Salmivaara

Salmivaara on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.

Salmivaara_maapuu_Luoto_2015.jpg
Kuva: Keijo Luoto
 

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Pohjois-Karjala
  • Kunta: Valtimo
  • Luontotyypit: metsät, suot, kalliot
  • Koko: noin 170 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Salmivaara on kivikkoinen ja paikoin jyrkkäpiirteinen vaara, joka sijaitsee Salmijärven kupeessa. Alueelta löytyy myös useita kalliojyrkänteitä ja lohkareikkoja. Salmivaaran metsät ovat lähinnä kuivia ja kuivahkoja kankaita. Karujen mäntyvaltaisten rinteiden välistä löytyy jokunen tuoreen kankaan kuusivaltainen notkelma ja ainakin yksi noronvarsi ympäryskorpineen. Kuusivaltaisemmissa metsissä ja muutamissa alueen korvissa kasvaa usein näkyvästi järeää haapaa. Osa lakialueesta kasvaa varttunutta kasvatusmännikköä.

Salmivaaran rinteet ovat vaikeakulkuisuutensa ja kallioisuutensa takia säilyneet paikoin täysin luonnontilassa. Kallioisuuden ja kivikkoisuuden takia aluetta ei ilmeisesti ole myöskään kaskettu. Korkea luonnontilaisuuden aste näkyy paikoin runsaana kilpikaarnaisten mäntyjen, kelojen sekä kaikenikäisen mäntylahopuun runsaana esiintymisenä. Myös palokoromäntyjä esiintyy. Kuusivaltaisemmissa notkelmissa on paikoin runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta.

Kohteen eteläosassa on kivikkoisia karuja kangasmetsiä ja näiden välisiä neva- ja rämesoita. Myös osa kohteen eteläosasta on ainakin vielä 2000-luvun alussa ollut lähes luonnontilaista eri ikäisrakenteista männikköä runsaine aihkeineen, keloineen ja mäntymaapuineen. Kohde on Pohjois-Karjalan ammattiopiston (Itä-Suomen metsäkonekoulun, ISMEK) hallinnassa.


Merkitys ihmisille

Salmivaaran metsät ovat Itä-Suomen metsäkonekoulun hallinnassa, ja alueella harjoitellaan metsäkoneiden käyttöä ja metsätöitä. Koulu on rakentanut alueelle polkuverkoston ja laavuja, mutta niiden ylläpito on jäänyt. Alueella liikkuu hyvin vähän ihmisiä joitakin metsästäjiä ja kalastajia lukuunottamatta. Salmivaaran kupeessa sijaitseva Salmijärvi on ollut ja on edelleen tärkeä kalastus- ja virkistysalue. Salmivaaran polkuverkoston kunnostaminen ohjaisi retkeilijöitä hienoihin vanhoihin metsiin, joita vaaralla on vielä jäljellä.


Erityiset luontoarvot

Salmivaaran alueelta löytyvät Valtimon alueen luonnontilaisimmat mäntyvaltaiset aarniometsät. Osaa alueen metsistä ei ole niiden vaikeakulkuisuuden takia ilmeisesti koskaan hakattu eikä kaskettu. Tämä ominaispiirre sekä sijainti suojelukohteiden kupeessa tekee alueesta erittäin arvokkaan.

Pääosa alueesta on vielä muutamia vuosia sitten ollut METSO I luokan kangasmetsää. Osa alueesta on ollut harvennettua II tai III- luokan vanhempaa männikköä ja lisäksi rajauksessa on hieman myös nuorempia mäntyvaltaisia metsiä. Kohteella on merkitystä myös geomorfologisesti monipuolisen vaaraluonnon sekä hyvin säilyneiden piensoiden suojelulle.

Alueen lajisto on erittäin edustava. Vuonna 1996 toteutetussa kääpäselvityksessä alueelta tehtiin havaintoja ainakin erakkokäävästä (VU), kalkkikäävästä (EN), riekonkäävästä (NT) ja sirppikäävästä (NT). Samana vuonna tehdyissä linnustoselvityksissä havaintoja tehtiin mm. palokärjestä (D1), pohjantikasta (D1, EVA) ja teerestä (D1, EVA). Syksyllä 2016 alueella tehtiin kahden henkilön voimin 1,5 päivän kääväkäsinventointi, jossa käytiin läpi rajauksen pohjoisosaa sekä muutamia eteläisen osan paloja. Uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien havaintopisteitä kertyi 41: välkkyludekääpä (VU) 2x, erakkokääpä (VU), hongantorvijäkälä (VU), riekonkääpä (NT ind) 11x, sirppikääpä (NT) 2x, aihkinahka (NT ind.) 2x, hentokääpä (NT) 3x, kantoraippasammal (NT), mesipillikääpä (NT), mäntyraspikka (NT ind.), peikonnahka (NT ind.), raidankeuhkojäkälä (NT) 4x, pohjanrypykkä (NT ind.) 2x, rusokantokääpä (NT) 4x, rustikka (NT) 3x, ryväsjäkälä (NT) ja silomunuaisjäkälä (NT). Indikaattorilajistosta havaittiin lisäksi aarnikääpä, harsukääpä, kermakääpä, ketunkääpä (luontoarvolaji), korokääpä, kultarypykkä, kuuorvakka, männynkääpä, oravuotikka, pikireunakääpä, riukukääpä (erittäin runsas), ruostekääpä ja viinikääpä. 

Salmivaara_Keijo_Luoto.jpg
Kuva: Keijo Luoto
 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Metsätalous ja hakkuut
  • Maa- ja kiviainesten louhinta
  • Maaston kuluminen

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Kohteella ei ole mitään sen säilymistä turvaavaa tai edistävää statusta

 

Lisätietoja:

 

Salmivaara_rantamets_Luoto_2015.jpg
Kuva: Keijo Luoto