Tytyrin kalkkikiven historia
Tytyrin kalkkikivi on hyvin vanhaa. Noin kaksi miljardia vuotta sitten Suomi sijaitsi melko lähellä päiväntasaajaa, ja Etelä-Suomi oli matalan alkumeren peitossa. Meren pohjalle kerrostui hiekkaa, savea, kalkkiliejua ja tulivuorten purkaustuotteita. Kerrosten paksuuntuessa sedimenteistä tuli sedimenttikiviä, kuten kalkkikiveä ja hiekkakiveä.
Noin 1,9–1,8 miljardia vuotta sitten kerrostumisvaihetta seurasi kivikehän laattojen törmäys ja vuorenpoimutus, jolloin merikerrostumat vajosivat syvälle maan kuoreen ja muuttuivat erilaisiksi metamorfisiksi kivilajeiksi kuten gneisseiksi. Osa alkoi sulaa, ja sulasta kiteytyi magmakiviä kuten graniittia. Kalkkikivikin metamorfoitui, ja siitä tuli geologisen määritelmän mukaan marmoria.
Poimuttumisen jälkeen vuorten huiput vähitellen kuluivat ja tasoittuivat eroosion vaikutuksesta, ja vuorten juuriosat kohosivat ylöspäin. Näin alun perin muinaisen vuoriston juuriosissa syntyneet kivilajit muodostavat Lohjan nykyisen kallioperän.
Lohjan kalkkikivestä ei löydy fossiileja, koska maapallolla ei tuohon aikaan ollut elämää. Uudelleenkiteytyminen olisi myös tuhonnut mahdolliset fossiilit. Kuitenkin Ruotsista Bergslagenin alueelta, jonka katsotaan olevan Etelä-Suomen Svekofennisen vyöhykkeen jatke, on löydetty stromatoliitteja. Ne ovat eräänlaista leväpatjan fossiilia, jota voidaan pitää maapallon ensimmäisenä elämänä. Näin ollen Tytyrinkin kalkkikiven alkuperä voisi olla sekä epäorgaaninen että orgaaninen.
Irtokivet Elämyskaivoksen luona
Elämyskaivoksen vastaanottorakennuksen piha-alueelle on koottu monia kalkkikivi- ja muita lohkareita (kuva 1). Niitä pääsee tarkastelemaan, kun poikkeaa satamaradan kävelyreitiltä tai odottaa kaivoskierroksen alkamista.
Pääosa lohkareista on harmahtavan valkoista kalkkikiveä, jota on tuotu Tytyrin kaivoksen Törmän esiintymästä. Se koostuu pääosin keskikarkeista ja karkeista kiteistä ja sisältää päämineraalin kalsiitin lisäksi esimerkiksi diopsidia, dolomiittia, amfiboleja ja kvartsia. Geologisen määritelmän mukaan tämä kivilaji luokitellaan marmoriksi, koska se on metamorfoitunutta, uudelleenkiteytynyttä kalkkikiveä. Nimi kalkkikivi on kuitenkin vakiintunut teollisuudessa.
Parkkialueen suurimmasta lohkareesta voi erityisesti sateisella kelillä erottaa erisävyisiä, jopa sinertäviä alueita. Yhdessä reunassa kivilaji muuttuu hienorakeiseksi (kuva 2). Tämä osa kivestä on hiertynyt vuoripoimutuksen myöhäisessä vaiheessa. Hiertyneen alueen tietämillä voi siellä täällä erottaa sinertäviä pilkkuja, jotka koostuvat pyralloliitista, eräänlaisesta talkista.
Törmän kalkkikiviesiintymää lävistävät amfiboliitin ja pegmatiittisen graniitin juonet. Kuvan 3 lohkareessa on mustaa amfiboliittia. Pegmatiittijuonten väri voi olla harmaa tai punertava.
Elämyskaivoksen pihalle on tuotu kiviä myös muualta kuin Tytyrin kaivoksesta. Esimerkiksi rakennuksen vieressä eteläpuolella on rivi lohkareita, jotka koostuvat muun muassa migmatiitista (kuva 4) ja diopsidigneissistä. Kuvan 5 diopsidigneississä voi erottaa raon, joka kielii karbonaattien läsnäolosta. Piha-alueelle on sijoitettu myös todennäköisesti jäätikön Lohjan alueelle kuljettamia lohkareita (kuva 6).
Tekstit: Annika Nyström & Marja-Leena Nikander
Lähteet
- Tervo, T. (2017). Kiven aika. Tytyrin elämyskaivoksen sisäänkäyntitunnelin geologisten kuvapintojen opastusohje. GTK.
