: Luovutusten valmistelun työohjeen nykyluonnos tulee saattaa ennen päätöksiä lausuntokierrokselle muille keskeisille lautakunnille (mm. yleisten töiden lautakunta) sekä Uudenmaan osalta keskeisille luonto- ja virkistysjärjestöille. Tietopohjaa kohteiden mahdollisista luontoarvoista on syytä koota olemassa olevista lähteistä (mm. Helsingin rakennusvirasto, alueiden kunnat, luontojärjestöt) sekä täydentää tarvittaessa luonto- ja lajistoselvityksillä.

 

 

2 Luonnonsuojeluverkoston kehittäminen on yksi kustannustehokas tapa päästä "turhasta" eroon

 

Korien” valikoima on puutteellinen eli tarvetta on myös luonnonsuojelun korille. Tämä voi tarkoittaa, kohteesta riippuen, säilyttämistä omassa omistuksessa luonnonsuojelualueena, myyntiä valtiolle tai vaihtoa valtiolle. Nuuksion kansallispuistoon liittyvien palstojen osalta on mahdollista käyttää myös luonnonsuojelulain 22 § mukaista mahdollisuutta liittää alueet kansallispuistoon. Suojelu turvaisi luontoarvojen säilymisen ja kehittymisen, mutta siirtäisi hoitokustannuksia valtiolle.

 

Muutoehdotus: Ennen sitovampia päätöksiä on syytä käydä neuvotteluprosessi ympäristöhallinnon kanssa lyhyen ja pidemmän tähtäimen suojeluratkaisuista. Lyhyen tähtäimen järkeviä suojelumyyntejä ovat ainakin myytävien koriin sijoitetut METSO-ohjelman suojelutavoitteiden kannalta erittäin merkittävät Kauhalan ulkoilualue (Kirkkonummi, noin 250 ha) ja suoraan Nuuksion kansallispuistoon rajautuva Ketunkorven palsta (Espoo, noin 50 ha) sekä muuten arvokas Ridasjärven Natura 2000 -alueeseen rajautuva rantapalsta (Hyvinkää, 3,5 ha). Ainakin näiden osalta myyntineuvottelut Uudenmaan ELY-keskuksen ja ympäristöministeriön kanssa kannattaa aloittaa välittömästi.

 

Noin 10-15 vuoden tähtäimellä on kaikki perusteet valmistella laajempaa ratkaisua, jossa kaikki luontoarvojen kannalta merkittävät Helsingin ulkopaikkakuntien kiinteistöt saatetaan eri reittejä luonnonsuojelualueiksi. Esittelytekstissä mainittu noin 10 vuoden aikajänne tekee edellä kuvatun tulevaisuuden mahdolliseksi.

 

 

 

 

 

3 Luovutusperiaatteiden muutostarpeet

 

Nykymuotoilu (”Kiinteistöt myydään virkistyskäytön jatkumisen mahdollistamiseksi vain virkistyskäyttöä kehittäville ja ylläpitäville tahoille, joita ovat muun muassa valtio, sijaintikunnat ja erinäiset julkiset tai yksityisluonteiset yhteisöt”.) mahdollistaa sen, että iso joukko luontoarvoiltaan merkittäviä ulkoilualueita saattaa päätyä omistajille, jotka harjoittavat huomattavasti Helsingin kaupunkia voimaperäisempää metsätaloutta.

 

Muutosehdotus: Luovutusperiaatteissa on syytä tarkemmin määritellä mahdolliset ostajaehdokkaat siten, että näillä on myös uskottavia näyttöjä kyvystä huolehtia virkistys-, luonto- ja maisema-arvoista. Kaupungin on myös syytä varmistaa se, että tuleva omistaja sitoutuu huomioimaan ne Helsingin kaupungin omassa metsänhoidossaan pitkään huomioimat luontokohteet, jotka muodostavat keskeisen osan alueiden luonto-, maisema- ja virkistysarvojen perustasta. Käytännössä vastuullisia ostajavaihtoehtoja voivat luontojärjestöjen arvioiden perusteella olla vain valtio tai Uudenmaan virkistysalueyhdistys.

 

Kaikki Nuuksion ulkoilualueet sekä eräät muut lähikuntien isommat maa-alueet (mm. Kauhalan ulkoilualue) ovat sellaisia, että niillä on jo vuosikymmeniä ollut huomattavaa merkitystä helsinkiläisten ulkoilumetsinä. Siltä osin ne voidaan arvioida sellaiseksi keskeiseksi kiinteistöomaisuudeksi, joka kaupungin kannattaa säilyttää omistuksessaan. Ainakin tämä vaihtoehto on kestävämpi kuin palstojen kaupittelu esim. jollekin epämääräiselle yhteisölle.

 

 

4 Korien keskeisimmät muutostarpeet

 

Alustava korijako sisältää lukuisia huonosti harkittuja ”korivalintoja”, jotka saattavat vaarantaa jopa valtakunnallisesti merkittävien luonto- ja virkistysarvojen säilymisen. Liitteessä on yksilöity joukko huonosti harkittuja korijakoja, joihin liittyy tiedossa olevia tai mahdollisia luonto- ja virkistysarvoriskejä. Esitämme näiden osalta kohteiden säilyttämistä kaupungin omistuksessa sekä mahdollista suojeluharkintaa. Muutamien kohteiden osalta palstoihin sisältyy luontoalueiden lisäksi mm. peltoja, joiden myynti on kaikin puolin asiallista.

 

Helsingissä, 11. tammikuuta 2017

 

Lisätietoja

- luonnonsuojeluasiantuntija Keijo Savola, puhelin 045 652 1974, keijo.savola@sll.fi

 

HELSINGIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY

 

 

Jarmo Nieminen Marja Rintala

puheenjohtaja järjestösihteeri

 

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON UUDENMAAN PIIRI RY

 

 

Laura Räsänen Tapani Veistola

puheenjohtaja luonnonsuojeluasiantuntija

 

Liite. Analyysi luovutusohjeen alustavan korijaon tiedossa olevista tai mahdollisista merkittävistä ”luontokipupisteistä ”(Keijo Savola & Jyri Mikkola 9.1.2017)

 

Liite. Analyysi luovutusohjeen alustavan korijaon tiedossa olevista tai mahdollisista merkittävistä ”luontokipupisteistä ”(Keijo Savola & Jyri Mikkola 9.1.2017, ei tyhjentävä)

 

Arvio pohjautuu useimpien kohteiden osalta Keijo Savolan ja/tai Jyri Mikkolan maastokäynteihin sekä kuntien tai maakuntaliittojen luontoselvityksiin. Lisäksi on huomioitu sijaintiarvoja suhteessa suojelualueisiin. Saarikohteiden osalta tietolähteenä on käytetty lähinnä kartta- ja ilmakuvatulkintaa.

 

Mitään riittävän kattavaa arviointia alustavasta korijaosta ei ole mahdollista tehdä tilanteessa, jossa osallisilla ei ole käytössään karttoja, joista palstojen sijainti kävisi riittävällä tarkkuudella ilmi.

 

"MYYTÄVIEN KORI "

 

1. Kirkkonummi: Kauhalan kartanon peltoa ja metsää (247, 9 ha):Valtakunnallisesti arvokas metsäinen alue (peltoa vähän), jonka osalta tulisi erikseen sopia myynti valtiolle METSO-kohteeksi mahdollisimman pikaisesti. Osittain Kirkkonummen yleiskaavan SL-varausta

 

2. Vihti: Salmenkartanon pohjoismetsä (275,60): Keskeinen osa Salmen ulkoilualuetta, luontoarvot huomattavat. Tärkeä metsäekologinen yhteys Nuuksion ja Vihdin Konian ja edelleen Tammelan ylängön metsämantereen välillä. Isolta osin SL-varausta Vihdin yleiskaavassa. Myynti korkeintaan valtiolle suojeluun.


3. Espoo: Ketunkorpi (51,51 ha): Huomattavia metsäluonnon suojeluarvoja (=erinomainen METSO-kokonaisuus). Myynti korkeintaan valtiolle, jolloin liitettäisiin Nuuksion kansallispuistoon

 

Lisäselvityksiä vaativat:

 

4. Vantaa: Silvolan tekojärvi (136, 6 ha): Hehtaarien perusteella pääteltynä palstaan kuuluu tekojärven vesialueiden lisäksi tekoaltaan lounais-, länsi-, pohjois- ja koillisrantoja. Etelä- ja länsiranta ovat maakuntakaavan virkistysaluetta. Näistä ainakin etelä- ja länsiranta syytä säilyttää jollakin vastuullisella omistajalla (=voisi myydä/vaihtaa Vantaalle eli siirtää osin koriin "Virkistysalueeksi myytävät" ja osin "myytävät".

 

5. Hyvinkää: Ridasjärven rakentamaton rantapalsta ja tie (3,16 ha): Ridasjärven Natura-alueeseen ja valtion suojelualueeseen rajoittuva palasta, jonka ainoa oikea myyntiosoite on valtiolle suojeluun.

 

6. Vihti: Salmenkartanon itäpuolen maatalousalue (61 ha): Aika merkittävä osa palstasta metsää eli ei maatalousaluetta. Peltojen myynti OK, metsien laatuun pitäisi perehtyä tarkemmin.

 

7. Vihti: Tervalammen palstat: Nämä vaatisivat tarkemman analyysin. Rakennetut alueet, peltoalueet sekä vahvasti metsänhakkuilla käsitellyt palstat voinee hyvin myydä, mutta joukossa on luultavasti myös luontoarvoiltaan jossakin määrin merkittäviä osa-alueita.

 


"VIRKISTYSKÄYTTÖÖN MYYTÄVIEN KORI"

 

1. Espoo: Pirttimäen ympäristö (400,14 ha): Keskeisen tärkeä virkistysalue. Syytä säilyttää Helsingillä tai myydä osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

 

2. Espoo: Luukki, Vihdintien pohjoispuoli (201,76 ha): Keskeisen tärkeän ulkoilualueen osa. Syytä säilyttää Helsingillä tai myydä valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

 

3) Espoo: Karjakaivo (415,09 ha): Keskeisen tärkeitä ulkoilumetsiä. Syytä säilyttää Helsingillä tai myydä valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

 

4) Espoo: Tuhkuri (260 ha): Keskeinen osa Vaakkoin ulkoilu- ja luontokokonaisuutta. Syytä säilyttää Helsingillä tai myydä valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

 

5) Vihti: Saarijärvi-Vaakkoi (324, 42 ha): Keskeinen osa Vaakkoin ulkoilu- ja luontokokonaisuutta. Syytä säilyttää Helsingillä tai myydä valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.

 

6) Hanko: Manholmen-Bässholmarna-Killboholmen (21,50 ha): Rakentamattomia virkistyssaaria, joita kannattaisi tarjota korkeintaan Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle tai valtiolle.

 

7) Hanko: Orrgrunden-Gråörarna (8,20 ha): Rakentamattomia virkistysaluesaaria, joita kannattaisi tarjota korkeintaan Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle tai valtiolle.

 

Lisäselvityksiä vaativat:

 

8) Hanko: Prästön itä- ja länsiosat (57,50): Ilman tarkempia karttoja ja pohjatietoja on mahdotonta arvioida myynnin luontoriskejä. Mahdollisesti arvokas.

 

9) Vihti: Tervalammen kansallispuiston viereinen alue (21,50 ha): Luonnetta tuntematta vaikuttaisi pelkän sijainnin perusteella valtiolle myytävältä/vaihdettavalta.

KEHITETTÄVIEN "KORI"

 

1) Sipoo: Granö (136 ha): Huomattavat valtakunnalliset luontoarvot ja maakunnalliset virkistysarvot eivät puolla kaavoittamista tai myyntiä (muuhun kuin suojeluun)

 

2) Espoo: Hannusjärven palsta (44,4 ha): Etelä-Espoon yleiskaavassa pääosin virkistysalueeksi kaavoitettu. Pitäisi ainakin osin suojella. Voisi harkita myyntiä Espoolle.

 

3) Lohja: Outamon palstan länsiosa (39,0 ha): Koko Outamon laajempi metsäpalsta hyvä kohde METSO-myyntiin valtiolle. Rantarakentamiskaavailut syytä haudata.

 

4) Lohja: Outamon Myllylammen palsta (19 ha): Osin Natura-aluetta. Syytä myydä koko palsta valtiolle. Rantarakentamiskaavailut syytä haudata.

 

5) Hanko: Strömsholmen ja viereiset pikkusaaret (15 ha). Osa Bengtsårin luonto- ja virkistyskokonaisuutta. Syytä luopua rantakaavoituksen edistämisestä alueelle.

 

Lisäselvityksiä vaativat:

 

6) Kirkkonummen palstat, joista ei karttoja

 

7) Vantaan palstat, joista ei karttoja

 

SÄILYTETTÄVIEN "KORI"

 

1) Kirkkonummen Porkkalan Lähteelän ja Stora Svartö: Palstojen oikea paikka on luonnonsuojeluun myytävien tai vaihdettavien korissa, jolloin edistäisivät aikanaan vääjäämättä tulevan Porkkalan kansallispuiston syntyä