Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 2/2018 / Luonnonsuojelun mallitila tuo eloa Heinävedelle

Luonnonsuojelun mallitila tuo eloa Heinävedelle

Luonnonsuojelun mallitila tuo eloa Heinävedelle

Teksti Emilia Horttanainen Kuva Merja Paakkanen

Ilmari Räsänen antoi testamentissaan tarkat ohjeet luonnonsuojelun mallitilan perustamiseksi. Heinäveden Vihtarin kylässä sijaitseva Pirteä pässi on toiminut näillä ohjeilla nyt kaksi vuotta. Tilalla voivat hyvin luonto, kulttuurimaisema ja ihmiset.

Vihtarin Pirteään pässiin tullaan pitkin koivukujaa, johon on kiinnitetty linnunpönttöjä. Ketorinteillä poimulehdet jo vihertävät, odottaen lampaita ja hiehoja. Mäen laakealla laella on talo ja pellot, ympärillä metsät. Kaikesta näkee, että täällä on asuttu kauan.

Isäntäväki koirineen tervehtii lämpimästi. Istun poikani kanssa tuvan penkille, olo tuntuu kotoisalta. 

Lampolassa karitsat juoksevat meitä vastaan herttaisesti määkien. Leenu ja Liinu tarvitsevat tuttipullomaitoa, mutta kaikki muutkin haluavat maistaa ja pyrkivät syliimme. 

Metsä on juuri vapautunut lumipeitteestään, joten pääsemme kulkemaan majavalammelle. Mahtavimman haavan ympäri ylettyäkseen tarvitaan kaksi syliä. Majava on koittanut siihen hampaitaan, mutta luovuttanut ylivoimaisen urakan edessä. Linnut laulavat kevättä sumusta huolimatta, käävistä tippuu vettä. 

Perintö luonnolle

Ilmari Räsänen suunnitteli tilansa tulevaisuutta omaa elämäänsä pitemmälle. Hän laati testamenttiinsa tarkat säännöt: tilasta on tehtävä luonnonsuojelun mallitila, jota hallinnoi asiantunteva säätiö. Ilman testamenttia omaisuus olisi mennyt valtiolle. Metsät olisi todennäköisesti hakattu selluksi ja tila autioitunut.

Räsänen otti metsästä puuta maltillisesti ja osan hän säästi suojelualueeksi jo vuonna 1960. 2000-luvulla hän suojeli pääosan tilan metsistä METSO-ohjelman avulla. Ne ovat nyt Pirteän Pässin vetovoima. Yli 200 hehtaariin mahtuu metsää ja suota. On neljän järven rantaa, lehtomaista rinnettä ja ikivanhaa hakamaata. Talouskäytössä on erillään sijaitseva metsäpalsta, jota hoidetaan jatkuvan kasvatuksen keinoin.

Laitumet ovat maakunnallisesti merkittävää kulttuurimaisemaa. Naapurin hiehot ja lampaat laiduntavat pihan ympärillä, ja niiden jäljissä laidun kukkii. Lehmänpolulle on ilmestynyt ketoneilikka ja muinaistulokas hiirenhäntä. Tilalla ylläpidetään alkuperäisrotuja. Lampaat ovat kainuunharmaksia ja kanat lempeitä maatiaisia, Alhon kantaa.

Työntäyteistä maalaiselämää

Luonnonsuojelun mallitilaa isännöivät Risto ja Jaana Sulkava. Risto on biologi ja luonnonsuojelun konkari. Hän toimi kymmenen vuotta Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana – nyt hän toteuttaa luonnonsuojelua ruohonjuuritasolla. Jaana on sosiaali- ja terveysalan asiantuntija, jonka sydämen asiana on erityisesti vanhusten hyvä hoito. Täällä saavat hyvää huolenpitoa niin luonto kuin ihminenkin.

Pirteä Pässi on vastaanottanut vieraita nyt pari vuotta, mutta toiminnan käynnistämistä edelsi muutaman vuoden työ. Oli perustettava Ilmari Räsäsen Säätiö, kunnostettava rakennuksia ja pidettävä talkoita. Piikkilankaakin revittiin maastosta kilometreittäin. Puitteet ovat nyt komeat. Toki uutta kattoa odottavat muutama sammalkattoinen lato, aitta ja savusauna – loputon työmaa siis, mutta samalla kaunista maalaisromantiikkaa.

”Meidän oli tarkoitus downshiftata, himmata. Kaverit nimittivätkin paikan Himmiläksi”, Risto Sulkava kertoo. 

Toisin kävi. Viime vuonna kävi 500 vierasta luontokursseilla, talkoissa, kokouksia ja seminaareja pitämässä. Kesällä on ohjelmassa kerppukarkeloita, riukuaitatalkoita ja kasvivärjäystä. Lammaspaimenviikot on varattu täyteen jo alkuvuodesta.

Pirteä Pässi tarjoaa myös Green Care -perhehoitoa vanhuksille. Oleskelu tilalla herättää muistoja ja elinvoimaa. 

”Eräskin vanhus, joka ei ensimmäisenä päivänä juuri jutellut, oli viikon lopulla palautunut hyväksi lampaitten hoitajaksi”, Jaana Sulkava kertoo.

Pirteän Pässin toiminta on uutta kylällä. Sulkavat kiittelevät paikkakuntalaisia. Kyläläiset toivat kalaa, kutsuivat kudontapiiriin ja neuvoivat lampaiden hoidossa. Tila on piristänyt muuttotappioista seutua. Erään paikkakuntalaisen sanoin: ”Olkaa sitten vaikka luonnonsuojelijoita, mutta kiva kun tuli kylälle elämää.”

Oivalluksia metsästä

Avohakkuuton metsänhoito kiinnostaa maanomistajia. Kursseilla on käynyt jo 200 henkeä, ja ensi vuonna toteutetaan kansalaisopiston jatkuvan kasvatuksen kurssi. Moni haluaisi kokeilla, voisiko menetelmää soveltaa omassakin metsässä. Lisäksi kysytään konsultointia metsän suojeluun.

”Vaikka luonto halutaan säilyttää, ei aina tulla ajatelleeksi, että laikkumätästyksestä olisi haittaa tai että oma oja pilaa järven”, Risto Sulkava pohtii.

Ajatus metsän suojeluun voi herätä luontoretkellä: ”Ihminen, joka asuu metsän keskellä, oli aina ajatellut, että metsä on metsä, ei miettinyt mitä se kätkee sisäänsä. Luontoretkellä avautui miten asiat liittyvät toisiinsa – palokärjen jäljet, toukat, hajottajat, käävät... Miten luonnon tasapaino hoituu, kun kaikki lajit ovat paikalla, eikä ihmisen tarvitse tehdä metsälle mitään.”  


Tutustu:
- Pirteän Pässin sivut – kokoukset, kurssit, retket, lammaspaimenviikot: www.pirteapassi.fi
- Tietoja testamenttilahjoittamisesta: www.sll.fi/testamentti


Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/2018. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity