Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2017 / 3/2017 / Luonnonsuojelija 3/2017

Luonnonsuojelija 3/2017

Luonnonsuojelijassa 3/2017 pujahdetaan kirjailija Anni Kytömäen kanssa Siuron metsiin, selvitetään mitä metsille käy biotaloushuumassa sekä soudetaan kokka kohisten vapaan Kemijoen puolesta.

Mikä on lehden paras juttu? Äänestä ja anna muutakin palautetta: sll.fi/parasjuttu

Lue digilehteä!


Pääkirjoitus
Valittuja paloja vaikutusvallasta

Muikku
Seppo Leinosen pilapiirros

Syksyn tuoksuja
Aistien varassa -palstalla nuuhkitaan sieniä 

Muovipakkaukset kiertoon
Arjen vinkki -palstalla kerrotaan mitä muoveja voi kierrättää

Kotisuon puolustaja
Riikka Karppinen on puolustanut Viiankiaapaa jo seitsemän vuotta.

Muistojen metsä
Tiedottaja Felix Siivonen kertoo lempipaikastaan Helsingin keskuspuistosta.

Sinivalkoisin siivin
Kansallislajeista esitellään uusin eli paatsamasinisiipi.

Vuonna 1938: Tästä kaikki alkoi
Jutussa tutkitaan, millainen Suomen luonnonsuojeluliiton perustamiskokous oli.

Metsällä on kivinen sydän
Luonnonsuojelija vaelsi kirjailija Anni Kytömäen opastamana luontohelmi Siuron metsiin.

Merkitty metsä
Suomi hakkaa biotaloushuumassa metsiään. Miten metsille käy ja eikö avohakkuille löydy vaihtoehtoja?

Vapaan Kemijoen puolesta
Kemijoen viimeistä vapaata virtaa uhkaa voimalaitoshanke.

Sierilän luontotiedot katosivat
Suunnitellun Sierilän voimalaitosalueen vaikutusalueella Kemijoella elää monia uhanalaisia lajeja.

Historiallinen liputus Suomen luonnolle
Suomen luonnon päivänä liputetaan luonnolle – ilmeisesti ensimmäistä kertaa maailmassa.

Rakkaus luontoon syntyy leikin varjolla
Etelä-Karjalassa tuhannet lapset ovat päässeet osallistumaan luontotunneille.

Selen Raiskila: "Lähtökohtanamme on jakaa hyvää mieltä"
Aktiivi-palstalla esitellään Nurmijärven Luonnon puheenjohtaja Selen Raiskila.

Aika purkaa patoja
Ismo Tuormaa toteaa Varoitusmerkkejä-kolumnissa, että vesivoiman aika nykymuodossaan on ohi.

 

 

Valittuja paloja vaikutusvallasta

Pääkirjoitus 24.8.2017, Matti Nieminen, matti.nieminen@sll.fi 

Osallistuin Kemijoen suojelusoutuun heinäkuussa. Ei varmaankaan olisi pitänyt, sillä Valitut Palat -lehden tutkimuksen mukaan ympäristöaktivisteilla on liikaa valtaa.

Valitut Palat julkaisi elokuussa omille lukijoilleen tekemänsä tutkimuksen tuloksen, jonka mukaan suomalaisten enemmistö (56 %) on huolissaan siitä, että ympäristöaktivisteilla on nykyään liikaa valtaa maan ja kuntien tulevaisuutta koskevissa ratkaisuissa. Väitteeseen tarttuivat MTV3 ja Kuntalehti.

Tutkimuksen toteutus on vinoutunut ja lähtökohta kyseenalainen. Valittujen Palojen brittiläisen Wyman & Dillon -tutkimuslaitoksen kanssa tekemä tutkimus on tehty jo vuodenvaihteessa. Otos poimittiin lehden asiakasrekisteristä ja painotettiin iän ja sukupuolen mukaan väestöä vastaavaksi. Vastanneet eivät siis ole satunnaisotannalla valittuja suomalaisia. 

Tarkkaa kysymysmuotoa ei kerrota. Mieleen nousee, että nyt kaivellaan lukijakunnasta vahvistusta sen omille epäluuloille. Uutisoinnissa yhdistetään suoraviivaisesti ympäristöaktivistit ja -järjestöt. Lyhyen uutisotsikon lukiessa unohtuu myös helposti, että nämä tahot eivät tee päätöksiä kunnissa tai maan osalta. Kysymystä ei myöskään suhteuteta tai verrata mihinkään.

Yrityksenä suhteuttaa ympäristönsuojelijoiden kohtuuttomaksi epäiltyä valtaa on sanottava, että kyllä tämän maan päätöksenteko pyörii elinkeinoelämän suuntaamana. Esimerkiksi Helsingin yliopiston etujärjestöjä arvioineessa tutkimuksessa Elinkeinoelämän Keskusliitto arvioitiin maan voimakkaimmaksi etujärjestöksi. 

Suomi on edelleen turvallinen ympäristöään puolustaville, kun vaaraa tarkastellaan globaalisti. Ympäristönsuojelua koskevan epäluulon saati vihapuheen herättämisestä kannattaa olla silti tarkkana.

Kansalaisjärjestö Global Witness on kartoittanut maa- ja ympäristökonflikteissa tapettujen aktivistien määrää. Järjestön tietoon tuli 991 aktivistimurhaa vuosina 2002–2014. 

Vaarallisimpia maita oli väestöltään Suomen kokoluokkaa oleva Honduras, jossa tapettiin 101 aktivistia. Vaikutusvallan käyttöä tämäkin, vaikka toki ääripäästä. Tappotahti kiristyy, ja viime vuonna maailmassa tehtiin uusi ennätys, 200 uhria.

Tässä niistä yksi Hondurasista: Alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan Copinh-järjestön keulahahmo Berta Cáceres ammuttiin maaliskuussa 2016 kotiinsa. Hän puolusti paikallisten asukkaiden oikeuksia jokeensa ja vastusti joen patomista voimalalla. Jäljet johtavat sotilaisiin, jotka valvovat yritysten etua. Myös Suomi rahoitti aiemmin Agua Zarcan padon rakentamista, mutta Finnfund lopetti tukensa padolle hollantilaisen päärahoittajan FMO:n vanavedessä, vaikkakin nikoitellen. Kaikki rahoittajat ovat nyt vetäytyneet hankkeesta.

Luin teinipoikana Valittuja Paloja. Hienoja henkilökuvia ja tarinoita, amerikkalaisittain kerrottuna. Lehden mukaan sen perusfilosofiana toimii eettinen vastuullisuus. Voisiko tässä valossa Valitut Palat kirjoittaa Bertan tarinan? Tai hänen tyttärensä? 26-vuotias Bertha Zuñiga yritettiin ampua nyt heinäkuussa. Hän on jatkanut äitinsä työtä.