Talaskangas

Talaskangas ympäristön suot on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.

Talaskangas_1_JukkaEskelinen.jpg
Kuva: Jukka Eskelinen

Pähkinänkuoressa

  • Maakunnat: Pohjois-Savo, Kainuu
  • Kunnat: Sonkajärvi, Vieremä, Kajaani
  • Luontotyypit: metsät, suot, pienvedet
  • Koko: noin 5060 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Talaskankaan alue koostuu luonnonsuojelualueen etelä- ja kaakkoispuolista edustavaa suometsämosaiikkia sekä siihen itäpuolelta liittyvän laajemmista, toisiinsa kytkeytyneistä aapasuoaltaista, jotka yhdessä muodostavat suovaltaisen aluekokonaisuuden.

Merkitys ihmisille

-

Erityiset luontoarvot

Alueen luontoarvot voi jaotella Talaskankaan etelä- ja kaakkoispuolisiin alueisiin sekä Kortesuo-Vuottosuon osa-alueeseen. Etelä- ja kaakkoispuolisilla alueilla sijaitsee laaja suo- ja metsävaltainen alue, jonka suot ovat valtaosin ojittamattomia. Aluekokonaisuutta monipuolistavat useat purovesistöt ja pikkulammet. Pääosa alueen metsistä on eri-ikäisiä hoidettuja talousmetsiä, mutta alueella on säilynyt jonkin verran myös vanhoja luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä ja vanhapuustoisia korpimetsiä. Alueella esiintyy muutama laaja-alaisempi aapasuo (Susisuo, Volonsuo, Ahosuo, Pötkynsuon kaakkoisosa ja Kemulansuo) sekä runsaasti edustavia soiden ja kangasmaiden mosaiikkeja.

Alueen aapasoista erityisen arvokas on Susisuo, josta löytyy oligotrofisia lyhytkorsinevoja, mesotrofiaan yltäviä suursaranevoja, rimpinevoja, lyhytkorsirämeitä, sararämeitä ja isovarpurämettä. Pötkynsuon kaakkoisosan vallitseva suotyyppi on oligotrofinen lyhytkorsineva, minkä lisäksi suolla on jonkin verran sara- ja rimpinevoja.

Alueen soiden ja kangasmaiden mosaiikki sisältää laajan valikoiman karuja ja keskireheviä rämeitä, nevoja ja korpia. Osa alueen korvista ja rämeistä on vanha- ja lahopuustoisia. Kangasmaiden välissä esiintyy melko yleisesti muurain-, puolukka-, sara- ja mustikkakorpia sekä korpirämeitä. Näitä ja myös hieman rehevämpiä korpia löytyy runsaammin alueen purojen ympäristöstä. Lisäksi esimerkiksi. Talasjoen varsilla esiintyy jonkin verran metsäkortekorpia ja edustavaa koivuluhtaa.

Alueen korpimetsistä pääosa on puustoltaan varttuneita sekametsiä (kuusi, koivu, mänty, paikoin raita). Osaa korvista on harvennettu ja osa säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Merkittävässä osassa alueen ojitetuista soista vesitalous on säilynyt kohtuullisen hyvin ja ne ovat jääneet ojikko- tai muuttumatasolle. Alueelta löytyy myös ns. vettymiä eli soita, joiden ojat ovat jonkin aikaa kestäneen kuivatusvaiheen jälkeen umpeutuneet, minkä jälkeen pohjaveden pinta suolla on alkanut jälleen nousta.

Talaskankaan etelä- ja kaakkoispuolen kangasmetsistä valtaosa on tavanomaisia hoidettuja talousmetsiä, joihin sisältyy taimikkoja, avo- ja siemenpuuhakkuita, nuori ja varttuneita kasvatusmetsiä sekä päätehakkuuikäisiä metsiä.

Alueella esiintyy jonkin verran harvennuksilta säästyneitä, luonnontilaisen kaltaisia varttuneita metsiä sekä vastaavia päätehakkuuikäisiä metsiä. Lisäksi alueella on soiden suuresta määrästä johtuen melko runsaasti soistuneita kangasmaita) sekä säilynyt merkittäviä määriä vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia, puustoltaan varttuneita ja sitä vanhempia korpimetsiä. Alueella esiintyy myös melko paljon korpia, joiden puustorakenne on monipuolinen ja vesitalous osin säilynyt tai helposti palautettavissa. Osa alueen rämeistä on vanha- ja lahopuustoisia tai kasvillisuudeltaan reheviä.

Alueella on yli 20 km kartalle merkittyjä pikkupuroja ja -jokia, joista pääosa on uomaltaan luonnontilaisia tai sen kaltaisia. Osassa uomia on suoristettu tai ne ovat muuten lähialueen ojitusten vaurioittamia. Purojen varsilla esiintyy runsaasti karuja ja keskireheviä korpia niin vesitaloudeltaan luonnontilaisina kuin ojikko- ja muuttumatasolle jääneinä.

Kortesuo-Vuottosuon osa-alue sisältää useita laajempia aapasuoalueita, niiden välisiä kangasmetsiä, kaksi pikkulampea, Lika-Pyöreen lintuveden ja kaksi siihen laskevaa puroa.

Kortesuo on edustava keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpineva, johon liittyy reunoilla laajat korpialueet. Piippolansuo, Leppimäenalussuo ja Vuottosuo ovat keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintaisia aapasoita. Lisäksi alueella on huomattava määrä puustoisten soiden, nevojen ja kangasmaiden pienipiirteistä mosaiikkia. Kortesuo-Vuottosuon soilta löytyy hieman paikasta riippuen runsaasti keskireheviä ja karuja nevoja ja rämeitä sekä korpia.

Erityisen arvokas ominaisuus Kortesuo-Vuottosuon alueella on ojittamattomien reunojen huomattavan kokonaismäärän ohella vesitaloudeltaan luonnontilaisten tai sen kaltaisten korpien suuri määrä. Korpien skaala ulottuu karuista puolukka-, muurain- ja sarakorvista metsäkorte-, ruoho-, heinä- ja lähdekorpiin. Huomattavaa on myös varttunutta tai vanhaa puustoa kasvavien kangaskorpien sekä korpi- ja kangasrämeiden runsas esiintyminen.

Alueella esiintyy paikoin myös lähteisiä soita ja avolähteitä. Erityisen vaikuttava on Haapapuron varren useiden kymmenien toisiinsa kytkeytyneiden lähdehetteiden keskittymä.

Alueen pienvesien varsilla on merkittävä määrä luhtasoita, lähinnä avoluhtia ja luhtanevoja, mutta myös edustavaa koivuluhtaa. Lika-Pyöreen alueella esiintyy myös lähes kaikkia avoluhtien alalajeja.

Selvitysten perusteella valtaosa Kortesuo-Vuottosuon alueen kangasmetsistä on alle 60-vuotiaita eli taimikoita, nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Soiden reunamilla on kuitenkin säilynyt merkittävä määrä soistuneita tai puustoltaan muuten monipuolisia varttuneita metsiä sekä jonkin verran myös vanhan metsän luonteisia kuvioita.

Alueen runsailla korvilla, rehevillä ja runsaspuustoisilla rämeillä, puustoisilla luhdilla sekä kivennäismaiden ja soiden vaihettumavyöhykkeillä on huomattavaa merkitystä METSO-ohjelman korpien, rämeiden ja kangasmetsien suojelutavoitteiden kannalta.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Ei tiedossa

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Kaavan  luonnonsuojelualuevarauksia (SL-alueet)

 

Lisätietoja: