Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 2/2018 / Metsiensuojelua tunteella

Metsiensuojelua tunteella

Metsiensuojelua tunteella

Toimittanut, kuva Emilia Horttanainen

”Metsien säilyminen on elinehto, yhtä aikaa ovat metsät ja ihminen tänne tulleet – jos metsät lähtevät, ihminenkin häviää.” Näin sanoo Luonnonsuojelijan Aktiivi-palstalla haastateltu Anitta Miikkulainen, Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin metsävastaava.

Asut Helsingissä ja vaikutat Etelä-Karjalassa, mutta mistä olet kotoisin?
Olen asunut eri puolilla Suomea. Minulla on laajalle levittyvät juuret, läheiset ihmiset  ja luonto ovat sienirihmastoni, jolta saan energiaa. Olen opiskellut valtiotieteitä, työskennellyt lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä ja valmistunut Evolla metsäluonnon hoitajaksi. Sitä kautta päädyin Laatokan soutuihin ja Etelä-Karjalan metsien suojeluun.

Minkälainen luonnonsuojelija olet?
En ole lajituntija. Jo lapsena puhuin puiden kanssa. Perheenä retkeilimme  luonnon helmassa. Sieltä se lähti, olen kokenut vahvasti metsän rauhoittavan vaikutuksen. Ilmastoahdistuksen koin jo 1980-luvulla. Luen paljon, haluan olla tietoinen maailmastamme. Metsäryhmässä olen organisoija, toiset tietävät spesiaaliasioista. Meillä on aktiivinen, monialainen ja puhelias ryhmä.

Minkälaisia haasteita ja tavoitteita metsäryhmällä on?
Etelä-Karjalassa ajatellaan metsätalousvetoisesti. Hakkuutavoitteet on ylitetty ja siitä ollaan ylpeitä. Suojeltua metsää on ennätysvähän. 

Olemme metsäryhmässä inventoineet laajoja metsäalueita. Tavoittelemme luontoyhteyttä Saimaalta Laatokalle. Luontohelmi Hiitolanjoki-Haarikko olisi osa Suomenlahdelta Jäämerelle ulottuvaa Vihreää vyöhykettä. Hiitolanjokeen nousee Laatokan lohi, ja suisto yhdistyy Laatokan luodot -kansallispuistoon. Saimaan kanavan ympäristössä on menossa suojeluun arvokas metsävyöhyke.

Painotat yhteistyön merkitystä.

Yhteistyötä on tehtävä yli kaikkien rajojen. Lämminhenkistä yhteistyötä piirillä on Laatokan Karjalan Kurkijoen ympäristökasvattajien ja luonnon ystävien kanssa. Luonnon monimuotoisuus on yhteinen juttu, se koskettaa kaikkia, jotka liikkuvat, retkeilevät, tutkivat luontoa – peruskansalaisia. Tutkimusta tarvitaan pohjaksi, mutta tunne saa lähtemään mukaan.

Mikä on tärkeintä luonnonsuojelussa?
Talouskasvuhurmio pitäisi ajaa alas. Pahimmillaan ennustetaan ilmaston lämpötilan nousevan Suomessa kuusi astetta vuoteen 2070 mennessä. Meillä ei ole varaa luopua yrittämästä. Oli järkytys, kun metsäalan tutkijapaneelissa, jossa valmisteltiin ilmastonmuutokseen sopeutumista, ei käsitelty lainkaan ilmastonmuutoksen hillintää. Sopeutetaan ja samalla kenties kiihdytetään ilmastonmuutosta!  

Sen sijaan tuli hyvä mieli, kun päiväkotilapset tulivat aamulla tuohon hiekkarantaan, rupesivat heti kaivamaan ja leikkimään, rannalla ui joutsenia. On tärkeää, että viedään lapset alusta asti luontoon.  

Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/2018. Lehti on Luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity jäseneksi: sll.fi/liity