Liito-orava on uhanalainen metsälajimme

Uhanalainen liito-orava on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.

Kuva: Benjamin Pöntinen

Siirry sisältöön

Tietoa liito-oravasta

Paljonko niitä on Suomessa?

Liito-oravien määräksi arvioitiin aikanaan Suomessa 143 000 naarasta. Sekään ei ole paljon, koska liito-orava on taigametsän peruslaji. Myöhemmin on kuitenkin selvinnyt, että kannanarvioon käytetty menetelmä ei toimi oletetusti, vaan antaa yliarvion. Näyttää siltä, että arvio on kaksin tai kolminkertainen yliarvio. Ongelma kannanarviossa korostuu kun kanta harvenee: mitä harvempi kanta sitä suurempi yliarvio.

Liito-oravia on siis vähemmän kuin on kuviteltu ja samaan aikaan kannan väheneminen jatkuu. Yhä suurempi osa Suomen liito-oravista myös asustaa kaupunkien liepeillä, sillä mitään takamaametsiä ei enää ole. Männylle istutetuista tehometsätalouden alueista ei näytä tulevan liito-oravalle soveliaita elinympäristöjä.

Miksi liito-orava on uhanalainen?

Liito-oravan uhanalaisuuden syy ei ole yksilömäärän vähäisyys vaan kannan kova laskuvauhti ja esiintymisalueen pirstoutuminen.

Ympäristöministeriön maaliskuussa 2006 julkaiseman selvityksen mukaan liito-oravakannan kehitys on ollut vähenevä 1940-luvulta lähtien. Selvityksessä kannan arvioidaan tulevaisuudessa pienenevän entisestään.

10–20 viime vuoden aikana 13 eri alueella tehtyjen seurantatutkimusten mukaan liito-oravien määrä on vähentynyt alueesta ja seuranta-ajanjaksosta riippuen 20–58 prosenttia. Millään tutkimusalueella kannan kehityksen ei ole havaittu tasaantuneen, saati kääntyneen nousuun.

Selvityksestä ilmeni myös että liito-oravakannassa on suuria aukkoja maan eri osissa. Yleisesti ottaen laji on runsain läntisessä ”Pelto-Suomessa” ja harvempi itäisessä ”Metsä-Suomessa”. On esitetty, että Suomi saisi liito-oravatäydennystä idästä Venäjän puolelta. Silloin voisi olettaa, että Suomen liito-oravakanta on tihein Itä-Suomessa lähellä Venäjän rajaa. Kartoitustulos osoittaa kuitenkin täysin päinvastaista.

Selvityksessä arvioidaan, että kannan väheneminen ja pirstoutuminen jatkuvat edelleen lähitulevaisuudessa. 1960-luvulta lähtien aukoiksi hakatut metsät eivät ole vielä vuosikymmeniin sopivia liito-oraville.

Liito-orava muualla

Metsähallituksen Yhteiset uhanalaiset -hankkeessa selvitettiin liito-oravan esiintymistä Karjalankannaksella ja Laatokan eteläpuolisella vyöhykkeellä sekä vastaavasti rajan Suomen puoleisella alueella. Kartoitus toteutettiin vuosien 2004–2006 aikana.

Liito-oravan esiintyminen kannaksella on samankaltaista kuin läheisillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Liito-oravan asuttamia paikkoja löytyi vähemmän kuin ennen kartoitusta oletettiin. Kartoituksen mukaan kanta on kannaksella yhtä harva tai jopa hieman harvempi kuin Kaakkois-Suomessa, ja näyttääkin siltä että kannaksen liito-oravista ei ole täydentämään Suomen populaatiota, toisin kuin aikaisemmin on oletettu.

EU:ssa liito-oravaa esiintyy vähän myös Virossa. Liettuasta laji on kuollut sukupuuttoon, kuten myös todennäköisesti Latviasta. Suomella on näin lajista EU:n erityisvastuu.

Jotkut ovat vaatineet liito-oravan poistamista luontodirektiviistä. Ympäristöministeriön seurantatutkimuksen perusteella lajin väheneminen jatkuu eikä tällaisille vaatimuksille ole perustetta.

Miten toimia jos löytää liito-oravan

Mistä huomaa liito-oravan?

Liito-orava on yöeläin. Sen huomaa useimmiten maankuuluista papanoista.

Talviaikaan liito-oravan papanat ovat kullankeltaisia, mutta kesällä huomaamattoman vihreitä. Liito-oravan papanoiden etsimiseen paras ajankohta on keväällä maaliskuusta toukokuuhun, mutta pohjoisessa papanoita löytää helposti heinäkuuhun asti. Kuivilla mailla ja esim. isojen kuusien juurilla papanat säilyvät kauankin, jolloin niitä voi löytää oikeastaan mihin vuodenaikaan vain.

Kesällä ja syksyllä papanoiden löytäminen on vaikeampaa varsinkin etelässä, eikä virkamiesten pitäisi tehdä rajauspäätöksiä tällöin ollenkaan. Vaikka ministeriöiden ohjeet korostavat rajausten nopeaa tekemistä, virkamiehen tulee tutkia asiat asiallisesti.

Yksi papana ei kuitenkaan tee metsästä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Liito-oravat kun liikkuvat metsien välilläkin.

Toisaalta paikka voi olla suojeltava lisääntymis- ja levähdyspaikka ilman papanoitakin. Oikeuskäytännön mukaan se, että paikka on jonakin vuonna käyttämättä, ei merkitse sitä, että laji olisi sen hylännyt. Pitää muistaa, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen lisäksi myös kulkuyhteyksiä pitää selvittää ja suojella!

Miten ilmoittaa liito-oravasta

Ilmoita havainnot laji.fi -sivustolle. Sen voi tehdä esimerkiski Mobiilivihko-sovelluksella. Voit lähettää kopion myös metsäkeskukselle ja kunnalle.

Täytä lomake tarkasti ja merkitse kartalle papanat, kolopuut ja risupesät. Huomaa, että liito-oravahavaintojen paikkatietoja ei pitäisi karkeistaa vaan ilmoittaa tiedot tarkasti. Liitä mukaan myös valokuva papanoista aina kun mahdollista.

Ilmoita havainto

Metsähakkuut ovat liito-oravan suurin uhka

Suurin liito-oravan suojelua uhkaava tekijä on se, että hakkuissa liito-oravan elinympäristöjä häviää ja pirstoutuu. Pienen metsätupsun säästäminen liito-oravalle ei tutkimusten mukaan riitä. Lisääntyvä naaras tarvitsee pärjätäkseen vähintään noin 3,5 hehtaarin alueen, ja radioseurantojen perusteella se käyttää keskimäärin 8 hehtaarin aluetta.

Kuva: Tero Turunen

Monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka

  • +358 40 504 2989
  • liisa.toopakka(a)sll.fi

Näin puolustamme metsiä

Luonnonsuojeluliitto haluaa lisätä metsien suojelua sekä vaikuttaa siihen kuinka metsiä käytetään. Vaikutamme muun muassa metsiä koskevan lainsäädännön valmisteluun, vaikutamme suojelua tarvitsevien metsien kohtaloon sekä kampanjoimme avohakkuita historiaan.

Tutustu toimintaamme