Sijainti: Pääsivu / Kannanotot / Kannanotot ja tiedotteet 2014 / Meri-Rastilan valituksen 2. vaihe

Meri-Rastilan valituksen 2. vaihe

16.5.2014 - Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt kaupungin kaavavalituksestamme antamaan vastineeseen ja lausuu siitä omassa vastaselitteessään seuraavaa keskittyen lähinnä eräisiin vastineen epätarkkuuksiin ja virheellisiksi katsomiimme väittämiin. Lisäksi vastaselitteessä esitetään joitakin täsmentäviä huomioita.
Meri-Rastilan valituksen 2. vaihe

c Olli Manninen

Asia: Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen vastaselitys Helsingin kaupunginhallituksen Meri-Rastilan osayleiskaavapäätöksen muutoksenhausta antamaan vastineeseen

Helsingin hallinto-oikeudelle

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on perehtynyt kaupungin kaavavalituksestamme antamaan vastineeseen ja lausuu siitä omassa vastaselitteessään seuraavaa keskittyen lähinnä eräisiin vastineen epätarkkuuksiin ja virheellisiksi katsomiimme väittämiin.

Lisäksi vastaselitteessä esitetään joitakin täsmentäviä huomioita. Liitteenä olevat aineistot (liitteet 1-5) täsmentävät ja konkretisoivat osaltaan valituksessa esitettyjä näkemyksiä alueen merkittävyydestä ja rakentamisen haitallisista vaikutuksista.

Alla oleva otsikointi noudattaa Helsingin kaupungin vastineen otsikointia.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisuus

Laajat yhtenäiset metsäiset luontoalueet ovat Helsingissä harvinaisia. Käytännössä tällaisia yli 50 ha  laajuisia alueita on vain noin 20 kpl (liitteet 1 ja 2).

Vastaselitteen liitekartalle (liite 1) on rajattu yli 20 ha laajuiset metsäiset luontoalueet Helsingissä. Kohteiden kokojärjestys käy ilmi liitteestä 2. Tässä tarkastelussa hahmottuu Meri-Rastilan ulkoilupuiston yhdessä Ramsinniemen metsäisen alueen kanssa muodostaman kokonaisuuden (yli 82 ha) huomattava arvo. Käytännössä alue on kymmenenneksi laajin metsäinen luonto- ja virkistysalue Helsingissä (manneralueella sijaluku on yhdeksäs). Meri-Rastilan ja Ramsinniemen kokonaismerkitystä lisää kohteen korkea luonnonsuojelubiologinen laatu. Merkittävän maapinta-alan lisäksi kohteella on maakunnallisia, jollei peräti valtakunnallisia luontoarvoja sekä maakunnallista virkistysarvoa.

Tilanteessa, jossa tällaisia ekologisesti ja virkistyskäytön kannalta merkittäviä ja yhtenäisiä luonnonalueita on kaupungin alueella niukasti ja osaa niistäkin kaavoitetaan rakentamiseen, tulisi näitä koskevien erityistavoitteiden painoarvon suhteessa muun yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen tähtääviin erityistavoitteisiin olla suurempi.

Maakuntakaavan mukaisuus

Pidämme edelleenkin kaavaratkaisua voimassa olevan maakuntakaavan vastaisena. Olennaista on arvioida maankäyttöratkaisua huomioiden maakuntakaavan kaavavarauksen ohella myös maakunnallisten virkistysalueiden suuunnittelumääräys. Se, että rakentamisen laajentamista maakuntakaavan virkistysalueelle perustellaan sillä, että osayleiskaavassa lähivirkistysalueena säästyvästä metsänreunasta osa on maakuntakaavassa rakentamiseen varattua aluetta, on toissijaista.

Meri-Rastilan osayleiskaavan maankäyttöratkaisu on selvässä ristiriidassa etenkin maakuntakaavan virkistysaluetta koskevan suunnittelumääräyksen viimeisen lauseen kanssa (”Virkistysalueiden suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota alueiden ominaisuuksiin ekologisen verkoston osana sekä merkitykseen luonnon monimuotoisuuden kannalta”).

Meri-Rastilan yhdessä Ramsinniemen kanssa muodostama luonto- ja virkistysaluekokonaisuus on tavanomaista maakuntakaavan virkistysaluetta selvästi merkittävämpi niin ekologisen verkoston osana kuin luonnon monimuotoisuuden kannalta. Siksi sen osalta ei ole kestäviä perusteita edistää niin joustavaa tulkintaa maakuntakaavasta kuin mitä nyt on tehty niin Helsingin kaupungin kuin Uudenmaan liiton toimesta (viittaus liiton lausuntoon 5.3.2013).

Yleiskaavan sisältövaatimusten mukaisuus

Virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys

Helsingin kaupungin vastine ei käsittele lainkaan valituksessamme esitettyjä huomioita, jotka liittyvät Meri-Rastilan ulkoilupuiston pohjoisosan rakentamisen vaikutuksiin niiden ihmisryhmien kannalta, joiden tarpeisiin rakennetut pienet puistot sekä useiden kilometrien päässä sijaitsevat metsäalueet eivät sovellu.

Alueen erityismerkitystä etenkin Rastilan ja Meri-Rastilan asukkaiden tärkeimpänä varsinaisena metsänä ei voida kompensoida säilyttämällä useiden kilometrien päässä sijaitsevat Uutelan tai Kallahdenharjun alueet.

Luonnonarvojen vaaliminen

Vastineeesta käy monesta kohdin ilmi arvokkaille luontoalueille toistuvasti rakentamista ohjaavan Helsingin kaupungin kaavoituksellinen perusnäkemys. Sen mukaan olennaisten luontovaikutusten selvittämisen, asiallisen kokonaisarvon hahmoittamisen ja negatiivisten vaikutusten vähentämisen sijasta keskitytään toistuvasti minimiratkaisuihin, joilla pyritään välttämään lähinnä se, että alueella ei suoranaisesti hävitetä niitä erityisiä luonnonarvoja, jotka on yksilöity luonnonsuojelulaissa. Tästä kertoo osaltaan myös vastineessa käytetty erikoinen termi ”luonnonsuojelulain mukaisesti arvokkaat alueet”, joiden listan ulkopuolisilla alueilla kiistetään käytännössä olevan mitään sellaista erikoista merkitystä, joka tulisi asiallisessa kaavoituksessa huomioida.

Yleiskaavan sisältövaatimusten edellyttämä luontoarvojen vaalimisen taso pitäisi kuitenkin 2000-luvulla olla paljon muutakin kuin sen välttämistä, että luontodirektiivin lajien, erityisesti suojeltavien lajien tai luontoselvityksessä havaittuja luonnonsuojelulain 29 § luontotyyppien  esiintymiä ei hävitetä.

Missään kaavavalmistelun vaiheessa Meri-Rastilan ulkoilupuiston kokonaisarvoa ei ole kaavoittajan tai kaupungin ympäristökeskuksen  toimesta punnittu suhteessa mahdollisiin maakunnallisiin tai valtakunnallisiin suojeluarvoihin. Lähinnä on tyydytty arvioimaan kaavan vaikutuksia yksittäisten lajiryhmien (lepakot, myöhemmin kiistanalaisella tavalla käävät), pienten luontokohteiden (rannan tervaleppälehto, rinnekorpi) tai yksittäisen muinaisrannan kannalta.Tätä punnintaa ei tehdä myöskään vastineessa. Käytännössä kaavan missään vaiheessa ei ole ollut käytettävissä asiallista, kaupungin tuottamaa vaikutusarviointia, jossa Meri-Rastilan ulkoilupuiston kokonaismerkitystä Helsingin tai Uudenmaan viherrakenteessa olisi arvioitu asiallisesti 2010-luvun kriteerein.

Käävät

Kääpien osalta kaupungin vastineessa todetaan lähinnä se itsestäänselvyys, että alueelta ei ole havaittu luonnonsuojeluasetuksessa mainittuja erityisesti suojeltavia lajeja. Kaupungin vastineessa ei kuitenkaan muuten vastata siihen asiantuntijakritiikkiin, joka valituksessamme on esitetty.

Käävät sinällään ovat vain yksi lajiryhmä muiden joukossa (kuten ovat myös linnut ja lepakot). Olennaista on se, että niiden arvokkaita luontoympäristöjä indikoiva luonne on tutkittu ja kiistaton. Lisäksi kääpiin liittyviä selvityksiä on tehty etelärannikolla 2000-luvulla niin paljon, että Meri-Rastilan metsän huomattavat luontoarvot on mahdollista suhteuttaa melko lailla objektiivisesti olemassa oleviin valtakunnallisesti arvokkaisiin suojelukohteisiin. Tältä osin viittaamme valituksen liitteenä olevaan asiantuntijalausuntoon.

Vastineessa siteerataan myös kaupungin ympäristökeskuksen (jossa ei ole tietojemme mukaan töissä yhtään lahottajasienten varsinaista asiantuntijaa) arviota, jonka mukaan merkittävä osa kääpälajistosta ja muista vanhan metsän arvoista voidaan säilyttää rakennettavan alueen ulkopuolella. Samalla argumentilla mistä tahansa valtakunnallisesti arvokkaasta suojelualueesta voisi lohkaista usein huomattavankin osan rakentamiseen.

Vastaselitystä varten on työstetty muutama lajiesiintymäkartta (liitteet 3-5), joista hahmottuu hyvin se, että kaava-alue eli Meri-Rastilan ulkoilupuiston pohjoisosa kuuluu uhanalaisten, silmälläpidettävien ja vaateliaiden lahottajalajien osalta Meri-Rastilan alueen lajistollisesti arvokkaimpiin ydinosiin.

Meri-Rastilan ulkoilupuiston alueelta havaituista lajeista vain yksi eli kuusensitkokääpä (Antrodiella parasitica) on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU). Lisäksi alueelta on kaksi havaintoa puutteellisesti tunnetuksi (DD) luokitellusta mahlakäävästä (Postia immitis). IUCN:n suosituksen mukaisesti luokkaan DD luokitellut lajit tulisi rinnastaa vaarantuneisiin lajeihin. Kaavan esittämä maankäyttö tuhoaa kuusensitkokäävän esiintymismetsikön sekä toisen mahlakäävän esiintymismetsiköistä (liite 3). Vastaavalla tavalla kaava vaikuttaa huomattavaan osaan alueellisesti uhanalaisten, silmälläpidettävien ja arvokkaita metsiä esiintymisellään indikoivien lajien esiintymispaikoista (liitteet 3-5).

Vaahterametsikkö

Helsinki kiistää vastineessaan sen, että alueella olisi luonnonsuojelulain mukaisia arvokohteita tai lajiesiintymiä. Toisaalta kaupunki myöntää, että alueella on vähemmän edustava, mutta mitä ilmeisimmin luonnonsuojelulain luontotyyppikriteerit täyttävä jalopuumetsikkö. Selvitysten riittämättömyydestä kertoo se, että kyseistä vaahterametsikköä ei ole mainittu Environ luontoselvityksissä kuin METSO-selvityksissäkään.

Se, että Uudenmaan ELY-keskus on resurssien niukkuuden takia käytännössä luopunut luonnonsuojelulain luontotyyppien rajaamisesta ja että kaupungin luontotietojärjestelmä on näiden lakikriteerit täyttävien jalopuumetsien osalta voimakkaasti puutteellinen, ei oikeuta kaupunkia kaavoittamaan luontotyyppikriteerit täyttävien kohteiden päälle asutusta. Luonnonsuojelulakiin ei myöskään ole tehty sellaisia muutoksia, jotka antaisivat juridisen oikeutuksen sille, että vaahterametsiköiltä on ryhdytty Helsingissä vaatimaan enemmän luontoarvoja kuin mitä luonnonsuojelulaissa ja -asetuksessa edellytetään.

Jossakin määrin erikoista on se, että kaupunki kehtaa vaahterametsikön luontoarvoja vähätellessään käyttää argumenttina jopa sitä, että kaupungin oma rakennusvirasto on kaavan hyväksymisen jälkeen (valitusten ollessa käsittelyssä) toteuttanut alueella metsänhakkuita, joissa kohteen merkitystä vaahterametsikkönä on selvästi heikennetty. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kaavaryhmän alueelle 11.5.2014 tekemän maastokatselmuksen perusteella metsikkö täyttää edelleen luonnonsuojelulain suojellun luontotyypin kriteerit. Alunperin 59 puumaisesta vaahterasta on Helsingin kaupungin talvella 2013/2014 tekemien turhan voimaperäisten hakkuiden jälkeen jäljellä edelleenkin 49 kappaletta.

Uudenmaan liiton maakunnallisesti arvokkaiden luonnonympäristöjen kriteerit

Vastineessa kyseenalaistetaan alueen mahdollinen maakunnallinen merkittävyys niillä perusteilla, että kaava-alueella ei ole maakuntakaavassa suojelualueiksi osoitettuja alueita eikä maakuntaliitto ole myöskään kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa nostanut esille alueen mahdollisia maakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja.

Viittaamme tältä osin ympäristöministeriön vahvistuspäätöksiin Uudenmaan maakuntakaavasta ja 1. vaihemaakuntakaavasta. Vahvistuspäätöksiin sisältyvissä jatkosuunnitteluohjeissa on poikkeuksellisen selkeäsanaisesti kehotettu maakuntaliittoa tulevilla kaavakierroksilla lopultakin osoittamaan kattavammin maakunnallinen viheralueverkosto, mukaan lukien maakunnalliset suojelualueet. Muun muassa tästä syystä Uudenmaan liitto on joutunut käynnistämään 4. vaihemaakuntakaavan teon.

Uudenmaan liitto ei ole 2000-luvulla teettänyt maakuntakaavojen yhteydessä varsinaisia luontoselvityksiä, joten se, että maakuntaliitto ei ole lausunnossaan maininnut alueen mahdollisista maakunnallisista luontoarvoista, kertoo alueen luonteen ja luontoarvojen sijasta enemmän maakunnallisen maankäytön suunnittelun tasosta ja toimintatavoista. Liitolla on lisäksi lausuntoa tehdessään ollut jo hyvin pitkällä valmistelussa uusi vaihemaakuntakaava, jossa Meri-Rastilan ulkoilupuiston kaavallista asemaa on muutamien muiden Helsingin kaavoittajia kiinnostavien laajojen luonto- ja virkistysalueiden (Kivinokka, Talin alue) tapaan  heikennetty muuttamalla virkistysaluevaraus pelkäksi alueen poikki kulkevaksi viheryhteystarvemerkinnäksi.

Linnusto

Vastineessa esitetään erikoisia näkemyksiä alueella elävien metsälintujen ekologiasta ja esiintymisestä. Arvokkaan lintualueen (arvoluokka II) varttuneiden ja vanhempien metsien lajeista mm. puukiipijä ja kuusitiainen käyttävät säännöllisesti kaava-alueen pohjoisosaa eikä niiden esiintyminen keskity esimerkiksi kasvistollisesti arvokkaaseen pienehköön rinnekorpeen.

Meri-Rastilan muinaisrantakivikko

On myönteistä, että kaupungin vastineessa ei kyseenalaisteta valittajan arviota siitä, että kaavan toteuttamisen välittömät ja välilliset vaikutukset vääjäämättä heikentävät myös alueen keskiosan suojeltavaksi varattua, Helsingin oloissa hyvin edustavaa muinaisrantaa luonto- ja maisemakohteena.

Yhteenveto

Kaupungin  sinänsä monin osin perusteellinen vastine ei käytännössä kumoa ainoatakaan valituksemme pääargumenttia. Kaava onkin syytä kumota.

Päiväys

Helsingissä 16.5.2014

Vakuudeksi

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen puolesta,

Jarmo Nieminen            Johanna Kare-Haavisto
Puheenjohtaja              Järjestösihteeri

LIITTEET

Liite 1. Helsingin laajojen metsäisten luonto- ja virkistysalueiden kartta (Manninen & Savola 13.5.2014 työversio)

Liite 2. Helsingin laajat metsäiset luonto- ja virkistysalueet (29 kpl) kokojärjestyksessä

Liite 3. Meri-Rastilan alueelta havaittujen vaarantuneiden (VU) ja puutteellisesti tunnettujen (DD) lajien esiintymispaikat

Liite 4. Meri-Rastilan alueelta havaittujen alueellisesti uhanalaisten (RT) ja silmälläpidettävien (NT) lajien esiintymispaikat

Liite 5. Meri-Rastilan alueelta havaittujen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden havumetsien indikaattorilajien esiintymispaikat