Pohjankankaan suot

Pohjankankaan suot ovat yhdessä yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.

 

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Satakunta
  • Kunta: Kankaanpää, Karvia
  • Luontotyypit: Suot, metsät, järvet, jokiluonto, pienvedet
  • Koko: 2600 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Pohjankaan suot on kokonaisuus, johon on yhdistetty useita suokohteita saman hiekkakankaan äärellä. 

MUSTAKEIDAS-YSKÄNLÄHDE

Keskiosiltaan luonnontilainen ja karu Mustakeidas on Pohjankaan länsireunan tasanteelle syntynyt maakunnan pisimmälle kehittyneitä keidassoita. Pohjankankaan syrjässä on kapea minerotrofinen laide. Mustakeitaalla on huomattavan runsaasti allikoita, joita löytyy jopa yli 70 hehtaarin alalta ja lähes 500 kappaletta. Kermirakenne on erittäin pitkälle kehittynyt ja niiden mäntypuusto on paikoin kookastakin. Kaikkialla suoalueella tuntuu Pohjankankaan harjusta peräisin oleva pohjavesivaikutus. Suon itälaidan luonnontilaisella suoreunalla on pohjavesivaikutteinen saraneva.

Länsilaidalta, Naturarajauksen ulkopuolella sijaitsee pieni minerotrofinen ja kalteva suo, joka on kuitenkin aikoinaan ojitettu. Suon ojat ovat umpeutumassa, mutta suon itälaidan lähde kärsii edelleen ojituksista. Suon länsi-, pohjois- ja eteläpuolen rämeet on valitettavasti ojitettu. Ojat ovat paikoin umpeutumassa ja palamassa hiljalleen kohti luonnontilaa. Myös ojitetuilla alueilla esiintyy lähteitä ja muuta pohjavesivaikutusta. Mustakeitaan suotyypeistä kolme on uhanalaisluokitukseltaanvaarantunutta (VU).

Yskänlähde sijaitsee kovapohjaisella hiekkakankaalla. Suon läpi virtaa luonnontilainen lähdepuro, joka laskee Natura-alueen ulkopuoliselle Mölkkärinlammelle. Yskänlähteen länsipuolella on toinen, kartoissa näkymätön, täysin luonnontilainen lähde, jonka vedet laskevat myös Yskänlähteestä tulevaan lähdepuroon. Yskänlähteen ympäristössä on ainakin yksi erittäin uhanalainen (EN) ja kaksi vaarantunutta (VU) suotyyppiä. Lisäksi suolta löytyy yksi erittäin uhanalainen (EN) suoyhdistymätyyppi.

Suojeluesitysrajaukseen on sisällytetty myös Natura-alue, johon kuuluu Mustakeitaan luonnontilaisin alue sekä Yskänlähteen välitön ympäristö.

PEIJARINNEVA-LETTONEVANKEIDAS

Peijarinnevan avoimet suoalueet koostuvat kahdesta erillisestä keskiravinteisesta keidaskeskustasta. Alueita erottaa kapea kivennäismaakannas, jolla kulkee myös pikkutie alueen halki Pohjankankaalta Saunakylään. Avosoiden keskustavaikutteisilta keitailta on havaintoja useista uhanalaisista kasveista, linnuista ja suoluontotyypeistä. Suot ovat myös lähdevaikutteisia pohjaveden purkautuessa monin paikoin Pohjankankaan harjusta kohti länttä.

Rakenteeltaan Peijarinneva on poikkeuksellinen, sillä jänteet ovat siniheinäisiä. Avosoiden itäpuoliset rämeet on ojitettu laajoilta alueita ja monien lähteisten purojen luonnolliset uomat ovat muuttuneet ja veden virtaussuunnat on katkaistu.

Peijarinnevaa on käytetty myös ammuntojen kohteena. Ammuntojen vaikutuksia suoluontoon on vaikea arvioida, mutta ainakaan niiden vaikutuksia eivät ole samaa luokkaa verrattuna ojitusten aiheuttamiin kasvillisuus- ja vesitalousmuutoksiin. Linnusto on varsin monipuolinen ammunnoista huolimatta. Toisaalta kosteita ammuntojen aiheuttamia pienallikoita voivat hyödyntää myös linnut.

Linnustolle merkittävä on myös laajemman suokokonaisuuden pohjoisosissa sijaitseva Peijarinlammi. Kohteelta löytyy myös muutama pienehkö allikko. Peijarinnevan molemmat avosuoalueet ovat myös merkittävästi suurempia kuin keskimääräinen satakuntalainen suolaikku. Suojeluesityksen ennallistamisosa on voimakkaasti ojitettu ja puustoisemmat alueet on hoidettu talousmetsinä.

Kosteammilla alueilla, kuten Peijarinnevan luoteisreunalla, puuston kasvu on heikkoa ja vajaatuottoista ojituksista huolimatta. Korvenkankaalla tilanne on samanlainen lukuun ottamatta Korvenkeitaan pienialaista, vielä ojittamatonta keskustaa, joka sekin on kärsinyt huomattavasti ojitusten kuivattavasta vaikutuksesta. Korvenkeidas lienee ollut viettokeidas ennen ojituksia. Korvenkeidas on tästä syystä sisällytetty osaksi varsinaista suojeluesitystä.

Ojitettujen alueiden luonnontilan palauttavilla toimilla on suuri merkitys sekä pohjavesien suojelun että alueen ainutlaatuisen, lähdevaikutteisten, purojen kannalta. Suojeluesitysalueelta virtaa useita nimettyjä puroja, kuten Peuran-, Huipun-, Sauna- ja Letonluomat, sekä runsas joukko nimeämättömiä pikkupuroja. Letonluoma on säilynyt suhteellisen luonnontilaisena ja ojitukset ovat olleet, latva-alueita lukuun ottamatta, varsin maltillisia. Letonkorven alue sisältyykin varsinaiseen suojeluesitykseen.

RIITANEVA

Suurin osa Riitanevan viettokeitaasta on ojitettu ja se on aiemmin ollut samaa suokokonaisuutta pohjoispuolisen Polvenkeitaan kanssa. Ojikoilla on turvekankaita ja isovarpurämemuuttumia, kun taas ojittamattomia osia luonnehtivat keidasrämeet. Alueella on myös useita pienempiä rämetyyppejä. Riitanevan rajaukseen sisältyy kaksi Natura-aluetta. Lisäksi se rajautuu Pohjankankaan Natura-alueeseen (FI0200022). 

Riitanevalla on neljä erillistä puronvarsikohdetta, joista kaksi on osittain Natura-rajausten sisäpuolella. Alueen pienvedet ovat suurelta osin tuhoutuneet ojitusten vuoksi. Lettoisuutta esiintyy hyvin pienialaisesti suon eteläpäässä Natura-alueen puolella. Riitanevan suotyypeistä yksi on äärimmäisen uhanalainen (CR) ja kolme vaarantunutta (VU). Riitanevan luonnontilaisuusaste vaihtelee suuresti alueen eri osissa. Ojittamattomat osat ovat säilyneet valtaosin luonnontilaisen kaltaisena, kun taas ojitetut osat ovat pitkälle muuttuneita turvekankaita. Keidasrämeet ovat säilyneet luonnontilaisen kaltaisina ja muuttuneisuutta on havaittavissa ainoastaan ojitusten läheisyydessä.


Merkitys ihmisille


Erityiset luontoarvot

MUSTAKEIDAS-YSKÄNLÄHDE

Uhanalaiset suotyypit ja -yhdistymät: Mustakeidas ja lähiympäristö: Saraneva (VU), sararäme (VU) ja lyhytkorsiräme (VU). Yskänlähde lähiympäristöineen: Ruohokorpi (EN), saraneva (VU), lyhytkorsiräme (VU) ja (luhta)nevakorpi (EN). Suolammet ovat vesilain mukaisia pienvesiä.

Alueelta on tavattu muun muassa seuraavia lajeja:

  • Linnut: riekko (VU), naurulokki (VU), valkoviklo, kapustarinta (RT), liro (NT), kuovi (NT), isolepinkäinen 
  • Perhoset: suomittari Kasvit: lähdesara (EN), soreahiirenporras, purolitukka ja tervaleppä

Natura-alueen suojeluarvot ovat sekä Mustakeitaalla että Yskänlähteellä kiistattomia ja niille on tarkoitus perusta luonnonsuojelualueet. Arvokkaiden alueiden tilaa heikentävät kuitenkin ympäröivät ojitetut alueet, joilta niin ikään löytyy merkittäviä luonnonarvoja. Mustakeitaan ja Yskänlähteen ympäristöjä tulisikin laajentaa suojeluesityksen rajauksen mukaiseksi ja käynnistää luonnontilaa palauttavat toimet. Toimien ensisijainen kohde tulisi olla luontaisen vesitalouden palauttaminen, ojien tukkiminen ja aiemmin avonaisten alueiden puuston poisto. Alue on soiden kytkeytyneisyyden näkökulmasta merkittävä osa pohjois-eteläsuuntaisten soidenketjua, jotka seuraavat Hämeen ja Pohjankankaan laiteita sekä itä- että länsipuolella harjua.

Paikoin avosuolla on havaittavissa mesotrofista aapasuokasvillisuutta. Uhanalaisista suoluontotyypeistä alueella ei ole tehty tarkempaa selvitystä, mutta Satakunnan luonnonsuojeluselvityksen mukaan Peijarinnevalta löytyy lettoja. Kaikki letot ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR) suoluototyyppejä. Lisäksi alueelta löytyy ainakin vaarantuneita (VU) saranevoja ja sararämeitä. Letonkorven, Variskorven ja Huipunkorven lähdepuroissa esiintyy purotaimenta. Taimenkannat ovat mm. osa Saunaluoman, Pukanluoman ja Kaartiskaluoman taimenkantoja. Näistä taas on yhteys Karvianjokeen. Lähdepurot ja allikot kuuluvat vesilaissa mainittuihin, suojeltaviin vesiluontotyyppeihin lähiympäristöineen. Nämä ovat myös metsälaissa mainittuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kuten myös useat lähdepurovarsien korvet, joita ei valitettavasti ole kartoitettu luontotyypilleen. Metsälakikohteita ovat myös muutamat Peijarinnevan laiteiden pienet kivennäismaasaarekkeet.

Alueella on tavattu muun muassa seuraavia kala-, kasvi- ja lintulajeja: (puro)taimen (EN), konnanlieko (NT), ruskopiirtoheinä (NT), valkopiirtoheinä, rimpivesiherne, rimpivihvilä, siniheinä, juurtosara, jouhisara, äimäsara, tähtisara, vaaleasara, riekko (VU), metso (RT), teeri, taivaanvuohi (VU), kapustarinta, liro (NT), metsäviklo, kehrääjä, pensastasku ja niittykirvinen (NT).

PEIJARINNEVA-LETTONEVANKEIDAS
Peijarinevan alueelta on tiedossa, ilman kattavia selvityksiäkin, ainakin yksi äärimmäisen uhanalainen ja kaksi vaarantunutta luontotyyppiä, sekä huomattava määrä maakunnassa harvinaisia kasveja, uhanalaisia lintuja ja yksi kalalaji. Lähteisyys ja lähdepurot tekevät koko alueesta ainutlaatuisen ja huomattavan suojelupotentiaalin omaavan alueen. Pohjankankaan harjuista vuotava pohjavesi virtaa alueen kaikissa suo-ojissa ja ojitusalueiden vaikutukset ulottuvat alueen eteläosissa pitkälle lännen suuntaan ja luoteisosasta Karvianjoelle asti. Suon sijainti aivan lähteisen harjualueen reunalla on merkittävä myös vesiensuojelun kannalta. Kohteen puroissa virtaavat vedet ovat paljolti harjualueelta peräisin olevaa pohjavettä.

Luonnontilan säilyttäminen yhdessä palauttavien toimien kanssa vaikuttaisi parantavasti Pohjankankaan Natura-alueen (FI0200022) luonnontilaan. Toimilla voidaan kohentaa myös Karvian luomat Natura-alueen (FI0200091) vesien tilaa. Etelä-Suomessa voimakkaasti taantunut riekko ja uhanalainen taimen nostavat lisäksi alueen luonnonsuojelullista merkitystä. Voimakkaista ojituksista huolimatta Pohjankankaan ympäristössä on edelleen huomattavia ojittamattomia suoalueita. Yhdessä näiden kanssa Peijarinneva muodostaa merkittävän suokeskittymän.

Suojelun toteutuessa rajaukseen otetut reunametsät, turvekankaat ja ojitusalueet on mahdollista ennallistaa luonnontilaa palauttavin toimin. Laajojen alueiden ennallistamisessa tulee keskittyä ensisijaisesti vielä säilyneiden alueiden, kuten puronvarsien ja niiden lähiympäristöjen vesitalouden palauttamiseen. Maakuntakaavassa koko alue on merkitty ampuma- ja harjoitusalueeksi kaavamerkinnällä EAH. Alueen suojelutoimenpiteitä tulee toteuttaa yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa ja tämän käyttötarkoituksen tarpeet huomioiden.

RIITANEVA

Riitanevan alueella esiintyy kolme vaarantuneeksi (VU) luokiteltua suoluontotyyppiä ja yksi hyvin pienialainen äärimmäisen uhanalainen (CR) lettoneva. Lettoisuutta tavataan jäänneluonteisena myös pohjoisimman, muuttuneen puron varrella sekä Rummunlähteen alueella. Suoyhdistymätyypiltään Riitaneva kuuluu viettokeitaisiin jotka on luokiteltu Etelä Suomessa vaarantuneiksi (VU). Muut vaarantuneet (VU) suoluontotyypit ovat sararäme ja isovarpuräme. 

Alue kuuluu valtakunnallisesti merkittävään Kauraharjun pohjavesialueeseen ja siellä on lisäksi kaksi suojeltua lähdealuetta. Lähteet ja lähdepurot sekä kaksi muuta puroa tai noroa kuuluvat vesilaissa mainittuihin, suojeltaviin vesiluontotyyppeihin lähiympäristöineen. Nämä ovat myös metsälaissa mainittuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kuten myös eteläosan lettovaikutteinen alue. Näillä alueilla on myös suuri potentiaali uhanalaisten lajien esiintymiselle. Paikoin turvekankailla on melko runsaasti pientä lahopuuta. Suonreunan ojitusaste on selvästi keskimääräistä satakuntalaista suota alhaisempi, sekä ojittamaton osa selvästi keskimääräistä satakuntalaista suolaikkua suurempi. Alueelta tavattu muun muassa seuraavia lajeja: Riekko (VU), metso, teeri, kehrääjä ja pohjansirkku (NT) .

Riitanevalla tavataan uhanalaisia suotyyppejä, lajistoa ja suoyhdistymätyyppi. Näiden lisäksi vesi- ja metsälain kohteet nostavat alueen luonnonsuojelullista arvoa. Riitanevan monimuotoisuutta lisäävät myös keidasosan rimmet ja allikot, lähteet, purojen varret, kangasmetsäiset saarekkeet sekä osa harvapuustoisista rämeistä. Suon sijainti aivan lähteisen harjualueen reunalla on merkittävä myös vesiensuojelun kannalta. Kohteen puroissa virtaavat vedet ovat paljolti harjualueelta peräisin olevaa pohjavettä. Luonnontilan säilyttäminen yhdessä palauttavien toimien kanssa vaikuttaisi Pohjankankaan Natura-alueen (FI0200022) luonnontilaan. Toimilla voidaan kohentaa myös Karvian luomat Natura-alueen (FI0200091) vesien tilaan ja alueen uhanalaisen taimenkannan elinmahdollisuuksiin. Etelä-Suomessa voimakkaasti taantunut riekko ja Satakunnasta lähes kadonnut pohjansirkku nostavat alueen luonnonsuojelullista merkitystä entisestään.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Metsätalous ja hakkuut
  • Turpeen kaivuu
  • Maaston kuluminen

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Ei tiedossa 

 

Lisätietoja:

 

Kuva: Esa Hankonen