Sijainti: Pääsivu / Mitä me teemme / Kaivostoiminta / Talvivaara

Talvivaara

Talvivaara

KAIVOKSET KURIIN – Ei jätevesiä järviimme!

Suomen kaivoshistorian laajin jätevesivuoto on yksi näyttö kaivostoiminnan ongelmista. Kysymys kuuluu ovatko ongelmat korjattavissa?

 

Marraskuussa vuonna 2012 tapahtui Suomen kaivoshistorian laajin ympäristöonnettomuus, kun Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-allas vuoti ympäristöön. Vuodon seurauksena lähiseudun vesistöt happamoituivat ja vesistöjen metallipitoisuudet kohosivat. Onnettomuustutkinta raportin mukaan vuoto olisi ollut vältettävissä. Talvivaaran ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet tähän.

  • Talvivaaran kaivosyhtiö juoksutti kevään 2013 aikana suuren määrän ylimääräisiä jätevesiä luontoon. Lue täältä, miksi juoksutuksia ei mielestämme olisi tullut sallia.

  • Vuosien 2012-2015 välillä Talvivaara on juoksuttanut vesiä poikkeustilanteeseen vedoten yli 10 kertaa. Marraskuun 2012 vuoto oli katastrofi, johon oli reagoitava katastrofitoimenpitein; uusimmat juoksutukset sen sijaan eivät ole yllättäviä vaan suunniteltua ympäristön turmelemista.

 

Talvivaara on yksi Suomen suurimmista metallikaivoksista. Vuonna 2012 Suomessa louhittiin 19,6 miljoonaa tonnia (Mt) metallimalmeja kahdessatoista eri kaivoksessa. Tästä suurin osa (8,7 Mt) louhittiin Talvivaaran monimetallikaivoksen toimesta.


Ilmakuva Talvivaarasta: Mika Maliniemi / Aviation Studio / Suomen Luonto, kesäkuu 2013

Mustaliuske - luontainen ympäristöuhka

Talvivaaran monimetallimalmin isäntäkivi on niin kutsuttu mustaliuske. Mustaliuskeet sisältävät runsaasti grafiittia, rautakiisuja sekä metalleja. Mustaliuskeet kallioperässä aiheuttavat usein raskasmetallien, rikin ja alumiinin tavallista korkeampi pitoisuuksia niin maaperässä kuin pinta- ja pohjavesissä. Etenkin maankäytön seurauksena on mahdollista, että mustaliuskeet aiheuttavat pinta- ja pohjavesien happamoitumista, mikä nopeuttaa metallien liukenemista. Reaktio on samanlainen kuin kaivostoiminnan yhteydessä tunnettu hapan kaivosvaluma (acid mine drainage, AMD). 

Mustaliuskeet ovat jo itsessään luontainen riski ympäristölle ja niiden sijainti ja mahdolliset haittavaikutukset on otettava aluesuunnittelussa huomioon. Ottaen huomioon mustaliuskeen luontaiset ympäristövaikutukset, vähäisen käyttökokemuksen nikkelin bioliuoituksesta etenkin pohjoisissa olosuhteissa sekä toiminnan mittakaavan, olisi Talvivaaran ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) pitänyt olla huomattavasti tarkempi.


Talvivaaran vaikutukset ympäröiviin vesistöihin

Vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuoto ei ollut ensimmäinen laatuaan, vaan vuotoja tapahtui jo vuosien 2008 ja 2010 aikana. Tämän lisäksi vuonna 2010 sekundäärikasan alueelta pääsi lyhytaikaisten voimakkaiden sateiden seurauksena metallipitoisia valumavesiä Kalliojokeen. Syynä oli paikallisten vesien hallintarakenteiden liian pieni kapasiteetti. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ylittivät vesieliöstölle haitallisena pidettävän tason mm. Kalliojoen suulla useaan otteeseen vuosina 2009 ja 2010.

Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ovat ylittäneet vesieliöstölle haitallisena pidettävän tason.

Vuoden 2012 kipsisakka-allasvuodon seurauksena Talvivaaran kaivosalueelta pääsi metallipitoisia jätevesiä luontoon noin 200 000 m3 etelän suuntaan ja noin 20 000 m3 pohjoisen suuntaan. Marraskuun loppuun mennessä vesistöihin oli päässyt mm. nikkeliä yli 2000 kg, sinkkiä noin 1000 kg ja uraania yli 70 kg. Mangaania ja rautaa pääsi vesistöihin noin 150 tonnia molempia.

Metallien määrät lisääntyivät lähijärvissä, erityisesti pohjien läheisissä vesikerroksissa. Oulujoen vesistöalueella lähimmissä järvissä Salmisessa ja Kalliojärvessä jätevesien vaikutukset näkyvät selvimmin, erityisesti pohjien läheisissä vesikerroksissa. Happipitoisuus alusvesissä on huono, niihin on kertynyt metalleja ja osa vesistöistä on kerrostuneita. Pahimmin on saastunut Vuoksen vesistöalueen Kivijärvi. Syyskuun 2014 alussa kaivosalueella oli edelleen varastoituna ylimääräisiä vesiä noin 7 miljoonaa kuutiometriä.

Päästöillä on ollut vaikutusta kaivoksen lähivesistöjen eliölajistoon. Talvivaaran vaikutusalueella ahventen elohopeapitoisuuksien on havaittu pääasiassa ylittävän lainsäädännössä sallitun enimmäismäärän. Tämä on seurausta sulfaattia pelkistävien bakteerien kyvystä muuttaa elohopeaa metyylielohopeaksi. Metyylielohopea rikastuu kaloihin ja on vaaraksi kalaa syöville ihmisille ja eläimille. Lisäksi Jormasjärvestä ja Kolmisopesta pyydettyjen särkien kadmiumpitoisuudet olivat koholla vuonna 2012.

Kalojen elohopeapitoisuuden lisäksi mm. järvien perustuotannossa tärkeiden piilevien kohdalla on tapahtunut lajistomuutoksia. Makean veden lajien tilalle on tullut suolaisen veden piileviä, joiden osuus aikaisemmin on ollut häviävän pieni. Koska makean veden kalat ja niiden poikaset ovat erikoistuneet käyttämään makean veden piileviä ravintonaan, muutos heijastunee kalojen kokoon, lisääntymiseen, lajistoon ja jopa säilymiseen.

Kevään 2016 näytteiden perusteella Nuasjärven Selkäsaaren syvänteesen on purkuputken sulfaattipäätöjen seurauksena muodostunut kerrostumista, kuten etukäteen pelättiin.

Ympäristölupaprosessi on puutteellinen

Talvivaaran ympäristöonnettomuuden tutkinnan seurauksena ympäristöministeriö asetti virkamiestyöryhmän tarkastelemaan kaivosten ympäristöturvallisuutta sekä vahinkojen ennalta ehkäisyyn ja riskin hallintaan liittyviä viranomaistehtäviä. Viranomaistyöryhmän loppuraportin mukaan toiminnanharjoittajien kyvyssä hahmottaa päästöjä ja niiden vaikutusten merkittävyyttä saattaa olla puutteita, sillä eri lainsäädäntöjen mukaiset vaatimukset kohdistuvat eri asioihin ja näin ollen katvealueita saattaa jäädä. Erityisesti maaperään ja pohjavesiin liittyvien päästöjen vaikutuksia on vaikea ennustaa niin kaivostoiminnan aikana kuin toiminnan päätyttyä. Nykyinen ympäristölupaprosessi on puutteellinen.

  • Ympäristöministeriön raportti 2/2013 Talvivaaraselvitys (pdf 488 kt) kuvailee Talvivaaran kaivoksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia sekä viranomaisten toimintaa niiden estämisessä.

 

Ovatko Talvivaaran ongelmat korjattavissa?

Talvivaarassa tapahtunut ympäristöonnettomuus on monien asioiden summa. Lähtökohtaisesti kipsisakka-allasta ei rakennettu käyttötarkoituksen mukaisella tavalla, eikä osalla rakentamiseen osallistuneista toimijoista ollut tarpeeksi kokemusta jätepatojen ja -altaiden rakentamisesta. Vuosien 2008 ja 2010 aikaisten vuotojen syitä ja seurauksia ei selvitetty riittävästi ja toimintaa jatkettiin ongelmista huolimatta. Yhtiö myös ilmoitti usein tehdyistä toimenpiteistä jälkikäteen viranomaisille, jotka jälkikäteen hyväksyttiin. 6.11.2014 Talvivaara Sotkamo Oy hakeutui konkurssiin.

Kainuun ELY-keskus antoi 11.12.2015 päätöksen Talvivaaran lähivesistöjen tilan korjaamisesta. Päätös on tärkeä, sillä se on ensimmäinen Suomessa annettu päätös koskien vesistön merkittävän pilaantumisen korjaamista. Talvivaara Sotkamo Oy on määrätty korjaamaan vahingosta aiheutunut muutos kaivoksen läheisissä järvissä, Salmisessa ja Ylä-Lumijärvessä. Päätöksellä ei kuitenkaan ratkaistu Talvivaaran ongelmia.

Valtion omistama Terraframe Oy aloitti marraskuussa 2015 vesien purkamisen kaivosalueelta Nuasjärveen. Hankkeen tarkoituksena on poistaa kaivosalueelle kerääntyviä ja varastoituja vesiä kolmen ensimmäisen vuoden aikana noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, missä johdettava sulfaattipäästö on enintään 24 000 tonnia vuodessa. Vaasan hallinto-oikeuden puolitti sulfaattipäästön määrän välipäätöksessään. Näin ollen vesitaseen korjaaminen vaatii muita toimenpiteitä. Tilanne johti taas ylimääräisiin juoksutuksiin joulukuussa 2015 ja keväällä 2016.

Huhtikuussa 2016 Vaasan hallinto-oikeus tiukensi päästörajoja sekä velvoitti kaivosta rakentamaan lisää allaskapasiteettia. Jotta kaivoksen toiminta voi olla ympäristön kannalta kestävää, kaivoksen on alettava noudattaa lakia ja saamiaan ympäristölupia. Kaivoksen taloudellinen kannattavuus on yhä kysymysmerkki, joten 25.5.2016 Sipilän hallitus päätti alkaa valmistella kaivoksen alasajoa.

Talvivaaratietoa englanniksi.

Muuta talvivaaratietoutta

Heikki Simola ruotii Talvivaaran kaivoksen tuloksia ja merkitystä Kainuun työllisyyden kannalta:

 

Kaivoksista muilla sivustoilla

 

Haluatko itse tehdä jotain kaivosten ympäristöhaittojen vähentämiseksi? Lue ideoita ja neuvoja Mitä sinä voit tehdä -osiosta.

      Lisätietoja

      • Suojeluasiantuntija Otto Bruun, p. +358 40 631 3399, otto.bruun (at) sll.fi