Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Suot / Soidensuojelu

Soidensuojelun täydennysohjelman historia

Soidensuojeluohjelmaa valmisteltiin vuosina 2012-2014 tarkoituksena suojella Suomen ekologisesti arvokkaimmat suo-alueet. Valmistelua tehtiin huolellisesti ja pitkään ilman merkittäviä ristiriitoja kunnes lokakuussa 2014 silloinen ympäristöministeri, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen, pysäytti ohjelman valmistelun. Vuonna 2015 suojelu päätettiin kohdistaa vain murto-osalle suunnitelluista maista ja työryhmä on päättänyt toimintansa.

Parkanon_Saukonsuo_Juho_Kytömäki
Parkanon Saukonsuo. Kuva: Juho Kytömäki

Soidensuojelun täydennysohjelman työryhmä aloitti ohjelman valmistelun vuonna 2012. Ohjelmaa varten kartoitettiin noin 300 000 ha soita, josta alustavan arvion mukaan korkeintaan noin 100 000 ha valtion ja yksityisten maanomistajien omistamia soita oli tarkoitus sisällyttää ohjelmaan. Suojeltu osuus olisi vastannut hieman yli 0,5 % Suomen alkuperäisistä soista joita oli noin 10,4 miljoonaa hehtaaria. Suojeluohjelmaan esitettävien kohteiden merkitys koko Suomen luonnonsuojeluverkoston kannalta olisi kuitenkin ollut huomattava. Ohjelmaan oli tietoisesti haettu etenkin sellaisia soita, joita oli aikaisemmissa suojeluohjelmissa huomioitu niukemmin. Puustoisten soiden osalta ohjelma olisi paikannut hyvin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) suojelutavoitteita.

Kiista soidensuojelusta yksityismailla

virtain_isoneva1.jpg
Virtain Isoneva. Kuva: Juho Kytömäki
Suojeluohjelmaa valmisteltiin huolellisesti hyvässä hengessä ja maanomistajille viesti suojelusuunnittelusta vietiin ennen kesien 2013 ja 2014 maastoselvityksiä. Ohjelman valmistelu eteni kansallisen suostrategian, hallitusohjelman ja valtioneuvoston tekemän soiden ja turvemaiden kestävää käyttöä koskevan periaatepäätöksen linjausten mukaisesti.

Ohjelman aikana valmistelu oli avointa ja myös maanomistajien palaute oli pääosin myönteistä ja tiedustelevaa. Vuoden 2014 lopussa oli tarkoitus järjestää lain mukainen kuuleminen suojeluun ehdotettavista soista. Tämän perusteella tehtyjen tarkennusten jälkeen oltaisiin tehty poliittiset päätökset suojelusta. Luonnonsuojelulain mukaisesti viranomaisilla olisi ollut kuulemisien jälkeen myös mahdollisuus muokata kohteita ja niiden rajauksia.

Hyvin valmisteltu suojelualoite perusteluineen ja korvaustarjouksineen oli tarkoitus lähettää maanomistajille keskitetysti. Halutessaan maanomistaja olisi saanut korvauksen yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisesta, jolloin maanomistus ei olisi muuttunut ja esimerkiksi riistanpyyntiä suolla olisi voinut vapaasti jatkaa. Lokakuussa 2014 silloinen ympäristöministeri, kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen, kuitenkin pysäytti valmistelun vedoten siihen, että METSO-ohjelman kaltaisen vapaaehtoisen suojelun mahdollisuudet olisi tutkittava ennen päätösten tekoa. Erityisesti kritiikki kohdistui pakkolunastusmenettelyn mahdollisuuteen.

korpea_Risto_Sulkava.jpg
Puustoista suota voidaan osittain suojella myös METSO-ohjelman puitteissa. Kuva: Risto Sulkava
Ministerin ehdottama täysin vapaaehtoinen suojelu olisi johtanut suojeltujen alueiden satunnaisuuteen ja suojelun koordinoimattomuuteen. Tällöin saman suojeluvaikutuksen aikaansaamiseksi olisi tarvittu moninkertainen määrä soita. Soidensuojeluohjelmassa pakkolunastusmenettely olisi voinut tulla kyseeseen niissä harvoissa tapauksissa, joissa neuvottelu esimerkiksi korvaushinnasta ei olisi johtanut tulokseen ja suokohde olisi ollut kuitenkin valtakunnallisesti merkittävä. Myös tällöin maanomistaja olisi saanut alueesta täyden korvauksen. Suojeluohjelman valmistelun aikana ei ilmennyt erityisiä ristiriitoja ja palaute oli ollut pääosin myönteistä. Pakkolunastukset ovat arkipäivää tie- ja ratalinjojen tekemisessä kun taas harvinaisuus luonnonsuojelutoimien yhteydessä sillä Suomessa tehdään vuosittain noin 700 pakkolunastusta, mutta esimerkiksi vuonna 2013 näistä vain 18 tehtiin luonnonsuojelun vuoksi.

Soidensuojeluohjelma suunniteltiin kustannustehokkaaksi

tuntematon_Risto_Sulkava.jpg
Suoalueiden suojelu olisi toteutettu kustannustehokkaasti luonnonarvot huomioiden. Kuva: Risto Sulkava

Kartoitusten apuna käytettiin mm. Zonation-ohjelmistoa, jolla optimoitiin suojelun vaikuttavuutta suhteessa pinta-alaan siten, että mahdollisimman suuri osa luonnonarvoista voitaisiin suojella mahdollisimman kustannustehokkaasti. Noin kolmannes ohjelmaan sisältyneistä soista olisi ollut jo valtion omistuksessa ja näistä merkittävä osa jo ennestään talouskäytön ulkopuolella Metsähallituksen luontokohteina. Pääosa kohteista olivat myös niin luonnontilaisia, että niille ei uuden, 2014 voimaan tulleen, ympäristönsuojelulain perusteella olisi muutenkaan voinut saada lupaa turpeen kaivamiseen.

Ohjelmalla ei olisi ollut myöskään merkittäviä vaikutuksia yksityismetsätalouteen. Suuri osa puustoisista suokohteista tulisi joka tapauksessa jättää metsänkäsittelyn ulkopuolelle metsälain, metsäsertifioinnin ja hyvän metsänhoidon suositusten perusteella. Kohteen omistajalle täysmääräisten, verovapaiden korvausten saaminen on usein erittäin hyvä uutinen ja kohteita on myös tarjottu suojeltaviksi.

Soidensuojeluohjelman täydennysohjelman alasajo

Ympäristöjärjestöt ehdottivat syksyllä 2014 että ohjelmasta voitaisiin toteuttaa puolet eli 50 000 ha suojelemalla valtion omistamat arvosuot. Juha Sipilän (Keskusta) hallitus päätti lisäksi leikata luonnonsuojelualueiden vuotuisesta hankerahoituksesta pois 62 %. Keväällä 2015 Etelä-Suomesta päätettiin suojella valtion soita noin 6000 ha josta 5000 ha suojeltiin lakisääteisesti ja 1000 ha Metsähallituksen omien, vähemmän sitovien velvoitteiden avulla. Kun yksityismaiden suojeluohjelma kaatui poliittiseen jarruttamiseen ja määrärahaleikkauksiin, luonnonsuojelujärjestöt esittivät, että alkuperäisestä suojeluohjelmasta voitaisiin toteuttaa puolet suojelemalla noin 50 000 hehtaaria valtionmaiden valtakunnallisesti arvokkaita soita. Tätä ei kuitenkaan Metsähallituksen ja MMM:n vastustuksen vuoksi toteutettu. Syksyllä 2015 päätettiin lopulta lisätä valtion mailla olevista soista vielä  20 000 ha kaikkein arvokkaimpia soita suojeluohjelmaan. Näistä 16 000 ha suojellaan lakisääteisesti ja 5000 ha säilytetään Metsähallituksen omilla päätöksillä.


Lue lisää viimeisimmistä vaiheista:

Ympäristöministeriö: Soidensuojelun täydennysohjelma

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto 20.10.2015: Eriävä mielipide soidensuojelun täydennysohjelmatyöryhmän raporttiin