Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2017 / 4/2017 / Luonnonsuojelija 4/2017

Luonnonsuojelija 4/2017

Luonnonsuojelijassa 4/2017 vaelletaan Purunpään koskemattomissa merenrantametsissä ja marssitaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen luokse soidensuojelusta keskustelemaan. Lehdessä tehdään myös aikamatka vuoteen 2050, jolloin miljoonat ilmastopakolaiset ovat lähteneet liikkeelle.

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

Lue digilehteä!


Pääkirjoitus
Hakkaa päälle Suomen poika

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Täällä asuu rauha
Purunpään rantametsät ja kalliot saavat retkeilijän liikuttumaan.

Laatikollinen suota, herra ministeri
Kaitasuon piti päätyä suojeluun, mutta nyt 10 000 vuoden ikäinen suo kaivetaan ylös.

Ilmasto ajaa liikkeelle
Vuonna 2050 miljoonia ilmastopakolaisia lähtee liikkeelle.

Aistien varassa -palstalla suunnataan katse tähtitaivaalle

Ympäristö ja etiikka edellä
Kultaseppä, joka käyttää Reilun kaupan kultaa ja kierrätyshopeaa

Porkkalan metsänvartija
Porkkalanniemellä on Etelä-Rannikon luonto pienoiskoossa.

Kantaisästä kansalliseläimeksi
Suomalaisille tärkeä karhu nousi hirven ohi kansalliseläimeksi.

Keskuspuiston puolesta – yhdessä

Keskuspuistoryhmä sai Luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon.

Rakkaus Iijokeen palkittiin
Iijoella on soudettu jo 35 vuotta vapaana virtaavan joen puolesta.

Luonnon kunniaksi
Juhlavuoden aikana järjestettiin huikeita tapahtumia luontohelmikohteissa ympäri Suomen.

Uutispommi vailla seurauksia
Tutkimus ojituksen vesistöpäästöistä jäi vaille ansaitsemaansa huomiota, kirjoittaa Ismo Tuormaa Varoitusmerkkejä-palstalla.

 


Hakkaa päälle, Suomen poika

Pääkirjoitus 30.11..2017, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Hiuspehko suittuna liukuu saliin mallioppilas, hakkapeliittojen jälkeläinen.

Miltei maan äärestä, Suomesta, karauttivat aikanaan hakkapeliitat Euroopan tantereille. He olivat kauhua synnyttäviä, sitkeitä sotureita. Taistelivat oudolla tavalla hiljaa, ilman jatkuvaa mesoamista. Välillä kajahti ”Hakkaa päälle”, siitä joukkojen nimikin.

Nyt on isketty taas Euroopassa. Suomi, maailman kilpailukykyisimpiä maita, on lobannut Eurooppaa ajatuksenaan, että Suomelta ei pidä vaatia hiilen sidontaa, ilmastonmuutoksen nimissä. Meidän tulee saada hakata metsiämme enemmän, selvästi enemmän. Suomea ei pidä kurittaa, varsinkaan Ruotsiin verrattuna.

Pääministeri Juha Sipilä ajaa tätä. Useat suomalaiset mepit samoin. Ja tämän eurooppalaisen projektin keskiössä on Suomen ympäristöministeri, keskustan Kimmo Tiilikainen. Hän on ottanut oppimestarin roolia Euroopassa ja pyrkinyt yhdessä muiden metsäisten maiden ministerien kanssa kääntämään päitä.

Tehdään yksi asia selväksi: keskustapuolueesta ei varmasti pätevämpää ympäristöministeriä löydy kuin Tiilikainen. Hän on luonnonystävä, taitava poliitikko ja ihmisystävällinen karjalainen. Löytyy osaamista ja akateeminen koulutus metsänhoitoon. Ympäristöjärjestöjen tuntemusta. Lintumies.

On vaikea käsittää, että hän on ottanut asian niin omakseen. Siis ajatuksen, että ilmastonmuutosta hillitään parhaiten, kun pidetään metsiä tehokkaassa talouskäytössä. Hakkuiden jälkeen, muutaman kymmenen vuoden kuluttua, nuoret metsät kasvavat kohisten ja sitovat hiiltä ilmasta – ja tilanne korjaantuu.

En usko. Meillä ei ole aikaa odottaa. Hiiltä ei pidä nyt vapauttaa ilmaan, jonne se päätyy lisääntyvien hakkuiden seurauksena. Näin emme torju ilmastonmuutosta. Emme Suomessa emmekä maailmalla, jossa Tiilikaisen neuvottelemia ratkaisuja myös sovelletaan. Metsien ilmastokeskustelussa pieni Suomi on kokoaan suurempi. 

Vanhoihin metsiin on myös sitoutunut hiiltä enemmän kuin talousmetsiin. Ekologian professori Janne Kotiaho on huomauttanut, että viimeisen 15 vuoden aikana metsätalousmailla yli 160-vuotiaista metsistä on hakattu pois 40 prosenttia.

Jos metsä kasvaa Suomessa niin hyvin kuin metsätalouden edustajat ja poliitikot mainostavat, niin miksi pitää hakata vanhoja metsiä? Ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä.

Vallitsevaan metsätalouden tapaan liittyy myös muita ilmasto-ongelmia. Dosentti Heikki Simola Itä-Suomen yliopistosta osoitti, että hakkuiden jälkeiset maanmuokkaukset vielä pahentavat tilannetta. Hiilivarastot vuotavat ilmaan.

Hallituksen hellimä puurakentaminen on mainio asia, mutta vielä marginaalista. Alle 15 prosenttia hakatusta puusta käytetään rakennusten kaltaisiin pitkäikäisiin tuotteisiin. Loput päätyvät takaisin ilmakehään parissa vuodessa. Isossa kuvassa Äänekosken uusi biotehdaskin on ainoastaan sellutehdas lisäherkuilla.

Meidän ei tule hakata toivoa, ilmastonmuutos ei odota. Luonnonsuojeluliiton ensi vuoden toiminnassa keskeisenä teemana ovat metsät.