Saimaannorppa lajina

Saimaannorppa lajina

 

Usti-kuutti venyttelee. Kuva: Mervi Kunnasranta

 

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) – ja sen elinympäristö Saimaa

Saimaannorppa on norpan alalaji. Sen lähisukulaisia ovat laatokannorppa ja itämerennorppa.

Aikuinen saimaannorppa on noin 140 cm pitkä ja painaa 50–90 kg. Kuutit ovat tuhkanharmaita ja aikuisten saimaannorppien väritys vaihtelee vaaleasta ja punaruskeasta miltei mustaan.

Norppaa suojaa paksu traani- eli rasvakerros. Kesä- ja talviturkki ovat samanlaiset, mutta eläin vaihtaa karvan huhti–kesäkuussa. Norpat selviävät hyvin kylmistä talvista, mutta kärsivät kesän kuumuudesta.

saimaannorppa-eero-korhola.jpgNorppa on sopeutunut pitkiin sukelluksiin. Sen veren hapensitomiskyky on hyvä, ja vedessä oleskelua helpottaa myös sukellusreaktio: kun norppa sukeltaa, hapekas veri alkaa kiertää vain happea välttämättä tarvitseviin kudoksiin, eli sydämeen ja aivoihin. Samalla sydämen lyöntitiheys laskee.

Jos norppa selviytyy aikuiseksi, se elää todennäköisesti yli 20 vuotta. Vanhin tunnettu yksilö on elänyt 33-vuotiaaksi.

Norpat elävät pieninä osapopulaatioina eri osissa Saimaata. Ne pysyvät uskollisena kotiseudulleen ja pesivät samoille seuduille vuodesta toiseen. Nuoret norpat tosin voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Koska norppakanta on Saimaassa hyvin pieni, norpat eivät esiinny suurissa laumoissa kuten useimmat muut hyljelajit. Norpat elävät yksin tai pareittain, mutta etenkin loppukeväällä norpat saattavat kerääntyä muutaman yksilön ryhmiksi.

hengitysavanto.jpgSaimaannorppa elää 65–80 % elinajastaan vedessä ja siitä 80 % pinnan alla. Vaikka norppa sukeltaa useita minuutteja, sen on noustava pinnalle hengittämään. Talvisin se tekee itselleen hengitysavantoja. Välillä norppa myös nousee kiville lepäämään ja nukkumaan.

Saimaannorppa on sopeutuvainen. Se on kotiutunut jääkauden jälkeiseen sokkeloiseen sisäjärveen. Saimaa on pitkään ollut norpalle ihanteellinen elinympäristö: rauhallinen, pedoton ja kalaisa. Avovesiaikaan norppa ei juuri pelkää edes ihmistä. Luonteeltaan norpat ovat leikkisiä ja uteliaita, mutta pesiessään ne tarvitsevat rauhaa.

Saimaannorppa syö lähes yksinomaan kalaa, jota se saalistaa sukeltaessaan. Ravinto on etupäässä muikkua ja kuoretta, mutta myös muuta parvissa liikkuvaa pikkukalaa. Keskimäärin yhden norpan kalankulutukseksi on arvioitu 3 kiloa vuorokaudessa. Määrä vaihtelee vuodenajan mukaan. Kiiman ja karvanvaihdon aikaan norpat eivät syö juuri lainkaan. Syksyllä norppa kasvattaa rasvakerrosta ja syö enemmän.

Entä millainen on Saimaa, saimaannorpan elinympäristö?

Lue lisää:

 

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen

Suomen luonnonsuojeluliitto suojelee norpan elinympäristöjä, hankkii kalastajille norpille turvallisia katiskoja, tiedottaa ja kiertää kouluissa, vaikuttaa lainsäädäntöön ja päättäjiin

Saimaannorppia on jäljellä noin 360 yksilöä. Välittömän sukupuuton uhan on arvioitu hellittävän, jos norppakanta saataisiin kasvamaan 400 yksilöön. Se ei kuitenkaan ole vielä nk. suotuisan suojelun taso.

Norpan uhanalaisuuden syy on ihminen, muita vihollisia sillä ei ole. Saimaannorpan tulevaisuus on siis meidän suomalaisten varassa.

Saimaannorpan suojelu on yksinkertaista. Pahin uhkatekijä on verkkokalastus, joka voidaan välttää vaihtamalla verkot nielurajoittimilla varustettuihin katiskoihin. Ilmastonmuutokseen on vaikeampi puuttua nopeasti, mutta norpalle voidaan kolata apukinoksia pesintää helpottamaan. Myös keinopesät saattavat olla jossain vaiheessa mahdollisuus. Lisäksi on tärkeää antaa saimaannorpalle pesimärauha talviaikaan – erityisesti nykyisin, kun ilmastonmuutos alkaa vaikeuttaa lämpimien talvien myötä saimaannorpan pesimistä.