Olvassuo

Olvassuo on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.

 

Olvassuo_toukokuu_KalleHellstrom_2014.JPG
Kuva: Kalle Hellström

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Pohjois-Pohjanmaa
  • Kunta: Puolanka
  • Luontotyypit: Rämeet, korvet, avosuot 
  • Koko: 270 km2

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Olvassuon erikoisuus on sen suoluonnon monimuotoisuus. Suolla kulkija saa huomata suuren suokokonaisuuden jakautuvan toisistaan poikkeavien suotyyppien mosaiikiksi, joilla kullakin elää omanlaistaan suoluontoa vaativien eliölajien yhteisö. 


Merkitys ihmisille

Marjastus, virkistys ja retkeily


Erityiset luontoarvot

 
Rehevät letot, jotka muualla on pääosin raivattu pelloiksi tai ojitettu puuntuotantoon, ovat täällä tavallisia. Loppukesällä näitä lettoja täplittävät harvinaiseksi käyneen lettorikon (Saxifraga hirculus) auringonkeltaiset kukinnot ja rimmikkojen avovedestä pilkistävät erittäin uhanalaiseksi luokitellun lapinsirppisammalen (Hamatocaulis lapponicus) vaaleanvihreät latvatupsut.

Kahlaajat kahlailevat rimmikoilla ravinnonhaussa ja muuttohaukan (Falco peregrinus) voi nähdä kiitävän suon poikki ylivoimaisella nopeudella. Vähemmän ravinteisilla alueilla suo muuttuu heinäpeltomaiseksi, tuulessa huojuvaksi saraikoksi, jossa maiseman yksitoikkoisuutta vähentää siellä täällä kasvava tuulenpieksemä koivu.

Paksuturpeisemmilla osilla Olvassuota suon pinta on kohonnut kevättulvien ulottumattomiin, jolloin tulvien mukanaan tuoma ravinnelisä jää kasveilta saamatta. Karuilla kohosoilla maisemaa hallitsevat rämemännyt, korkeasta iästään huolimatta vain muutaman metrin korkuiset käppyrät, joiden kohtalona on lopulta painua suohon ja keloutua niittykirvisten (Anthus pratensis) ja keltavästäräkkien (Motacilla flava) laulupuiksi.

Suosokkeloiden laiteilla ja lahdelmissa kivennäismaata peittää vain ohut turvekerros. Tällaisilla mailla kasvavat suuret, harmaat ja hiljaiset kuuset. Suotyyppi on korpea, jonka kenttäkerroksen valtalajina kasvaa usein metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja muut sanikkaiset, luoden hämärään metsään sadunomaisen tunnelman. Syksyllä korpimättäiden väleihin kypsyvät kaikkein suurimmat ja keltaisimmat hillat.

Ei Olvassuo ihan kokonaan suota ole. Korkeimmat kivennäismaasaarekkeet ovat säästyneet rahkasammalten soistavalta vaikutukselta ja metsä on saanut kehittyä omia aikojaan luonnontilaiseksi ikimetsäksi. Monet vanhaa metsää elinympäristökseen vaativat kovakuoriaiset ja uhanalaisiksi luokitellut käävät ovat löytäneet näistä metsäsaarekkeista itselleen suotuisan elinympäristön. 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Ei tiedossa 

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Natura 2000
  • Luonnonpuisto

 
Lisätietoja: