Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 3/2018 / Luonnonsuojelija 3/2018

Luonnonsuojelija 3/2018

Elokuun Luonnonsuojelija-lehti menee mustikkaan ja juhlii 80-vuotiasta Luonnonsuojeluliittoa tekemällä matkan menneisyyteen. Lehdessä selvitetään myös, miten päästöt voi upottaa suohon.

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

Lue digilehteä!


Pääkirjoitus
Marginaalista valtavirtaan

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Aleksi sijoitti päästönsä suohon
Ekotekijä-palstalla Aleksi Kotilainen, joka sijoitti Hiilipörssiin.

Luonto parantaa
Ekoelämää-palstalla pohditaan luonnon terveysvaikutuksia.

Yöllinen Ruissalo sirittää ja tuoksuu
Riikka Armanto kertoo lempipaikastaan Ruissalosta.

Ilmaston lämpenemisen turvaraja voi olla uskottua matalammalla
Uutisessa käydään läpi uusia tutkimustuloksia.

Ympäristökasvatus ennen ja nyt
Historia-palstalla tutustutaan ympäristökasvatukseen.

Luonnon puolesta 80 vuotta
Otteita Luonnonsuojeluliiton historiasta ja katse tulevaan.

Metsiemme katoava aarre
Mustikka kärsii rajusti Suomen metsätaloudesta.

Suo vastaan ilmastonmuutos
Joukko leiriläisiä ja ympäristötaiteilijoita ennallistaa suota.

Taimen palasi Karhusuonpurolle yhteistyöllä
Yritysyhteistyö tuo resursseja paikalliseen luonnonsuojeluun.

Metsän ja elämän puolesta
Aktiivi-palstalla tutustutaan Avohakkuut historiaan -aktiiviin.

Sammalen voima
Luontokartoittaja Olli Manninen tuntee lahokaviosammalen.

Maapallo kiehuu
Varoitusmerkkejä-palstalla Ismo Tuormaa lataa ratkaisuja ilmastonmuutokseen. 

 

Marginaalista valtavirtaan

Pääkirjoitus 20.8.2018, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Suomen luonnonsuojeluliitto juhlistaa ensi lauantaina 80 vuoden taivaltaan kansalaisjärjestön tavoin: kokoonnumme Turun Ruissalossa juhlimaan Suomen luonnon päivänä 25.8.2018. Päivällä luontotapahtumassa tammien katveessa ja illalla ilmaiskonsertissa tunnustuksia jakaen. Tervetuloa mukaan, paikan päälle tai somessa!

Palataan ajassa taaksepäin. Säätytalon puulattiat narisivat, kun muodollisen tyylikkäästi pukeutunut herraseurue kokoontui sodan kynnyksellä Helsingissä. Toukokuinen ilta vuokkojen aikaan oli lämmennyt. Oli siellä muutama nainenkin. 27.5. on tarkka syntymäpäivämme.

Sittemmin on vettä virrannut Kuusamon koskissa ja kansallispuistojen puroissa. Luonnonsuojeluliitto on naisistunut, viime aikoina vähitellen nuorentunut ja kaupunkilaistunut. Ihmisiässä olemme tulleet tärkeäksi osaksi suomalaisuutta, johon niin voimakkaasti liitetään nykyään luonto. Nyt jo maana liputamme sille.

Luonnonsuojeluliitto on aikanaan korvannut puuttuvaa viranomaista. Tämä rooli saattaa tehdä paluutaan, kun meidänkin aloitteellisuudesta syntynyttä ympäristöhallintoa paraikaa puretaan.

Vuosikymmeniä ympäristöväki on muistuttanut, harannut vastaan, kyseenalaistanut, ollut huolissaan ja vängännyt. Eräs arvostettu toimijamme kertoi, kuinka aikanaan eräässä kokouksessa vieressä istunut vastapuolen edustaja takoi häntä päähän rullatulla kokouspaperinipulla huutaen samalla ”suu kiinni sorsa!”

Samalla on nostettu esiin uusia ympäristöhaasteita, etsitty ratkaisuja ja siirrytty jo seuraaviin. Kierrätys, ekoenergia, kohtuutalous... Tuoreimpia näistä on perustamamme Hiilipörssi. Napakasti konseptoitu tapa suojella soiden avulla ilmastoa. Sen innostunut vastaanotto kertoo, että tätä lisää. Ensimmäisen ojituksella tuhotun suon ennallistus on jo rahoitettu.

Mikä on Luonnonsuojeluliiton tehtävä nyt?

Ylläpitää jatkuvuutta luonnonsuojelussa, keskellä jatkuvaa murrosta. Poliittiset päättäjät vetävät helposti sesonkiluonteisia linjauksia. Meillä ei ole vaalikausia. Luonnonsuojelijan on tarpeen olla edelleen hereillä ja liikkeellä varhain.

Pitkään on pärskitty vasten yhteiskunnan hyökyä, edistysaaltoa. Nyt on mahdollista edetä myös myötävirrassa. Suuren yleisön mielipide kyseenalaistaa rahavetoista ajattelua ja luonnonvarojen tuhlausta. Vastuullisuudesta on tullut megatrendi. Globaalit ympäristömuutokset ovat kaikessa hirvittävyydessään herättäneet suuren enemmistön. Ympäristöahdistus on sitä luokkaa, että ihmiset kaipaavat helpotusta.

Samalla meistä, edistyksen vastustajiksi usein leimatuista, on tullut voittavia. Marginaalista on tultu mainstreamiin.