Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 1/2018 / Valtio joka ei valvo

Valtio joka ei valvo

Valtio joka ei valvo

Kuvassa Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Pasi Kallio

Katso uudistuksesta tehty animaatio.


Teksti Felix Siivonen Kuva Merja Paakkanen


Käynnissä oleva maakuntauudistus muuttaa maamme ympäristonsuojelua merkittävällä tavalla. Hallitus pyrkii karsimaan rankalla kädellä valtion viranomaisille kuuluvia tehtäviä ja sälyttää niitä ympäristöjärjestöjen eli kansalaisten harteille. Valtion käsienpesu voi johtaa ympäristön kannalta vakaviin seurauksiin.

Valtio ohjaa tällä hetkellä Suomen luonnon käyttöä erityisesti kahden valtion viranomaisen avulla. Aluehallintovirastot eli Avit toimivat lupaviranomaisina, jotka käsittelevät ja myöntävät esimerkiksi ympäristö- ja vesiluvat hankkeille, joilla on vaikutuksia maamme ympäristöön. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli Ely-keskukset valvovat puolestaan yhteiskunnan – ja sen mukaisesti myös luonnon ja kansalaisten – etua. 

Ely-keskukset neuvovat Aluehallintovirastoa ja voivat valittaa sen myöntämistä luvista, mikäli päätöksissä ei ole Ely-asiantuntijoiden mielestä huomioitu riittävästi lakeja ja yleistä etua. 

Nyt tämä kaikki muuttuu merkittävästi.

Käynnissä olevassa maakuntauudistuksessa Avit ja Elyt yhdistyvät ja valitusoikeus poistuu, vaikka eri intressien väliset ristiriidat eivät katoa. Käytännössä lakiesitys siirtäisi vastuuta yleisen edun valvonnasta ympäristöjärjestöille eli kansalaisille. Eli kansalainen, oletko valmis ottamaan valtion tehtäviä hoidettavaksesi? 

"Tämä tarkoittaa työn ja vastuun sysäämistä ilmaiseksi kansalaisjärjestöille, sillä lisää resursseja työhön ei ole järjestöille tulossa."

”Tämä tarkoittaa työn ja vastuun sysäämistä ilmaiseksi kansalaisjärjestöille, sillä lisää resursseja työhön ei ole järjestöille tulossa”, sanoo toiminnanjohtaja Päivi Lundvall Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Yleisen edun viranomaislähtöinen valvonta on ympäristöasioissa välttämätöntä, sillä paine luonnon taloudelliseen hyödyntämiseen kasvaa jatkuvasti. Valvontaa tarvitaan, jotta Suomen ja EU:n ympäristötavoitteet saavutetaan. Näistä tärkeimpiä ovat luonnon köyhtymisen pysäyttäminen, vesistöjen tilan parantaminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu ison asian vartijaksi, kun yleisen edun valvontaan aiottujen muutosten perustuslaillisuus tulee valiokunnan arvioitavaksi. Jos valitusoikeus poistuu, kyse on perustavanlaatuisesta ja pelottavasta muutoksesta ympäristöhallinnossa.


Miksi valitusoikeus on tärkeä luonnolle?

”Valitusoikeus on demokraattisen yhteiskunnan päätöksenteon perusjuttu”, tiivistää Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Pasi Kallio. ”Sillä pyritään varmistamaan, että lakia on noudatettu.”

Valitusoikeus on yksi kolmesta keskeisestä ympäristöllisestä oikeudesta, joihin kuuluvat oikeus saada tietoa, osallistua päätöksentekoon ja hakea muutosta päätöksiin tuomioistuimesta. Nämä oikeudet sisältyvät Suomessa jo perustuslakiin.

”Valitusoikeus pitää myös päätöksentekijän tarkkana ja huolellisena, sillä se ehkäisee lainvastaisia päätöksiä jo ennalta”, Kallio kertoo.

Valitusoikeus on myös laadunvalvontaa. Oikeuskäsittely on eräänlainen tulikoe, jossa mitataan hankkeen laillisuus. Kokeen läpäissyt hanke voi toimia varmemmalla pohjalla.

”Valitusoikeus pitää myös päätöksentekijän tarkkana ja huolellisena, sillä se ehkäisee lainvastaisia päätöksiä jo ennalta”

Suomessa päätöksistä voi valittaa vain laillisuusperusteilla: lupapäätöksen pitää siis olla lainvastainen. Valituksella selvitetään päätöksen lainmukaisuus.

”Tarkoituksenmukaisuus eli se, että päätös on vain jonkun mielestä huono tai tyhmä, ei riitä nytkään perusteluksi”, Kallio muistuttaa.

Valitusoikeus on erityisen tärkeä monimutkaisissa tapauksissa, joihin liittyy ristiriitaisia intressejä. Yksi esimerkki on vesivoimaloiden vesitalousluvat. Vesilaissa ratkaisee yleisten ja yksityisten hyötyjen ja haittojen vertailu. Lisäksi erityisen haitallisille hankkeille ei saa antaa lupaa. Tähän kaatui esimerkiksi Vuotoksen tekoaltaan suunnitelma vuonna 2002.

Ympäristöasioissa laillisuusvalvonnan merkitystä korostavat myös EU-vastuut. Monet ympäristösäädöksemme perustuvat yhteisöoikeuteen ja niistä pitää raportoida EU:lle. Tämä voi viedä direktiivejä rikkoneita maita oikeuteen. Yhteisöoikeutta rikkoville jäsenmaille voi rikkomuksen jatkuessa tulla satojen tuhansien eurojen päiväsakkoja siihen asti, että asia on korjattu.

Viranomaisten valitusoikeus on tärkeä yleisen edun valvonnan varmistin. 

”Jo käytännön kokemus osoittaa, että luvituksessa tulee virheitä. Siksi Ely-keskuksella on tällä hetkellä muutoksenhakuoikeus Aluehallintoviraston ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksiin. Nämä tilanteet ovat melko harvinaisia, mutta valitukset ovat menestyneet hyvin. Tämäkin osoittaa valitusoikeuden välttämättömyyden.”

Nyt Ely-keskusten ja aluehallintoviranomaisten lupa- ja valvontavirkamiehet pistetään samaan Luova-virastoon ilman valitusoikeutta.

”Vielä lakiluonnoksessa uuden viraston sisäisenä laillisuuden tarkastusosastona oli yleisen edun valvontayksikkö ja se oli perusteltu hyvin. Se olisi voinut valittaa lainvastaisista päätöksistä. Nyt reformiministeriryhmä on kuitenkin poistanut sen poliittisista syistä, vaikka vastaavia järjestelyjä on esimerkiksi verohallinnossa, tullissa ja liikenteen turvallisuusvirasto Trafissa”, Kallio toteaa. 

Julkaistu Luonnonsuojelijassa 1/2018. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity