Sijainti: Pääsivu / Luonnonsuojelija / Lehtiarkisto / 2017 / 2/2017 / Mitä kuuluu, kotijärvi?

Mitä kuuluu, kotijärvi?

Mitä kuuluu, kotijärvi?

 


Teksti ja kuvat lähettiläistä Hilkka Peltola, järvikuva: Reijo Nenonen / Vastavalo

Luonnonsuojeluliiton vesistölähettiläät kannustavat tarkkailemaan oman lähijärven tilaa. Silloin myös muutokset huomataan ajoissa. Järveen tutustuminen on sitä paitsi mielenkiintoista!

Kesä lähestyy, ja järvet kutsuvat taas soutelemaan, uimaan, kalastamaan ja kuljeksimaan rannoilla. Vielä muutama vuosikymmen sitten suuri osa järvistämme ei houkutellut raikkaudellaan: teollisuuden ja kaupunkien jätevedet päästettiin usein puhdistamattomina vesistöihin.

”Vesiensuojelun ansiosta tällainen pistekuormitus on saatu aika hyvin hallintaan”

”Vesiensuojelun ansiosta tällainen pistekuormitus on saatu aika hyvin hallintaan”, kertoo hankekoordinaattori ja vesistölähettiläs Helena Haakana Luonnonsuojeluliitosta.

Voimmeko siis huokaista helpotuksesta ja todeta, että järvillä menee nyt hyvin?

Haakana toppuuttelee: ”Viime vuosina on alettu puhua ilmiöstä, jota kutsutaan vesistöjen nuhraantumiseksi. Laajoilta alueilta tulee jatkuvaa pientä kuormitusta. Tämä on vähitellen vienyt vesistöjen tilaa huonompaan suuntaan.”

Jopa karut ja kirkasvetiset järvet ovat alkaneet rehevöityä kuin varkain. Siitä kärsivät etenkin pienet järvet. Nuhraantumista aiheuttava hajakuormitus on peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta. 

”Mitä enemmän muokkaamme maata, sitä enemmän ravinteita ja kiintoainesta huuhtoutuu vesistöihin”, Haakana toteaa.

Vesistöihin kohdistuu myös uusia uhkia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että mikromuovia löytyy paitsi meristä myös yllättävän paljon Suomen järvistä. Lisäksi vesiin kulkeutuu kemikaalijäämiä esimerkiksi puhdistusaineista, maaleista, hyönteismyrkyistä ja lääkkeistä.

”Mikromuovien ja kemikalisoitumisen vaikutuksesta vesiekosysteemeihin ei tiedetä vielä paljonkaan”, Haakana kertoo.

Tarkkaile järveäsi

Oliko mökkirannassani ennen näin paljon järviruokoa? Oliko vesi ennen kirkkaampaa? Jos haluat pysyä kärryillä, mitä lähijärvellesi kuuluu, kannattaa veden tilaa havainnoida säännöllisesti ja merkitä havainnot muistiin.

Vesistölähettiläät Mervi Saukko ja Helena Haakana ottavat vesinäytteitä.
”Valtion rahoittamaa, ympäristöhallinnon tekemää seurantaa on supistettu viime vuosina reippaasti. Tämän vuoksi näytteenottopisteitä on vain suurimmissa vesistöissä ja pienten järvien tilaa ei pystytä seuraamaan juuri lainkaan”, Haakana harmittelee.

Kansalaisten tekemä järvien tilan havainnointi onkin yhä tärkeämpää, vaikka se ei voi tai ei saisi korvata viranomaisten tekemää seurantaa.

”Itselle rakkaan järven tarkkailu on mielenkiintoista, eikä siihen edes tarvita kalliita mittalaitteita”, rohkaisee Luonnonsuojeluliiton toinen vesistölähettiläs Mervi Saukko. ”Esimerkiksi ruovikon laajuutta on helppo seurata.”

Myös näkösyvyyden muutoksien ja sinilevän määrän seuranta on helppoa. Vapaa-ajankalastaja voi pitää kirjaa myös kalansaaliin määrästä ja lajikoostumuksesta, sillä nekin kertovat järven kehityssuunnasta. Rehevöityvässä järvessä särkikalojen määrä kasvaa ja keskikoko pienenee. Myös pienten ahventen määrä lisääntyy ja isoja on harvassa.

Kaikki havainnot kannattaa kirjata tarkasti ylös, sillä muisti on lyhyt ja epätarkka.

Kaikki havainnot kannattaa kirjata tarkasti ylös, sillä muisti on lyhyt ja epätarkka. Muistot lapsuuden järvivesistä ja menneistä kalansaaliista värittyvät helposti. Tulokset kannattaa tallentaa JärviWiki-verkkopalveluun, jossa ne ovat muidenkin käytettävissä.

Seurantaa tarvitaan, jotta järvessä tapahtuvat muutokset huomattaisiin. Silloin ongelmien syihin voidaan puuttua ajoissa ja järveä päästään auttamaan.

Järveni voi huonosti – mitä teen?

Jos järven tila huolettaa, ei asiaa auta jäädä murehtimaan yksin.

”Kannattaa etsiä muita järven tilasta kiinnostuneita ihmisiä. Yhteyttä kannattaa ottaa kalaveden osakaskuntaan tai vaikkapa kyläyhdistykseen. Myös kunnan ympäristötarkastajaan tai paikalliseen Elinkeino- ja ympäristökeskukseen (ELY) voi ottaa yhteyttä”, Haakana neuvoo.

Rehevöittävä kuormitus tulee tavallisesti laajalta alueelta ja useasta lähteestä. Siksi ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä.

”Luonnonsuojeluliiton vesistölähettiläiden tehtävänä on auttaa muodostamaan paikallisista asukkaista ja toimijoista koostuvia toimintaryhmiä. Järven tilaa on helpompi seurata ja parantaa yhdessä kuin yksin”, Saukko kertoo.

Vesistölähettiläät ovat vesistöammattilaisia, jotka opastavat järven omatoimiseen havainnointiin.

Vesistölähettiläät ovat vesistöammattilaisia, jotka opastavat järven omatoimiseen havainnointiin sekä auttavat tunnistamaan ongelmien syitä ja ratkaisumahdollisuuksia. Lähettiläät aloittavat tänä kesänä pilottiluonteisen toiminnan Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Seuraavina vuosina tavoitteena on laajentaa toimintaa muillekin alueille Suomessa.

Jos kotijärvi näyttää rehevöitymisen merkkejä, kannattaa ranta-asukkaan ja mökkiläisen myös tarkistaa, onko omalla tontilla asiat kunnossa. Asukkaiden toiminnalla on vaikutusta etenkin pienillä järvillä, joilla ei ole kapasiteettia vastaanottaa ihmisen aiheuttamaa kuormitusta.

”Esimerkiksi rantapuuston poistaminen ja nurmikon kylväminen rantaan asti rehevöittävät järveä, sillä luonnonmukainen kasvillisuus sitoo ravinteita tehokkaammin”, kertoo Helena Haakana.

Järven tilan havainnointia kannattaa jatkaa senkin jälkeen, kun järveen kohdistuvaa kuormitusta on vähennetty. Silloin seuranta alkaa tuottaa iloisia uutisia: vesi on kirkastunut, ruovikko ei enää peitä uimarantaa ja katiskasta löytyy muutakin kuin särkeä. 

Vesistölähettilästoiminta on osa valtakunnallista vesiensuojeluhanketta Freshabit LIFE IP. Siinä sisävesien tilaa parannetaan 30 organisaation yhteistyön voimalla. Lue lisää: sll.fi/freshabit


OHJEITA JÄRVEN TILAN HAVAINNOINTIIN

Seuraa, laajeneeko ruovikko

Vesikasvillisuuden lisääntyminen kertoo järven rehevöitymisestä. Järviruovikon laajuus mitataan vuosittain heinäkuun puolivälin jälkeen, jolloin ruovikko on kasvanut täyteen laajuuteensa. 

Säännölliseen seurantaan sopii aina samassa paikassa tehty linja, josta mitataan, miten kauas rannasta järviruoko tai muu helposti tunnistettava laji ulottuu. Kirjaa mittaustulos ja päivämäärä muistiin.

Mittaa järven näkösyvyys

Järven tyyppi ja kunto vaikuttavat näkösyvyyteen. Kirkasvetisessä järvessä näkösyvyys voi olla yli kymmenen metriä. Rehevöityvässä järvessä näkösyvyys pienenee kesällä, kun vedessä on paljon planktonia. 

Näkösyvyys mitataan narun päähän kiinnitetyn valkoisen näkösyvyyslevyn avulla. Levyn halkaisija on vähintään 20 cm, ja naruun piirretään merkit 10 cm välein. Laske levy veteen veneen varjon puolelle niin syvälle, että se katoaa näkyvistä. Nosta levyä hitaasti ylöspäin, kunnes levy tulee näkyviin. Ota mitta narusta pinnan kohdalta. Merkitse muistiin mittaustulos, päivämäärä, kellonaika ja säätila. Mittaus kannattaa tehdä aina samassa paikassa kahden viikon välein koko avovesikauden ajan. Harvemminkin tehdyistä mittauksista on hyötyä.

VINKKI: Tee itse näkösyvyyslevy – katso ohjeet

Kirjaa havainnot JärviWikiin

Järven tilaa on mukava seurata omaksi iloksi ja hyödyksi, mutta mittaustulokset kannattaa tallentaa myös JärviWiki-verkkopalveluun, jossa ne hyödyttävät kaikkia käyttäjiä. Verkkopalvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli yhden hehtaarin järvistä. Käyttäjät voivat tallentaa sivuille omia havaintojaan ja valokuviaan. 

JärviWikiin voit itse lisätä havaintopaikaksi esimerkiksi oman näkösyvyyden mittauspaikkasi. Voit ilmoittaa myös kalansaalista. Havainnot voit tallentaa sivuille helposti myös älypuhelimelle sopivalla Havaintolähetti-sovelluksella. 

Tutustu: jarviwiki.fi


Keinoja hillitä ja hoitaa rehevöitymistä
–  maatalouden suojavyöhykkeet
–  laskuojiin kaivettavat pohjapadot ja laskeutusaltaat
–  peltojen pitäminen kasvipeitteisinä yli talven
–  kosteikkojen perustaminen
–  metsänhoito jatkuvan kasvatuksen menetelmällä
–  ojitettujen soiden ennallistaminen
–  tehokas jäteveden käsittely
–  vesikasvillisuuden niitto ja korjuu
–  hoitokalastus
–  umpeen kasvaneissa järvissä veden pinnan nosto

Julkaistu Luonnonsuojelijassa 2/2017. Lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu. Liity: sll.fi/liity