Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Kymenlaakson piiri Meri-Kymen yhdistys

Kotka
Navigaatio päälle/pois

LUONTO LAINASSA -VIIKON TEEMA ON VESIENSUOJELU

Luonto lainassa -viikon teema on vesiensuojelu.

Jokainen voi osallistua Luonto lainassa -viikkoon helposti vierailemalla omassa kirjastossaan tai lainaamalla aiheeseen liittyvän kirjan. Vai haluaisitko itse järjestää ohjelmaa? Ota yhteyttä lähikirjastoosi tai Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykseen ja ehdota!

Yksinkertaisimmillaan Luonto lainassa -viikkoa voi viettää asettamalla kirjastoon esille vesiaiheisia kirjoja ja tulostamalla julisteen näkyville. Vinkkaa lähikirjastoasi!

Voit myös jakaa yllä olevaa kuvaa sosiaalisessa mediassa (#luontolainassa) tai tulostaa sen julisteeksi kirjastosi, koulusi tai työpaikkasi seinälle.

Tulosta juliste: luonto_lainassa_2020

Luonto lainassa -juliste ilman päivämäärää

Suomen luonnonsuojeluliitto toivottaa kaikki tervetulleiksi mukaan luonnonsuojelutyöhön. Luonto lainassa -viikolla jäseneksi liittyvät voivat valita itselleen Pinnan alla -kassin tai kaksi numeroa Suomen Luonto -lehteä. (Valinta tehdään liittymislomakeella.)

Suomen luonnonsuojeluliitto viettää vesiteemavuosia 2020–2021. Lue lisää vesiensuojelusta.

 

VESI KIRJOISSA: FAKTAA JA FIKTIOTA

Näissä kirjoissa kuljetaan Suursaimaalla ja Tyynellämerellä, kuvitellaan dystopioita ja seurataan kotkan ilmaveiviä Helsingin saarten yllä.

1. Jarmo Nieminen: Aarresaaret: Helsingin saariston uskomaton luonto (Gummerus, 2014)

”Olen aiemminkin miettinyt, voiko mies rakastua saareen? Ilmeisesti voi.”

Aarresaaret-kirja kuljettaa aarnimetsiin, hietikoille, lehtoihin, lammille, kuohuville tyrskyille ja linnoitusten luoliin. Se tarjoaa historiaa ja tunnelmia salaperäisiltä saarilta, jotka uinuvat Helsingin ydinkeskustan edustalla. Luontoretkellä käydään mäyrän pesällä, seurataan kotkan ilmaveiviä, todistetaan kyiden tanssia ja kuunnellaan mystistä öistä rääkyjää, joka saattaa olla Suomen luonnosta kadonnut mölysammakko.

”Aarresaaret on henkilökohtainen kirja. Jaan siinä lukijoiden kanssa omat luontokokemukseni. Olen karjalainen, helsinkiläinen ja upseeri, tämä saa kuulua rivien välistä”, kertoo saaristo-opas, luontokuvaaja ja tietokirjailija Jarmo Nieminen. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi valitsi Aarresaaret WWF:n Vuoden luontokirjaksi vuonna 2014.

2. Pekka Tuuri: Vedenalainen Suomi (WSOY, 2013)

Suomi on maapallon vesistöisin maa. Silti harvalla on ollut tilaisuus tutustua pinnanalaisiin näkymiin. Vaikka Itämeri ja monet järvemme ovat paikoin jo pahasti rehevöityneitä, vedenalaisen elämän kauneudesta on vielä paljon kertomatta. Vedenalainen Suomi on poikkeuksellisen hieno valokuvateos, joka antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa. Luontokuvaaja Pekka Tuuri harrastaa sukellusta, ja hän on kuvannut vedenalaisia maailmoja jo yli 20 vuotta.

3. Pekka Lassila: Maininki (Tammi, 2014)

Tarina tuhannen kilometrin matkasta ja miehestä, joka teki kotinsa kajakkiin. Jäiden sulaessa hän pakkaa kajakkinsa ja lähtee. Hän meloo ohi ruokoisten rantojen, lohialtaiden, idyllisten huviloiden ja hylättyjen laivojen. Hän on ilman työtä ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin, ja siihen on opittava suhtautumaan. Kajakinmitta kerrallaan hän etenee tuhannen kilometrin matkaa Virolahdelta kohti Torniota. On annettava jäisten pisaroiden lyödä kasvoille ja aaltojen keinuttaa harjalta toiselle. Vaikka aallon taakse ei näe, on uskottava, että sen takana matka jatkuu. Maininki on kirja merestä, ihmisestä uuden alun edessä ja Suomesta uusine alkuineen kautta rantojen.

4. Thor Heyerdahl: Kon-Tiki: lautalla yli Tyynenmeren (Tammi, 2013; alkuperäinen painos 1949)

Thor Heyerdahlilla oli unelma ja teoria. Todistaakseen teoriansa hänen oli toteutettava unelmansa: purjehdittava yhdeksästä balsatukista rakennetulla lautalla Perusta Polynesiaan. Mukanaan hänellä oli viisi miehistön jäsentä ja papukaija. Heyerdahlin teorian mukaan aurinkokuningas Kon-Tiki ja hänen kansansa olivat purjehtineet vastaavanlaisella lautalla Etelä-Amerikasta Polynesiaan 1500 vuotta aiemmin. Edessä oli 8000 kilometrin matka tuulten ja aaltojen armoilla, uhkana hait, köysien löystyminen, ruoan loppuminen ja purjeen repeytyminen. 101 päivän ajan pieni lautta purjehti aavalla merellä. Kirja kertoo paitsi uhkarohkeasta ja uraauurtavasta purjehdusmatkasta sekä upeasta meriluonnosta myös viehättävästä sodanjälkeisestä ajankuvasta vuonna 1947.

5. Jacques Cousteau ja Susan Schiefelbein: Ihminen, orkidea ja mustekala: elämäni luonnon tutkijana ja suojelijana (Green Spot, 2008)

Jacques Cousteau oli tunnettu merentutkija, elokuvantekijä, valistaja ja ympäristöaktivisti. Hän muun muassa voitti elokuvillaan kolme Oscaria ja Kultaisen palmun ja kirjoitti 75 kirjaa yksin tai toisten kanssa. Cousteaun kirjoja on myyty miljoonia. Hän toimi aktiivisesti liikkeissä, jotka edistivät luonnonsuojelua ja vastustivat ydinaseita. Cousteau kertoo tässä viimeisessä kirjassaan jännittäviä tarinoita seikkailuistaan maailman merillä ja siitä, mitä hän elämäntyönsä valossa ajattelee luonnon merkityksestä. Hän käsittelee laajasti meriin liittyviä polttavia ongelmia, kuten ylikalastusta, merten saastumista, ydinvoiman vaaroja sekä tiedemiesten ja poliitikkojen vastuuta ja vastuuttomuutta.

6. Laura Ertimo, Satu Kontinen: Vesi: kirja maailman tärkeimmästä aineesta (Myllylahti, 2017)

”Maapalloa pitäisi kutsua vesipalloksi. Meret peittävät suuren osan kotiplaneetastamme ja muka kuivalla maallakin vettä on kaikkialla. Vesi on hyvin omapäinen ja yleisyydestään huolimatta oikeastaan tosi kummallinen aine. Läpinäkyvä, hajuton ja mauton neste – sehän kuulostaa naamioidulta taikaliemeltä.”

Ertimon ja Kontisen kirja vedestä on suunnattu lapsille, mutta se on mielenkiintoinen myös aikuisen lukea ja katsella. Kirja yhdistää kiehtovalla tavalla faktaa ja muinaisia tarinoita veteen liittyen.

7. Jorma Keskitalo: Rajaton vesi, rajalliset vesivarat (Gaudeamus, 2017)

Vesi kiertää jatkuvasti paikasta ja olomuodosta toiseen. Vaikka suurin osa planeetastamme on veden peitossa, kärsii runsas kolmasosa ihmiskunnasta kroonisesta vesipulasta. Rajaton vesi, rajalliset vesivarat kokoaa yhteen uutta tutkimustietoa luonnonvesistä, vesivaroista, niiden hallinnasta ja ekosysteemipalveluista. Kirjassa kerrotaan kiinnostavasti myös veden vaikutuksesta kaupunkiympäristössä sekä ympäristöoikeudenmukaisuuden ja kulttuurin näkökulmasta.

8. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos, 2012)

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Teemestarin kirja voitti Teoksen suuren fantasia- ja scifikirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta. Itärannalle myönnettiin Teemestarin kirjasta Kalevi Jäntin palkinto 2012.

9. Helena Haakana: Vesistöopas (Suomen luonnonsuojeluliitto, 2018)

Vesistöopas on Suomen luonnonsuojeluliiton kompakti tieto-opas vesistöistä. Se neuvoo lukijaansa tulkitsemaan vedenlaatua kuvaavia mittareita ja tekemään itse yksinkertaisia mittauksia. Opas tutustuttaa sinut veden kiertoon luonnossa, vedenalaisiin eliöyhteisöihin ja siihen, kuinka ihmisen toiminta vaikuttaa järviin ja jokiin. Vesistöoppaan tarkoituksena on auttaa ymmärtämään, mitä vesistöissämme tapahtuu ja miksi.

10. Matti Hakulinen: Suursaimaa: hiekkarantojen elämää 6000 vuotta sitten (Geomatti, 2012)

Suursaimaavaiheessa ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja kivikauden kulttuuri kukoisti koko Suomen alueella, mutta erityisesti Saimaan hiekkarannoilla. Ihmiset metsästivät ja kalastivat sekä harjoittivat monipuolisesti kulttuuriaan: he muovailivat keramiikasta koristeellisia astioita, ja kalliokuvia ilmestyi jyrkkiin ilta-auringon punertamiin rantakallioihin. Meripihka- ja kiviesineet olivat korkeatasoisia. Noin 7000 vuotta sitten epätasainen maankohoaminen yhdisti Saimaan altaan järvet Aaro Hellaakosken vuonna 1922 nimeämäksi Suursaimaaksi. Järven vedenpinta oli samassa tasossa Etelä-Karjalasta Pohjois-Savoon. Siellä oli Suursaimaan ensimmäinen lasku-uoma Pielavedellä. Noin 6000 vuotta sitten tulvavedet mursivat Ensimmäisen Salpausselän ja Vuoksi syntyi. Vedenpinta aleni nopeasti kolme metriä. Maan kohoaminen jatkui, ja vähitellen Suursaimaa jakautui ja jakautuu edelleenkin pienemmiksi järviksi. Kirjassa on uusia käsityksiä kalliomaalausten ajoituksista, kivikauden asumuksista ja veneistä sekä vaihtoehtoja Saimaannorpan levittäytymiselle.

Kirjavinkit: Jaana Lindroos/Kontulan kirjasto, Helmet.fi

 

Luonto– ja ympäristöasioiden teemaviikkoa on vietetty kirjastoissa vuodesta 1999 lähtien.

Ole luonnonvoima. Yhdessä suojelemme suomalaisen luonnon.