Kilpisjärvi

Kohdetta Kilpisjärvi ehdotettiin yhdeksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vaikka kohdetta ei valittu sadan luontohelmen joukkoon, kohde on osa Suomen kaunista luontoa ja tutustumisen arvoinen paikka.


 

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Lappi
  • Kunta: Enontekiö
  • Luontotyypit: Metsät, Suot, Järvet, Pienvedet ja Kosteikot, Kalliot, Tunturit
  • Koko: Yli 1000 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Kilpisjärvi sijaitsee Saanatunturin juurella arktisten suurtunturien syleilyssä. Kilpisjärven seutu sijaitsee maantieteellisesti ja geologisesti ainutlaatuisessa paikassa, jossa Suomen ikivanha noin 2,8 miljardia vuotta vanha peruskallio kohtaa Kölivuoriston verrattain nuoren 400-600 milj. vuotta vanhan kallioperän.

Kilpisjärven alueella lumi sulaa tunturikoivikosta keskimäärin kesäkuun alkupuolella ja jäät lähtevät Kilpisjärvestä juhannuksen tienoilla. Monet ylätunturin järvet vapautuvat kuitenkin vasta heinäkuun puolivälissä. Kasvukausi on Euroopan lyhimpiä (vain noin 100 vrk) ja vuoden keskilämpötila on -2,3ºC.

Kölivuoristossa on usein tunturiliuskekerroksen alla kalkkipitoista dolomiittia, joka on syy Yliperän poikkeuksellisen rehevään ja runsaslajiseen kasvillisuuteen. Tunturikoivumetsät ulottuvat 600 metriin asti. Karujen koivikoiden aluskasvillisuutta hallitsevat varvut, sammalet ja jäkälät, lehtomaisten koivikoiden aluskasvillisuus on runsasta ja koostuu pääasiassa ruohoista.


Merkitys ihmisille

Erämaan hiljaisuus ja geologinen inspiraatio ovat tärkeimmät merkitykset ihmisille.


Erityiset luontoarvot


Käsivarren eläimistö on kylmyydestä johtuen niukkaa, mutta alueella esiintyy tästä huolimatta mm. useita harvalukuisia eliölajeja, jotka ovat muualla Suomessa harvinaisia (esim. tunturisopuli, sepelrastas, pohjansiilikäs ja jääleinikki). Pikkunisäkkäiden runsaudet vaihtelevat 4-5 vuoden välein toistuvissa sykleissä, mikä heijastuu monien petolintujen lisääntymiseen.

Käsivarren erämaa-alueen laajuus on syy siihen, miksi siellä esiintyvät myös eräät häiriötä karttavat lajit. Tunturisopuli, naali, tunturihaukka, tunturipöllö, keräkurmitsa, kiiruna ja sepelrastas ovat tunturipaljakan harvinaisuuksia, joita Suomessa ei tavata muualla pesimäaikana. Kaiken kaikkiaan eläintiheys on kuitenkin harva, koska karu ja kylmä elinympäristö tarjoavat niukasti elinmahdollisuuksia. Vuosien väliset erot kasvi- ja eläinmäärissä ovat huomattavat. Pikkunisäkkäitä - sopuleita ja muita myyriä - on runsaasti 4-5 vuoden välein, jolloin niitä ravintona käyttävien petonisäkkäiden (naali, kettu, kärppä, lumikko) ja petolintujen (piekana, suopöllö, tunturipöllö, tunturikihu) määrät ovat huipussaan.

Käsivarren tunturikoivikoiden tyyppilintu on Lapin maakuntalintu sinirinta. Missään muualla maailmassa ei ole niin runsaasti sinirintoja kuin Kilpisjärven kylää ympäröivissä tunturikoivikoissa. Suurin osa linnuista on muuttolintuja. Vain tunturihaukka, riekko, kiiruna, korppi, hömötiainen ja lapintiainen pystyvät talvehtimaan ilman ihmisen apua. Koivikon tyyppinisäkkäitä ovat metsäjänis ja harmaakuvemyyrä. Vaateliaat lohikalat (rautu, taimen, siika) viihtyvät raikkaissa ja runsashappisissa tunturivesissä. Yliperän tuntureilla on monia harvinaisia perhoslajeja, koska niiden nuoruusvaiheet elävät vain tietyillä tunturikasveilla. Sääsket ilmaantuvat juhannuksen tienoilla.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Rakentaminen

  

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita
  • Luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita
  • Kaavan luonnonsuojelualuevarauksia (SL-alueet) 

 

Lisätietoja: