Lintharju-Kirjosuo

Lintharju-Kirjosuo on yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vuoden 2017 aikana kohteessa tullaan järjestämään monipuolista toimintaa ja siihen kehotetaan tutustumaan myös omatoimisesti jalkautumalla luontoon. Suomen luonnonsuojeluliitto haluaa olla juhlistamassa 100-vuotiasta Suomea nostamalla nämä 100 luontohelmeä esimerkeiksi siitä, miten kaunista luontoa Suomesta löytyy.

Kuva: Hannu Rönty

 Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Pohjois-Savo
  • Kunta: Suonenjoki
  • Luontotyypit: metsät, suot, perinneympäristöt, pienvedet, harjuja
  • Koko: 200–500 ha

 

Yleiskuvaus kohteesta

Pinnanmuodoiltaan suurehko pitkittäisharju. Lampia, karuja rämeitä, lähteitä, edustavia harjumetsiä

Tarkempi kuvaus

Lintharju ja Kirjosuo ovat edustavia, monipuolisia ja helposti saavutettavia luontokohteita. Ne sijaitsevat aivan Suonenjoen keskustaajaman vieressä Kuopion ja Jyväskylän välisen valtatien luoteispuolella. Lintharjun kokonaispituus Ritomäeltä Saunaniemeen on noin 12 kilometriä ja sen leveys vaihtelee 1-2 kilometrin välillä. Harjun eteläpuolisen Kirjosuon soidensuojelualueen koko on puolestaan noin 112 hehtaaria. Lintharju ja Kirjosuo ovat osa laajempaa Lintharju-Kirjosuon sekä Vakkarsuon Natura 2000-aluetta.

Kirjosuo on karuhko keidassuo, jonka turvekerrostumien paksuus on keskimäärin vain vajaat puolitoista metriä. Sen vallitsevat suotyypit ovat reuna- ja länsiosissa pääasiassa puustoisia isovarpu- ja tupasvillarämeitä. Suon keskiosissa on sen sijaan avoimempia lyhytkorsinevoja sekä rahka- ja saranevoja, ja pienellä alalla esiintyy myös lettonevaa ja lettorämettä. Suota reunustavat Lintharjun lisäksi matalat moreenikummut ja pienet moreeniselänteet eli drumliinit. Suon eteläosissa on myös dyynejä, jotka kerrostuivat suon hiekkaiselle pohjalle ennen turvekerrostumien syntyä. Kirjosuon maisemallisesti edustavin osa on suon keskellä. Kirjosuolle on kaivettu kymmeniä vuosia sitten muutamia kuivatusojia ja sen kaakkoispään yli on rakennettu valtatie, joten suon luonnontilaisuus on jonkin verran heikentynyt ja puuston määrä paikoin lisääntynyt. 

Lintharju kuuluu Pohjois-Savon edustavimpiin harjumuodostumiin, ja se on seudullisesti hyvin tärkeä pohjavesi- ja maa-ainesalue sekä Suonenjoen keskustaajaman tärkein lähivirkistysalue. Harjualueeseen on aikojen kuluessa kohdistunut runsaasti erilaista toimintaa ja maankäyttöä, jotka ovat olleet osin keskenään ristiriitaisia ja vahingollisiakin.  Lintharju on I-luokan pohjavesialue ja harjulla on kolme pohjavedenottamoa, joista Suonenjoen kaupunki saa talousvetensä. Samaan aikaan harjusta otetaan ja murskataan edelleen maa-aineksia sekä louhitaan jopa kerrostumien alapuolista kalliota. Harjualueella ja sen liepeillä on parikymmentä kilometrejä latupohjia, kunto- ja luontopolkuja mutta myös ampuma- ja raviradat, useita autoteitä ja iso taimitarha. Harjulta poimitaan runsaasti marjoja ja sieniä, mutta lukuisten maanomistajien omistamissa metsissä tehdään myös hakkuita. Arvokkaan ja eri toimijoille tärkeän alueen käyttöä ohjataankin nykyisin kaavoituksella, suojelu-, seuranta- ja tarkkailutoimilla sekä Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmalla. Suunnitelmiin kuuluu mm. harjuluonnon hoitoa paahdeympäristöjä ennallistamalla.

Lintharjun keskiosassa on ollut vuodesta 1984 saakka noin 310 hehtaarin laajuinen harjujensuojeluohjelma-alue, ja tälle harjualueen parhaiten säilyneelle ja luonnoltaan monimuotoisimmalle osalle perustettiin vuonna 2008 luonnonsuojelualue. Kaksiosaisen suojelualueen koko on tällä hetkellä noin 175 hehtaaria ja sen omistaa Suonenjoen kaupunki. Lintharjun Natura-alueen koko on noin 820 hehtaaria, ja siihen kuuluu suurin osa harjusta nykyisiä ja käytöstä poistuneita aineksenottoalueita ja rakennettuja reuna-alueita lukuun ottamatta. 

Lintharju on mannerjäätikön sulamisvesitoiminnan kerrostama harjumuodostuma. Se syntyi runsaat 11 000 vuotta sitten jääkauden lopulla, kun suuri jäätikköjoki kuljetti, lajitteli ja kerrosti maa-aineksia jäätikön pohjalle ja sen reunan edustalle pitkäksi sora- ja hiekkamuodostumaksi. Harjun kapea, mutkainen ja jyrkkärinteinen ydinselänne kerrostui jäätikön pohjalla virranneeseen umpinaiseen jäätikköjokitunneliin, ja sen ympärillä olevat laajat hiekkatasanteet ja kumpareet kasautuivat tunnelin suulle muodostuneeseen avoimeen railoon sekä jäätikön reunan eteen. Lintharjun lukuisat suppakuopat muodostuivat hiekkaan hautautuneiden jäälohkareiden vähitellen sulaessa. Harju oli aluksi kokonaan veden alla, mutta nopean maankohoamisen takia se nousi muutamassa sadassa vuodessa kokonaan vedenpinnan yläpuolelle. Harjun kyljille syntyi tässä vaiheessa erilaisia muinaisrantoja ja rantakerrostumia, ja tuuli kerrosti kuivasta hiekasta pieniä dyynejä. Syvimpien painanteiden pohjalle muodostui pohjavesilampia, jotka alkoivat vähitellen soistua. Osa lammista on kasvanut kokonaan umpeen. Soita syntyi runsaasti myös harjua ympäröiville tasaisille lievealueille.

Lintharju_Kirjosuo_Kangasajuruoho_Hannu_Ronty.JPG
Kangasajuruoho. Kuva: Hannu Rönty
Lintharjulla kasvaa pääasiassa mäntyvaltaisia puolukka- ja kanervatyypin metsiä. Karumpia jäkälätyypin männiköitä sekä paahde- ja varjorinteiden edustavia harjumetsäympäristöjä on vähemmän, mutta ne ovat kasvillisuudeltaan muita metsiä arvokkaampia. Vaateliaita harjukasveja alueella ovat mm. kangasajuruoho, kanervisara ja kalliokielo. Lintharjun metsät ovat metsätalouskäytössä, joten ne ovat melko nuoria ja tasaikäisiä. Metsistä yli 60 % on alle 60-vuotiaita, kun yli 100 vuoden ikäistä metsää on vain 12 %. Lintharjun luonnontilaisimmat metsät kasvavat pienellä alalla suojellun keskiosan ydinselänteen jyrkällä varjorinteellä. Aivan niiden vieressä Onkilammen länsirannalla on harjun muista metsätyypeistä selvästi erottuva lähteikköinen tervaleppäkorpi, jossa kasvaa runsaasti pohjanruttojuurta. Lintharjun merkittävimmät suokasvit esiintyvät puolestaan Onkilampea reunustavilla rehevillä rantasoilla. Harjun eläimistön harvinaisuuksia ovat mm. paahdeympäristöjen vaatelias perhoslaji ajuruohosulkanen sekä silloin tällöin tavatut karhu ja kangaskiuru. Kaakkuri pesii muutamilla harjualueen lammilla.

Lintharjulle tai tuttavallisemmin ”Lintikolle” ensimmäistä luontoretkeä suunnittelevan kannattaa etsiytyä aluksi alueen keskellä olevalle suojelualueelle, missä harjuluonto ja maisemat ovat säilyneet ehjimpinä. Jyrkän ja parhaimmillaan lähes 30 metriä korkean harjun ydinselänteen molemmin puolin pilkahtelee lampia ja avoimia soita, ja paikoitellen harjun laelta näkyy metsien ja rämeiden yli useiden kilometrien päähän etelään ja pohjoiseen. Lintharjun monimuotoinen sisäinen maisema vaihtelee jyrkistä selänteistä laajoihin tasaisiin kankaisiin, suppakuopista kumpareisiin, valoisista paahdeympäristöistä viileisiin varjorinteisiin ja valkoisena hohtavista poronjäkälämatoista lampien punaruskeisiin rahkasammalreunuksiin. 


Merkitys ihmisille

Alue on virkistyskäyttöaluetta, jossa sijaitsee luontopolku ja ulkoilureittejä. 

Harjulla voi kulkea vaikkapa vastikään uusittua opastettua luontopolkua pitkin ja pitää evästaukoja laavujen nuotiopaikoilla, tai valita kokonaan omat polkunsa ja reittinsä. Myös maastopyöräily yleisiä merkittyjä ulkoilureittejä pitkin on suosittua (ja suositeltavaa). Vaikka maisemat ja luontoelämykset voivat olla harjun suojellun ydinalueen ulkopuolella hieman vaatimattomampia, on harjuympäristössä reippailussa ja vaeltamisessa aina oma viehätyksensä.

Lintharjun uusitun luontopolun avajaisia vietetään harjulla järjestettävällä luontoretkitapahtumassa Suomen luonnon päivänä 26.8.2017 alkaen klo 11.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Rakentaminen
  • Tie- tai väylähankkeet
  • Maa- ja kiviainesten louhinta
  • Haitalliset vieraslajit
  • Maaston kuluminen
  • Ilmastonmuutos  

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita
  • Harjujen suojeluohjelma
  • Luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita

 
Lisätietoja:

Kuva: Jorma Knuutinen