Viiankiaapa

Viiankiaapa on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy. Laajuudessaan ainutlaatuinen, rehevä ja lajistoltaan rikas ja aapasuo Lapissa.

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Lappi
  • Kunta: Sodankylä
  • Luontotyypit: metsät, suot, kedot, niityt ja muut perinneympäristöt, järvet, pienvedet
  • Koko: 6595 ha

 

Viiankiaapa
Viiankiaapa 2015. Kuva: Kaija Kiuru

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Viiankiaapa on kokonaisuudessaan yksi Pohjois-Suomen, ellei koko maan, edustavimpia ja arvokkaimpia aapasoita. Yhtenäinen ja laaja 65,95 km2 alue käsittää monipuolisesti vaihtelevaa ja harvinaistunutta suoluontoa.


Merkitys ihmisille

Viiankiaapa on kautta historiansa ollut paikallisille korvaamaton ravinnon, retkeilyn ja luonnonrauhan lähde. Niin vuosikymmeniä sitten kuin vielä nykyään Viiankiaapa tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia luonnosta ja luonnon antimista nauttimiseen: retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen, kalastukseen ja ihan vain hiljaisuudesta nauttimiseen. Viiankiaapa palvelee myös paikallisesti tärkeää ja perinteistä elinkeinoa, poronhoitoa.

Viiankiaavan harvinaisia luontoarvoja suojelevat niin kansallinen soidensuojeluohjelma kuin Natura 2000 -verkosto. 2000-luvun alusta lähtien vaikeakulkuisia suoalueita ovat halkoneet pitkospuut, joiden turvin turistit ympäri maailman ovat tavoittaneet tämän Lapin luontohelmen.

Viiankiaapa on ollut esillä kahdessa televisiodokumentissa, taidenäyttelyssä, kirjassa, väitöskirjassa ja esimerkiksi jokavuotisen Sodankylän elokuvajuhlien yhteydessä järjestettävän Keskiyön vaelluksen retkikohteena lukuisten lehtiartikkeleiden ohella.


Erityiset luontoarvot

Viiankiaavan tärkeimpiä suojeltavia Natura-luontotyyppejä ovat aapa- ja keidassuot, huurressammallähteet, puustoiset suot, luonnonmetsät sekä yhtenä merkittävimmistä laajat lettoalueet, jotka ovat uhanalaistuneet ja kadonneet Suomesta murto-osaan alkuperäisestä. Viiankiaapa kannattelee lettoalueiden ja niiden vaateliaan lajiston säilymistä Suomessa ja koko maailmassa.

Viiankiaapaa on tutkittu runsaasti ja alueelta on tavattu merkittävän rikkaat ja monipuoliset kasvi- sekä linnustoesiintymät. Näitä ovat esimerkiksi kymmenen uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltua ja kaksi luontodirektiivin liitteessä II mainittua putkilokasvi- tai sammallajia. Alue on linnustonsuojelullisesti tärkeä ja siellä on havaittu 90 lintulajia, joista 21 on luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi ja 26 kuuluu lintudirektiivin liitteeseen I. Viiankiaavalta tavattuja harvinaisia lintuja ovat muun muassa merikotka, muuttohaukka, vesipääsky, suokukko ja jouhisorsa.

Alueen uhanalaisiin eläimiin kuuluvat muun muassa saukko, karhu, ahma ja ilves sekä sammakkoeläimiin kuuluva viitasammakko.

Viiankiaavalla tavattavia uhanalaisia putkilokasvilajeja ovat letto- ja röyhysara, suopuna-, veripuna-, kaita- ja lapinkämmekkä sekä lettorikko. Kaikki edellä mainitut lajit ovat lettolajeja. Varsinkin lettorikon – joka on myös luontodirektiivilaji – suojelun kannalta Viiankiaapa on erittäin tärkeä alue. Uhanalaisista sammalista Viiankiaavalla kasvaa lapinsirppisammal, kiiltosirppisammal, isonuijasammal, lettokehräsammal ja silmuhiirensammal. Näistä kolme ensin mainittua ovat luontodirektiivilajeja. Viiankiaavan erityispiirre on näiden uhanalaisten lajien suhteellinen runsaus – iso osa esimerkiksi kiiltosirppisammalen koko maan populaatiosta kasvaa Viiankiaavalla. Hyvin harvinainen lapinsirppisammal on hävinnyt laajoilta alueilta; sen esiintyminen Suomessa keskittyy nykyisin Sodankylään ja Viiankiaapa on keskeinen suojelualue myös tämän lajin kannalta.


Mahdolliset uhkatekijät

  • Kaivos toiminta

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita
  • Luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita


Lisätietoja kohteesta:

 

Viiankiaapa talvella 2015. Kuva: Kaija Kiuru