Sijainti: Pääsivu / Hailuodon pengertien ympäristöhaitat suuret

Hailuodon pengertien ympäristöhaitat suuret

Hailuodon pengertien ympäristöhaitat ovat suuret.

Sanomalehti Kalevan pääkirjoitus 7.3. Hailuodon ”sillasta” oli pielessä otsikkoa myöten. Siltahokema on varhaista valemediaa 1980-luvulta. Kyseessä on Oulunsalon ja Hailuodon välinen 10 kilometrin pengertie, jonka silta-aukot ovat kaventuneet yhteensä 1.5 kilometriin – silta kun on kalliimpaa kuin penger.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen liikennevastuualueen osaaminen ja valintojen painopiste ei ole ympäristövaikutuksissa. Sen jälkeen, kun Hailuodon liikenneyhteyksien ympäristövaikutusten arviointi (YVA) vuonna 2007 alkoi, luontojärjestöt ovat osoittaneet suunnitelmissa ja selvityksissä vakavia virheitä. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (mitä aiottiin tutkia) ja arviointiselostuksesta (selvitysten tuloksista) sekä samoihin selvityksiin pohjautuvasta ns. merialueen osayleiskaavasta lausuttiin kahdesti. Kaava hyväksyttiin joulukuussa 2014 Oulun ja Hailuodon valtuustoissa ELY-keskuksen haluamassa muodossa. Esitettyä kritiikkiä ei otettu missään vaiheessa huomioon.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan ”kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, ja selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.” Pengertien vaikutuksia itse Hailuotoon ei ole arvioitu.

Vaikutusalueeksi rajattiin suppeasti vain pengertien lähialue ja Hailuodon itäranta. Näin tehtiin, vaikka koko hankkeen perusteluina ovat kuvitellut hyödyt, jotka seuraisivat kiinteän yhteyden tuomia elinkeinojen ja maankäytön muutoksia, tietenkin syntyisivät Hailuodossa eivätkä lauttaväylällä.

Kaavan mukaan Hailuodossa tapahtuvat muutokset tutkitaan myöhemmin ”strategisessa yleiskaavatyössä”. Järjestys on väärä, sillä tehtäessä päätöstä liikenneyhteydestä, vaikutukset myös itse Hailuotoon tulee tuntea, koska ne vaikuttavat siihen, mitä päätetään. Vaikutusarvio on ennakoivaa ja kuuluu kunkin kaavan valmisteluun.

Kiinteä yhteys saareen on esimerkki virkamiesvallasta. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tarmokkaasti ajanut lauttaliikenteestä luopumista kustannustehokkuuden nimissä. Pääkonsulttina on toiminut Destia, joka on tiehallinnosta yhtiöitetty osa. Se puolestaan on sulauttanut itseensä Maarakennus Jaaran, joka toimittaa kiviainesta penkereisiin.

Mistä kiviaines on poissa, sitäkään ei ole otettu huomioon mitenkään. Liikkuvien jäiden ja myrskyjen aiheuttamia liikennekatkoksia ja turvattomuutta pengertiellä ei ole otettu vakavasti. Kustannus- ja päästölaskelmat on väännetty hanketta suosiviksi. Yleisesti ottaen tärkeää ja monien kannattamaa erillistä kevyen liikenteen väylää ei pengertielle eikä Santoseenkaan tule, koska hanke on myytävä päättäjille mahdollisimman halvalla. Luontovaikutusten lievennystoimet ovat ideointia vailla tutkimuspohjaa. Puutteiden, virheiden ja vähättelyjen lista on pitkä.

Valitusoikeus on olemassa siksi, että huonoja ja vahingollisia päätöksiä voi yrittää oikaista ja kantaa vastuuta myös muista kuin taloudellisista perusteista. Padon rakentaminen parine aukkoineen Riutusta Huikkuun ei ole ympäristöteko. Markkinoidut hyödyt aikasäästöistä ja aikatauluista eroon pääsystä ovat arvostuksista riippuvaisia. Seuraukset Hailuotoon ja kunnalle ovat tuntemattomia.


P.S. Lihavoinnit ovat Kalevan päätoimittajalta. Ne olivat lehden mukaan kovia väittämiä ja mielipidekirjoitus jätettiin julkaisematta.

« heinäkuu 2017 »
heinäkuu
matiketopelasu
12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31