Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 2/2018 / Luonnonsuojelija 2/2018

Luonnonsuojelija 2/2018

Kesäinen Luonnonsuojelija-lehti johdattaa lukijan kädestä pitäen metsäretkelle ja kertoo, miten oman retkimetsän voi suojella. Läpi lehden kaikuu Avohakkuut historiaan -kampanjan sanoma "Pelastetaan yhteiset metsämme avohakkuilta".

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

Lue digilehteä!


Pääkirjoitus
Meneekö turismi metsään?

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Metsienhoitoa ilman avohakkuita
Ilona Hankonen haluaa säilyttää metsissään monimuotoisuuden.

Lennoton lähiloma
Ekoelämää-palstalla pohditaan lentomatkailun ongelmallisuutta.

Evo on mielentila
Markku Karvonen kertoo lempipaikastaan metsäisestä Evosta.

Metsienkäsittely ennen ja nyt
Mien metsänhoito on muuttunut vuosikymmenten aikana?

Luonto lääkkeenä
Toimittaja menee metsään ja testaa stressimittarin avulla vaikutuksia.

10 erilaista luontoretkeä
Syvennä retkeilyäsi ja kokeile erilaisia tapoja mennä luontoon

Varmista retkimetsäsi tulevaisuus
Vinkkejä siihen, miten voi selvittää lähi suojelutilanteen.

Näin tunnistat luonnonmetsän
Onko luonnontilainen metsä ryteikkö?

Tähtien perässä metsään
Luonnonkukkien päivänä etsitään metsätähtiä.

Luonnonsuojelun mallitila tuo eloa Heinävedelle
Testamentatulla tilalla voivat hyvin luonto ja ihmiset.

Metsiensuojelua tunteella
Aktiivi-palstalla esitellään Etelä-Karjalan metsävastaava Anitta Miikkulainen

Kielikylpy luontotalkoissa
Pirkanmaan Kolu-hankkeessa opitaan suomea ja autetaan luontoa.

Metsästä sellukoneiksi – ja takaisin
Ismo Tuormaa vaatii Varoitusmerkkejä-kolumnissaan, että asiallinen keskustelu metsien eri uudistamistapojen mielekkyydestä on syytä avata.


Meneekö ekoturismi metsään?

Pääkirjoitus 21.5.2018, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Suomessa ihaillaan Islannin matkailuihmettä. Kuinka ne teki sen? Saivat Aasian matkaajat ja muut tuliperäiselle saarelleen. Kahlitsemattomia saagoja, geysiirejä, vetäytyvää jäätä ja yhdenaikainen viikinkihuuto. HÚ!

Islannin matkailijamäärä on tällä vuosikymmenellä nelinkertaistunut. Jos sama tapahtuisi Suomessa, meillä piipahtaisi 20 miljoonaa turistia vuodessa. Ja suunta voi olla hyvinkin tämä. Suomi on tutkitusti yksi maailman luonnonkauneimmista maista, ja YK:n turismijärjestö ennustaa turismimatkojen globaalisti vain lisääntyvän. Suomen ykkösvaltti on luonto.

Lapissa matkailuväki ja luonnonsuojelijat ovat vetäneet usein yhtä köyttä. Metsät kannattaa pitää pystyssä eikä hakata alakulon aukeiksi. Kaivosteollisuuden havitellessa uusia alueita luontoarvot on nähty osana matkailumahdollisuuksia. Matkailijoiden määrän raju kasvu herättää kuitenkin kysymyksiä.

Onko järkeä lennättää aasialaisia ja eritoten räjähdysmäisesti lisääntyvää kiinalaista keskiluokkaa muutamiksi päiviksi Lappiin, vaikka heillä olisi siihen varaa? 

Onko järkeä lennättää aasialaisia ja eritoten räjähdysmäisesti lisääntyvää kiinalaista keskiluokkaa muutamiksi päiviksi Lappiin, vaikka heillä olisi siihen varaa? Kyllä Lappi tekee hyvää hiljaisuutta kaipaavalle, mutta lentomatkustaminen on ilmastolle harakiria. Myös täältä kaukokohteisiin. Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut lentoveroa, jota jo reilu puolet suomalaisista kannattaa.

Lapin matkailubuumin yhdeksi kärkituotteeksi ovat nousseet revontulimajoitukset. Esimerkiksi Saariselän Kakslauttasessa lasiset iglut ovat olleet myyntimenestys. Täyttä on. Itämaiset uskomukset vauhdittavat menekkiä, ja hedelmällisyyden onnea etsitään vihreänä aaltoilevan taivaan alta. Ulkona pakkasyö, sisällä lämmin ja porontaljat. Matkailijoita ohjaillaan mielikuvilla, joita luodaan verkkovideoilla ja kaveritarinoilla Instagramissa.

Paikka on itse asiassa sama, jonne saavuin tullessani ensimmäistä kertaa Lappiin. Kakslauttasen joki kiemurteli raikkaana ja purotaimenet piilottelivat rantatörmien alla. Sieltä suuntasimme tunturiin, sinirinnan laulun saatellessa meitä ja putkirinkkoja. Talloimme ensimmäiselle tunturille noustuamme keräkurmitsan munat. Opin nopeasti: pohjoinen tunturiluonto on herkkää ja haavoittuvaa.

Olisiko parempi viedä matkailijoita metsään? Nostaisiko se samalla metsien arvostusta, jotta niitä ei sullottaisi sellukattiloihin? Menisimmekö itsekin metsään ja nauttisimme luonnostamme, emmekä lentäisi toiselle puolelle planeettaa?

Toivon, että kiinalaisilla olisi silmää oman maansa kauneudelle. Ja meillä omallemme. Ehkä vähitellen luovutaan avohakkuista ja vedet käyvät kirkkaiksi, juomakelpoisiksi. Ehkä vähitellen muuttohaukat palaavat pesimään Etelä-Suomen kalliojyrkänteille. Ehkä mekin palaamme sinne, missä jo olemme.

Tämä Luonnonsuojelijan numero vie metsään. Ja kierrätetty painopaperimmekin on alun perin sieltä lähtöisin. Jos haluat olla kansalaisaloitteellinen ja auttaa metsiämme, viivähdä lukuretkelläsi hetki keskiaukeamalla