Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2018 / 1/2018 / Luonnonsuojelija 1/2018

Luonnonsuojelija 1/2018

Luonnonsuojelijassa 1/2018 taivalletaan Suomen metsiin, jossa aiemmin yleisen helmipöllön puputus on harvinaistunut tehometsätalouden myötä. Avohakkuista kärsivät myös syrjäseutujen elinkeinot. Lehdessä tutustutaan myös vaatelainaamoihin, luonnon terveysvaikutuksiin kuin aluehallinnon uudistukseenkin.

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

Lue digilehteä!


Pääkirjoitus
Pyörintää navan ympärillä

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Helmipöllö tarvitsee kolon ja kotimetsän
Monen muun metsän asukin tapaan helmipöllönkin kohtalo on kytköksissä vanhoihin metsiin.

Metsähallitus vaikeuttaa paikallisia elinkeinoja
Metsähallituksen tekemät avohakkuut vaikuttavat erityisesti luontomatkailuun.

Valtio joka ei valvo
Maakuntauudistus vie ympäristöviranomaisilta valitusoikeuden.

Norppa tarvitsee yhä apua
Missä viipyy saimaannorpan suojelun tärkein työryhmä, jonka pitäisi valmistella uudet kalastusrajoitukset?

Ahmaa jahdataan
Erittäin uhanalaista ahmaa metsästetään Hossan kansallispuistossa

Lääkäri Olli Sovijärvi kehottaa ihmisiä menemään metsään.

Metsästä inspiraatio huiveihin
Satu Kurki kertoo, mistä Metsämme-sarjan huivien idea lähti
.

Lainamekossa
Uudella Ekoelämää-palstalla tutustutaan vaatelainaamoon.

Lönnrotin ja Kekkosen jäljillä
Pentti Kinnunen kertoo lempipaikastaan Vienan reitistä.

Soidensuojelu ennen ja nyt
Uudella palstalla kerrotaan, millaista suojelu oli ennen ja nykyään.

Miten Sanginjoki suojeltiin
Yli tuhannen hehtaarin suojelu vei yli vuosikymmenen.

Esteettömästi lintujen luo
Varsinais-Suomessa puuhataan vapaaehtoisvoimin esteetöntä lintujentarkkailukohdetta.

Vuoden vapari näkee valoa tulevaisuudessa
Aktiivi-palstalla esitellään vuoden vapaaehtoisena palkittu Julia Helminen.

Ympäristöhallinnon peijaiset
Tuleva maakuntahallinto sinetöi ympäristöhallinnon alasajon, kirjoittaa Ismo Tuormaa Varoitusmerkkejä-kolumnissaan.

 


Pyörintää navan ympärillä

Pääkirjoitus 26.2.2018, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Kaksi alaluokkalaista tyttöä seisoo lumisateessa bussipysäkillä, sukset kainalossa. Kaunis näky. Melkein kuin näkisi harvinaisuuden luonnossa. Iltapäivälehden mainos on nostanut ykkösasiaksi, että osa ekaluokkalaisista ei ole koskaan hiihtänyt.

Asun pääkaupunkiseudulla. Koko alkutalvi meni ilman sitä, ilman talvea. Parit nopeat lumet ja taas plussalle.

Tämän surkean alkutalven jälkeen seurasi meteorologien ilmoitus: Pohjoisnavan yllä napapyörre on jakaantunut. Nyt ennakoidaan kylmää kevättalvea. Atlantilta ei möyri enää jatkuvalla syötöllä matalapaineita Suomeen. Sen sijaan saadaan kuivaa ja kylmää pakkasilmaa idästä. Viimeksi näin kävi neljä vuotta sitten, ja silloin maaliskuussa oli kunnon pakkaset Suomessa.

Napapyörre eli polaaripyörre on maapallon napa-alueille talvisin syntyvä tuulijärjestelmä, joka muodostuu 10–80 kilometrin korkeuteen. Onko nyt kyse arktisesta arpapelistä vai ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, tästä tutkijat ja meteorologit puhuvat vielä kieli keskellä suuta. Sitä kuulee jo sanottavan, että ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen saattaa aiheuttaa meillä ajoittaisten kylmien säiden lisääntymistä.

Omat tunnelmatkin polarisoituvat. Ei tiedä varmuudella iloitako vai surra, vaikka melkeinhän sen jo arvaa. Ja olipa tämä sitten onni suuronnettomuudessa tai ei: nyt pääsee hiihtämään!

Kevättalven valo on kauneinta maailmassa. Valkoisena hohtava helmiäishanki ja sinitaivas, siinä lähtee laulu soimaan.

Otetaanpa talvinen testi. Millaista lunta tarkoittaa nattura tai utukka? Voidaan puhua myös höykkälumesta. Helpotetaan hieman, monelle on varmaan tutumpi sana viti

Otetaanpa talvinen testi. Millaista lunta tarkoittaa nattura tai utukka? Voidaan puhua myös höykkälumesta. Helpotetaan hieman, monelle on varmaan tutumpi sana viti? Kyseessä on vastasatanut, kevyt pakkaslumi. Se on sitä ihaninta lumen lajia. Hieman pakkaspäivän aurinkoa, tykkyä oksilla ja päivänkultaa mäntyjen rungoilla. Siihen vitilunta ohut kerros. Parempaa ei ole.

Jos menetämme kunnon talvet, menee samalla muutakin kuin suomalaisten hiihtotaito. Menee luonnon oma suoja kasveille ja eläimille, ihmislasten talven riemut. Tilalle valuu pakokauhua, siirtymistä sisätiloihin ja osalla lentoa jonnekin kauas.

Olen viime aikoina hiihdellyt paljon kotimme läheisellä metsäalueella, usein talvipäivän iltaan asti. Nautin suuresti. Kerran poikakin lähti mukaan, houkuttelu ei ollut kyllä helppoa.

Suomen luonnonsuojeluliitto on edennyt nyt 80 vuotta luonnossa, enimmäkseen pertsalla. Välillä luisto on ollut hyvä, välillä vapaus on vain umpihangessa. Juhlavuonna 2018 pääteemana on metsät. 

p.s. Tiesittekö muuten, että uutta lunta kutsutaan myös sanalla vuotos. Lapissa se tarkoittaa myös vuosikymmeniä piinannutta tekoallashaavetta. Sitä ei tarvitse enää odottaa saati pelätä. Sen laskeutumiseen taivaalta ei usko edes Lapin Liiton puheenjohtaja.