Lenholm

Kohdetta Lenholm ehdotettiin yhdeksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vaikka kohdetta ei valittu sadan luontohelmen joukkoon, kohde on osa Suomen kaunista luontoa ja tutustumisen arvoinen paikka.

 

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Varsinais-Suomi
  • Kunta: Parainen
  • Luontotyypit: metsät, perinneympäristöt, meret ja rannikot, tunturit, flada
  • Koko: 129 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Lenholmin Natura-alue on hyvin monipuolinen koostuen perinnemaisemista, lehdoista, kangasmetsistä, kallioista, fladasta ja rantaniityistä. Alueen itäosan tammihakaa ja rantaniittyjä on laidunnettu vuosisatoja, joten niiden sieni-, hyönteis-, jäkälä- ja putkilokasvilajisto on kehittynyt erittäin edustavaksi. Lehtoluonto on monipuolista. Kuivista lehdoista voidaan erottaa nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi, tuoreista lehdoista sinivuokko-käenkaalityyppi, kiurunkannus-vuohenputkityyppi, imikkä-lehto-orvokkityyppi ja puna-ailakkityyppi sekä kosteista lehdoista saniaistyyppi. Lenholmin alueen geologia on monipuolinen. Länsiosassa kallioperä koostuu kvartsimaasälpägneisseistä, eteläosa kiillegneissistä ja pohjoisosa mikrikliinigraniitista. Alue edustaa monipuolisesti hemiboreaalisen tammivyöhykkeen sisäsaaristoluontoa. Yhdessä Mattholmsfladan kanssa Lenholm muodostaa kansainvälisesti arvokkaan suojelukokonaisuuden.

Lenholmin keskiosa on lehtomaista tammikangasta, jonka länsiosan valtapuina ovat kuusi, mänty, koivu ja paikoin haapa. Joukossa on yksittäisiä tammia ja muutama pähkinäpensas. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. sinivuokko, kielo, metsävirna, nuokkuhelmikkä, kevätlinnunherne ja kevätesikko. Itäosassa tammet muodostavat paikoin pieniä metsiköitä. Alueella on myös yksittäisiä lehmuksia ja pähkinäpensaita. Lenholmin eteläosan peltojen reunassa on pieni tuoreen hakamaan ja lehdon välimuoto, jossa tavataan Lenholmin putkilokasviston suurharvinaisuus, suippoliuskaorapihlaja. Tammikankaalla on siellä täällä pieniä kalliomännikkölaikkuja, joilla on jonkin verran kataja- ja kallioketoja. Myös näillä alueilla tavataan yksittäisiä tammia ja kedoilla mm. mäkivirvilää, hopeahanhikkia, keltamoa ja haisukurjenpolvea.

Varsinaiset tammilehdot sijaitsevat tammikankaiden pohjois- ja länsipuolella. Läntisin osa on tammivaltaista tuoretta lehtoa eli umpeenkasvanut entinen hakamaa. Alueella on myös isoja lehmuksia ja tervaleppiä. Joukossa on myös komeita pylväskatajia. Tammikankaaseen rajoittuva länsipuolen lehtoalue on Lenholmin laajimpia ja hienoimpia. Tammen latvuskerroksen peittävyys on monin paikoin jopa 80%. Selvästi vähemmistöön jäävät rauduskoivu, metsälehmus ja haapa. Rehevässä kaakkoiskulmassa kasvaa lisäksi vaahteraa.


Merkitys ihmisille

Lenholm on suosittu retkikohde, jonka alueelta löytyy luontopolku ja lintutorni. Rantanittyjä on hoidettu talkoilla ja karjan avulla. Aiemmin alueelta on poistettu myös kuusia lehdosta.


Erityiset luontoarvot

Pensaskerroksesta löytyvät mm. koiranheisi, pähkinäpensas sekä jonkin verran pohjanpunaherukkaa ja lehtokuusamaa. Kenttäkerroksen lehtokasvilajistossa tavataan mm. kevätlinnunherne, jänönsalaatti, metsävirna ja vuohenputki. Pellon reunassa kasvavat harvinainen rantahirvenjuuri, sikoangervo,syylälinnunherne ja iharuusu. Täällä esiintyy myös harvinaisia sienilajeja kuten häräntatti, tammella kasvava sokkelokääpä ja laholla ja osittain keloutuneella rungolla kasvava kuusivuotikka.

Tammikankaan pohjoispuolista lehdoista osa on tuoretta tammi-lehmuslehtoa, jossa esiintyy yksittäisiä pähkinäpensaita, haapoja, koivuja ja tervaleppiä. Osa lehdoista on tuoretta lehmusvaltaista lehtokortelehtoa, jossa sekapuuna on tammea, niukasti pähkinää sekä haapaa. Osittain alue on tuoretta jalopuulehtoa, jossa on metsälaitumen piirteitä. Lehtokortevaltaisessa kenttäkerroksessa kasvaa mm. imikkää. Lehtoalueen itäisessä osassa on peltoon rajautuva järeiden tammien ja lehmusten muodostama kuivahko lehto. Alueella on yksittäisiä pylväskatajia ja kenttäkerroksessa mm. imikkä, kevätesikko, ukonputki ja lehto-orvokki. Alueen itäosan tammi-kuusihakaan rajoittuva lehtoalue on tuoretta, paikoin kosteaa lehmusvaltaista sekapuulehtoa, jossa on sekapuuna melko runsaasti tammea ja paikoin haapaa. Alueella on jonkin verran myös maapuita. Kenttäkerros on hyvin laidunnettu. Alueen pohjakerroksessa kasvaa vaateliaita sammalia, kuten lehtonokkasammal ja lehtosiipisammal. Myös puunrunkojen jäkälälajisto on edustava, mm. raidankeuhkojäkälä ja puistoruskokarve.

Alueen itäisimmässä osassa on tammivaltainenhaka, mutta joukossa on myös isoja lehmuksia, kuusia,rauduskoivuja ja mäntyjä. Kenttäkerroksessa on runsaasti keväällä kukkivia lajeja, kuten valkovuokko, pystykiurunkannus, pikkukäenrieska, kevätlinnunherne, kevätesikko, mukulaleinikki ja imikkä. Alueella tavataan myös uhanalainen koppelokääpä ja harvinainen lehtosiipisammal.

Rantojen tuntumassa esiintyy kapeina kaistoina paikoin tervaleppälehtoja, joissa kenttäkerroksen valtalajeina ovat mesiangervo, valkovuokko, pystykiurunkannus ja niukempina lajeina tesma, koiranheinä ja nurmilaukka.

Laidunnettu rantaniitty on rannan läheistä epilitoraali-niittyä, jossa kasvisto valtaosin on niittylauha-nurmiröllivaltaista. Runsaanlaisesti esiintyviä lajeja ovat myös mesiangervo, ojakellukka ja kevätleinikki. Rantaniityllä on suhteellisen runsas linnusto mm. punajalkaviklo.

Lenholmin länsi- ja etelärantaa reunustavat laajat ruoko- ja niittylauhavaltaiset rantaniityt. Niityllä tavataan myös lännenmaarianheinää ja jonkin verran rantanätkelmää.

Aivan saaristotien laidassa on järeiden tammien ja lehmusten muodostama laidunnettu hakamaa, jolle pylväskatajat ovat luonteenomaisia. Kenttäkerroksessa on runsaasti keväällä kukkivia lajeja, kuten kevätesikko, syylä- ja kevätlinnunherne sekä mukulaleinikki. Alueella kasvaa myös vaativia laidunlajeja, kuten heinäratamo, ketopiippo, niittyhumala, pikkuaho-orvokki, jäkki, niittyräpelö, nurmitatar, niittylitukka ja keväthanhikki sekä ketoneilikka, hina ja kevätlehtoleinikki. Alueen kasviston erikoisuutena ovat alueella tavattavat erittäin uhanalaiset tattilajit, juurtotatti, häräntatti ja kalvastatti, jotka tarvitsevat menestyäkseen laidunnetun, niittymäisen hakamaakasvillisuuden. Täältä esiintyy myös ainoalla suomalaisella kasvupaikallaan uhanalainen tammella kasvava jalokultajäkälä.

Saaristotien pohjoispuolella sijaitseva suhteellisen laaja alue on enimmäkseen lehtomaista metsälaidunta, jolla kasvaa mm. pähkinäpensasta.

Lenholmin eläimistö on runsas ja monipuolinen. Linnustossa on runsaasti lehtometsien lajistoa ja alueella pesii mm. lehtopöllö, harmaapäätikka, pikkutikka, uuttukyyhky ja useita varpuslintuja. Selkärangattomia alueella on paljon ja alueella tavataan mm. useita harvinaisia ja uhanalaisia perhos- ja kovakuoriaislajeja.

Lenholmin Natura-alueen monipuolisuutta lisää Mattholmin flada, joka on matala ruovikkoinen merenlahti. Lahtea reunustaa vaihtelevan levyinen ruovikkovyö ja lahdella on muutamia ruovikkosaaria. Kasvilajisto on edustavaa rehevien rantojen kasvistoa. Harvinainen rantanätkelmä kasvaa runsaana lahden itäosassa. Linnustoon kuuluu tyypillistä rehevien lintulahtien lajistoa, kuten kyhmyjoutsen, punasotka ja silkkiuikku. Lahti on myös muuton aikainen levähdyspaikka.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Maaston kuluminen
  • Rantaniittyjen umpeenkasvu ja ruovikoituminen

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita
  • Luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita

 

Lisätietoja:

 

Kuva: Hannu Klemola