Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Lajit / Kuukkeli

Kuukkeli

Kuukkeli

Kuva: Jorma Luhta

Kuukkelihankeen ansiosta yli 1000 hehtaaria suojelualueita

Lokakuussa 2009 toimintansa aloittanut Kuukkeli-yhteistoimintaverkosto sai reilun kahden vuoden aikana paljon aikaan: viestintää, ohjeita, uusia menetelmiä sekä yli 1000 hehtaaria suojelualueita kuukkelimetsiin. Hanke päättyy vuoden 2011 lopussa.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Risto Sulkavan loppuyhteenvedosta selviää, löytyikö vastausta hankkeen alussa esitettyyn ns. ”mahdottomaan” kysymykseen: Miten suojella lajia, jonka toimiva reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja yhtenäisen metsäpeitteinen?

Kuukkelihankkeen 2009–2011 loppuyhteenveto

Kuukkelihankkeen loppuraportti (pdf, 43 sivua)

Kuva: Eero Heinonen

Kuukkelimetsän suojelu auttaa muitakinkuukkeli-eero-heinonen-4.JPG

Kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme. Lapissa laji on yhä elinvoimainen ja jopa yleinen, mutta etelässä kuukkelit vähenevät ja lajin elinalue on supistunut voimakkaasti. Tällä hetkellä kuukkelikannan eteläraja on ns. Väli-Suomessa, suunnilleen Kristiinankaupungista Jyväskylän kautta koukaten Parikkalaan kiertävän kaaren tienoilla. Yksittäisiä pareja on hieman etelämpänäkin, mutta yhtenäisempi levinneisyysalue alkaa vasta selvästi pohjoisempana.

Kuukkeli on vaatelias kuusivaltaisten metsien asukki. Vain pohjoisimmassa Lapissa se kelpuuttaa elinpaikakseen myös puhtaan männikön.

Kuukkeli on selkeä metsäluonnon indikaattorilaji, joka kertoo alueen metsärakenteen mahdollistaneen myös monipuolisen muun vaativan metsälajiston säilymisen alueella. Samoja metsiä käyttävät pesimäympäristöinään niin monet haukat, pöllöt ja pohjantikka kuin pikkusieppo ja toisinaan myös mm. liito-orava.

Petolinnuista ja puukiipijästä tiedetään, että myös niiden pesimämenestys paranee metsäalueen yhtenäisyyden kasvaessa. Esimerkiksi myyriä pääravintonaan käyttävien helmipöllöjen elinikäinen jälkeläistuotto ja eloonjäävyys paranevat varttuneen metsän osuuden kasvaessa niiden elinpiirillä. Myyriä syövät petolinnut ovat tärkeitä myyrien tiheyshuippujen tasaajia. Kun kuukkelimetsien suojelulla voidaan parantaa myös myyriä syövien petolintujen elinmahdollisuuksia, niin myyrien metsätaloudelle aiheuttamat tuhot vähenevät.

Kuukkeliympäristöistä etenkin korvet ovat voimakkaasti vähentyneet. Kaikki korpityypit ovat nykyään uhanalaisia luontotyyppejä. Korpien kostean pienilmaston harvinaistuneelle lajistolle (mm. monet sammal-, jäkälä- ja sienilajit) kuukkelimetsien suojelu tuo erityisen runsaasti hyötyjä. Muita uhanalaisia luontotyyppejä kuukkelireviireillä voivat olla mm. erityyppiset rämeet, runsaslahopuustoiset kangasmetsien luontotyypit ja pienvesien rantojen luhdat ja lehtolaikut. Korpien ja rämeiden ennallistamisesta hyötyvät kuukkelin ohella mm. kanalinnut, etenkin metso ja teeri sekä kuukkelin kanssa lähes samaa tahtia vähentynyt riekko.

Kuva: SLL / Eero Heinonen

kuukkeli-eero-heinonen-3.JPG

 

Reviriin ydin komeassa korvessa

Kuukkelin reviirin ydinalue, jolla kuukkelin pesä lähes poikkeuksetta sijaitsee, on yleensä seudun komein korpi tai muu vanha kuusivaltainen ja erirakenteinen metsä.

Ydinalueen ulkopuolella kuukkelireviiriin kuuluu vaihtelevia metsiä; eri-ikäisiä kuusikoita, kalliometsiä, korpia ja soiden rämelaiteita, toisinaan myös varttuneita mäntyvaltaisia kuusialikasvoksellisia metsiä ja pienvesien ympärysmetsiä.

Näiden erilaisten varttuneiden (tai nuorempien tiheiden) metsien yhtenäisyys vaikuttaa tutkimustulosten mukaan suoraan kuukkelireviirin poikastuottoon: Mitä yhtenäisempi metsäalue, sitä parempi poikastuotto. Toinen keskeinen tekijä on useamman kuukkelireviirin sijainti lähellä toisiaan siten, että geenivaihtoa laajemman populaation kesken voi tapahtua. Sukusiittoisuus vaikuttaa nopeasti poikastuottoa alentaen.

Erittäin paikkauskollisina lintuina nuoret kuukkelit liikkuvat yleensä vain alle kymmenen kilometrin etäisyydelle synnyinreviiriltään. Lähellä pitäisi siis sijaita myös uusien reviirien perustamiseen soveltuvia metsäalueita.

kuukkeli-alueet.jpg

 

Ydinalueet suojeltava pysyvästi

Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on yhdistää kuukkelin suojeluun luontevalla tavalla perinteisiä pysyvän luonnonsuojelun ja uusia luonnonhoidon menetelmiä. Kuukkelireviirien ydinalueiden säilyttämisessä pysyvän suojelun keinot ovat keskeisiä. Suojelukauppoja ja yksityismaiden suojelualueiden perustamista voidaan edistää mm. suoramarkkinoinnilla ja muilla yhteydenotoilla reviiriytimien omistajille. Ytimen ympärillä sijaitsevan metsäverkoston yhtenäisyyteen ja metsäluontoa ylläpitävään metsien laadun parantamiseen voidaan pyrkiä monenlaisten hoitohankkeiden sekä ohjeistuksen ja neuvonnan avulla (esim. metsäsuunnitelmat).

 

Hoitohankkeita, ennallistamista ja neuvontaa

Korpien ja suonlaitojen ennallistaminen sopii metsäluonnon hoitohankkeeksi. Neuvonnalla voidaan pyrkiä lisäämään alueen kuusivaltaisuutta pidemmällä aikavälillä, samoin tavallista tiheämpien kuusi-sekametsien syntymistä. Hoitohankkeilla, suunnittelulla ja neuvonnalla voidaan parantaa metsäalueiden välistä kytkeytyneisyyttä ja kuusivaltaisten metsien lajistolle soveltuvien metsien yhtenäisyyttä.

Metso-monimuotoisuustoimenpiteistä kuukkelikohteille soveltuvia toimia ovat mm. kosteikkojen (korvet, rämeet, pienvesien ympäristöt) luonnontilan palauttaminen, ekologisten yhteyksien muodostaminen ja lahopuustoisten kangasmetsien lisääminen. Hyötyviä luontotyyppejä voivat olla runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot ja soiden reunat, monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, mahdollisesti myös metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt.

 

Kuukkeliystävällistä metsänkäsittelyä

Metsäverkoston yhtenäisyyden turvaamisessa erirakenteiskasvatuksen käyttö kuusivaltaisten metsien uudistamisessa voisi luoda aivan uusia mahdollisuuksia. Sopivilla mäntyvaltaisilla kohteilla taas pienaukkohakkuilla ja kuusen keinollisella uudistamisella tai kuusialikasvoksen suosimisella voi lisätä kuusivaltaisten metsien osuutta ja monipuolistaa metsärakennetta. Kohdealueen sijainnista riippuen kuukkelireviirien suojelu voi myös edistää aiemmin perustettujen suojelualueiden kytkeytyneisyyttä tai laajentamista ja siten edistää suojelualueiden suojeluarvojen säilymistä.

 

Tiedätkö missä kuukkeli piileskelee?

Mietitkö miten saisit entisen lakkasuon ja mainion metsopoikuepaikan takaisin entiseen loistoonsa?kuukkeli-2010.png

Haluatko kenties omistamastasi korpikuusikosta parhaan taloudellisen tuoton, mutta et raaski avohakata ja ojitusmätästää aluetta?

Jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä!

Risto Sulkava, risto.sulkava@sll.fi, p. 050 560 2113