Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 2/2018 / Kielikylpy luontotalkoissa

Kielikylpy luontotalkoissa

Kielikylpy luontotalkoissa

Teksti Miia Pietiläinen

Pirkanmaalla opitaan suomea ja autetaan paikallista luontoa hyvässä seurassa.

Parikymmentä Tampereen Teknillisen Yliopiston kansainvälistä opiskelijaa raivaa tarmokkaasti metsänpohjaa pienen kangasalaisen kyläkoulun takana. On kevään tähän asti lämpimin päivä.  Metsikköön on tarkoitus rakentaa luontopolku, ja harvennuksen jäljiltä maa on tulvillaan puunkappaleita. Paksut takit heitetään sivuun, suuria oksakasoja syntyy vauhdilla.

Työskentelyn lomassa ryhmän suomenkielen opettaja Jenni Hakanen heittelee opiskelijoille uusia sanoja: ”perhonen”, ”kokko”, ”jääräpäinen”. Suomenkielistä jutustelua pitää yllä myös ryhmä Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin vapaaehtoisia. 

Pirkanmaan piiristä tapahtuma onkin saanut alkunsa. Kotouttavaa luonnonhoitoa Pirkanmaalla eli Kolu-hankkeen tapahtumissa maahanmuuttajat ja suomalaiset kunnostavat yhdessä paikallisten yhteisöjen kanssa arvokkaita luontokohteita. Hanke on rahoitettu kahdeksi vuodeksi, joista käynnissä on jo toinen. Kyseessä on pilottihanke: onnistuessaan konseptia voitaisiin toteuttaa muuallakin Suomessa.

Vastaavaa hanketta ei ole Suomessa aiemmin järjestetty. “Vähän tyhjästä piti lähteä tähän”, hankekoordinaattori Sari Hämäläinen kertoo. Suunnitelmat ovat kuitenkin toteutuneet hyvin, ja vastaanotto on ollut innostunut.

Hoidettavat luontokohteet ovat olleet hyvin erilaisia: vapaaehtoisryhmät ovat ennallistaneet suota, raivanneet uhanalaisen tummaverkkoperhosen elinympäristöä ja kitkeneet haitallisia vieraslajeja, kuten jättipalsamia. Perinnebiotooppeja on hoidettu esimerkiksi niittämällä ja haravoimalla.

Vapaaehtoistyö kiinnostaa

Kangasalan tapahtuma on opiskelijoille vapaaehtoinen osa suomenkielen kurssia. Kaikille avoimille retkille on opiskelijaryhmien lisäksi osallistunut muitakin maahanmuuttajia sekä turvapaikanhakijoita. Tyypillisesti osallistujista puolet on ulkomaalaisia, puolet suomalaisia.

Oksien keräilyn lisäksi leikimme muutaman pihaleikin. Opiskelijat ovat kahdestatoista eri maasta, ja kaikki puhuvat sujuvaa englantia. “Kansainvälinen kaveripiiri vaikeuttaa suomen oppimista”, pakistanilainen Sana Latif kertoo. Hänen mukaansa myös suomalaisten hyvä englannintaito hankaloittaa suomen arkipäiväistä käyttämistä. 

Sana, kenialainen Wambuj Kimotho ja ecuadorilainen Karem Lozano ovat saapuneet Suomeen viime syksynä opiskelemaan sähkötekniikkaa. Naiset eivät ole aiemmin juuri liikkuneet luonnossa tai tehneet ulkotöitä. Sanan mukaan ulkoilmaharrastukset eivät ole Pakistanissa samalla tavalla suosittuja kuten Suomessa. Karem taas on kotoisin pienestä peltojen ympäröimästä kylästä, jossa metsään päästäkseen on nähtävä vaivaa.

Kolmikko asuu Hervannassa, jonka lähimetsiin kaikki kolme ovat ihastuneet. Wambuj piti erityisesti ruskasta, ja Karem vaikuttui jäätyneistä järvistä, joita hän näki ensi kertaa viime talvena. 

Maasta risujen seasta löytyy vanha linnunpönttö. Wambuj riemastuu kuullessaan puisen laatikon käyttötarkoituksen: “Kuinka suloista! Jos täällä olisi leijonia ja norsuja, tekisitte varmaan niillekin koteja.”

Lopuksi kerännytään kahville ja pullalle. Osallistujat vaikuttavat tyytyväisiltä. Luonnossa työskentely ja suomalaisiin tutustuminen on ollut hauskaa. Myöhemmin bussissa matkalla Hervantaan Wambuj kertaa helposti sekaisin meneviä sanoja: ”Luonto, lounas, luento”. 

”Vastaavia vapaaehtoistöitä voisi hyvin järjestää kansainvälisille opiskelijoille säännöllisesti, vaikka kerran kuussa. Olisin heti mukana!” Sana ehdottaa. “Käytännön työjäljen näkeminen oli mukavaa vastapainoa teoriapainotteiselle opiskelulle. Tulee aikaansaava olo.” 

 

Lue Kolu-hankkeen toiminnasta ja tulevista tapahtumista osoitteissa: facebook.com/KoluPirkanmaa ja sll.fi/pirkanmaa

Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/2018. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity