Passkäret

Passkäret on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.


Kohteen tarkempi nimi

  • Passkäretin itäosan suot ja metsät


Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Pohjanmaa
  • Kunta: Vaasa
  • Luontotyypit: Metsät, suot, kosteikot, meret ja rannikot
  • Koko: 32 ha

 

copy_of_Passkret.jpg
Kuva: Birthe Weijola

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Gerbyn Solasaaren itäosassa on säilynyt biologisesti nuoria soita, luonnontilaisen kaltaisia rantalehtoja ja eri-ikäisrakenteisia ja osittain runsaslahopuustoisia havumetsiä. Koko aluetta leimaa maankohoamisen vaikutus, vaikka elinympäristöjen luonnontilaisuuden aste vaihteleekin alueen sisällä. Alueeseen kuuluu noin puoli kilometriä kaupungin omistamaa merenrantaa, mikä on merkittävä arvo Gerbyn alueella, missä melkein kaikki rannat ovat yksityisomistuksessa ja pääosin rakennettuja. Alueen rannat ovat ruovikoituneita, mikä on seurausta Vaasan sisäsaariston rehevöitymisestä ja vähentää hieman niiden virkistysarvoa. Ruovikko ja tiheät rantalehdot tarjoavat kuitenkin hyvän suojan rannalla ja ruovikossa pesiville vesilinnuille. Rantojen 20-30 "ulointa" metriä ovat yhteisomistuksessa, mutta Vaasan kaupungilla on niihin lunastusoikeus. Merkittävä arvo ovat myös alueen luonnontilaisen kaltaiset, leppävaltaiset rantalehdot, jotka seuraavat ruovikkoa maankohoamisen kehityssarjassa. Alueen eteläosassa rantalehdot jatkuvat Solasaarentien pohjoispuolella, missä ne kasvavat entisillä niittypalstoilla. Solasaarentien pohjoispuolella länteen päin on myös rantalehdon ja kangasmetsän välivyöhykettä, jossa kuusikoituvassa metsässä kasvaa vanhoja tervaleppiä.


Merkitys ihmisille

Arvo virkistyskäytölle: Alue on arvokas merenläheinen viheralue Gerbyn ja Isolahden asukkaille. Virkistyskäyttö tapahtuu nykyisellään luultavasti enimmäkseen Solasaarentieltä käsin. Rauhallinen tie kulkee alueen halki ja vierestä, ja sen varrelta lähtee polkuja metsän sisälle. Aluetta voi myös lähestyä Gerbyntien suunnalta sieltä lähtevää soratietä pitkin. Halukas voi tehdä ympyrälenkin hyödyntäen Solasaarentietä ja alueen polkuverkostoa. Haukineva on virkistyskäytön näkökulmasta nykytilassaan osin myös este, koska se on vaikeakulkuista, upottavaa suota. Alueen metsät ovat siksi virkistyskäytön kannalta merkittävämpiä, vaikka Haukineva on tietysti tärkeä maisematekijä. Alueelle on suunniteltu luontopolku, joka kulkisi pitkospuilla Haukinevan pohjoisreunalla. Tämä parantaisi merkittävästi alueen virkistysmahdollisuuksia. Alueen pirstominen pientalorakentamisella taas heikentäisi virkistysmahdollsuuksia muun muassa katkaisemalla metsäistä yhteyttä Gerbyntieltä merenrannalle. Vaasan yleiskaavassa on myös ulkoilureittivaraus (silta) Palosaaresta Solasaareen, joka toisi alueelle lisää virkistyskäyttöä.

Arvo ympäristökasvatukselle: Länsimetsän koulu ja päiväkoti sijaitsevat alle kilometrin etäisyydellä. Gerby skola sijaitsee noin puolentoista kilometrin etäisyydellä alueelta. Vaasan kaupunkisuunnittelu selvitti hoito- ja käyttösuuunnitelman teon yhteydessä 2010 myös sen, käyttävätkö Gerbyn koulut aluetta opetukseen. Silloin koulut eivät käyttäneet sitä. Jos alueelle suunniteltu luontopolku toteutuu, se varmaan muuttaa tilannetta, koska se parantaa alueen lähestyttävyyttä ja luo opetukselle valmista sisältöä.   


Erityiset luontoarvot

Yli puolet alueesta edustaa METSO-ohjelman mukaista maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohdetta (edustavuusluokkaa I). Sama alue olisi arvokasta tarkasteltuna myös METSO-ohjelman mukaisina kangasmetsinä, korpina, avo-, pensas- ja metsäluhtina.

Alueen kaikista kangasmetsistä noin kolmasosa on lahopuustoisuuden perusteella arvokkaita METSO-kuviona (edustavuusluokkaa I). Loput kangasmetsät eivät ole niin lahopuustoisia, mutta olisivat rakenteensa, ikänsä ja sijaintinsa puolesta arvokkaita luokkien II ja III METSO-kuviona.

Alueelta havaitut huomionarvoiset lajit: liito-orava (NT, EU D4), hömötiainen (VU), kurki (EU D1), pajusirkku (VU), punatulkku (VU), punavarpunen (NT), taivaanvuohi (VU), tiltaltti, tukkasotka (EN), töyhtötiainen (VU) ja viherpeippo (VU).

Vaasan kaupunki on kartoittanut Solasaaren pesimälinnustoa vuonna 2010. Selvitysalueen rajaus oli suurelta osin päällekkäinen suojeluun esitetyn alueen kanssa. Selvityksessä todettiin 42 pesivää lintulajia ja 111 pesivää lintuparia. Selvityksessä todetaan, että lintutiheys ja lajimäärä alueella ovat tavanomaista runsaampia. Alueella esiintyy seitsemän lintulajia, jotka ovat uusimman uhanalaisuusluokituksen (Tiainen ym. 2015) mukaan joko vaarantuneita tai erittäin uhanalaisia.

Liito-orava on selvitetty Vaasan kaupungin toimesta 2010 ja Birthe Weijolan toimesta 2015. Liito-orava elää alueen rantalehdoissa ja iäkkäissä kangasmetsissä.

Haukineva on noin seitsemän hehtaarin kokoinen avoluhta, joka on suotyypiltään ruokoluhtaa ja saraluhtaa. Reunoilla on myös pajuluhtaa ja koivuluhtaa. Suon keskiosan läpi virtaa melko leveä oja ja sen luoteisosassa on umpeutuvaa ojitettua viljelysmaata. Ojitus on vaikuttanut suon vesitalouteen osalla aluetta, lisäksi suohon vaikuttaa maankohoamisen aiheuttama luontainen muuttuminen. Haukinevan tiedetään olleen merenlahti vielä 1800-luvulla, joten sen eristyminen merestä ja soistuminen on tapahtunut melko hiljattain. Haukinevaan johdatetaan hulevesiä osasta Gerbyn asuinalueita. Hulevedet valuvat suon läpi ja päättyvät laskuojan kautta Gerbyn lahteen. Haukinevan lounaisreunassa on edustavaa ruoho- ja heinäkorpea, jossa kasvaa tervaleppiä ja vehkaa. Nevan eteläpuolella on erillinen pieni neva-alue ja pari pientä, vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaista ruoho- ja heinäkorpea. Suon kaakkoisreunalla on jonkin verran ojituksen seurauksena kehittynyttä turvekangasta. Suon länsi- ja luoteispuolella on vanhapuustoista, runsaslahopuustoista lehtomaista kangasta, jossa kasvaa yksittäisiä järeitä haapoja, tervaleppiä ja koivuja. Lahopuun määrä tällä osa-alueella on keskimäärin yli 10 m3/ha. Rajauksen länsiosassa on vanhapuustoinen tuoreen ja kuivahkon kankaan kasvillisuuden luonnehtima mäki luonnontilaisen kaltaisella puustorakenteella. Mäeltä on luultavasti korjattu kuolleita puita, koska lahopuuta on vain yksittäin. Suoraan Haukinevan eteläpuolella on harvennettua uudistusikäistä sekametsää, jossa lahopuuta on noin 5 m3 hehtaarilla. Tämän luontoarvojen kehittymisen osalta kehityskelpoisen kuvion ja tien välillä on vanhapuustoinen tuoreen kankaan kuvio, jossa on runsaasti eri-ikäistä kuusilahopuuta. Avoluhdan pohjoispuolella on kapea metsäinen reunus, joka koostuu puustoltaan luonnontilaisen kaltaisista korpia ja soistuneista kangasmetistä. Luhdan itäreunassa on vanhapuustoista luontaista turvekangasta, jossa on yli 10 m3 lahopuuta hehtaarilla. Tämän kuvion ja Solasaarentien välillä on vanhapuustoinen mutta niukkalahopuustoinen, kuusivaltainen mäki. Solasaarentien eteläpuolinen niemi on puustorakenteeltaan erikoinen. Lehtomaisella kankaalla kasvaa melko tiheässä vanhoja järeitä mäntyjä, joiden alla kasvaa tiheänä nuorta kuusivaltaista puustoa. Lähempänä rantaa kasvaa myös isoja kuusia ja alueella on muutama järeä kuusimaapuu. 


Mahdolliset uhkatekijät

  • Rakentaminen
  • Metsätalous ja hakkuut
  • Haitalliset vieraslajit
  • Umpeenkasvu (vesistön, perinnemaisemien)

  

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Kaavan virkistysalueita (V-alueet)
  • Kohteella sijaitseva Haukineva on yleiskaavan luo-aluetta

 

Lisätietoja: