Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2017 / 4/2017 / Pimeyden valoisa puoli

Pimeyden valoisa puoli

Luonnonsuojelija-lehden Aistien varassa palstalla tutustutaan luontoon korvat höröllä, silmät sirrillään ja nenä väristen. Nyt suunnataan katse tähtitaivaalle.

Teksti Riikka Kaartinen, kuva Juho Holmi (CC BY-ND 2.0)

Lyhenevät päivät seuraavat yksi toisensa perään. Pilvisellä säällä joutuu päivälläkin olemaan sähkövalojen loisteessa, kun ulkoa kajastaa vain heikko, harmaa valo. 

Mutta pimeydessäkin on hyvät puolensa. Kun hakeutuu luontoon pois asutuksen valosaasteesta, voi kirkkaina öinä ihailla tähtiä, linnunrataa tai kuuta. Otavan lisäksi pohjoiselta taivaalta löytyy runsaasti tähtikuvioita opiskeltavaksi. 

Ajankohtaisen tähtikartan ja ohjeet tähtikuvioiden katseluun löydät tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan sivuilta (ursa.fi/tahtikartta).

Onnekkaimmat saavat katsella revontulten loimotusta. Maamme eteläosissa revontulet ovat harvinaisia, mutta juuri nyt on menossa hyvä kausi. Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa. Aktiivisuus on vielä seuraavan vuoden tai parin ajan laskussa, jolloin auringon purkauksia esiintyy normaalia runsaammin. Ne saavat aikaan revontulia. 

Ajantasaiset revontuliennusteet löydät Ilmatieteenlaitoksen sivuilta (ilmatieteenlaitos.fi/revontulet-ja-avaruussaa).

Pakkaa siis makuualusta ja termoksellinen kuumaa juomaa mukaan, ja suuntaa avaralle katselupaikalle ihailemaan pimeyden paljastamia valoilmiöitä.


Julkaistu Luonnonsuojelijassa 4/2017. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity