Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Kohtuutalous / Biotalous

Biotaloudesta puuttuu tasapaino

Biotalous itsessään ei ole hyvä eikä paha asia, mutta siihen liittyy riskejä. Jotta biotalous olisi kestävää, täytyy sen taloudellisen kannattavuuden lisäksi edistää Suomen ilmastotavoitteita sekä tavoitetta pysäyttää luonnon köyhtyminen ja lajien katoaminen.

Maisema muuttui. Kangaskorpi avohakattiin Oriveden Siitamassa. Kuvat: Juho Kytömäki
Biotalouteen liittyy runsaasti odotuksia: puuhun perustuvilta investoinneilta odotetaan helpotusta niin Suomen talous- kuin työllisyystilanteeseenkin ja Suomen uusiutuvan energian suunnitelma nojaa pitkälti puuperäisten biomassojen polttamiselle. Mutta onko Suomen biotalous kestävällä pohjalla?

Mitä on biotalous?


Biotaloudella tarkoitetaan luonnon taloudellisen hyödyntämisen toimintatapaa, johon on otettu mukaan energiantuotannon lisäksi muun muassa biopohjaiset tuotteet, matkailu, jokamiehenoikeudet ja virkistyskäyttö.

Jotta biotalous olisi kestävää, sen tulisi turvata myös luonnon monimuotoisuus, ihmisten ruokaturva ja turvallinen ympäristö.

Valtioneuvoston vuonna 2014 hyväksymän biotalousstrategian mukaan ”Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisee ekosysteemien köyhtymistä sekä luo uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.”

Jotta biotalous olisi kestävää, sen tulisi turvata myös luonnon monimuotoisuus, ihmisten ruokaturva ja turvallinen ympäristö.

Mitä on biotalous Suomessa?


Suomessa biotalouden edistäminen perustuu pitkälti metsien kasvavaan käyttöön. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on lisätä hakkuita 15 miljoonalla kuutiolla vuodessa, mikä tarkoittaisi yli 20 % lisäystä nykyiseen. Jos ottaa huomioon Suomeen suunnitellut puuta vaativat investoinnit, hallituksen tavoitteet kivihiilen korvaamiseksi puulla, hallituksen tavoitteet puupohjaisten polttoaineiden lisäämiseksi sekä muun puuteollisuuden tarpeen, on todellinen lisähakkuiden tarve huomattavasti enemmän kuin tämä hallitusohjelman tavoite.

Suomen hallituksen kanta on, että bioenergian tulee aina olla laskennallisesti päästötöntä.

Meillä uusiutuvan energian tavoitteet pyritään toteuttamaan bioenergian eli metsäbiomassan avulla. Metsäbiomassan korjuuseen ja polttamiseen liittyy kuitenkin ongelmia: metsien hiilivarasto ja -nielu pienenee ja järeää puuainesta poltettaessa syntyy päästöjä aikavälillä, jolla päästöjen tulisi päinvastoin vähentyä. Järeän puuaineksen korjuu lisäksi sotkee maaperän ekosysteemejä ja vähentää monille lajeille tärkeää järeää lahopuuta. Turpeen energiakäytön laskeminen mukaan kestävään biotalouteen syö asialta uskottavuutta.

Kestävyysongelmista huolimatta Sipilän hallituksen tavoitteena on nostaa biotalouden avulla uusiutuvan energian osuus energiantuotannosta yli 50 prosenttiin 2020-luvulla ja omavaraisuuden osuus yli 55 prosenttiin sisältäen mm. turpeen.

Samaan aikaan hallitus tekee aktiivisesti töitä EU:ssa, ettei biomassoille eli muun muassa metsistä saatavalle energialle määriteltäisi kestävyyskriteerejä. Suomen hallituksen kanta on, että bioenergian tulee aina olla laskennallisesti päästötöntä, vaikka bioenergian ilmastovaikutus vaihtelee sen mukaan mistä bioenergiasta puhutaan. Esimerkiksi järeiden puiden ja kantojen polttaminen aiheuttaa enemmän päästöjä kuin vaikkapa oksien polttaminen, kun puhutaan siitä aikavälistä, jolla ilmastopäästöjä on vähennettävä. Biomassojen kestävyyskriteerit ovat oleellinen osa koko biotalouden kestävyyttä rakennettaessa: niillä voidaan osaltaan varmistua, ettei bioenergian käytöllä aiheuteta esimerkiksi ongelmia monimuotoisuudelle ja ilmastopäästöjä.

Samaan aikaan, kun hallitus tavoittelee hakkuiden lisäämistä, on luonnonsuojelun rahoitus ja toteutus ajettu alas (luonnonsuojelun rahoituksesta on leikattu yli 60 %). Lisäksi ympäristösääntelyä ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksia elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon on heikennetty.


Kohti kestävää biotaloutta – Suomen luonnonsuojeluliiton vaatimukset


Kyse on tasapainosta: jotta biotaloutta voi kutsua kestäväksi, on pystyttävä osoittamaan, että metsäluonnon tilanne paranee ja päästöt vähenevät. Lisäksi ihmisillä on oltava vaikutusmahdollisuus oman elinympäristönsä tulevaisuutta suunniteltaessa sekä oikeus puhtaaseen ympäristöön.

Metsälajiston ja metsäisten elinympäristöjen tilanne heikkenee.

Kaikkia näitä tavoitteita ja toimia tulee tarkastella sitä todellisuutta vasten, joka Suomen metsissä vallitsee: niin metsälajiston kuin metsäisten elinympäristöjen tilanne heikkenee. Uhanalaisten lajien määrä metsissä on kasvanut ja metsät ovatkin ensisijainen elinympäristö noin 38 prosentille uhanalaisista lajeista.

Metsätalouden aiheuttamat muutokset, kuten ikärakenteiden muutokset ja lahopuumäärän väheneminen, ovat metsälajien suurin uhanalaisuuden syy. Suomi on sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä.

Biotalouteen liittyy mahdollisuuksia: tuotantorakennetta hajautetaan, luonnonvaroja voidaan säästää ja kiertotaloutta edistää. Mutta epätasapaino biotaloustavoitteiden ja hakkuumäärien kasvattamisen, ympäristönsääntelyn ja -hallinnon resurssien sekä luonnonsuojelun välillä on suuri ja kasvaa. Jos epätasapainoa ei korjata, ei suomalaisella biotaloudella ja metsäteollisuudella ole uskottavuutta myöskään kansainvälisesti.

Kestävän biotalouden reunaehdot:

  • Luonnon hyvän tilan saavuttaminen ja sen seuraaminen. Niin kauan kuin monimuotoisuus hupenee, ei biotalous ole kestävää.

  • Riittävä määrä alueita poistetaan talouskäytöstä. Luonto tarvitsee riittävän laajat ja yhtenäiset suojelualueverkostot, joten Nagoyan sopimuksen tavoitteen mukaisesti 17 % kaikista elinympäristöistä kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä tulee suojella.

  • Uusiutuvien luonnonvaroja käytetään kestävästi: Suomi toimii kansallisesti ja EU:ssa siten, että biomassojen käytössä huomioidaan niiden todelliset ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Erityisesti kannot ja järeät puut ovat oleellisia sekä ilmasto- että monimuotoisuusnäkökulmasta.

  • Lähtökohtana on energian säästäminen, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen sekä kierrätys, jotta biotalous ei keskity energiantuotantoon. Biotalous perustuu myös kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen.

  • Puun käytössä noudatetaan hierarkisuutta eli ensisijaisesti tuotetaan pitkäikäisiä korkean jalostusasteen tuotteita.

  • Fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä luovutaan.

 

Biotaloudessa tulisi noudattaa hierarkisuutta:

Ensisijaisesti tulisi panostaa korkean jalostusarvon tuotteisiin ja mahdollistaa saman biomassan hyödyntäminen useampaan kertaan kierrätyksen avulla. Hierarkisuudella estetään eri käyttötarkoitusten välistä kilpailua ja luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä.

Puubiomassan kohdalla hierarkia on seuraava:

  • puurakentaminen ja muut puutuotteet

  • biopolttoaineet siellä missä polttoaineet eivät ole korvattavissa sähköistyksellä (esim. lento-, laiva- ja raskas maantieliikenne)

  • energiantuotanto

Jatkossa tulisi panostaa jätteiden, lietteiden ja maatalouden sivuvirtojen entistä parempaan hyödyntämiseen muun muassa hajautettuun biokaasun tuotantoon panostamalla. Kivihiilen ja turpeen käyttö voidaan korvata mm. rakennusten energiatehokkuutta edistämällä, lämpöpumpuilla, geotermisella energialla, aurinkolämmöllä ja kestävästi tuotetulla bioenergialla.

Bioenergian kestävyyskriteerit Euroopassa

Vuonna 2016 EU:ssa uudistetaan uusiutuvan energian direktiiviä sekä biomassan kestävyyskriteerejä. Nykyiset kestävyyskriteerit ovat riittämättömiä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja takaamaan todellisen ilmastohyödyn eivätkä ne kata mm. kiinteitä biopolttoaineita, kuten metsähaketta.

 

Biotalous_politiikkasuositus2017

Tutustu myös


Suomen luonnonsuojeluliiton kannanottoja biotaloudesta

Tutkimuksia ja julkaisuja aiheesta

 

Biotaloudesta englanniksi (in english).

Lataa flyeriBiotalous-flyeri

A4-sivulle tulostettava, taittuu A5-kokoon.

Tulostusohje: Tulostussuunnaksi vaaka, kaksipuoleisuusasetuksista lyhyen sivun sidonta.