Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Metsähallitus avohakkaa liito-oravien metsää – Luon­non­suo­je­li­jat vastustavat hakkuita maastossa

Metsähallitus avohakkaa parhaillaan Kainuussa Suomussalmella Leipimäen vanhaa metsää, joka on alueen viimeisiä liito-oravan elinpiirejä ja pohjoisimpia tiedossa olevia liito-oravan elinpiirejä. Alueella on tehty lukuisia liito-oravan pesähavaintoja. Luonnonsuojelijat vastustavat hakkuita maastossa

Hakkuiden vastustus.
Metsänhakkuista ei ole valitusoikeutta. Siksi Luonto-Liiton metsäryhmä joutuu joskus mielenosoituksiin.

Metsähallituksen hakattavaksi suunnittelema ja osittain jo hakkaama Leipimäen metsä rajautuu Tulisuo-Varpusuon Natura-alueeseen, jossa liito-orava on yksi alueen suojeluperusteista. Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on myös luonnonsuojelulain vastaista.

”Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus vaarantaa toimillaan Suomen erityisvastuulle kuuluvan lajin säilymisen koko Ylä-Kainuun alueella. Leipimäellä on nyt hakattu metsikkö, jossa on runsaasti liito-oravan pesäpuiksi soveltuvia kolopuita. Loput suunnitellut hakkuut on ehdottomasti peruttava”, sanoo Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja Hanna Jauhiainen.

Luonto-Liitto seuraa tilannetta maastossa hakkuukohteella Suomussalmella.

Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys, Ylä-Kainuun luonto ry., vaati perjantaina 15.9. Kainuun ELY:ltä toimenpidekieltoa alueelle. Toimenpidekieltopyyntö perustuu muun muassa sille, että alueelta on liito-oravahavaintoja aikaisempia selvityksiä laajemmalta alueelta. Osa näistä havainnoista on hakattavaksi suunnitellulla alueella.

Taustalla lakimuutos, joka heikentää liito-oravan suojelua

Hallitus muutti keväällä luonnonsuojelulakia siten, etteivät ELY-keskukset enää tee liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttämisen varmistamiseksi rajauksia.

Rajausmenettelyn piirissä ovat olleet ne lisääntymis- ja levähdyspaikat, joista viranomaisilla on järjestelmissään tieto. Rajauksilla on merkitty alueet, jotka on jätettävä hakkaamatta.

”Luonnonsuojelulain mukainen hävittämis- ja heikentämiskielto on kuitenkin ollut ja on edelleen voimassa aina ja kaikkialla. Toiminnanharjoittaja eli tässä tapauksessa Metsähallitus on itse velvollinen kaikin tarpeellisin toimin varmistamaan, ettei liito-oravan elinmahdollisuudet heikkene missään”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Paloma Hannonen.

Luonnonsuojelulain ns. liito-oravapykälän kumoamiseen liittyvä siirtymäsäännös on tarkoittanut sitä, että kumoamisen jälkeen (1.4.2016) ei tehdä enää rajauspäätöksiä ja oikeusasteissa vireillä olevat asiat raukeavat. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki valitukset, joita esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto sekä sen piirit ja paikallisyhdistykset ovat tehneet liian suppeista aluerajauksista, raukeavat. Kaikista hakkuusuunnitelmista pitäisi nyt käytännössä tehdä luonnonsuojelulain mukainen vireillepano toimenpiteiden keskeyttämiseksi, jos vaikuttaa siltä, että hakkuu vaarantaa liito-oravan säilymisen alueella.

Lainmuutos heikensi myös kansalaisten ympäristöoikeuksia, sillä hallintopäätöksiä ei enää tehdä eikä toimista saa tietoa. Ratkaisujen lainmukaisuutta ei voi enää käytännössä valvoa.

Lisäksi maanomistajienkin oikeusturva heikkeni, sillä aiemmin ELYn tekemät rajauspäätökset ovat olleet huomattava apu metsänomistajien suuntaan.

Liito-oravan tilanne edelleen heikko

Edellisen uhanalaisuusarvion mukaan liito-oravakannan kehitys on ollut myös viimeisimmällä tarkastelujaksolla negatiivinen (-22,7 %), vaikkakaan ei vaarantuneen kriteeriä (-30 %) täyttävä. Uhanalaisuusarviossa todettiin, että liito-oravalla populaatiokoon pieneneminen on edelleenkin huolestuttavan voimakasta ja ettei luokan muuttumista pidä tulkita niin, että tilanne olisi parantunut.

”Koska liito-oravan huono tilanne johtuu metsämaisemassa tapahtuvista muutoksista sekä yksittäisten lisääntymis- ja levähdyspaikkojen katoamisesta, on vastuu lajin säilymisestä metsätalouden toimijoilla. Tässä tapauksessa vastuu on Metsähallituksella, jonka pitäisi valtion metsien hoitajana olla vastuullisuuden edelläkävijä. Liito-oravametsiä säästämällä vaikutetaan sitä paitsi samalla lukuisten muiden tärkeiden metsälajien mahdollisuuksiin selviytyä”, huomauttaa Hannonen.

Lisää aiheesta

Suomen luonnonsuojeluliiton ohje: metsien käsittely liito-orava-alueella 

Lisätietoja

Hanna Jauhiainen, puheenjohtaja, Luonto-Liiton metsäryhmä, puhelin 050 3824 658
Paloma Hannonen, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puhelin 050 5323 219, paloma.hannonen(a)sll.fi
Lauri Kajander, metsävastaava, Luonto-Liitto, puhelin 045 1179 610, lauri.kajander(a)luontoliitto.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa