Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Lapin piiri

Lappi
Navigaatio päälle/pois

Valitus Rovaniemen hallinto-oikeudelle Tukesin Viiankiaapa-päätöksestä

Rovaniemen hallinto-oikeus 24.9.2012

Päätös johon haetaan muutosta

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) 24.8.2012 tekemä lupapäätös

Tiedoksiantopäivä Ilkka Keskitalo on lähettänyt päätöksen sähköisenä 24.8.2012 ja postitse päätös tuli 25.8.2012

Lupatunnus ML2012:0036

Hakija AA Sakatti Mining Oy (aikaisemmin Anglo American Exploration B.V.)

Asia Päätös valtausoikeuden voimassaolon jatkamiseen malminetsintälupana Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella

 

Päätöksen kohdat, johon muutosta haetaan

Valitus koskee koko päätöstä.

Vaatimukset

Vaadimme, että Tukesin tekemä päätös kumotaan ja hakijan hakemus hylätään kokonaisuudessaan.

Taustaa

Malminetsintäalue sijaitsee suurelta osin Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella. Suo on suojeltu ns. soidensuojelulailla (851/1988) ja kuten Lapin ELY-keskuksen lausunnossa Natura-arvioinnista sanotaan: ”Viiankiaapa on hyväksytty Natura 2000 –verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI-alue). Alue on myös ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä linnustoalueena (SPA-alue).” Mainittakoon vielä, että Lapin liitto on tilannut erillisselvityksen vuonna 2004 Joutsenaavan, Kokonaavan, Silmävuoman, Viiankiaavan ja Teuravuoman suolinnustossa ja selvityksessä todetaan, että luetelluista suojelualueista korkein pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvo oli Viiankiaavalla (53,2). Direktiiveihin perustuva suojelupistearvo oli myös korkein (34,8). Eli kyse on luonnoltaan ja linnustoltaan erittäin arvokkaasta suokokonaisuudesta, jolle ei löydy Lapista korvaavaa aluetta.

Jotta saa jonkinlaisen käsityksen Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueella tehdyistä malminetsintämenetelmistä, on alla käyty läpi lyhyesti Tukesin myöntämässä luvassa sallitut malminetsintämenetelmät: 1) geofysikaaliset maastomittaukset, 2) syväkairaus soijan talteenotolla ja 3) moreeninäytteenotto. Lähteinä on käytetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) julkaisua SY 29/2011 Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt sekä Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) julkaisua 28/2007 Malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella –opasta.

 

Geofysikaalisista mittauksista KTM 28/2007 sivulla 52 todetaan seuraavaa:

Geofysikaaliset mittaukset voidaan tehdä lentomittauksena, maanpinnalta tai kairanreiästä. Mittaukset sinänsä, voimakkaampia seismisiä räjäytyksiä lukuunottamatta, eivät aiheuta maastoon näkyviä jälkiä tai ympäristön muutosta. Seismisiä menetelmiä on käytetty maapeitteen paksuuden ja kallion eheyden selvittämiseen, mutta nykyisin niitä voidaan selvittää myös maatutkalla ja painovoimamittauksin.

Edellä kuvattujen määritelmien perusteella ei ole täyttä varmuutta, mitä tarkoitetaan geofysikaalisilla maastomittauksilla tässä tapauksessa. Todettakoon lisäksi, että Tukesin myöntämää moreeninäytteenottoa ei ole mainittu AA Sakatti Mining Oy:n malminetsintälupahakemuksessa.

 

Syväkairauksesta SY 29/2011 julkaisussa sivulla 16 todetaan seuraavaa:

”Malminetsinnässä timanttikairauksen reikien syvyys vaihtelee pääasiallisesti 50-200 metrin välillä… Kairareikään jätetään usein maanpinnalle ulottuva suojaputki ja korkki reiästä tehtäviä geofysikaalisia lisätutkimuksia varten. Kairauksessa käytettävä huuhteluvesi otetaan alueen puroista ja imeytetään lopuksi maaperään saostusastian kautta. …   Etsintäkairauksessa tutkitaan alueen profiilia sijoittamalla reiät peräkkäin tutkittavan alueen poikki. Profiilit sijoitetaan tyypillisesti 50-200 metrin välein ja reikien väli on vastaavasti 50-100 metriä. Inventointikairauksessa reikäväliä ja profiiliväliä edelleen tihennetään ja alueelle voidaan tehdä viuhkakairaus.”

 

Moreeninäytteenotosta KTM 28/2007 julkaisussa sivulla 50 todetaan seuraavaa:

Moreeninäytteenotto kuuluu ns. geokemiallisiin tutkimuksiin. Käytännössä moreeninnäytteenotto suoritetaan kevyelle telakoneelle asennetulla iskuporakalustolla. Iskuporalla painetaan 56 mm paksu poranterä haluttuun näytteenottosyvyyteen tai kallion pintaan ja näyte nostetaan ylös terän näytteenottimella laboratoriotutkimuksia varten. Jos samalla otetaan myös kallionäyte moreenin alta kallion pinnasta, käytetään työssä vesi- ja ilmahuuhtelua. Molemmissa tapauksissa vaikutukset luontoon ovat samat. Jälkiä maastoon jää koneen liikkumisesta ja reikä näytteenotosta. Maastosta riippuen jäljet katoavat noin vuoden kuluessa… Erityisesti lähteisellä alueella näytteenottoreiät voivat aiheuttaa paineisen pohjaveden purkautumista maanpinnalle eli uusien lähteiden syntymistä, ellei reikiä tukita heti näytteenoton jälkeen.

Perustelut

1) Päätöksessä ei ole otettu huomioon tarpeeksi muita toimintaa sääteleviä lakeja

Kaivoslain 3 §:ssä on lueteltu ne lait, jotka on otettava huomioon päätettäessä mm. malminetsintäluvista. Tukesin 24.8.2012 tekemässä päätöksessä ei ole riittävästi otettu huomioon mm. säteily-, vesi-, luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulakia. Päätöksessään sivulla 1 Tukes perustelee päätöstään vain Kaivoslain pykälillä. Tästä herää epäilys, ettei laillisuustarkastelua ole tehty tarpeeksi laajalti eikä ole otettu huomioon muita malminetsintää ohjaavia lakeja. Myös jo vuosia jatkuneen malminetsinnän yhteisvaikutuksia alueen ekosysteemeihin tähän mennessä ei ole selvitetty tarpeeksi.

2) Päätöstä tehtäessä voimassa ei ole Ympäristöministeriön myöntämää lupaa

Tukes toteaa päätöksessään, että malminetsintälupa on voimassa kolme (3) vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Lisäksi todetaan, että ”toimiessaan Natura-alueella (FI301706), malminetsintäluvan haltijalla on oltava voimassa Ympäristöminiteriön (YM) tutkimuslupa”. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valittanut Ympäristöministeriön 15.6.2012 päätöksestä Dnro YM4/5721/2012 Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. YM:n päätöksessä todetaan mm. että ”luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettely ei ole ollut tarpeen eikä luonnonsuojelulain 66 § tule sovellettavaksi tässä asiassa.” Ministeriön tehdessä päätöstään Lapin luonnonsuojelupiiri ei ollut vielä ilmoittanut ja lähettänyt kuvia ministeriöön sen havaitsemista lupaehtojen rikkomuksista. Ministeriössä ei ollut myöskään käytössä 14.9.2012 annettua Lapin ELY-keskuksen lausuntoa Natura-arvioinnista. Täytyy vain ihmetellä YM:n kiirettä tehdä päätös ennen kuin mitään kaivoslain edellyttämiä raportteja ja selvityksiä oli laadittu. Näyttää siltä, että siellä ei olla kiinnostuneita, mitä kaivosyhtiöt puuhailevat maamme suojelu- ja Natura-alueilla.

3) YVA-menettelyä ei ole tehty ja Natura-arviointia ei ole otettu huomioon päätöksessä

Mitä enemmän olemme jälkiä luonnossa havainnoineet (useaan kertaan kesän aikana, katso kuvat) ja 28.2.2012 AA Sakatti Mining Oy:n malminetsintälupahakemukseen tutustuneet sitä vahvemmin näyttää siltä, että on vain kaksi vaihtoehtoa:

  1. Jatkomalminetsintälupaa Viiankiaavan soidensuojelu- ja Natura-alueelle ei saa myöntää lainkaan tai
  2. On tehtävä YVA-lain 4.2 § mukainen harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointi eli ns. YVA-menettely ja sen jälkeen päätettävä onko mahdollista jatkaa enää malminetsintää. Natura-arvioinnista on pyydettävä EU-komission lausunto.

KTM:n 28/2007 julkaisussa todetaan, että ”YVA-menettelyn tarkoituksena on varmistaa, että hankkeen vaikutukset Natura-alueiden suojelutavoitteisiin arvioidaan asianmukaisesti ja, että lupaviranomaiset voivat varmistua ennen hankkeen hyväksyntää, ettei hanke vaikuta haitallisesti alueen suojeluperusteisiin. Natura 2000 –verkostoon sisällytettyyn alueeseen kohdistuvien vaikutusten arvioiminen eli Natura-arviointi on tarpeen, jos toiminta (malminetsintä tai varsinainen kaivostoiminta) tapahtuu Natura-alueella”. Samaisessa julkaisussa todetaan, että alueellisilla ympäristökeskuksilla (nyk. ELY-keskuksilla) ja Metsähallituksella on keskeinen rooli suojelualueille kohdistuvan malminetsinnän ympäristövaikutusten arvioinnista, maastotutkimuslupien myöntämisessä sekä alueiden valvonnassa. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelussa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=14145&lan=fi) todetaan Natura-arvioinnista seuraavaa: ”Yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä antama lausunto ei ole luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukainen lausunto, vaikka Natura-arviointi tehtäisiin YVA-menettelyn yhteydessä. Lupaviranomaisen on aina pyydettävä alueelliselta ympäristökeskukselta luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentissa tarkoitettu lausunto vielä erikseen lupamenettelyn yhteydessä.”

Tukes kaivoslupaviranomaisena on kyllä pyytänyt lausunnon ELY-keskukselta ja antanut määräpäiväksi lausunnon antamiselle 15.9.2012. Lapin ELY-keskus on antanut lausunnon 14.9.2012, mutta jostain ihmeen syystä Tukes ei ole sitä odottanut vaan myöntänyt malminetsintäluvan 24.8.2012. Luonnonsuojelulain (LsL) 65 §:n mukaan ”Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.” LsL 66 §:n mukaan ”Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.” Koska Ympäristöministeriön päätöksestä on valitettu KHO:oon ei YM:n päätös olla vaatimatta LsL 65 § mukaista Natura-arviointia ole lainvoimainen ja näin ollen Tukesilla ei ole ollut valtuuksia myöntää malminetsintälupaa, koska asian käsittely on kesken.

Lapin ELY-keskus toteaa 15.9.2012 antamassaan lausunnossa Natura-arvionnista mm. seuraavaa: ”Lapin ELY-keskuksen mukaan on ongelmallista, että toiminnan yhteisvaikutuksia Viiankiaavan Natura 2000 –alueen luontoarvoihin ei ole arvioitu (LsL 65 §).” Malminetsintä on laajentunut suojelualueen viereen kesäaikana. Niitä on tehty Metsähallituksen luvalla 17.8.2012 saakka. Lisäksi soijantalteenotosta huolimatta jäljet luonnossa ovat rumat ja vaikutuksia ei tiedetä, koska aluetta ei ole kartoitettu kunnolla. Lisäksi kaivosyhtiö on kaatanut puita ilmoittamatta niistä ja jättänyt maastoon rumia pressuja yms. lupaehtojen vastaisesti. Myös mahdollisen vedenoton vaikutukset tulee selvittää tarkemmin. Vastauksessaan selvitysten ja valokuvausten tekemisestä, yhtiö puhuu vain kaudesta 2011-2012. Ilmeisesti mikään taho ei ole vaatinut selvityksiä edellisistä kausista, vaikka lupaehdot tätä edellyttävät. Toiminta on kaikkien osalta käsittämätöntä kun kyse on soidensuojelu- ja Natura-alueesta. Eri viranomaisten yhteistyötä on lisättävä ja turvattava heille riittävät resurssit.

4) Puolueellista toimintaa vai osaamattomuutta

Edellisestä voi vetää sen johtopäätöksen, että joko Tukesin yli-insinööri Terho Liikamaa ja ylitarkastaja Ilkka Keskitalo eivät välitä noudattaa oikeaa järjestystä lupaprosessissa tai he eivät tunne tarpeeksi lupaprosessiin liittyviä muita lakeja.

Jos kyse on jälkimmäisestä, Tukesin viranhaltijoilla ei ilmeisesti ole ympäristölainsäädännön tietämystä tarpeeksi tai jos kyse on välinpitämättömyydestä, herää kysymys onko tietoisesti rikottu mm. hallintolain 3 pykälää, joka koskee viranhaltijoiden puolueettomuutta. Siinä sanotaan mm. näin: ”Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.”

Sekä yleisötilaisuuksissa että henkilökohtaisissa tapaamisissa on tullut sellainen vaikutelma, että sekä Liikamaa ja Keskitalo eivät ole puolueettomia kaivosasioissa eikä ympäristöasioiden huomioon ottamiseen suojelu- ja Natura-alueella ole suhtauduttu tarpeellisella ympäristölainsäädännön edellyttämällä huolellisuudella.

Kuusamossa pidettiin to 13.9.2012 Lapin kalatalouskeskuksen järjestämä seminaari Kaivokset ja ympäristö Pohjois-Suomessa (http://www.lapinkalatalouskeskus.net/pdf/kaivosseminaariohjelma13092012.pdf). Siellä eri viranomaisten suusta yleisö kuuli, että viranomaisten tietotaidossa ja osaamisessa on jonkin verran puutteita arvioitaessa kaivosten ympäristövaikutuksia. Mm. ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi, että alaa tuntevia kemistejä tarvitaan lisää. Esimerkkinä osaamattomuudesta ja viranomaisten hitaudesta puuttua rikkeisiin mainittiin myös Talvivaaran nikkeli-uraanikaivoksen ympäristötuhot (Ks. esim. TEM:n raportti sivut 22-23:http://www.tem.fi/index.phtml?C=98033&s=2086&xmid=4856).

5) Selvilläolovelvollisuus ja varovaisuusperiaate

Kaivoslain 6 §:ssä edellytetään, että toiminnanharjoittaja on selvillä toimintansa vaikutuksista, on varovainen toiminnassaan sekä minimoi haittavaikutuksia. Samassa lainkohdassa todetaan myös, että sillä on oltava tarpeellinen asiantuntemus toimintaansa. Ympäristösuojelulain (YSL) 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.

Lapin ls-piiri on toistuvasti kysynyt eri tahoilta, onko tietoa, kuinka pitkään kairausreikien suojaputket ja korkit kestävät Lapin routaisessa maaperässä. Ja kun suojaputket ilman muuta jossain vaiheessa rikkoutuvat, miten kairausreiät vaikuttavat alueen hydrologiaan ja luontotyyppeihin. Mielipiteessämme esitettyyn kysymykseen kaivosyhtiö vastaa, että ”kairaukset on tehty 100 m välein joten näillä rei’illä ei ole vaikutusta alueen hydrologiaan.” Vastaus on hyvin ylimalkainen eikä vastaa todellisuutta (ks. Viiankiaavalta otettuja kuvia) eikä anna vastauksia mm. siihen, aiotaanko tulevana malminetsintäjaksona tihentää kairausreikien välejä, kuten KTM 28/2007 julkaisusta kairausten etenemisestä voi päätellä. Vastausta ei myöskään anneta siihen, miten kairausreikien suojaputkien ja korkkien käy pitkän ajan kuluessa.

Lisäksi sekä KTM:n julkaisussa 28/2007 että SY 29/2011 julkaisussa todetaan, että yleensä kairaustoiminnassa tarvittava vesi otetaan lähellä olevasta vesistöstä. Vesilain 2:15 §:n mukaan, hankevastaavalla on ilmoitusvelvollisuus mm. mikäli pinta- ja pohjavettä otetaan yli 100 m3/vrk:ssa. Myös Tukesin lupapäätöksessä s. 3/11 sanotaan seuraavaa: ”Jos kairauksessa käytettävän veden määrä ylittää 100 m3/vrk, vesi on tuotava paikalle suojelualueen ulkopuolelta. Vesi on otettava aiemmin kairatusta kairareiästä.” Vastineessaan kaivosyhtiö ilmoittaa, että ”kairakoneen huuhteluvesi otetaan mahdollisuuksien mukaan aina vanhasta kairareiästä, eikä määrä ylitä 100 m3/vrk.” Tätä on vaikea valvoa ja koska kaivosyhtiö ei ole noudattanut aikaisemmin lupaehtoja, tulisi tästä saada tarkempi selvitys esim. käytettävien koneiden tarvitsemista vesimääristä ja toimintamekanismeista. YLE:n Ajankohtainen kakkosen toimitus teki Viiankiaavasta jutun ja se lähettiin televisiossa 21.8.2012. Ohjelmassa näkyy maastossa kone, joka on ison omakotitalon kokoinen.

Sekä lupaehto että yhtiön ilmoitus toteutustavasta ovat liian epämääräisiä luonnolle kun puhutaan soidensuojelu- ja Natura-alueesta. Veden otto lähivesistä ja purkaminen takaisin useiden vuosien ajan sadoista kairaus- ja moreeninäytteenottorei’istä voi vuosien saatossa muuttaa mm. alueen happamuutta ja pieneliöstöä sekä sitä myötä ekosysteemejä.

Jos tilanne on sellainen, että ei tiedetä mitkä ovat kairaustoiminnan pitkäaikaiset vaikutukset alueen hydrologiaan ja sitä kautta mm. luontodirektiivin priorisoidulle luontotyypille aapasuolle sekä vedenoton vaikutuksia pieneliöille, varovaisuusperiaatetta noudattaen lupaa ei tule myöntää. Lisäksi todettakoon, että menneet vuodet ovat osoittaneet, että AA Sakatti Mining Oy ei ole toiminut varovaisuutta noudattaen ja yhtiö on rikkonut annettuja lupaehtoja, joten luottamus, että yhtiö toimii ilmoituksensa mukaan on mennyt. (Katso liitteenä olevat kuvat, mielipiteemme Tukesille jatkomalminetsintäluvasta sekä valitus KHO:lle.)

6) Onko alueella uraania tai toriumia?

KTM:n julkaisussa 28/2007 todetaan, että Säteilylain (592/1991) tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita vaikutuksia. Lakia sovelletaan malminetsintään ja kaivostoimintaan, jos toiminnasta aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle. Lain mukaan maa-, kivi tai muita aineksia elinkeinotoiminnassaan käyttävän on selvitettävä toiminnasta aiheutuva säteilyaltistus, mikäli tällaista vaikutusta epäillään.

Luonnonsuojelupiirin mielipiteessä kohdassa 4. kysymme kuinka hyvin tunnetaan alueen uraanipitoisuudet ja voiko kairausreikien mukana nouseva mahdollinen uraanipitoinen pohjavesi aiheuttaa terveysriskiä alueen kasvillisuudelle, eläimille ja sitä kautta ihmisille? Tähän kohtaan AA Sakatti Mining Oy vastaa seuraavasti: ”Kallioperän alkuainepitoisuudet ovat tiedossa”. Miksi yhtiö ei vastaa suoraan, että alueella on havaittu tämän verran pitoisuuksia uraania tai toriumia tai että alueella ei ole havaittu uraania tai toriumia, jos kerta alkuaineet ovat tiedossa? Välttelevä vastaus viittaa uraanin ja toriumin läsnäoloon. Herää epäilys pyrkiikö AA Sakatti Mining Oy tekemään ns. talvivaarat eli sitten kun kaivoslupa on saatu, kerrotaan vasta radioaktiivisten ja säteilevien malmien olemassaolosta ja mahdollisesta hyödyntämisestä. Tällaiset harhauttavat menettelymahdollisuudet on viipymättä korjattava lakeihin. Malminetsintälomakkeeseen tulee saada kohta, jossa kysytään arviota tai tietoa radioaktiivisten alkuaineiden läsnäolosta sekä niiden pitoisuuksista (GTK:lta on löydettävissä alustavia kartoituksia).

7) Malminetsintälupahakemus on erittäin puutteellinen

Ilmeisesti malminetsinnän jatkolupapäätös on jätetty Tukesille 28.2.2012 ja sitä on täydennetty 1.6.2012. Valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta on tullut voimaan 1.7.2012. Vaikka asetus on tullut voimaan vasta jatkohakemuksen jättämisen jälkeen, niin Tukes olisi voitu pyytää vielä lisäselvityksiä jo KL:n 34 §:n perusteella, etenkin kun kaivosyhtiö ei ole noudattanut aikaisemmin lupaehtoja. Näistä on informoitu myös Tukesille, joten se on ollut tietoinen lupaehtojen rikkomuksista. Hakemuksen liitteeksi olisi pitänyt vaatia mm. kaikki asetuksessa edellyttämät suunnitelmat ja selvitykset. Mikäli sellaiset on annettu, ne olisi pitänyt olla Tukesin päätöksen liitteenä. Erityinen puute on myös, että lupahakemuksen mukaan liitetyssä kartassa olisi pitänyt merkitä myös suojelurajaukset eli Natura- ja soidensuojelualue, jotta alueen pinta-aloista ja vaikutuksista saisi paremman kokonaiskuvan. Erityisen puutteellinen lupahakemus on kohdassa 4.1, jossa todetaan vain, että valtaosaan valtausaluetta kohdistuu huomattava määrä timanttikairausta.

Anglo American Exploration B.V. eli nyk. AA Sakatti Mining Oy:n on tilannut Natura-arvionnin Lapin Vesitutkimus Oy:ltä ja kartoitukset on tehty kesällä 2009. Lisäksi on käytetty hyväksi valtiohallinnon tietokantoja ja erilaisia selvityksiä. Tulkitsemme ELY-keskuksen lausuntoa Natura-arvioinnista mm. seuraavaa.

  • Vuosina 2006-2008 alueella on tehty 26 kairausta 0,26 hehtaarin alueella
  • Ilmeisesti vuosina 2009-2010 on tehty 40 kairausta ja 972 kpl pohjamoreeninäytteenottoa 20 hehtaarin alueella
  • Vuosina 2010-2011 ja 2011-2012 syväkairausreikien yhteismäärä on 90 kpl ja pohjamoreeninäytteenoton määriä ei lausunnossa kerrota

Uuden kaivoslain myötä toiminnanharjoittajalle näkyy tulevan paljon selvitys- ja ilmoitusvelvollisuutta. Tällöin toiminnan laillisuutta on kansalaisten ja järjestöjen vaikea seurata. Toiminnan läpinäkyvyys ja tiedon saanti on huonoa. Näin ollen lupaviranomaisen tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että jatkolupahakemusten liitteenä ovat kunnolliset kaivoslain edellyttämät suunnitelmat ja aikaisemmasta toiminnasta valvonta- sekä selvitysraportit, jotta toimintaa voidaan arvioida luotettavasi.

Valitettavasti emme saaneet ennen valituksen jättämistä käsiimme itse Natura-arviointia, joten joutunemme vielä täydentämään valitustamme myöhemmin. Ilmeisesti tarkastelussa on otettu huomioon vain tietokannoissa olleet tiedot sekä muutaman päivän selvitykset kesällä 2009. Nehän ovat olleet puutteellisia kuten 20.1.2010 tehty Ympäristöministeriön päätös YM5/5721/2009 osoittaa. Siinä todetaan mm. näin: ”Tehdyn arviointimenettelyn ei voida siten katsoa varmuudella osoittavan, että alueen lajeille ja luontotyypeille ei aiheudu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia, mikäli tutkimuksissa käytetään maa- ja kallioperään jälkiä jättäviä menetelmiä”. Kuten kuvista näkyy maasoijan talteenottamisesta huolimatta maastoon jää pahat jäljet. Myös maisemakuvaltaan maastossa näkyvät moottiriajoneuvojen jäljet ja kaadetut puut sekä vierivieressä olevat putket eivät kuulu arvokkaalle suojelu- ja Natura-alueelle.

8) Vakuudet on vaadittava

Yhtiöltä on vaadittava vakuudet kaivoslain 107 §:n mukaisesti, koska maastossa näkyvät jäljet osoittavat, että vahinkoa on tapahtunut sekä puustolle että maaperälle.

Maailmalla Anglo American on rikkonut räikeästi sekä ihmisoikeuksia että tuhonnut ympäristöä. Yhtiön toimintaan on näin ollen kiinnitettävä erityistä huomiota. Liitteessä 1 on kerätty verkkosivuilta ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjen kritiikkiä Anglo Americania vastaan. Aidosti vastuullinen kaivosyhtiö jättää rauhaan maan luonnonsuojelu- ja Natura-alueet.

Varaamme itsellemme oikeuden täydentää ja perustella vaatimuksiamme myös jatkossa. Tämän valituksen liitteistä puuttuvat vielä kuvat, koska osa saatiin vasta tänään eikä niitä ehdi valitusajan umpeen mennessä kopioida ja selittää.

Rovaniemellä 24.9.2012

Sari Hänninen                            Tarja Pasma

puheenjohtaja                            sihteeri

Liitteet

1)      Liite 1:ssä verkkosivulta kerättyä tietoa Anglo Americanin toiminnasta maailmalla

2)      YM:n malminetsintälupapäätös 20.1.2010 YM5/5721/2009

3)      YM:n malminetsintälupapäätös 15.6.2012 Dnro YM4/5721/2012

4)      Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valitus YM:n päätöksestä KHO:lle

5)      Lapin ELY-keskuksen 14.9.2012 antama luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen lausunto Viiankiaavan kaivoslain mukaisten valtausalueiden Natura-arvioinnista

6)      Kuvia xxx kpl:tta

7)      Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) julkaisua SY 29/2011 Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt (http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=134447&lan=fi)

8)      Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) julkaisu 28/2007 Malminetsintä ja kaivostoiminta suojelualueilla sekä saamelaisten kotiseutualueella ja poronhoitoalueella –opashttp://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/8CA47CA1F3F02142C22573A2002F5673/$file/jul28teo_2007%20A4_netti.pdf