Sijainti: Pääsivu / Kannanotot ja lausunnot / Kannanotot 2007 - 2014

Kannanotot 2007 - 2014

LAUSUNTO

Kouvolan kaupunki
Tekniikka- ja ympäristötalo
PL 32
45701 Kuusankoski
tekninenjaymparistoätkouvola.fi 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry
Varuskuntakatu 8
45100 Kouvola
kymenlaaksoätsll.fi 

 

ASIA: Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnos

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

Kaavan laadinnassa on käytetty laajaa tausta-aineistoa ja se vaikuttaa huolellisesti sekä asiantuntevasti valmistellulta. Kaavan selostusosa on hyvin kirjoitettu ja esillepantu.

On perusteltua pyrkiä estämään kaupunkiseudun hajaantumista. Maaseudun uudisrakentamisessa kerrosalan alaraja 10000m2 on myönteinen seikka.

Tämä vaatii harjoitettavalta maapolitiikalta ja maankäyttöpolitiikalta yhteensovittamista, jotta maankäytössä tavoitteiden mukaisesti ensisijaisesti edistetään olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä ja nykyisen maankäytön tehostamista ja vasta toissijaisesti laajennetaan yhdyskuntarakennetta. (s. 1)

Kouvolan ja Kuusankosken keskustoissa maankäytössä on edelleen jonkin verran tehostamisen mahdollisuuksia. Vajaakäyttöisten alueiden liittäminen osaksi rakennettua ympäristöä on rakenteen eheytymisen, tehokkuuden, talouden ja kestävän kehityksen näkökulmasta edullista. (s. 19)

Maakuntakaavan mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee edistää Kouvolan ydinalueen kehittämistä toiminnallisesti ja taajamakuvallisesti selkeästi hahmottuvaksi keskukseksi. (s. 21)

Kymenlaakson maakuntakaavassa Taajamat ja niiden ympäristöt (2006), joka on laadittu ennen kuntien yhdistymistä, on osoitettu rakenteen tiivistämisalueet ja pidemmän aikavälin laajenemissuunnat. Rakenteen tiivistämismahdollisuuksia on nykyisen keskustaajaman, Kuusankosken ja Korian keskustojen sekä Valkelan kirkonkylän sisällä ja lähiympäristössä. Vajaakäyttöisiä alueita on maakuntakaavassa esitetty tiivistettäväksi myös Ruotsulan–Kytöahon–Niskalan alueella eli ns. kauppakeskusalueella (käytetty aikaisemmin myös termiä sauma-alue). (s. 23)

Ylläesitetty on periaatteessa hyvää ja kannatettavaa asiaa. Mikäli olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisellä ja nykyisen maankäytön tehostamisella tarkoitetaan jo rakennettujen/ kaavoitettujen alueiden ns. uusiokäyttöä tai rakenteen tiivistämistä, se voi olla win-win -tilanne, sekä luonnolle, että ihmiselle. Uudisrakentaminen purkamalla vanhaa tulisikin esittää kaavaselostuksessa selkeästi yhdeksi keinoksi, varsinkin kun kaavan toteuttaminen sijoittuu pitkälle aikavälille.

Maankäytön tehostaminen voi rajatulla alueella tarkoittaa samaa, mikä seuraa yhdyskuntarakenteen hajaantumisesta; luontoympäristöjen pirstoutumista sekä ihmistoiminnan suoraa tai epäsuoraa ohjautumista aiemmin syrjässä olleille alueille. Kaavaselostuksessa olisikin pitänyt antaa esimerkkejä siitä, mitä ”tiivistämisestä” käytännössä seuraa. Kuten, millaisista toimenpiteistä, mittakaavoista ja etäisyyksistä puhutaan? Onko kyse aina entisten rakennuspaikkojen uudelleenkäytöstä, käyttötarkoituksen muutoksesta (vrt. em. rakennuksen purku) vaiko myös menemistä taajamavihreälle? Tieverkon kehittäminen on todennäköisesti jopa rakennusten tekoa pahempi uhka luontoympäristölle. Esimerkiksi Tanttarin alue on tällainen.

Maapolitiikka ei saa johtaa tilanteeseen, jossa alueen luonnon toimintaedellytyksiä heikennetään. Sen sijaan luontoympäristön toimintakyky tulee olla maankäytön suunnittelun ja maankäytön keskeinen lähtökohta.  Sen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa sen enempää kuin esimerkiksi riittäviä viherrajauksia ja -yhteyksiä, lahopuun esiintymistä tukevia kaavamääräyksiä sekä luonnon ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä hulevesien hallinnassa.

Mahdollisten ruderaattien ylläpitämän eliöstön monimuotoisuus tulee ottaa tiivistämisessä huomioon.

Virkistys- ja viheralueet

Virkistysalueet luovat pohjaa virkistysreittien sekä viher-, ulkoilu- ja maisemakäytävien luomiselle. Virkistysalueiden avulla luodaan viheryhteyksiä taajamista luontoon ja tuetaan erityisesti taajamien ulkopuolella luontoalueiden yhtenäisyyttä. Lisäksi on yritetty verkostoida arvo-alueita keskenään. (s. 40)

Virkistysalueiden käyttö viherkäytävien luomisessa on hyvä win-win –periaate, olkoonkin, että lahopuun säästäminen reiteillä, missä asukkaat liikkuvat on haasteellista. Poistettava puusto tulee silti jättää aina maastoon. Runkoja voi myös käyttää ohjaamaan kulkua vähentäen kulumista, sekä kulun harhautumista herkille alueille. Myös opastetaulujen pystyttäminen ulkoilureittien varteen, jossa kerrotaan lahopuun säilyttämisen hyödyistä on tarpeen.

Myös viherympäristön terveysvaikutuksia ihmisille tulisi rohkeasti nostaa esille kaavasuunnittelussa. Kenties hyötyjen kytkeminen talouspuheeseen voisi toimia pehmeänä laskuna siihen suuntaan.

Luontoalueiden yhtenäisyyden säilyttämispyrkimyksen rajaaminen koskemaan taajamien ulkopuolisia alueita ei ole perusteltua ainakaan luonnon toimintakyvyn kannalta. Päinvastoin, myös taajamaluontoa tulisi säilyttää ja kehittää tavoitteellisesti. Eräs kannuste tähän on taloudellinen, sillä tarpeeton raivaaminen ja siistiminen maksaa, eikä tuo muuta lisäarvoa kuin mielihyvää sivistymättömille.

Rakentamisen tiivistäminen (rakennukset sekä tiestö) on omiaan laskemaan virkistysarvoa sekä näkymien avartumisen, että melun lisääntymisen myötä. Melua ei ole muutoinkaan huomioitu kaavaluonnoksessa riittävästi. Tämä saattaa tulla esille mm. uusien asuinalueiden (Tytinlampi, Lautaron länsiosa) sijoittelun yhteydessä.

Ote osayleiskaavan tavoitteista (s. 59-60):

  • Keskeisten viheralueiden sekä niiden välisten yhteyksien 
turvaaminen, Kymijoen rantojen ulkoilureittien toteuttaminen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen
  • Maisemakuvan ja maiseman pirstoutumattomuuden vaaliminen
  • Viheryhteyksien sekä yhtenäisten viheralueiden turvaaminen

Nämä ovat kannatettavia tavoitteita, mutta millainen painoarvo niillä oikeasti on maankäytön muiden tavoitteiden kanssa?

Luontoselvitykset

Yleiskaavasta on valmisteltuvaiheessa jätetty pois muutama alue (s. 62-63). Tämä on hyvä esimerkki, kun luontoselvitysten tietoa on sovellettu ajoissa ja viheryhteyksien merkitys ymmärretty oikein. Isoista kaupungeista ainakin Kuopiosta löytyy surullinen esimerkki, kuinka asuinrakentaminen on toiminut perusteena poikkeusluvalle hävittää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, mutta onneksi Kouvola on kaukaa viisas tällaisissa asioissa. Myös [luo] -alueiden tunnistaminen on osoitus luontoselvitysten huomioimisesta kaavoituksessa. (s. 92).

On silti mahdollista, että suunnittelussa edetään pitkällekin ennen luontoarvojen selvittämistä. Tällöin valmisteltuja kohteita voi pudota jälkikäteen pois luontoseikkojen takia. Jos suunnittelun tavoitteista on tullut julkisia, osa asukkaista voi pettyä ja syy menee helposti luonnon, kuten liito-oravan piikkiin. Pidemmälle vietyä suunnittelua ennen luontoseikkojen selvittämistä tulee siksi välttää. Kun luontoselvityksiä täytyy kohdentaa oikeisiin vuodenaikoihin, tulisi kaavavalmistelussa malttaa odottaa niiden tuloksia. Tällaiset riskit tulisi saattaa myös tietoon ns. ylemmille tahoille, jotka saattavat laittaa painetta kaavavalmisteluun.

Yleiskaavan mukainen maankäyttö ei aiheuta vaikutuksia suurimpaan osaan luonnon arvokohteista. Uutta maankäyttöä on osoitettu kuitenkin jonkin verran alueille, joilla esiintyy luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita tai arvokkaita elinympäristöjä. Yleiskaavamääräyksillä on pyritty edistämään näiden luontokohteiden säilymistä ja samalla ehkäisemään luontoarvojen heikkenemistä. Kaavassa on annettu määräyksiä, joiden perusteella luontokohteiden säilyttämisedellytykset on turvattava alueiden tarkemmassa suunnittelussa ja toteutuksessa. (s. 102)

Asumisen sijoittamista liki luontoarvokohteita tulisi välttää. Parhaimmillaan voi toki käydä niin, että asuinalueen lomaan jäävän kohteen arvo tunnustetaan asukkaiden keskuudessa, mutta valitettavasti todennäköisempää on kohteen kuluminen sekä vaatimukset sen hoidosta ja ”siistimisestä”.

Liito-orava ja viheryhteydet

Liito-oravien esiintymisalueiden välisten puustoisten kulkuyhteyksien säilyttämisen tärkeys korostuu etenkin rakentamisen ja tieyhteyksien pirstomassa kaava- alueen keskiosassa. (s. 33) (sekä s. 84)

Tanttarin liittymän toteuttaminen kytkemällä Valkealanväylä ja Kymenlaaksontie yhteen on tarpeetonta sekä erittäin ongelmallista Kasarminmäki-Ruskeasuo-Tanttari –alueen luonnontilan kehityksen kannalta. Samoin väylähankkeet ovat ristiriidassa kaavasuunnitelmassa esille tuoduissa aikeissa kehittää julkista liikennettä. Väyläratkaisut lisäävät liikennettä sekä tukevat yleistä autoistumiskehitystä.

Se kertoo myös siitä, kuinka taajamarakenteen ”eheyttäminen” tarkoittaa valitettavan usein uudisrakentamista luontoympäristön kustannuksella.

Myös Valtatie 6 parantamishankkeen kannalta Ruskeasuo-Tanttari –alueen kytkeytyminen pohjoiseen ja itään on erityisen tärkeää. Ei ole syytä heikentää viheryhteyksiä Kouvolan omin toimin tekemällä tarpeettomia oikopolkuja autoilijoille. Autoilijoiden elämä tulisi tehdä päinvastoin tukalammaksi, jotta he vähentäisivät auton käyttöä.

Uusien alueiden asemakaavoituksessa ja toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakentamisen sijoittumiseen ja tehokkuuteen suhteessa arvokkaisiin luontoarvoihin ja liito-oravien elinympäristöihin.

Paikallisten luonnonympäristöjen säilymistä voidaan edistää toteuttamalla rakentaminen vaiheittain. (s. 92)

Tässä lainauksessa on monia hyviä seikkoja, joiden soisi toteutuvan läpi osayleiskaavan. Vaiheittain rakentamisessa tulee huomioida myös, miten alueiden avaaminen sekä puuston “valmistaminen” asuinalueen puustoksi tulee ajoittaa. Tästä löytyy ikävä esimerkki uudelta Kalalammen asuinalueelta, jossa puusto on poistettu kauttaaltaan, vaikka tonttien luovutus tapahtuu suurelta osin joskus hamassa tulevaisuudessa.

Rakentamiseen osoitetuilla alueilla on asemakaavoituksen yhteydessä mahdollista vaikuttaa rakentamisen sijoittumiseen ja tehokkuuteen suhteessa arvokkaisiin luontoarvoihin ja liito-oravien elinympäristöihin. Luontokohteet on mahdollista rajata kokonaan rakentamisen ulkopuolelle, mutta läheisyyteen suunniteltu uusi maankäyttö muuttaa joka tapauksessa paikallisia luontoympäristöjä ja tällä voi olla vaikutusta luontoarvojen säilymiseen. Haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää tarkemmassa suunnittelussa huolehtimalla esimerkiksi liito-oravan viheryhteyksien säilymisestä. (s. 102)

Nämä ovat hyviä toimintatapoja, joista tulee pitää kiinni. Em. Kalalammen alueella on myös harmillinen esimerkki, kun tontteja on kaavoitettu aivan kiinni noroon. Kun puusto on poistettu, noron mikroilmasto muuttuu ja sen lajisto kärsii.

Alueiden suunnittelussa tulisikin huolehtia riittävästä väljyydestä. Osoittamalla maksimaalinen määrä tontteja ollaan helposti tilanteessa, jossa on “pakko” tinkiä, ei pelkästään viheryhteyksistä, vaan myös tonttien välisestä suojapuustosta ja jopa yksittäisistä maisemapuista tonteilla.

Suojelu

Kouvolan kaupungin kuntaMETSO –hankkeen yhteydessä tehdyssä selvityksessä nousi esille kuusi kaupungin omistamaa kohdetta, joiden suojelu oli tarkoitus toteuttaa omaehtoisen rauhoituksen keinoin. Käsillä olevan kaavan alueelle sijoittuu kohteista viisi (Suvianoja, Pappikallio, Kiehuvan metsä, Jokelan metsä ja Pakkalan puronvarsi). Miksi niitä ei ole osoitettu suojeltaviksi? (s. 91). Niin ei ole tehty myöskään muilla valmistelussa olevilla kaavoilla.

Metsätalous

M-merkinnät Lappalanjärven pienissä saarissa on kummallinen ratkaisu. Parempi olisi merkintä, joka edellyttäisi hakkuilta maisematyölupaa. Kaavakartan reunoilla on laajoja alueita MT-merkinnällä. Millaista metsänkäsittely on näillä alueilla? Esimerkiksi Ojamaalla pellon saaressa sijaitsee liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, jota ei ole huomioitu [luo]-merkinnällä.

Läjitysalueet

Läjitysalueen sijoittaminen Lehtomäen kaakkoisosaan on kyseenalaista huomioiden alueen metsäluonnon tila ja kehityssuunta. Jos mahdollista, jo perustettuja läjitysalueita tulisi käyttää sen sijaan. Esimerkkinä Tanttarin ja Mäyränkorven välinen Lamminniityt, jossa sijaitsee laaja, mutta matala savivaltainen läjitysalue. Sen välittömässä läheisyydessä on toinen läjitysalue, keskeneräinen Osonojan varren puisto. Ei ole viisasta luoda tällaisia ”autiomaita” eri puolille kaupunkia. Entä onko em. Lehtomäen kaakkoisosan E-1/V -varauksesta tarkoitus muodostaa myöhemmin mahdollisesti meluesteenä toimiva virkistysympäristö?

Kouvolassa 30.5.2014

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

KOMMENTTI

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

visa.niittyniemiätely-keskus

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2015-2021, luonnos (kokousversio)

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää kommenttipyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ohjelmassa on monia hyviä tavoitteita, kuten ravinnekuormituksen selvä alentaminen sekä vaelluskalojen nousun mahdollistaminen Anjalankoskelle (Ankkapurha) saakka vähintään joen itähaaraa pitkin. Mutta miksi nousun tulisi tapahtua vain ”useimpina vuosina”?

Myös Suomenlahden laivaliikenteen riskien vähentäminen on tärkeä tavoite. Sen sijaan metsä- ja turvetalouden vesistöhaittojen ehkäisyssä ei tule keskittyä vain latvavesistöihin ja hyvässä tai sitä paremmassa oleviin vesistöihin, vaan myös muihin vesistöihin sijaintiin ja kuntoon katsomatta. Esimerkiksi turpeenkaivun luvansaannin perusteena ei saa enää olla vesistön huono tila!

Voi hyvinkin olla, ettei ohjelmalla pystytä puuttumaan ympäristöluvituksen epäkohtiin, mutta vähintäänkin ohjelman tulisi nostaa niitä esille.

PINTAVEDET

Ohjelmassa oletetaan, ettei teollisuuden kuormitus ei merkittävästi muutu nykyisestä. Tämä lienee realismia, mutta teollisuuden tuotannonvaihtelut eivät silti saisi olla tärkein seikka kuormituksen vähentymisessä. Olkoonkin, että teollisuudessa on tehty investointeja ympäristöystävälliseen teknologiaan. Toiminnan laajentumisessa ei tulisi silti olla oletuksena pelkkä vesiensuojelun tehostuminen, vaan tulee huomioida myös tuotantovolyymin kasvu kerrannaisvaikutuksineen.

Toimenpiteissä tulisi luoda keinoja puuttua teollisuuslaitosten ympäristölupa-arvojen ylityksiin. Nykyinen ympäristölupajärjestelmä mahdollistaa liian monet ylityskerrat vailla käytännön seurauksia toiminnanharjoittajalle.

Maatalouden ympäristöhaittojen ehkäisyssä tietty kädettömyys lienee realismia. Vapaaehtoisuuteen perustuvat toimintatavat eivät ole paras lähtökohta, semminkin kun maatalous on suurin kuormittaja, eikä vähiten juuri vapaehtoisuuden takia. Maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämisessä keinot voivat olla myös viljelyteknisiä, kuten siirtyminen suorakylvöön. Lannanlevitysongelman tasaamisessa eräs keino on luomutuotannon lisääminen. Tehotuotannossa syntynyt lietelanta levitetään jo nykyisin usein luomupelloille.

Metsätaloudessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota kunnostusojitukseen ja metsänlannoitukseen.

Tuottamattomien ojitettujen turvemaiden ennallistaminen jälleen vettä pidättäviksi soiksi tulisi nähdä yhtenä keinona vähentää kuormitusta. Olkoonkin, että ennallistamistoimenpide voi lyhytaikaisesti lisätä kiintoaine- ja humuspäästöjä, kun valumia hidastavia rakenteita tehdään. Tämä pätee myös metsätalouden vesiensuojeluun, kuten laskeutusaltaiden rakentamiseen. Ajan oloon toimenpiteet kuitenkin vähentävät päästöjä.

Toimenpideohjelman turvetuotannon osuus kaipaa runsaasti täydennyksiä ja tarkennuksia.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (Ympäristöministeriö 2013) tarjoaa välineitä parantaa turpeenkaivun ohjausta ja valvontaa. Opasta täytyisi soveltaa toimenpideohjelmassa vielä kattavammin.

Humuskuorman hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Turvetuotannon ympäristöluvituksessa humus jää edelleen liian usein sivurooliin tai jopa tyystin huomiotta.

Ylivirtaamaolojen vaikutus turvetuotannon vesistöpäästöihin tulisi nostaa toimenpideohjelmassa keskiöön. Ylivirtaaman huomioimisesta on maakunnan tasolla aivan tuore esimerkki, kun Vaasan hallinto-oikeus edellytti päätöksessään (21.5.2014) Kotkan Energialta Virolahden Huosiossuolla suunnitelmaa ylivirtaamaolojen hallinnasta. Ratkaisu mukailee äskettäistä Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä Keuruun-Multian alueen Vapo Oy:n Olkitaipaleensuolla. (KHO-päätös 1322/2014, 16.4.2014).

Silti turvetuotannon luvituksessa lyödään edelleen laimin monia seikkoja, joilla on suora vaikutus turpeenkaivun vesistökuormitukseen. Valmistelun eli ns. kuntoonpanovaiheen aikaisten päästöjen tunnustaminen merkittäväksi päästövaiheeksi laahaa edelleen luvituksessa, Asiaa ei ole noteerattu myöskään vesienhoidon toimenpideohjelman luonnoksessa.  Em. KHO:n päätös kuitenkin edellyttää, että turvetuotantoalueen päästöt tulee huomioida jo kuntoonpanon alkamishetkestä lähtien (vrt. KHO-päätös 1322/2014, 16.4.2014).

Niinikään tuotannosta poistuneiden kenttien aiheuttama kuormitus on jäänyt paitsioon. Tavallisesti niiden päästöt ”nollaantuvat” kahden vuoden jälkeen toiminnan loputtua, kun toiminnanharjoittajan vastuu päättyy. Silti entisten turvekenttien muuttuminen uudelleen vettä sitoviksi pinnoiksi vie vuosisatoja tai pikemminkin vuosituhansia. Aktiivisin toimin sitä voisi kenties vähän nopeuttaa mm. kasvattamalla rahkasammalta. Normaalisti jälkikäyttömuodot ovat kuitenkin lannoitusta vaativia, kuten pellon tai metsän perustamista.

Sijainninohjaus nähdään toimenpideohjelmassa keskeiseksi välineeksi vaikuttaa turpeenkaivun vesistöpäästöihin. Mutta miten periaate käytännössä toimii? Onko sijainninohjaus keinona vain uusien kenttien avaamisen kohdalla vai huomioidaanko siinä myös jo avatut kentät? Entä painottuuko asiassa valuma-alueen tila vai turvekentän pohjamaaperä vaiko molemmat?

Ohjelmassa esitetty ratkaisu sijainninohjauksessa on keskittää turpeenkaivu tietyille alueille.

Käytännössä näin tapahtuu jo nykyisin turvemaiden sijoittumisen takia, Summanjoen valuma-alue tästä esimerkkinä. Keskittämisessä ei saa unohtaa vesipuitedirektiivin tavoitteita!

 

Sijainninohjauksessa tulisi ottaa myös selvä kanta, miten toimitaan jos ylempi vesistönosa ei ole erityisen herkkä, mutta alempi on? Tällainen tilanne on ainakin Torasjoen ja Lintukymen välillä. Torasjokea ei ole luokiteltu erittäin herkäksi vesistöksi, mutta sen purkuvesistö Lintukymi on. Lisäksi Lintukymi on Natura 2000 –aluetta linnuston takia. Torasjoen valuma-alueella taasen on maakuntakaavan turvevarausalueita noin 800 hehtaarin edestä.

 

Sijainninohjauksen nimissä turvetuotantoa ei tulisi osoittaa happamien sulfidimaiden alueille. Virolahden Huosiossuo tästä tuoreena esimerkkinä, olkoonkin, että hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetään sulfidimaiden selvittämistä ko. suolla. Selkeämpää olisi toimia kuten Pohjois-Pohjanmaalla, jossa tietyn korkeuskäyrän alapuolelle ei myönnetä turvelupia laisinkaan juuri happaman maaperän takia.

 

Toimenpideohjelmassa luotetaan turvetuotannon sijainninohjauksen ohella vahvasti BAT-periaatteisiin. BATia voi edustaa turvesuolla mikä muu tahansa paitsi ns. perustason vesiensuojelurakenne. BAT ei ole mikään tae, että vesiensuojelurakenne oikeasti toimii ja ehkäisee päästöjä. Se voi päinvastoin lisätä niitä, kuten huonosti toimiva kasvillisuuskosteikko tai kasvillisuusallas voi tehdä.

 

Toimenpideohjelmassa tulisi lisätä keinoja, joilla turvetuotannon vesistövalumia voidaan ehkäistä pelkkää BATia paremmin. Keinoina tähän mm. yhteisvaikutuksen huomiointi koko valuma-alueella (tai sen osassa) esimerkiksi kenttien avaamista jaksottamalla. Tuotannosta poistuneen kentän vaikutusta ei tule myöskään olettaa nollaksi. Sen sijaan sen kuuluisi leikata uuden alueen ”avaamisresurssia”, ellei käytöstä poistuneen alueen jälkikäyttöä toteuteta niin, että se johtaa veden sitoutumiseen ja pidättymiseen ja alueen kehittymiseen alkuperäisen suoekosysteemin kaltaiseksi tietyllä aikataulussa.

 

Niinikään BATia täydentävä keino olisi huomioida kentän ikä. Loppuvaiheessa oleva turvesuo kuivuu hitaasti ja sen hienojakoinen turve karkaa vesienkäsittelyn läpi helpommin. Siksi on virheellistä olettaa kentän päästöt samaksi sen iästä riippumatta. Virhe tietysti johtuu paljolti vallitsevasta käytännöstä käyttää ympäristöluvassa ns. ominaiskuormituslukuja turvekentän päästöjen määrittelemiseksi.

 

Turvetuotannon todelliset päästöt tulisi olla tiedossa, jotta niitä voidaan vähentää. Siksi ympäristöluvan edellytyksenä kuuluisi aina olla jatkuvatoiminen mittaus. Näin myös ylivirtaama-aikaisista päästöistä saataisiin parempi käsitys.

 

Myös turvekentän yksilölliset ominaisuudet, kuten luontaiset valumaolot, turvekerrosten laatu, turvetyyppi, kaivun vaihe sekä suokerroskohtaiset päästöt tulee myös ymmärtää seikoiksi, joista turpeenkaivun kuormitus rakentuu. Esimerkkinä mataloituvan lohkon virtaamasuunnan muutos, jonka myötä kentän tai sen osan purkuvesien valumissuunta voi muuttua. Siksi turvekentän kaikkiin purkuojiin tulisi edellyttää samat vesienkäsittelyrakenteet.

 

Tuotantoalueen rakenteeseen ja toimintaan tulisi voida myös vaikuttaa. Vesivarastotila on siihen eräs avainkeino. Tuotantoalueella tulisi olla aina riittävästi tilaa varastoida vettä, jotta kaikki alueelle tuleva vesi voidaan käsitellä olosuhteista riippumatta. Nykyisin vesivarastotilaa ei edellytetä turvekenttien ympäristöluvissa.

 

Toimenpideohjelmassa ei ole myöskään tuotu esille, että kaikki Kymenlaaksossa toimivat turpeenkaivajat eivät osallistu yhteistarkkailuun. Ainakin Vapo Oy pysyttelee yhteistarkkailun ulkopuolella.

 

POHJAVEDET

 

Vesienhoitosuunnittelussa ja kunnallisissa prosesseissa, kuten ympäristönsuojelumääräyksiä annettaessa, pitäisi kirjata pohjavesialueita enemmän. Nyt viitataan vain virallisesti määriteltyihin rajauksiin, ei kaikkiin mahdollisiin pohjavesiesiintymiin.

 

Osa soista on pohjavesisoita. Ne ovat siten itsessään pohjavesialueita. Mikä on tällaisten soiden asema pohjavesien suojelun kannalta?

 

Toimenpideohjelmassa ei esitetä riittäviä toimenpiteitä, jossa virallisten pohjavesialueiden tai niiden läheisyyteen sijoittuvien turvekenttien toimintaan vaikutetaan. Jo toiminnassa oleviin kenttiin olisi mahdollista puuttua ympäristöluvan tarkistuksen sekä lisäaluelupien käsittelyn yhteydessä.

 

Ympäristönsuojelulain uudistaminen tarjoaa keinoja puuttua alle 10 ha turvekenttien sijoittumiseen. Niinikään maakuntakaavoituksen keinoin tulisi olla mahdollista toteuttaa turvetuotannon sijainninohjausta myös pohjavesiin liittyen. Maakuntakaavan ”valkoisten alueiden” rinnalle tarvitaan kaavamerkintöjä, joissa a) alueelle ei tule osoittaa turvetuotantoa, b) muuta ojitustoimintaa edellyttävää maankäyttöä tai että c) kyseinen alue tulee jättää tyystin maankäytön ulkopuolelle esimerkiksi pohjaveden tai monimuotoisuuden suojelun nimissä.

 

Turvekenttien luvituksessa olisi syytä tarkastella pohjavesiseikkoja rutiininomaisesti. Niinikään määräys kaivun kivennäismaahan ulottamisen välttämisestä tulisi olla rutiinitoimenpide jokaisessa luvitustapauksessa.

 

Tiesuolauksen minimointi I ja II –luokan pohjavesialueilla on hyvä tavoite. Suolausta tulisi silti yleisesti vähentää. Suolaamisen vähentäminen tulisi ulottaa laajemmalle kuin vain riskialueille.

 

Kouvolassa 26.5.2014

 

Puheenjohtaja                          Tiedottaja

Lassi Kujala                             Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Ekokem Palvelu Oy Kouvolan teollisuusjätekeskuksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

0-vaihtoehto tulee arvioida suhteessa laajennukseen eli vaihtoehtoihin, 1A, 1B, ja 2. Olisiko parempi säilyttää tilanne entisellään vai parantaako laajennus jätehuollon tilaa? Lisääkö se jätteen synnyn ehkäisyä, jätteen uudelleenkäyttöä sekä kierrätystä? Mikäli laajennus toteutetaan, parantaako toimenpide samalla jätehuollon tilaa energiatehokkaalla tavalla?

 

Entä mikä on ollut ja mikä tulee olemaan jätteen suunniteltu hyödyntämisprosentti (materiaalina)? Kuinka YVAssa arvioidaan mahdollisen hyödyntämisasteen muutoksen vaikutuksia kokonaisuuteen?

 

YVAssa tulee selvittää, voiko alueen päällystää vettä läpäisemättömästi ja allastaa niin, että esimerkiksi tulipalon sattuessa sammutusvedet pysyvät tontilla. Jos allastus näyttää vaikealta, tulee arvioida pahin mahdollinen päästötilanne ja miten se vaikuttaa vesiin.

 

Lisäksi tulee selvittää, onko tuossa ohjelmadokumentissa esitetyissä nykyisissä pohjavesi- ja pintavesien laatumittauksissa ollut laatunormien ylittäviä pitoisuuksia ja mistä ne johtuvat. Jos vesien nykyiset pitoisuudet ylittävät laatukriteerit, tulee YVAssa selvittää, miten estetään kyseisten aineiden pääsy vesiin totaalisesti.

 

Ohjelmassa kuvataan yhtenä menetelmänä bioliuotus, joka on täsmälleen sama kuin Talvivaarassa käytetty. Vaikka Kouvolassa liutouksen volyymi on pienempi ja Ekokemillä menetelmästä jo kokemuksia Riihimäellä, mikäli tämä menetelmä valitaan Kouvolaan, millaisia määriä rikkihappoa prosessissa käytetään? Entä miten vesienhallinta sekä vesitase aiotaan hoitaa?

 

Dokumentissa pidetään pölyämistä ongelmana. Koska kyse on vaarallisesta jätteestä, pölykin voi olla haitallista. Normaalien pölyn vaikutusten lisäksi pitäisi arvioida, voiko pölystä ajan mittaan kertyä alueen ulkopuolella haitallisia aineita ja voiko niistä sateiden tai sulamisvesien seurauksena tulla haitallisia päästöjä vesiin.

 

Entä lisääntyykö liikenne laajennuksen seurauksena? Millainen vaikutus sillä on paikallisesti ja laajemmin?

 

Onko laajennuksen alle jäämässä tärkeitä luontoarvoja? Jos tästä ei ole vielä tietoa, mitä luontoseikkoja aiotaan selvittää?

 

Kouvolassa 26.5.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Merenhoitosuunnitelman kuulemisasiakirja ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Meriluontotyyppien monimuotoisuuden seuranta tulisi olla kattavampaa. Seurattavat kalalajit ovat varsin suppea ryhmä. Kalastoseurantaa tulisi laajentaa koskemaan luonnonsuojelulain suojaamia kaloja.

 

Ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota maalta tulevissa päästöissä myös tahoihin, jotka eivät ole mukana velvoitetarkkailussa. Tästä esimerkkinä Vapo Oy Kymenlaaksossa.

 

Kaiken turvemailta peräisin olevan aineksen vaikutus meriekosysteemiin ei vaikuttaisi olevan mukana seurannassa, olkoonkin, että kohta ”Rehevöityminen, Vesipatsaan kemiallinen seuranta (BALFI-D05-1)” kattaa suurimman osan päästöistä. Humus ja elohopea eivät ole kuitenkaan mukana.

 

Liettyminen huomioidaan vain ruoppausten kohdalla. Entä miten on hitaan muuntumisen vaikutusten seuranta? Tarjoaako ohjelma edellytyksiä siihen?

 

Entä miksei missään alaohjelmassa huomioida vaikutuksiltaan suuria öljy- ja kemikaalionnettomuuksia?

 

Mikä on seurantatoimenpiteiden tärkeysjärjestys, mikäli ohjelman rahoitus/ rahoituksen kesto ei toteudu suunnitellusti?

 

Hieman asian ulkopuolelta voi todeta, että aiheen monitahoisuuden takia ”maalta tulevat” vaikutukset tulisi ymmärtää luonnontieteen perspektiiviä laajemmin. Merenhoidon tavoitteiden ja toimenpiteiden kytkeytyminen yhteiskunnan toimintoihin ja politiikkoihin tulisi avata myöskin. Siksi tarvittaisiin myös tutkimusta ja seurantaa poliitikanlajeista, joilla vaikutetaan meren tilaan suoraan tai epäsuorasti. Tämä lisäisi osaltaan merenhoidon painoarvoa, kun siitä tulisi paremmin ymmärrettävää kansalaisillekin.

 

Kouvolassa 23.5.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Virolahden kunta

Tekninen toimisto

PL 14

49901 Virolahti

markku.uskiätvirolahti.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Savanjärven – Valkjärven osayleiskaavan muutosehdotus

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Kaava on yleisesti ottaen pätevästi laadittu.

 

Savan alueen sijoittuessa I ja II –luokan pohjavesialueelle sekä niiden välittömään läheisyyteen, rakentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja jätevesihuollon toteutukseen. Pilaantuneen maa-alueen puhdistus P-varauksen alueella tulee toteuttaa pikaisesti.

 

Latvavesiin kuuluvien Savanjärven ja Valkjärven kuormitusta tulee vähentää.  Valkjärven tila on mahdollista kohentaa kaavoituksen keinoin osoittamalla ojitetulta Pyyhinsuolta tulevan ojan yhteyteen laskeutusallas metsätalouden valumavesien hallintaan. Suurisuon SL-varauksen alueella olisi hyvä edellyttää ojien ennallistamista kaavamääräyksellä.

 

P-varauksen alueelle tulee osoittaa viheryhteystarpeet eri suuntiin. Yhteystarvetta perustelee myös 2011 luontoselvityksen havainnot liito-oravareviiristä: P- ja ET-varauksille sijoittuva [luo]-alue, aiemmat liito-oravaesiintymät Valkjärven rannoilla, sekä EV-merkinnän alueelle sijoittuva luontoselvityksen mukainen ”vanhan metsän alue”.

 

Kaavan länsi-, pohjois-, itä- ja eteläreunalla metsille on asetettu kaavamerkintä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). On jokseenkin selvää, että kyseinen merkintä ei sovi yhteen osayleiskaavan keskeisen tavoitteen, loma-asuntorakentamisen kanssa. Vähintäänkin metsänkäyttöä ohjaavana kaavamerkintänä tulisi olla MU. Tämä olisi perusteltua myös siksi, että MU (paikoin MU/sel) on metsäalueiden kaavamerkintänä voimassaolevassa rantayleiskaavassa. Merkintä tulisi silti mieluimmin olla osayleiskaavassa VL (Valkjärven rannan läheisyyteen osoitetun saunan alueella VR-1).

 

Kaavoittajan ratkaisua osoittaa merkittävä osa alueen metsiä M-varauksen alle (ranta)yleiskaavasta poikkeavalla tavalla tulisi vähintäänkin avata kaavaselostuksessa. Kun esimerkiksi rantayleiskaavan mukainen SL-varausmerkintä 384-tien varressa on jätetty huomiotta, asiaa perustellaan luontoselvityksen huomioilla. Laajoja M-merkintöjä ei sen sijaan perustella mitenkään.

Huomattavan osan alueen metsistä osoittaminen metsätalouskäyttöön ei ole vain alueen luonnon (ml. vesiluonto) tilan ja kehityksen kannalta huono ratkaisu (vrt. esim. nykyisessä metsänhoidossa yleistyvä lannoittaminen), mutta se on sitä myös loma-asumiselle tärkeän maisemakuvan säilymisenä eheänä.

 

Valveutuneemmat loma-asunnon ostajaehdokkaat ymmärtävät nykyisen kaavamerkinnän riskit. Ne, jotka eivät asiaa etukäteen huomaa, voivat kaupat tehtyään pettyä raskaasti, jos/ kun aikanaan metsänhoidollisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Tämä voi myös johtaa tarpeettomiin kiistoihin asukkaiden sekä kunnan ja maanomistajan välillä maankäytön tavoitteista.

 

Kaavoittaja esittää perustellusti riittävän suojapuuston jättämistä rakennusten ja rantaviivan väliin. Tämä olisi tosin kuulunut määritellä metreissä, sillä nykyinen muotoilu jättää liiaksi tulkinnanvaraa. Suojapuustoa/ säilytettävää puustoa olisi pitänyt esittää jätettäväksi myös rakennuspaikkojen sisälle. Erityisen haasteellista se tulee olemaan RA-1-alueella, jossa rakennuspaikat ovat vieri vieressä.

 

Suojaviheralueen osoittaminen 384-tien varteen ELY-keskuksen esityksen mukaisesti on kaavoittajalta erittäin hyvä ratkaisu.

 

Ohjeellinen ulkoilureitti on asetettu järkevästi sekä Savan-, että Valkjärven rantamille. Mikäli M-varauksen alueet kaavan länsi- ja pohjois-osassa muutettaisiin VL-alueiksi, ulkoilureitti olisi mahdollista toteuttaa laajempana, kulkien alueen pohjoisreunaa aina Savanjärven rantaan (kaavan koilliskulmaan). Talvella reittiä myöten voisi ulottaa Valkjärvelle laskeutuvan hiihtoladun.

 

Kouvolassa 12.5.2014

 

  

Puheenjohtaja                                 Tiedottaja

Lassi Kujala                                    Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: Valtatien 7 (E18) rakentaminen moottoritieksi välillä Hamina – Vaalimaa, Hamina, Virolahti ja Miehikkälä

 

ELY-keskus lähetti lausuntopyynnön alunperin Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistoon Helsinkiin. Lausuntopyyntö delegoitiin Suomen luonnonsuojeluliitossa Kymenlaakson piirin tehtäväksi.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton piirijärjestönä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri valvoo Kymenlaakson maakunnan ympäristön tilaa. Piirin kotipaikka on Kotka. Luonnonsuojelupiiri on asianosainen, koska piirin toimialueeseen kuuluu Kymenlaakson maakunta.

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää Suomen luonnonsuojeluliitolle osoitetusta  lausuntopyynnöstä, ja toteaa seuraavaa.

 

Tiesuunnitelma vaikuttaa pätevästi laaditulta. Luontoseikat on pyritty huomioimaan kattavin luontoselvityksin. Selvitysten tuloksia ja suosituksia tulee hyödyntää tiesuunnitelmassa ohjeellisesti. Tämä tukee tiehankkeen pyrkimyksiä toteuttaa ekologista rakentamista.

 

Virojoen ylittävä ekologinen käytävä on tärkeää toteuttaa oikealla tavalla. Kaikki eliöt, joihin tiehankkeella on vaikutusta, pitää päästä liikkumaan tien poikki sillan alta. Liito-orava lukeutuu näihin lajeihin. Myös rakentamisaikainen kulku pitää turvata lajeille.

 

Saarasjärvenojan purotaimenkannan huomiointi on erittäin tärkeää. Rakentamisen aikana vesi ei saa samentua, koska se voi haitata erittäin uhanalaisen (EN) purotaimenen lisääntymistä. 

Saarasjärvenojan olojen säilyttäminen rakennusaikana, ja sen jälkeen edellyttää tarkkaa suunnitelmaa.

 

Ekologista rakentamista edustaa osaltaan, että tienpientareet pidetään niukkaravinteisina. Tämä luo elinympäristöjä mm. perhoslajeille. Samalla luiskat muodostaa lajistolle ekologisen kulkuyhteyden. Kaikki pientareet tulee mahdollisuuksien mukaan jättää pelkälle hiekalle. Tällöin ei tarvitse myöskään suorittaa pientareiden niittoa, mikä säästää rahaa ja luonnonvaroja.

 

Tie kulkee ohi ja poikki useiden piensoiden. Piensuot ovat arvokkaita muodostaessaan mosaaikkimaisia kokonaisuuksia. Piensoiden ylläpitämän luonnon monimuotoisuuden säilymistä voidaan parantaa huolehtimalla soiden vesitalouden säilymisestä niin hyvin kuin mahdollista. 

 

Kouvolassa 15.4.2014

 

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                      Tiedottaja



LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

virastoätkymenlaakso.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kymenlaakso-ohjelma 2014-2017 - Elinvoimaa Pohjoiselta kasvukäytävältä. Ympäristöselostus, luonnos 24.2.2014

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ympäristöselostus on varsin pätevästi laadittu. Se on laaja, jopa kunnianhimoinen paperi. Selostus ei olisi menettänyt tehoaan, vaikka sen suhdetta aiempiin maakunnallisiin papereihin, kuten luonnonvarastrategiaan olisi tuotu esille selvemmin.

 

Ympäristöselostuksen kenties suurin heikkous vastaavasti on, että sen tarkoituksena on tukea maakuntaohjelmaa, ei haastaa sitä. Toki tukemistehtävä on ymmärrettävä ja perusteltukin, mutta vahvasti elinkeinopainotteinen maakuntaohjelma olisi kaivannut rinnalleen ympäristön merkitystä ja reunaehtoja laajemmin avaavaa paperia. Nyt selostus tasapainoilee sen välillä, ettei maakuntaohjelmalla ole vaikutusta ympäristöseikkoihin tai että maakuntaan ja sen ympäristöön vaikuttavat prosessit yleensä ovat Kymenlaaksoa ja sen maakuntaohjelmaa laajempia ja monimutkaisempia. Toteamus, että ympäristönäkökohdat on huomioitu Kymenlaakso-ohjelman kaikissa osissa kertoo paljon ympäristöselostuksen lähestymistavasta.

 

Ympäristöselostuksella on silti ansionsa. Esimerkiksi toteamus, että maakunnan suojelualueiden lisäksi on tärkeää ylläpitää monimuotoista ja ekologisesti rikasta luontoa suojelualueiden ulkopuolella, esimerkiksi talousmetsissä ja kulttuuriympäristössä on merkittävä.

 

Ympäristöselostuksen kantoja perustellaan vetoamalla lakisääteisiin seikkoihin. Niin voi tehdä, mutta yhteiskunnallinen vastuullisuus ulottuu myös ympäristöasioissa tätä laajemmalle. Esteenä ei ole niinkään tiedon puute, vaan poliittis-taloudelliset seikat. Kymenlaakson maakuntaohjelma ja sen ympäristöselostus ovat poliittisen realismin tulosta. Taloudellinen ja sosiokulttuurinen kestävyys asetetaan ekologisen kestävyyden edelle, kun muu ei ole poliittisesti mahdollista.

 

Ohjelma olisi kenties vaatinut rinnalleen luonto- ja ympäristölähtökodista laaditun ”varjo-ympäristöselostuksen”, jossa sovitettaisiin elinkeinonäkökulma aidommin ekologisen kestävyyden kehykseen. Nyt asetelma sekä maakuntaohjelmassa, että sen ympäristöselostuksessa on päinvastainen: taloudellinen kestävyys on asetettu ekologisen kestävyyden edelle. On tilanteita, joissa ekologista ja taloudellista kestävyyttä voi tavoitella yhtäaikaisesti (periaatteessa ”biotalous” ja ”ekotehokkuus” edustavat tätä, mutta käytännössä näin ei välttämättä ole), mutta maakuntaohjelma ja ympäristöselostusselostus asettavat johdonmukaisesti talouden ympäristönäkökohtia tärkeämmäksi.

 

Oikeutuskeinona on korostaa taloudellisten toimenpiteiden ympäristöystävällisyyttä aiempiin ratkaisuihin verrattuna. Selostuksessa ei silti oteta kantaa, kuinka tuotantovolyymien kasvu tapaa usein tapaa syödä käytänteiden kehityksellä saavutetun ympäristörasituksen vähenemishyödyn. Näin voi tapahtua niin jalostus- kuin palveluteollisuudessakin.

 

Ympäristöselostuksessa viitataan useassa kohtaa ekotehokkuuteen, ja kuinka sen kautta toimintojen ympäristöystävällisyyttä voidaan lisätä. Ekotehokkuuden tavoittelu ei edellytä talouden määräävän aseman kyseenalaistamista. Sen sijaan silloin pyritään ratkaisemaan teknologian ja hyvien käytänteiden avulla jatkuvan kasvun ongelmalliset seuraukset, ei tavoitella pienempää ympäristörasitetta sinänsä.

 

Ekotehokkuus tulisikin asettaa laajempaan kehykseen, jossa lopputulosta arvioitaisiin suhteessa aikaan ja kustannuksiin. Nopein ja halvin tapa vähentää ympäristörasitetta on vähentää kulutusta. Sen sijaan ekotehokkuus on keino ylläpitää talouskasvua, jonka aiheuttamia kaikkia seurauksia ympäristölle ei voida ekotehokkuuden nostolla välttämättä ehkäistä. Tämä on maakuntaohjelman ja ympäristöselostuksen perusongelma. Keskitytään yhtäältä yleiskäsitteeseen (’ekotehokkuus’), toisaalta tarkastellaan tiettyä osa-aluetta, joka ilmenee aiempaa ”ekotehokkaammin”. Esimerkkinä puuenergian käyttö fossiilisten polttoaineiden korvaajana, missä ei välttämättä saavuteta sellaisia hyötyjä, mitä on uskottu, jos asiaa tarkastellaan kokonaisuutena.

 

Maakuntaohjelman vaikutuksia kymenlaaksolaisten terveyteen arvioidaan selostuksessa varsin pintapuolisesti. Elintapojen ja ympäristösuhteen yhteys terveyteen on moneen kertaan todistettu asia. Maankäyttöratkaisuilla on keskeinen merkitys terveyteen väestötasolla. Elinympäristön parantaminen toteutuu varmimmin ja kustannustehokkaimmin säilyttämällä olemassa olevaa viherympäristöä sekä ennallistamalla heikennettyä ympäristöä. Ohjelmassa ei problematisoida yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen liittyviä pyrkimyksiä terveyden, eikä toisaalta myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta.

 

Oma lukunsa ympäristöselostuksessa on turve. Toisin kuin paperissa esitetään, turve ei ole biopolttoaine. Turvetta ei ole myöskään määritetty ohjelmassa fossiiliseksi, vaan ”erittäin hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi”. Tämä on sanakikkailua, joka tarkoituksella hämärtää asioiden merkityserot. Samoin turpeen moninaiset haittavaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja ympäristön tilalle sivuutetaan. Ympäristöselostuksessa on myös maakuntaohjelmasta tuttu lause ”energian saatavuuden varmistaminen paikallisin ratkaisuin”. Sanavalinnat ovat turveteollisuuden käyttämiä, ja jääkin epäselväksi tarkoitetaanko ”paikallisilla ratkaisuilla” mahdollisesti turpeen käyttöä?

 

Toki paikalliset ratkaisut voivat myös tarkoittaa uusiutuvia energiantuotantotapoja, kuten tuulivoimaa, aurinkoenergiaa tai biokaasua. Niiden merkitys on ympäristöhyötyjä suurempi, koska ne lisäävät ihmisten omavaraisuutta, laskevat elinkustannuksia, sekä parantavat huoltovarmuutta.

 

Ympäristöselostuksessa tulisi nostaa selvästi esille, että monet maakunnan uhanalaisista luontotyypeistä sijaitsevat turvemailla. Samoin tulisi tähdentää, että suo- ja turvemaiden suojelustatus tulee taata maakuntakaavantasolla. Vaikka selostuksessa tuodaan esille turpeenkaivun ja suojelun yhteensovittamisen tarve, nykyisellään vain pieni osa suo- ja turvemaista on merkitty maakuntakaavassa suojeluun tai turpeenottoon. Suuri osa on ns. valkeita alueita.

 

Merenalaista luontoa ei tuoda selostuksessa esille. Ellei kyse ole sitten siitä, että tuoreehko kauppa ja merialue –kaavatyö otti kantaa juuri merialuekysymyksiin.

 

Kouvolassa 3.4.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas



LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

virastoätkymenlaakso.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kymenlaakso-ohjelma 2014-2017 - Elinvoimaa Pohjoiselta kasvukäytävältä, luonnos 24.2.2014

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ohjelma vaikuttaa pätevästi laaditulta. Esitystapa on sujuva ja sisällön eteen on tehty töitä. Skenaarioiden käyttö on hyvä ratkaisu luodata tulevaa. Toisaalta skenaarioiden käyttäminen vaatii myös vastaanottajalta melko paljon paneutumista tekstiin. Koska niin ei välttämättä aina tapahdu, skenaarioiden sisältämää viestiä ryhdytään tulkitsemaan jo nimestä lähtien. Tämä voi johtaa oletuksiin, jotka eivät tee oikeutta ohjelmapaperille.

 

Maakuntaohjelman paikan ja tehtävän määrittämisessä jäädään hieman puolitiehen. Ohjelman taustaa ja tavoitetta tulisi paikantaa lakisääteisyyttä laajemmalle. Mihin vaikutetaan ja miten vaikutetaan? Myös se mihin voidaan vaikuttaa, ja mihin ei voida vaikuttaa (kuin korkeintaan epäsuorasti) olisi kaivannut ehkä hieman lisää kirkastamista. Maakuntaohjelman paikka ja vaikuttavuus ovat vahvasti riippuvaisia muista maakunnan, yhteiskunnan, lähialueiden ja koko maailman prosesseista. Tätä ei voi varmaan koskaan tarpeeksi korostaa. Kenties ohjelman arvo ja ansio olisi helpompi ymmärtää, jos sen suhde näihin ajallisesti ja paikallisesti laajempiin puitteisiin kävisi helpommin ilmi.

 

Ohjelmassa tuodaan esille itsestäänselvyyksiä kuten ’turvallisuus’, ’terveys’, ’viihtyisyys’, ’luotettavuus’ ja ’kustannustehokkuus’, muiden  kiistämättömien arvojen ja tavoitteiden ohella, joiden perustalta mikä tahansa yhteisö pyrkii toimimaan. Niiden saavuttamiseksi esitetyt ratkaisut, kuten ’liikenneyhteydet’, ’kansainväliset kauppayhteydet’ jne. sekä määrittävät miten em. hyviä asioita voi saavuttaa, mutta myös ilmaisevat millaiseksi hyvä ja oikea käsitetään. Keinot ja päämäärät siten ikään kuin monopolisoivat hyvän ja tekevät niiden kyseenalaistamisen mahdottomaksi.

 

Monopolisointi tekee näkemysten esittäjästä auktoriteetin, joka otetaan vakavasti ja johon on ikään kuin pakko luottaa. Näin asiat (post)modernissa yhteiskunnassa toki tapaavat rakentua, sanojen varaan. Mutta silloin jää varjoon, mitä muuta hyvän tavoittelusta seuraa kuin virallista hyvää, jonka tunnistamiseen järjestelmä on viritetty. Siksi maakuntaohjelma tällaisena järjestelmänä tulisi asettaa mittasuhteisiin. Ei ole väärin, että sellainen laaditaan, eikä sille annettu sisältö ole tyhjänpäiväistä. Sitä tulisi kuitenkin lukea kriittisyydellä, kysyen, mitä se edustaa, mihin se ottaa kantaa, ja miten se toimii asioihin vaikuttamalla.

 

Maakuntaohjelmassa luotetaan talouskasvun ja kansainvälisyyden ratkaisevan Kymenlaakson ongelmat, vaikka talouskasvu ja kansainvälisyys ovat samaan aikaan käsillä olevien ongelmien keskeisiä syitä. Jatkuvaan kasvuun olennaisesti kuuluvat heilahtelut, sekä uusliberalistisen globaalitalouden olemukseen kuuluu kilpailu. Se on peli, jossa välillä voittaa, välillä häviää.

 

Maakuntaohjelmassa skenaariot ovat merkittävällä sijalla. Niiden rakentamisen prosessia olisi voinut avata enemmän. Taustamateriaalia on kuulemma laadittuna peräti sata sivua. Nyt osallistetut tahot jäävät tuntemattomiksi ja juuri heidän mukanaolonsa perustelematta.

 

Luontojärjestön kannalta katsoen skenaarioiden ja yleensäkin ohjelman tapa ymmärtää ympäristö jää hieman epäselväksi. Ohjelma toki julistaa olevansa ensisijaisesti elinkeinopoliittinen ohjelma. Kyse ei ole siitä, että ohjelmalla tulisi tavoitella luonnon- ja ympäristönsuojelua sinänsä, vaan avata, miten ohjelma ymmärtää suhteensa luontoympäristöön. Tähän toki osaltaan vastaa maakuntaohjelman rinnalla laadittu ympäristöselostus.

 

Ohjelmassa on käytännön tasolla monia perusteltuja ja tarpeellisia tavoitteita, kuten ’luonnonvarojen älykäs’ käyttö ja ’cleantech’. Niiden logiikka on kuitenkin lujasti sidoksissa jatkuvan kasvun ja yksilön valinnanvapauden ihanteisiin. Toisin sanoen teknologinen kehitys pelastaa tulevaisuuden, ei muutamien oikeamielisten valinnat tai henkinen kasvu. Tässä valossa ohjelman erääksi puutteeksi voi nähdä, ettei siinä ole tunnistettu väestön mahdollista arvomaailman muutosta ns. vastuulliseen suuntaan, joka näkyisi esimerkiksi niukkuuden ja kulutuksesta tinkimisen kulttuurin yleistymisessä. Siitä tuskin koskaan tulee suurta kansanliikettä, mutta yhtäkaikki ajatusten ja ideoiden liikkuminen on verrattomasti fyysistä liikettä ja teknologista kehitystä nopeampaa, samalla kun ihmisen taipumus vertailuun ja hierarkioihin voi johtaa kilpailuun elämänalueilla, jotka voivat toimia juurikin liiketoimintamahdollisuuksien luomista vastaan. Globaalilla tasolla ’luomu’, ’hitaus’ ja yleensä kestävyyteen liittyvät trendit edustavat arvoja, joihin varsinkin yhteiskunnan hyväosaisilla on kasvavaa kiinnostusta.

 

Kun talous perustuu aina luonnonresurssien käyttöön, talouden mahdollisuudet ja rajoitteet tulee suhteuttaa siihen. Yhtäältä kyse on heikoista reunaehdoista (joiden rajapintana on usein teknologia ja muut luonnon hyödyntämisprosessia tukevat seikat) toisaalta heikot reunaehdot ymmärretään eettisiksi, joissa luontoa käyttävät ihmiset viestivät toisilleen toimintansa hyväksyttävyydestä. Nämä molemmat suhteet ovat luonteeltaan aktiivisia. Niissä ihminen hallitsee rajoitteet ja voi ylittää ne. Sen sijaan luonto vahvana reunaehtona, jossa luonto määrittää taloudellisen toiminnan varsinaiset rajat, on useasti vähemmän esillä, niin myös käsillä olevassa maakuntaohjelmassa. Tämä ehdoton rajoite asettaa ihmisen passiiviseen sopeutujan osaan. Erityisen hankalaa tämä reunaehto on tunnistaa, jos sen tulisi rajoittaa toimintaa, joka on luonteeltaan aktiivista, mutta joka toiston seurauksena on syönyt omat edellytyksensä. Esimerkki tästä on fossiilitalous, joka menestyksensä seurauksena on joutunut itse aiheuttamiinsa ongelmiin. Sama paradoksi vallitsee tehometsätaloudessa ja tehomaataloudessa.

 

Vaikuttaa siltä, että skenaarioita on valmistellut hieman liian samanmielinen joukko. Jotta maakuntaohjelmaan olisi saatu sisäänrakennettua ”luonnon vahvan reunaehdon” elementti, se ei olisi välttämättä edellyttänyt juuri Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin mukanaoloa skenaariotyössä. Mukana olisi silti tarvinnut olla riittävä määrä tahoja, joiden myötä maakuntaohjelma olisi uskallettu asettaa luonnon vahvan reunaehdon kehyksiin. Tämä ei olisi silti poissulkenut samalla lähestymistä heikkojen reunaehtojen kautta, mutta olisi tarjonnut edellytykset suhteuttaa aikeet seikkoihin, jotka eivät jousta, tai joiden huomiotta jättäminen ei ole viisasta.

 

Yhtenä esimerkkinä valitun näkökulman vaikutuksesta maakuntaohjelmaan on siinä ymmärretty väestönkasvun ja elintason suhde. Jos suhdetta olisi problematisoitu, tulkinnat tulevaisuuden kehityspoluista olisivat saaneet laajempaa perspektiiviä. Ei-toivottua kehityssuuntaa ei olisi enää yhtä helppo hylätä, koska sitä torjuvan kehityksen kustannukset olisi pakko huomioida.

 

Väestön väheneminen Kymenlaaksossa on ohjelman mukaan uhka, vaikka sen voi nähdä myös mahdollisuudeksi. Suomi on maailman kärkeä luonnonvarojen kulutuksessa henkeä kohti. Kun maailman ylikulutuspäivää vietetään elokuun lopussa, Suomen ylikulutuspäivä, eli hetki kun vuoden aikana muodostuvat uusiutuvat luonnonvarat on käytetty, on jo maaliskuun lopussa. Ihmisten määrä ja heidän harrastamansa kulutus ovat keskeiset syyt ympäristön tilan ja elämän edellytysten heikkenemiseen. Se näkyy sekä henkisessä, että fyysisessä elämänlaadussa, kun vahingollisista elämäntavoista ja ihmiselle sopimattomista elinolosuhteista johtuvat elintasosairaudet, kuten masennus ja liikalihavuus yleistyvät. Samoin ympäristön kemikalisoituminen ja saastuminen aiheuttavat ennustamattomia takaisinkytkentöjä luonnossa ja ihmisessä. Tämä realismi, riskiyhteiskunnan toimintalogiikka alati monimutkaistuvine ja hallitsemattomine kehityskulkuineen, ei vaikuttaisi olevan kovin vahvasti läsnä Kymenlaakson maakuntaohjelmassa.

 

Kymenlaaksossa olisi kaikki mahdollisuudet ohjata elämäntapa kestävämmälle uralle, kun suurten ikäluokkien väliaikainen huoltosuhderasite on ohitettu muutamassa kymmenessä vuodessa. Nyt tämä ajanjakso ymmärretään suurena mörkönä. Skenaariotarkastelun vahvuus, erilaisten vaihtoehtojen hahmottaminen etukäteen sekä käytännön ymmärtäminen vaihtoehtojen väistämättömänä sekoittumisena olisi tarjonnut hyvät puitteet huomioida supistuvan väestökehityksen mahdollisuudet, ei pelkästään uhkat.

 

Nyt skenaariossa on tehty yksinkertaistava johtopäätös ja katsottu väestön väheneminen huonoksi asiaksi, ja sen välttäminen hyväksi. Siksi ohjelmassa mm. puolustetaan maahanmuuttoa.

 

Maahanmuutosta puhutaan ohjelmassa ainoastaan työperäisenä. Kuitenkin ns. humanitaarinen maahanmuutto on merkittävä maahanmuuton laji, joka ainakin lyhyellä, mutta todennäköisesti myös pitkällä tähtäimellä heikentää Suomen ja edelleen Kymenlaakson huoltosuhdetta. Miksei tähän aiheeseen oteta ohjelmassa kantaa?

 

Jokainen yksilö, joka siirtyy matalamman luonnonvarojen kulutuksen oloista korkean kulutuksen pariin vie kehitystä ympäristön kannalta huonompaan suuntaan. Tästä syystä erityisesti länsimaiden ulkopuolelta tapahtuvaa maahanmuuttoa ei tulisi edistää. Ympäristövaikutusten ohella Euroopan ja länsimaiden ulkopuolelta suuntautuvalla maahanmuutolla on vakavia vaikutuksia sekä lähtö-, että tulomaan yhteiskunnalliselle kehitykselle. Lähtömaa kokee suoneniskun, kun lähtijät ovat usein nuoria ja aktiivisia. Samalla kohdemaan väestön ja kulttuurin yhtenäisyys muuttuu peruuttamattomalla tavalla.

 

Ulkomaalaisten määrän lisääntymisellä ei oleteta olevan muita negatiivisia vaikutuksia, kuin suomalaisten keskuudessa lisääntyvänä ulkomaalaisvastaisuutena. Tämä on naiivi, mutta samalla poliittisesti korrekti näkemys. Mutta onko maakuntaohjelman tarkoituksena luoda realistisia skenaarioita mahdollisista maailmoista vai vain maailmoista, jotka sopivat tiettyyn arvokehykseen? Ohjelman linja saattaakin paikoin estää näkemästä – tai ainakin esittämästä – mahdollisia, mutta olennaisia kehityskulkuja. Tämä heikkous on kenties seurausta ohjelmaan osallistetusta joukosta, joka lukeutuu maakunnan vaikuttajiin ja muuhun eliittiin. Eräs esimerkki näköharhasta on maakunnassa jo olemassa olevien osaajien tunnistaminen. Miksi keskittyä vain maakunnassa asuvien ulkomaalaisten potentiaaliin, jos Kymenlaaksossa on myös työttömiä koulutettuja suomalaisia?

 

Ohjelmassa tuodaan paljon esille Venäjään liittyviä mahdollisuuksia. Se on perusteltua ja asiaa on tuotu esille ohjelmassa monipuolisesti. Vahvempi kytkeytyminen Venäjään kuitenkin sitoo Kymenlaaksoa tavoilla, joita on osin vaikeaa ennakoida sekä melko mahdotonta estää. Jos esimerkiksi elinkeinotoiminnan kannattavuus on laskettu edes osaksi venäläisten asiakkaiden varaan, venäläisten ostovoiman kehityksellä on suora vaikutus toiminnan kannattavuuteen.

 

Ohjelmassa nostetaan esille mahdollisuus, että Suomessa voisi asua jopa miljoona venäläistä. Venäjä on osoittanut aiemmissa toimissaan puuttuvansa maiden sisäisiin asioihin, jos se katsoo maassa elävän riittävän määrän venäläisiä ja näiden edun oleva uhattuna. Tätä seikkaa ei ole tuotu ohjelmassa esiin, vaikka asia on tärkeä. Vähintäänkin tulisi osoittaa, miksei tällaista puuttumista tulisi koskaan tapahtumaan tai ettei mahdollisella puutumisella olisi merkitystä.

 

Kouvolassa 3.4.2014

  

Puheenjohtaja                          Tiedottaja

Lassi Kujala                             Riku Rinnekangas

 

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry                      

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

0451049388

kymenlaaksoätsll.fi                                                                                                      

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Ympäristö ja luonnonvarat

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

 

ASIANOSAISEN VAATIMUSLAUSUNTO 

 

VIITE             Utin Turve Oy, ilmoitus kahden alle 10 hehtaarin suon ottamisesta turvetuotantoon Haminassa, joulukuu 2013

 

ASIA               Utin Turve Oy:n Kärpänsuon (9,8 ha) ja Hepo-ojansuon (7,5 ha) turvetuotantoalueiden valmistelu, Vehkajoen valuma-alue, Hamina     

 

VAATIMUS  Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry (yhdistyksen sääntöjen mukainen toimialue on Kymenlaakson maakunta) vaatii, että Kaakkois-Suomen ELY-keskus edellyttää Utin Turve Oy:n (Y-tunnus 1056392-3, toimitusjohtaja Jouko Olavi Utti, Ranta-Utintie 116, 45410 Utti), uudelta turpeenottohankkeelta Haminan Kärpänsuolla (9,8 ha) ja Haminan Hepo-ojansuolla (7,5 ha) ympäristölupaa seuraavista seikoista johtuen:

 

1)    Turpeenottoa suunnitellaan tässä vaiheessa Kärpänsuolle (9,8 ha) ja Hepo-ojansuolle (7,5 ha). Soilla on tuotantokelpoista kaivualaa tätä laajemmin. On mahdollista, että turpeenottoa pyrittäisiin myöhemmin laajentamaan vaiheittain, kun olisi saatu ilmoitusluontoinen turpeennosto käyntiin suunnitelluilla aloilla.

 

2)    Ilmoittaja pyrkii soille Ympäristönsuojelulain ns. alle 10 hehtaarin porsaanreiän turvin. Mikäli aie onnistuu, laajentamista on helppo perustella olemassa olevan toiminnan nojalla. Laajentamiselle on myös painetta, koska alle 10 hehtaarin turpeenkaivutoiminta ei ole nykyoloissa taloudellisesti kannattavaa. Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon hankkeita tuleekin tarkastella yhdessä, koska ne kohdistuvat samalle valuma-alueelle. Silti jo yksi alle 10 hehtaarin turvekenttä aiheuttaa alapuoliselle vesistölle merkittävän haitan, aina valmistelusta (ns. kuntoonpanovaihe) lähtien. Vesipuitedirektiivin oloissa tätä ei voida hyväksyä.

 

3)    Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan turpeennosto Kärpänsuolla ja/ tai Hepo-ojansuolla tulisi aiheuttamaan alapuolisen vesistön eli Vehkajoen merkittävää pilaantumista sekä kalakantojen kohtuutonta heikkenemistä. Kyse on yhteisvaikutuksesta, joka ei poistu, vaikka kentät avattaisiin vaiheittain. Hepo-ojansuon eteläosassa (Miehikkälän puolella) on jo avattu vajaan viiden hehtaarin turvekenttä, joka ei ikänsä ja kokonsa perusteella sisällä minkäänlaisia vesiensuojelurakenteita. Yhteisvaikutus tapahtuisi siten, vaikka Utin Turve perustaisi vain toisen uusista kentistä.

 

4)    Luonnonsuojelupiiri katsoo, että turpeennosto tulisi aiheuttamaan kohtuutonta rasitusta naapureille Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon läheisyydessä. Vehkajoen vesistön ranta-asukkaille sekä mökkiläisille aiheutuu myös rakennuspaikkojen ja kiinteistöjen arvon alentumista. Turpeenotto on myös omiaan heikentämään alueiden virkistysarvoa (kuten: marjastus ja luonnossa liikkuminen). Kärpänsuon ympäristöön on jo suunniteltu luontopolkua. Eliöstölle, riista mukaan lukien, turvekentistä on pelkkää vahinkoa.

 

5)    Kärpänsuolta poistettiin Kymenlaakson viimeisimmän maakuntakaavan valmistelun yhteydessä (maakuntakaavaehdotus-vaihe) turvevaraus-merkintä vesistövaikutusten sekä asutukselle aiheutuvien haittojen takia. Kärpänsuohon kohdistuvan turpeenkaivun haitat on siten tunnustettu sekä maakunta (maakuntahallitus ja –valtuusto), että valtakunnantasolla (Ympäristöministeriö).

 

6)    Uudessa ympäristönsuojelulaissa, joka saa vahvistuksensa kevään kuluessa,  huomioidaan myös alle 10 hehtaarin turvekenttien haitalliset vaikutukset mm. vesistöihin. Lainsäätäjä on halunnut kaikenkokoiset turvekentät ympäristölupamenettelyn piiriin. Utin Turve Oy:n ilmoitus on ajoitettu niin, että asiaa tarkasteltaisiin vanhan lain oloissa. Silti jo nykyinen Ympäristönsuojelulaki tarjoaa mahdollisuuden edellyttää toiminnalta ympäristölupaa, jos siitä voi aiheutua vesistön pilaantumista (ks. YSL luku 4, 28 § sekä YSL 29 §, asetus luvan tarpeesta).

 

7)    Vehkajokea on jo pidemmän aikaa kunnostettu vaelluskaloille soveltuvaksi vesistöksi ja työhön on käytetty huomattava summa rahaa. Kunnostustoimet jatkuvat.

 

8)    Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen viime vuoden lopulla julkaiseman alueen ympäristön tila –raportin mukaan päästöjä Itämereen tulee edelleen vähentää. Turpeenkaivu Kymenlaaksossa kuormittaa Suomenlahtea, eikä kaikkia vaikutuksia meriekosysteemille toistaiseksi vielä tunneta. Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon sijainti meren läheisyydessä on merkityksellistä myös siksi, että ne sijaitsevat todennäköisesti happamien alunamaiden alueella.

 

Edellä esitetyin perustein Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että Kaakkois-Suomen ELY-keskus edellyttää ympäristölupaa Kärpänsuolle ja Hepo-ojansuolle (yhdessä tai erikseen) aiotulta turpeennostolta, tässä tapauksessa Utin Turve Oy:ltä.

 

Vaatimusta tarkemmin perustelevat liitteet toimitetaan ELY-keskukselle tämän viikon (vko 7) kuluessa.

  

            Kouvolassa  10.2.2014

           

            Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puolesta,

 

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja

 

 

LAUSUNTO

 

Kouvolan kaupunki

Maankäytön suunnittelu/ Yleiskaavoitus

PL 32

45701 Kuusankoski

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: Korian Pioneeripuiston osayleiskaavan kaavaluonnos ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Osayleiskaavan kaavaluonnos on pääpiirteissään asiallinen. Oleelliset luontokohteet on varustettu “luo”-merkinnällä. Uusi asutus kohdistuu jo ennestään rakennetulle puolelle aluetta. Kaavan ei pitäisi nähtävästi haitata liito-oravaa, eikä lepakkoja.

 

Viheryhteystarpeet on huomioitu kaavaluonnoksessa varsin hyvin, olkoonkin, että AO-merkinnän etelänurkka on vedetty hieman turhan lähelle suunnittelualueen rajaa. Alueen toisella puolen on jo pientaloja sekä niiden väliin on suunniteltu luontopolkureitti. On mahdollista, että kyseisen kulman puustoa tullaan tulevaisuudessa hoitamaan aktiivisesti poistamalla ”varjostavia” sekä ”vaarallisia” puita. Tämä voi heikentää viheryhteyden toimivuutta.

 

Pioneerimetsää viereen osoitettu AO-kaavamerkintä on omituisen kaarevamuotoinen länsireunastaan. Tämä on hyvä asia, sillä rajaukseen voinut yhtä hyvin vetää kiinni ”luonnolliseen esteeseen”, luoteispuolella kulkevaan ojaan saakka. Pientalotontit tuleekin sijoittaa riittävän kauaksi ojasta, etteivät asukkaat hivuta elinpiiriään ojanpientareelle. Selkein tapa estää tämä olisi sijoittaa nyt ojan luoteispuolelle merkitty luontopolkureitti kulkemaan ojan kaakkoispuolelta.

 

Yleisesti luonnonsuojelupiiri toteaa, että ns. Pioneerimetsän alue ei kaipaa kehittämistä eikä muita kuin välttämättömiä, ihmisten liikkumiseen ja turvallisuuteen perustuvia hoitotoimenpiteitä. Pioneerimetsän kehittämistä tulee tarkastella erityisesti liito-oravan tarpeiden kannalta. Alueella on tehty muutama vuosi tarpeettoman laajoja ja ennalta kerrottua laajempia hakkuita, joiden jäljet näkyvät ikävällä tavalla maisemassa.

 

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma vaikuttaa järkevästi laaditulta.

 

Kouvolassa, 21.1.2014

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

 

 

 

KANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin kevätkokous Haminassa, 27.3.2014

 

Lintujen tappolupia myönnetään heppoisin perustein

 

Kymenlaaksossa on myönnetty alkuvuonna jo nelisenkymmentä poikkeuslupaa pesimäaikaan rauhoitettujen lintujen ampumiseksi.

 

EU-lainsäädäntö rauhoittaa kaikki lintulajit pesimäajaksi. Vakavien vahinkojen estämiseksi tästä voidaan kuitenkin poiketa. Suomessa poikkeamisesta on tullut sääntö. Poikkeuslupia myönnetään aivan liian heppoisin perustein.

 

Lupahakemuksia Suomen riistakeskukselle ovat tehtailleet niin metsästysseurat, maanviljelijät kuin marjanviljelijätkin. Kohteina ovat varis, harakka, räkättirastas, kesykyyhky, harmaalokki ja merilokki. Tappomäärät ovat huomattavia, sadoista aina tuhansiin lintuihin vuodessa. Pinta-alat ovat laajoja kymmenistä jopa tuhansiin hehtaareihin. Lupa-ajat ulottuvat jopa viiden vuoden päähän.

 

Hakemusten perustelut ovat mitä kummallisimpia aina ”pyyn pesinnän häiriintymisestä” rikkinokittuihin rehupaaleihin. Hakemuksissa vedotaan myös tautiuhkiin, kuten salmonellaan, mutta vailla todisteita. Arviot taloudellisista vahingoista vaikuttavat myös usein erikoisen suurilta.

 

Kun lupia tarjotaan näin runsaasti ja pitkäksi aikaa, se luo mahdollisuudet ympärivuotiseen ammuskeluun. Samalla sivullisten valvontamahdollisuudet kapenevat huomattavasti.

 

On vaarana, että pesimäaikaan tapahtuva ammuskelu kohdistuu esimerkiksi saalistaviin petolintuihin. Poikkeuslupa-alueet tulisi rajata tiukasti ja sallia ampuminen vain ongelmapaikkojen läheisyydessä.

 

Ammuskeluun kuuluisi ryhtyä vasta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Pitäisi myös osoittaa, mitä kaikkia keinoja on käytetty ennen viimeistä vaihtoehtoa. Poikasiaan ruokkivien emolintujen ampuminen on kuitenkin vahvasti metsästäjien itse laatimien eettisten ohjeiden vastaista.

 

Poikkeuslupajärjestelmän ongelmana on, että luvan myöntämisen perusteluksi riittää pelkkä hakijan näkemys. Väitettyjä vahinkoja ei tarvitse todistaa, eikä tautiuhkaa vahvistaa viranomaisen lausunnolla. Lintujen tappamista voidaan väittää jopa “luonnonsuojeluksi”, jos luvanhakija uskoo tiettyjen lintulajien ampumisen “hyödyttävän” toisia lajeja.

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri katsoo, että poikkeuslupajärjestelmää ei tällä hetkellä useinkaan käytetä todellisten haittojen tai uhkien ehkäisyyn.

 

Lisätietoja:

 

Lassi Kujala, puheenjohtaja

0400 156 696

 

Pekka Raukko, varapuheenjohtaja

040 7186 461

 

 

 

VETOOMUS

17.12.2013

 

Kotkan Energian hallitus

Kotkan Energia Oy

Kotkantie 2/ PL 232

48101 Kotka

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

0451049388

kymenlaakso@sll.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry vetoaa Kotkan Energian hallitukseen sen päättäessä uusista lämmöntuotantoinvestoinneista.

Luonnonsuojelupiiri katsoo, että uusien laitteistojen tulee olla sellaisia, jotka eivät tarvitse käydäkseen turvetta. Tällaisia järjestelmiä on hyvin saatavilla.

Luonnonsuojelupiiri kehottaa Kotkan Energian hallitusta vaatimaan laitetoimittajilta selkeitä vastauksia laitteistojen toimivuudesta tarvittaessa täysin ilman turvetta. Herkkänä kannattaa olla myös keskusteltaessa asioista “bio” -etuliitteillä. On tahoja, jotka puhuvat “biokattiloista” ja “bioenergiasta”, mutta tarkoittavatkin turvetta käyttävää fossiilienergiaa.

Turvevapaa energiantuotanto on askel kohti vähäpäästöisempää kaukolämpöä. Samalla se parantaa Kotkan Energian valmiuksia tuottaa ekoenergiahyväksyttyä kaukolämpöä tulevaisuudessa.

Uusien lämmöntuotantoratkaisujen sitominen turpeeseen olisi sen sijaan monella tapaa vastuutonta.

Turpeen monihaitallisuus on laajalti tunnustettu tosiasia. Turpeen kaivu ja käyttö heikentää luonnon monimuotoisuutta, vesistöjä sekä edistää ilmastonmuutosta.

Uunituore Kaakkois-Suomen ympäristön tila -raportti vahvistaa osaltaan tällaista käsitystä. Suomenlahden kuormitusta tulee edelleen vähentää. Turpeen kaivun ja käytön jatkuminen sotii tätä tavoitetta vastaan. Tuleva vuosi on Suomenlahden teemavuosi, jota vietetään myös Kotkassa.   

Turpeeseen sidottu kattilahankinta olisi vastoin Kymenlaakson ilmasto- ja energiastrategiaa sekä jarruttaisi maakunnan siirtymää kohti biotaloutta.

Turpeen saatavuus käy yhä hankalammaksi. Sääolot vaikuttavat asiaan, samoin tiukkeneva lupapolitiikka. Polttoturpeen hinnassa onkin tarjonnan ja verotuksen takia edelleen nousupaineita.

Kuten hyvin tiedätte, laitosinvestointi on strateginen valinta, joka määrittää yhtiön energiantuotantorakennetta pitkälle tulevaisuuteen. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri toivoo, että teette viisaan päätöksen!

 

 

KANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin syyskokous Haminassa, 28.11.2013

 

Luonnonsuojelupiiri peräänkuuluttaa seurakunnilta vastuuta metsäluonnosta

 

Evankelisluterilaisen kirkon johto kantaa ilahduttavan usein huolta luonnosta. Piispat Samuel Salmi ja Wille Riekkinen ovat sanoneet painavan sanansa esimerkiksi kaivosteollisuuden tuhovaikutuksista. Asian kääntöpuolena evankelisluterilainen kirkko hallitsee huomattavaa sijoitussalkkua sekä maaomaisuutta. Kirkko omistaa Suomen metsistä 0,7 prosenttia, eli reilut 160 000 hehtaaria. Niukkoina aikoina valinta luonnon ja tuoton välillä käy yhä kiperämmäksi.

Ristiveto näkyy myös Kymenlaaksossa. Kouvolan seurakunta hakee kirkon ympäristödiplomia vastuullisuuttansa osoittaakseen. Samaan aikaan sen metsäomaisuus on metsänhoitoyhdistyksen hoidossa, jonka intressi metsiin on taloudellinen. Pari vuotta sitten seurakunnilla oli mahdollisuus selvittää metsiensä luontoarvot valtion kustannuksella. Tämä houkutteli maakunnassa vain Iittiä. Se on tiettävästi myös ainut seurakunta Kymenlaaksossa, joka on toteuttanut METSO-suojelua metsissään.

Julkisuuden perusteella kansaa näyttää kiinnostavan seurakuntatalouden säästöpaineissa lähinnä kirkko- yms. rakennusten kohtalo. Luonto-omaisuuden tulevaisuus ei herätä vastaavanlaisia tunteita. Tietävätkö ihmiset edes, miten seurakunnat metsiänsä käsittelevät?

Seurakunnilla on todennäköisesti hallussaan myös vesialueita, pienvesiä ja soita, jotka olisivat niinikään säilyttämisen arvoisia.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri peräänkuuluttaa seurakunnilta avoimuutta talouden ja luonnon kytköksiin. Kirkon ympäristödiplomi ei tarjoa siihen riittäviä välineitä. Metsänomistuksen tavoitteista ja käytännöistä kertominen olisi hyvä alku.

 

 

VETOOMUS

Iitin kunta                                                                  

PL 32

47401 Kausala

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaakso@sll.fi

 

ASIA: Vetoomus luontoarvojen huomioimisesta kunnan maaomaisuuden myynnissä

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on käynyt läpi Iitin kunnanvaltuuston 19.8. kokouksessaan päättämän listan maaomaisuuden myyntikohteista koskien kuluvan vuoden talousarvioon varattujen myyntituottojen kasvattamista.

Ilmakuvatarkastelun perusteella seuraavilla palstoilla on todennäköisesti arvokkaita metsä- ja suoluontokohteita:

Jokuenlahti (5 Pohjoisranta, 8 Pohjoisranta II, 9 Metsäkoulu Kauramaan kylässä)

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?view=show&x=461309&y=6753562&sc=4000&text=Tämä&action=link&srs=EPSG%3A3067&e=461232&n=6753518&scale=4000&tool=merkitse&styles=normal&lang=fi&mode=orto&showSRS=EPSG%3A3067&feature=ktjraja

- Palstan itäosassa kohtalaisen paljon potentiaalista arvometsää.

Huhdinmäki (60 Tuomisto, 62 Itä-Hämeen Metsätalo, 63 Selkola ja 64/3 Löllänvuori)

 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/asetukset/asetukset.html?feature=ktjraja&mapSize=600x600&styles=normal&showSRS=EPSG%3A3067&e=453068&n=6757439&scale=8000&tool=siirra&mode=orto&lang=fi

- Huhdinvuoren ja Petkelvuoren kallioalueet potentiaalisesti luonnontilaisen kaltaisia, välissä merkittävä ojittamattomien piensoiden (rämeitä luultavasti, todennäköisesti nuoripuustoisia) keskittymä ja mitä ilmeisimmin alle 50-vuotiaita kangasmetsiä.

- Ymmyriäislampi-Petkellampien ja niiden rantasoiden kokonaisuus vähintään ennallistamisen kautta huomattavan arvokas pienvesien ja soiden kokonaisuus.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ehdottaa, että palstojen keskeiset luontoarvot selvitetään ennen myyntipäätöstä. Mikäli palstoilta löytyy suojeluratkaisua puoltavia seikkoja, niitä ei myydä suoraan metsänhakkuuseen, vaan tarjotaan ensin Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle METSO-suojelukohteiksi.

Veroton METSO-suojelukorvaus on erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto kunnan myyntituottojen kasvattamiseen!

Iitin kunnalla on jo aiempaa kokemusta maidensa rauhoittamisesta esim. Hiidensaaressa. Mikäli kunta ei itse halua toteuttaa suojelua, luonnonsuojelupiiri toivoo, että tieto mahdollisista luontoarvoista kerrotaan ostajalle.

Kouvolassa, 24.9.2013

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puolesta,

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja

 

 

ALOITE

20.6.2013

 

Meritaimenen suojelun ja kalastuksen säätelyn tehostaminen

 

Kaikki maamme meritaimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Luonnonkantojen häviämisuhka on erittäin suuri, ellei kalastuksen säätelytoimia tiukenneta. Kantojen elvyttämiseksi ja niiden kestäväksi käyttämiseksi on taimenen kutu- ja poikastuotantoalueita kunnostettu, rakennettu patoihin kalateitä, säädelty kalastusta ja tehostettu vesiensuojelutoimia. Jokien luonnontilan heikentymisen ohella suurin uhka luonnonkannoille on verkkokalastuksesta johtuva kova kalastuspaine merellä.

Tilanne tällä hetkellä

Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskukset ovat tehneet kalastuksensäätelypäätökset Suomenlahdella valtion yleisellä vesialueella talousvyöhykkeeseen asti. Päätösten mukaan villin meritaimenen pyynti lopetetaan ja istutettujen meritaimenten alamittaa nostetaan näillä alueilla. Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ja ELY-keskusten tekemät päätökset eivät kuitenkaan vielä riitä, vaan meritaimenen kalastuksen säätelyä tarvitaan myös Suomenlahden yksityisvesillä sekä Saaristomeren ja Pohjanlahden valtion yleisillä vesialueilla ja kaikilla yksityisvesillä (yksityisten henkilöiden, kuntien, osakaskuntien jne. omistamat vedet) ja kaikissa meriyhteydessä olevissa virtavesissä.

Erityisen tärkeitä ”pullonkaula-alueita” meressä ovat taimenen kutujokien edustat, joihin eräät vedenomistajat ovat jo määränneet kalastusrajoituksia meritaimenkantojen suojelemiseksi. Kalastusrajoituksia tarvitaan niin ikään meritaimenkantojen kutujoissa. Tehokkaan säätelyn myötä luonnonkantojen lisääntymiskyky ja istutusten tuotto tulevat pitemmällä

aikavälillä kasvamaan ja näkymään myös lisääntyvinä saaliina.

Ehdotus

Ehdotamme, että kaikki kalastuksesta toimialueellaan päättävät tahot ottavat vapaaehtoisesti mahdollisimman nopeasti käyttöön kaikilla vesialueilla vastaavat rajoitukset, mitä Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskukset ovat Suomenlahden valtion yleiselle vesialueelle määränneet:

  • · Saaliksi saadut rasvaevälliset taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen
  • · Meritaimenen alamitta nostetaan 50 senttimetristä 65 senttimetriin
  • · Meritaimenen pyyntiin tarkoitettujen pohjaverkkojen pienin sallittu solmuväli nostetaan 65 millimetristä 80 millimetriin
  • · Alle 80 millimetrin solmuvälisten verkkojen langan on oltava yksikuituista tai yksilankaista ja langan suurin sallittu paksuus on 0,20 millimetriä

Lisäksi ehdotamme, että

  • · Taimenen ja lohen kutujoissa kaikki kalastus kielletään 11.9. – 15.11. välisenä aikana
  • · Taimenen ja lohen kutujoissa kahlaaminen koski- ja virtapaikoissa kielletään 11.9. – 15.6. välisenä aikana
  • · Kaikki seisovilla pyydyksillä (katiskaa ja vastaavaa lukuunottamatta) tapahtuva kalastus kielletään ympärivuotisesti meritaimenen ja lohen kutujoissa sekä meressä jokisuiden edustalla olevalla alueella, jossa kiinteät pyydykset voivat estää tai haitata meritaimenten ja lohien nousua jokeen ja paluuta sieltä mereen

 

Suomen luonnonsuojeluliiton       Virtavesien hoitoyhdistys ry

Kymenlaakson piiri ry                            

 

Lassi Kujala                             Esa Lehtinen

Puheenjohtaja                           Puheenjohtaja  

                                   

Riku Rinnekangas                    Kari Stenholm

Toiminnanjohtaja                      Hallituksen jäsen ja

                                              Vantaanjoki-vastaava

 

                   

JULKILAUSUMA

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n kevätkokous Kouvolan Keltissä 28.3.2013

Luonnonsuojelupiiri kiittää Kouvolaa metsiensuojelusta

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää Kouvolan kaupunkia Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma METSOn toteuttamisesta maillaan.

Kouvolan METSO-hankkeen tyylikäs läpivienti keräsi tunnustusta aina Ympäristöministeriössä asti.

Kouvola haki METSO-selvitysrahaa ensimmäisten joukossa ja mikä tärkeintä, eteni loppuun asti. On valitettavan yleistä, että kunta selvittää valtion kustannuksella metsiensä tilan, mutta pidättäytyy suojelemasta arvokohteitaan. Lappeenranta ja Kuopio ovat tästä ikäviä esimerkkejä.

Kouvolan teko todistaa, että maakunnassamme riittää vielä suojeltavaa huolimatta vuosikymmeniä vallinneesta tehometsätaloudesta.

Kouvolan ratkaisu kannustaakin kaikkia alueen maanomistajia, kuntia, seurakuntia, yhteisöjä ja yksityisiä ottamaan METSO-suojelu aidoksi vaihtoehdoksi metsänomistuksessaan.

METSO-suojelu onnistuu kunnissa ilman erityistä hankettakin. Kaikista Kymenlaakson kuntametsistä löytyy potentiaalia! Tarvitaan vain tahtoa. Valitettava esimerkki on Hamina, joka viime syksynä kieltäytyi tarjotusta METSO-suojelusta sekä huomattavasta korvauksesta maillaan Turkialla.

Kouvola on ottanut METSO-ohjelman toteuttamisella merkittävän askeleen tiellään luontokaupungiksi. Seuraava askel on METSO-pakettiin kuuluvien kuuden taajamakohteen omatoiminen rauhoittaminen niiden alkuperäisessä laajuudessaan.

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Ympäristö ja luonnonvarat vastuualue

PL 1041/ Salpausselänkatu 22

45101 Kouvola

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: KymiRing kuljettajakoulutus ja moottoriurheilukeskuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelma, 28.10.2013

KASELY/20/07.04/2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

YLEISESTI

 

Ympäristövaikutusten arviointiohjelman nimeämistapa antaa harhaanjohtavan kuvan. Siitä saa käsityksen, että keskeisintä hankkeessa olisi kuljettajakoulutus, ei moottoriurheilu. Silti jo hankkeen käyttönimi, ’KymiRing’, viittaa ensisijaisesti (ja jopa ainoastaan) moottorirataan, ei raskaanliikenteen kuljettajakoulutuskeskukseen. Samoin ohjelmapaperin sisällysluettelo ja tekstimassa osoittavat, että hankkeen painotus on moottoriradassa.

 

Moottoriurheilusta ei saa ”kestävän kehityksen” mukaista toimintaa millään keinolla. Sitä voidaan tietysti toteuttaa enemmän tai vähemmän kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, mutta moottoriurheilu itsessään on vastoin kestävää kehitystä. Siksi on ongelmallista puhua ’moottoriurheilusta’ ja ’kestävästä kehityksestä’ samassa lauseessa.

 

Moottoriurheilussa ei yksin tuhlata luonnonvaroja, energiaa ja aiheuteta päästöjä. Sen kautta myös ylläpidetään kestävän kehityksen kannalta epäsuotuisia arvoja, asenteita ja käyttäytymismalleja. KymiRing -hankkeen toteuttaminen lisääkin moottoriurheilun yleistä hyväksyttävyyttä, joka heikentää ympäristötietoisuuden kehitystä kansalaisten keskuudessa. On osoitettu, että pelkkä tieto ei ohjaa yksilöä noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita valinnoissaan. Merkittävä sija on sosiaalisella paineella. KymiRing heikentää tämän paineen syntyedellytyksiä lisäämällä moottoriurheilun näkyvyyttä myönteisessä valossa. Tätä tukee hankkeen taloudellisten vaikutusten korostaminen.

 

KymiRing toimii vastoin kestävää kehitystä kohdistamalla resursseja (työ, aika, luonnonvarat, energia, raha) kestämättömään kehitykseen ja luomalla pysyvän rakenteen (moottoriurheilukeskus), joka heikentää ympäristön tilaa ja tulevaisuutta pitkäkestoisesti. Näistä vaikutuksista monet ovat niin laajoja ja moniulotteisia, ettei niiden arviointia tarvitse suorittaa käsillä olevan YVA-ohjelman puitteissa.

 

Pitää todennäköisesti paikkansa, että moottoriurheilutoimintojen keskittäminen KymiRingin yhteyteen vähentää eräitä nykyisiä, suhteellisen laajalla alueella (akselilla Lahti – Kouvola) esiintyviä haittavaikutuksia. Toisaalta ohjelmasta ei käy ilmi, millainen moottoriurheilutoimintaa yleensä lisäävä vaikutus KymiRing -hankkeella arvioidaan olevan. Ratakeskuksen mittakaava, puitteiden laatu, palveluvarustus, saavutettavuus jne. ovat omiaan lisäämään moottoriurheilun suosiota, sekä kasvattamaan harrastajajoukkoa ja yleisöä.

 

Ei ole silti varmaa, että KymiRingin perustamisen seurauksena käytöstä todellakin poistuu tietty määrä moottoriratoja. Asiasta ei tiettävästi ole selkeää suunnitelmaa ja sopimusta. On mahdollista, että moottoriurheilun suosio osaltaan KymiRing vaikutuksesta kasvaa, ja paikalliset radat katsotaankin yhä tarpeellisiksi.

 

Ratoja voi silti poistua käytöstä. Mikäli KymiRing -hanke edustaisi aidosti kestävää kehitystä, se mm. toteuttaisi kustannuksellaan näiden alueiden ennallistamisen kohti luonnontilaa.

 

LUONTOARVOT JA NIIDEN SELVITTÄMISTARVE

 

KymiRingin rakentamispaikka on suurelta osin hiekkapohjaista (sora, hiekka, moreeni) kangasmaata sekä entistä soranottoaluetta. Sorakuoppien ja mäntykankaan luonnehtima maasto muodostaa paikoin avoimia tasanteita, jyrkänteitä sekä rinteitä, joista osa avautuu etelän ja lounaan suuntaan. Nämä ympäristöt ovat potentiaalisia paahdealueita, joilla voi esiintyä harvinaista hyönteislajistoa, kuten perhosia ja sirkkoja. Osa lajeista voi olla uhanalaisia tai ns. direktiivilajeja.

 

Hankkeen aiemmassa vaiheessa hyönteislajistoa ei ole selvitetty, eikä mahdollisten uhanalaisten lajien esiintymisestä ole tällä hetkellä saatavilla tietoja. Siksi riittävät hyönteislajistoselvitykset tulee toteuttaa ennen kuin hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan katsoa voitavan arvioida riittävällä tarkkuudella ja kattavuudella.

 

MELU

 

YVA-ohjelmassa ei ole painotettu riittävästi, että KymiRingin toiminnassa on kyse lukumääräisesti usean erityyppisen moottorikäyttöisen laitteen samanaikaisesta liikkumisesta alueella. Useiden ajoneuvojen synnyttämän melun yhteisvaikutusta tulisi arvioida huomattavasti laajemmin kuin ohjelmassa on tehty.

 

Äänen kantautuvuus on toinen seikka, joka on jätetty ohjelmassa huomiotta. Toiminnan vaikutusalue on rajattu kolmeen kilometriin suuntaansa. Pohjoisen ja varsinkin luoteen suunnassa on vesistö äkkiä vastassa. Kuten tunnettua, ääni kantautuu vettä pitkin paremmin kuin maalla. Vaikutuksia arvioidaan ohjelmassa vain melurajojen ylittymisen kautta. Rajan alittaminen ei silti tarkoita, etteikö ääni voi olla häiritsevä.

 

On varsin todennäköistä, että KymiRingin moottoriurheilutoiminta tulee aiheuttamaan häiritsevää melua, jossa ei kuitenkaan ylitetä desibelirajaa. Tämä on omiaan vähentämään toiminnan hyväksyttävyyttä häiriölle altistuvien henkilöiden, kuten loma-asukkaiden keskuudessa. Pelkästään toteuttajatahojen yhteiskunnallisen aseman, sekä hankkeen mittakaavan takia olisi tärkeää avata mahdollista meluongelmaa ymmärrettävällä tavalla jo tässä vaiheessa. Meluvaikutuksen rajaaminen kolmen kilometrin etäisyydelle tuntuukin tarkoitushakuiselta.

 

Häiritsevyys riippuu muistakin tekijöistä kuin tietyn desibelilukeman ylittymisestä. Katkonainen, mutta toistuva, esimerkiksi kiihdyttämisestä syntyvä ääni, on moottoriurheilulle ominainen meluprofiili. Siksi alueella jo esiintyvää maantieliikenteen melua ei voi verrata KymiRingin toiminnassa muodostuvaan meluun.

 

Varsinkin enduromoottoripyörien melupäästöt toteutuvat eri puolilla aluetta. Nykyään yleiset nelitahtiset, mutta silti nopeasti korkeita kierroslukuja ottavat enduromoottoripyörät aiheuttavat lyhyissä kiihdytyksissä läpitunkevan äänen, joka tulee ennen kaikkea pakoputkistosta. Sama yksisylinteristen nelitahtimoottorien kauas kantautuva pakoääni on speedway-moottoripyörille ominainen. Varsinkin dragrace-laitteiden moottorit käyvät hyvin korkeilla kierrosluvuilla. Dragracen, “kiihdytysajon”, koko idea kiihdyttää laitetta korkeilla kierrosluvuilla. Syntyvä melu on “ulvovaa” ja erittäin voimakasta (ajoneuvojen läheisyydessä toimivat käyttävät kuulosuojaimia).

 ajetaan enduroilla jo tällä hetkellä. Niiden tuottaman melun mittaamiselle on siis edellytyksiä jo tässä vaiheessa.

 

Ohjelmapaperista ei käy ilmi tarpeeksi selvästi, voiko eri lajeja harjoittaa samaan aikaan koko alueella (ei pelkästään asfaltoidulla moottoriradalla). Mikä on melun yhteisvaikutus tällöin? Eri lajeille ominaiset meluprofiilit on myös jätetty tarkemmin avaamatta. Niinikään mahdollisen helikopterilentämisen meluvaikutus on jätetty huomiotta.

 

Toiminnan mittakaavaan ja toiminta-aikoihin liittyviä seikkoja ei ole kirjoitettu auki riittävän selvästi. Mikä on arvioitu vuodenaikakohtainen käyttövolyymi? Entä kuukausi-, viikko- ja vuorokausikohtainen volyymi? Kuinka laajalle käyttäjäkunnalle ja kävijämäärälle moottoriurheilukeskus mitoitetaan? Kuinka suureksi toiminnan on mahdollisuus kasvaa?

 

POHJAVESI JA PINTAVEDET

 

Hankealue tulisi rajata kokonaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Tämä olisi varsin helppoa, sillä KymiRing-suunnitelma ulottuu vain länsiosastaan Tillolan pohjavesialueelle.

 

Hankkeen rakentamisvaiheessa minkäänlaisia pohjaveteen ulottuvia vaikutuksia ei voi hyväksyä. Pohjaveden pilaamiskielto on laissa (YSL 8§) ehdoton.

 

Niinikään Kaakonlampi tulee rajata selkeästi hankealueen ulkopuolelle. Tulkinnanvaraisuus Kaakonlammen asemasta täytyy ehkäistä. Tämä tarkoittaa, että hankealue ei saa rajautua Kaakonlammen rantaan, vaan hieman sen eteläpuolelle.

 

Muutoin luonnonsuojelupiiri viittaa KymiRingin YVA-ohjelman 30.9.2013 -version yhteydessä antamiinsa kommentteihin, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

 

Kouvolassa, 2.1.2014

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Kouvolan kaupunki

Tekninen lautakunta

Valtakatu 33, PL 32

45701 Kuusankoski

tekninenjaymparistoätkouvola.fi

 

Asia: Kouvolan kylän tilan 7:225 osan asemakaava. Kaupunginosan 1. Kangas korttelin 1085 sekä puisto- ja katualueen asemakaavan muutos (Ratamokeskus 01/015)

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Asemakaavamuutos on valmisteltu perusteellisesti. Hulevesien hallinnan kysymyksiin on paneuduttu huolellisesti. On myös hienoa, että kaupunki on teettänyt kaavamuutosta varten luontokohteiden täydennysinventoinnin.

 

Liito-orava:

 

On myönteistä, että kaupunki huomioi asemakaavan muutoksessa liito-oravan kulkuyhteyden korttelin 1085 pohjoisreunassa.

 

Liito-oravan ruokailuun (ja liikkumiseen) soveltuvaa puustoa on myös korttelin eteläreunassa avo-ojan varressa. On syytä tarkistaa liito-oravan esiintyminen koko alueella ennen tontin raivaus- ja rakennustöiden aloittamista.

 

Hulevedet:

 

Hulevedet vaikuttavat asemakaavaselostuksen perustella hallitun asemakaavamuutoksessa asiallisella tavalla.

 

Hulevesikysymyksessä on silti syytä huomioida myös Ruskeasuon länsiosan virtaamaolosuhteet. Alueen eteläreunan

 

(ks. alue Kansalaisen karttapaikalla:

 

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=Ruskeasuon+etel%C3%A4reunan+avo-oja&srs=EPSG%3A3067&y=6748844&mode=orto&x=483548&lang=fi )

 

halki kulkee leveä avo-oja (v. 1962 kuivatussuunnitelman ojat ”2” ,” ilmeisesti 3”, ”5” ja ”6”), joka alkaa Rinnekadun suuntaiselta linjalta (Saumaväylä). Ojan virtaama on hidastunut kaupungin Savonkadun varikon laajennuksesta johtuen tai sitten kuivatussuunnitelma ei onnistunut aiotusti. Ruskeasuon eteläreunalla vedenpinta on usein korkealla. Johtuuko alueen tulvimisherkkyys pintavesistä (mihin Savonkadun - Ahdinkadun  - Valimonkadun seudun hulevedet johdetaan?), vai onko mukana myös pohjavesivaikutusta yhdessä hitaiden virtaamaolojen kanssa? Korkeusero Paskolampeen tuskin on kovin suuri.

 

Oma lukunsa on Paskolammen lumenkaatopaikan vaikutus lammen vesimäärään ja edelleen veden virtaamaan Ruskeasuolla. Mikäli lumenkaatopaikkatoiminta jossain vaiheessa loppuu, miten se vaikuttaa Ruskeasuon vesitalouteen? Miten nämä seikat huomioidaan Ratamon tontin hulevesien hallintaa suunniteltaessa? Lähtökohdan tulee olla, ettei Ruskeasuon länsiosa pääse kuivumaan nykyisestä.

 

Muuta:

 

On järkevää, että korttelin 1085 lounaisnurkka jätetään rakentamatta.

 

Ratamon tontti on hyvä esimerkki kuivatuksen köyhdyttävästä vaikutuksesta suoluonnon monimuotoisuuteen. Alueen luontoarvojen vähyys ei ole silti välttämättä vain 1960-luvun ojituksen seurausta, vaan myös parin vuoden takaisella ”aavistushakkuulla” on voinut olla vaikutusta. Kaupungin selitys tällaiselle ”kaavoitusta valmistelevalle hakkuulle” on ”vahvistaa jäljelle jäävää puustoa”. Jos vahvistumista tapahtuukin, riittääkö siihen muutama vuosi? Tässä tapauksessa suurin osa puustosta tullaan joka tapauksessa kaatamaan. Tontti siis käsitellään kahdesti muutaman vuoden sisään!

 

Asemakaavasuunnitelmassa esitetty arvio tonttialueen madaltumisesta ei johdu maaston ”painumisesta”, vaan on seurausta turpeen kuivumisesta, kun suon vesitaloutta on muutettu. Turve on tiivistynyt sekä alkanut hajota nopeammin ja perusteellisemmin. Humusta on huuhtoutunut ojiin, samalla kun turpeen sisältämää hiiltä on karannut ilmakehään ilmastoa lämmittämään. Tapahtumaketju on tyypillinen ojitetuilla soilla, joista tulee hiilen lähteitä hiilinielun (ja -varaston) sijaan.

 

Kouvolassa 28.10.2013,

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                          Tiedottaja



LAUSUNTO

 

Pyhtään kunta

Siltakyläntie 175

49220 Pyhtää

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys ry

c/o Jukka Rokkanen

Itäkatu 14 B 41

48100 Kotka

  

ASIA: Lausunto Pyhtään tuulivoimayleiskaavojen luonnoksista, 27.9.2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys kiittävät lausuntopyynnöstä.

 

Yleisesti:

 

Hankkeen perusongelma on, ettei siitä ole laadittu ympäristövaikutusten arviointia. Tuulivoimalarakentamisen tarkastelu on pilkottu useaksi erilliseksi osahankkeeksi. On vaikeaa nähdä, miten tämä palvelee asian kokonaisuuden hallintaa. Onko taka-ajatuksena saada näin toimien edes osa hankkeesta läpi, ilman että tietyn osan jäädessä toteutumatta koko paketti kaatuu?

 

Toinen keskeinen ongelma on, että on lähdetty kaavoittamaan tuulivoimarakentamista Kymenlaakson energiamaakuntakaavan osoittamille tuulivoimarakentamisalueille ennen kuin energiamaakuntakaava on saanut vahvistuksensa Ympäristöministeriössä. Tämä keskeneräisyys näkyy käsillä olevassa kaavavalmistelussa.

 

Viiteen osa-alueeseen viipaloidun hankkeen yleiskaavaluonnokset ovat sisällöltään paikoin suppeita, jotta hankkeen toteutumisen vaikutuksia voitaisiin kattavasti arvioida. Näin on erityisesti luonto- ja linnustotarkastelujen osalta. Ero on suuri kulttuuriympäristötarkasteluun verrattuna. Epäsuhta voi johtua osin siitä, että linnustoselvitykset ovat paikoin vielä kesken.

 

Kaavavalmistelussa on yleisesti ottaen kiireen tuntu. Ei voi olla niin, että vuoden 2015 loppuun kestävä valtioneuvoston asettama tuulivoiman syöttötariffin ”nopean investoijan” lisäbonus sanelee kaavavalmistelun aikataulun, ettei hankkeen kokonaisvaikutuksia ehditä arvioida riittävällä tarkkuudella.

 

Jo tuotettujen linnustotarkkailuaineistojen analyysiä ei ole tuotu kaavaluonnoksiin. Miksi? Luonnoksissa on vain toistettu jo sanottu, ei arvioitu tarkemmin, mitä päätelmiä havainnoista voi tehdä tai että onko havaintoaineisto riittävää.

 

Entä miksi tuoda yleiskaavaluonnosvaiheeseen keskeneräistä linnustotietoa? Jos hanke olisi YVAttu, puutteellisesta aineistosta johtuviin mahdollisiin epäkohtiin olisi voitu kiinnittää ajoissa huomiota. Nyt näyttää siltä, että tarkastellaan vain sitä, millaisia esteitä luontoympäristö, kuten linnusto, asettaa hankkeen toteuttamiselle, ei sitä, millaisia pysyviä esteitä hankkeen toteuttaminen asettaa luontoympäristölle, kuten linnustolle.

 

Linnusto:

 

Ympäristöministeriö on todennut tuulivoimarakentamisen suunnittelun ohjeissa, että tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa linnustolle häirintä- ja estevaikutuksia, törmäyskuolleisuutta ja elinympäristömuutoksia. Erityisesti vaikutukset voivat kohdistua pesimä- ja ruokailualueille, niiden välisillä lentoreiteille ja muuttoreiteille. Erityisessä vaaravyöhykkeessä törmäyksille ovat päiväpetolinnut.

 

Kaavaluonnoksissa esitetty tuulivoimarakentaminen kattaa etelästä eli mereltä päin katsottuna Pyhtään kunnan lähes koko leveydeltään Strukan (Loviisan rajalla) ja Mustakorven (Kotkan rajalla) tuulivoimala-alueiden välillä.

 

Tuulivoimakaavoja varten tehdyn linnustoselvityksen ja erityisesti muuttolinnustoseurannan kattavuus on keskeinen kysymys. Havaintoaineiston riittämättömyys joidenkin lajien kohdalla todetaan itse selvityksessäkin. Siksi tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja olettaa hankkeen toteuttamisen riskit linnustolle suuremmiksi kuin voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella tietää. Missään nimessä ei tule tehdä niin, että suhteellisen suppeat muuttomäärähavainnot tulkittaisiin merkitykseltään vähäisemmiksi. Toisin sanoen, kaavavalmistelussa vallitseva kiire ei saa olla peruste, vaan este.

 

Kaavaluonnoksiin sisältymättömät tiedot sääksen ja merikotkan ruokailulentotarkkailun tuloksista kuluneelta vuodelta on asia, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus 7- ja E18-teiden eteläpuolelle sijoittuvien tuulipuistojen toteutumiseen.

 

Maakotka:

 

Pyhtään sijainti tärkeällä maakotkien syysmuuttoreitillä todetaan kaavaluonnoksissa. 70% havaituista maakotkista (19 kpl) muutti 7- ja E18-teiden pohjoispuolista reittiä. On omituista, että em. teiden eteläpuolelle sijoittuvien tuulipuistojen vaikutusalueella muuttavien maakotkien lukumäärää nähtiin kaavaluonnoksissa selvitysten perusteella “hyvin vähäiseksi” (5-10 kpl!).  Aivan kun Pirtnuoran ja/ tai Purolan kaavaluonnosten tekstiosuus olisi sellaisenaan vain luvut muuttaen copypastettu Strukan luonnokseen.

 

Jää avoimeksi, kuinka vakavaksi asiaksi maakotkien syysmuuttoreitin ja Heinsuon – Mustakorven tuulivoimapuistojen päällekkäisyys on kaavavalmistelussa yleensä ymmärretty.

 

Maakotkat muuttavat maksimissaan 200 metrin korkeudessa. Maakotkien osalta kaikkein kriittisin alue on nykyisen 7- ja E18-teiden pohjoispuoli, johon Heinsuon ja Mustakorven tuulipuistot sijoittuvat. Voimaloiden lakikorkeudet tielinjausten pohjoispuolen tuulipuistoalueilla ovat 184 metriä tai enemmän (Heinsuo) sekä 204 metriä tai enemmän (Mustakorpi) välillä.

 

Käytännössä kaikki Suomen maakotkat  muuttavat syksyllä tällä linjalla  em. teiden pohjoispuolella (ks. maakotkien muuttoreitistä: http://www.birdlife.fi/temp/maakotka-syksy-kaakko.jpeg).

 

Kuten Heinsuon ja Mustakorven kaavaluonnoksissa todetaan muuttoseurantahavaintoihin viitaten, seurannassa nähtiin 19 muuttavaa maakotkaa. Tämä on valtakunnallisesti merkittävä määrä.

 

Petolintujen, kuten merikotkan, sääksen, jalohaukkojen ja muiden haukkojen syysmuutto jakaantui Pyhtään kunnan alueelle tasaisemmin.

 

Kevätmuutto sijoittuu eri tavalla. Käsillä olevan tuulivoimayleiskaavatarkastelun ulkopuolella olevat Munapirttiin sijoittuvat tuulivoima-alueet voivat olla tällä kevätmuuton keskittymävyöhykkeellä.

 

Merikotka:

 

Merikotkatilanne elää koko ajan. Kanta on vahvistunut Kymenlaakson rannikolla, ja sisämaassakin merikotkia tavataan muuttoaikoina yhä enemmän. Samalla todennäköisyys merikotkien törmäyksiin mahdollisiin tuulivoimaloihin kasvaa koko ajan. Tuulivoimarakentamisen sijoittuminen alueella pesivien merikotkien pääasiallisten saalistusalueiden lähiympäristöön todetaan kaavaluonnoksessa. Miten asia huomioidaan, kun kanta ja muutonaikaiset sisämaahavainnot ovat koko ajan runsastuneet?

 

Kalasääski:

 

Kalasääski voi saalistaa jopa yli parinkymmenen kilometrin päässä pesältään. Kaavaluonnoksissa esitetyt etäisyydet suunniteltujen voimaloiden sekä sääksien tunnettujen pesien välillä eivät ole siten kovin suuria. Esimerkiksi Valkmusassa pesivät sääkset käyvät ravinnonhaussa Kotkan Hovinsaarella.

 

Kurki:

 

Kurkien muutto tiivistyy Munapirtin kärjen pullonkaula-alueelle Jättukastetin ja Imsalonniemen linjalle. Esimerkiksi Strukan tuulipuisto sijoittuu kurkien tarkkailunaikaisen päämuuttoreitin läheisyyteen. Huomioiden muuttoreittien liikkumisen, Strukan puisto on huolestuttavan lähellä kurkien päämuuttoreittiä.

 

On tiedossa, että kurjet käyvät yöpymässä Valkmusassa. Kurkien yöpymislentoreitit tulee siksi selvittää.

 

Luontomaisema-arvot:

 

Kaavaluonnosten näkemäalueanalyysi ei huomioi siipikorkeutta. Siipi itsessään ei välttämättä kiinnitä huomiota etäältä, sen sijaan sen liike muuttaa tilanteen tyystin toiseksi.

 

7- ja E18 -teiden pohjoispuolelle sijoittuvat Heinsuon ja Mustakorven tuulivoimapuistot ovat ongelmallisia myös luontomaisema-arvojen kannalta. Voimalat näkyvät Valkmusan kansallispuistoon häiritsevästi erityisesti laajoilla, avoimilla suoalueilla sekä ylevämmillä paikoilla.

 

Myös kansallispuistomaisema tulee ymmärtää arvokkaaksi kulttuurimaiseman tapaan. Kuten kulttuurimaiseman, myös kansallispuistomaiseman arvokkaat ominaispiirteet saattavat mitätöityä ja maiseman luonnonhistoriallinen tunnelma kadota tuulivoimapuistojen rakentamisen seurauksena.

 

Kun Kananiemensuon viereisessä sijaitsevalta Haukkavuorelta katsotaan etelään, Heinsuon ja Mustakorven tuulipuistojen aiheuttama maisemahaitta on ilmeinen. Haukkavuorelta avautuva näkymä on yksi Suomen hienoimmista suomaisemista. Maiseman laatu korostuu, kun alueen halki kulkeva voimalinja tullaan ennen pitkää purkamaan.

 

Tuulivoimaloita ei tulisi siksi missään nimessä sijoittaa näin liki kansallispuistoa, mitä kaavaluonnoksissa esitetään. Korkeusero Haukkavuorelta (69 m.p.y.) suon pintaan on noin 50 metriä.  Kuten edellä kävi ilmi Pyhtään tuulivoimapuistoista lähimmäs Valkmusaa sijoittuvien voimaloiden lakikorkeus Mustakorven alueella tulee olemaan jopa yli 200 metriä.

 

Kouvolassa ja Kotkassa 28.10.2013

  

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                      Tiedottaja

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry     Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry      

 

Jukka Rokkanen

Puheenjohtaja

Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys ry


 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

451500 Kouvola

 

ASIA: Kymenlaakson maakuntakaavan, kauppa- ja merialue, luonnos 25.3.2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Kauppa

 

Arvio Kymenlaakson väestökehityksestä, erityisesti reaalisen ostovoimaan sidottuna vaikuttaa epäuskottavalta. Avaamatta jää alueen työpaikkakehitys sekä asuinpaikan suhde työssäkäyntialueisiin. Venäläisten matkailijoiden tai osan vuodesta maassa asuvien ulkomaalaisten kulutuskysynnän varaan lasketaan luonnoksessa paljon. Ei mainita, mihin käsitys venäläisten ostovoiman kehityksestä perustuu. Julkilausumatta jää myös Kymenlaaksoon kohdistuvan pysyvän maahanmuuton osuus väestönkehityksessä. Tämän väestönlisäyksen suhteuttaminen ostovoimaan jää myös tekemättä. On avoin kysymys, kuinka aidosti maakuntakaavaa suhteutetaan tässä kohtaa Tilastokeskuksen, Väestörekisterikeskuksen, Suomen Ympäristökeskuksen yms. aineistoihin.

 

Kaupallisten vaikutusten arvioinnissa käytetty tarkoituksellisen 1,3 -kertainen kaavallinen mitoitus sekä puhe ”liian varovaisuuden” välttämisestä kuvastavat osaltaan odotusten ylioptimistisuutta. Kaupan suuryksiköiden rakentamisen ongelma kestävän kehityksen kannalta on, että niitä ei rakenneta ratkaisuksi kulutuskysynnän luomaan paineeseen, vaan keinoksi lisätä työllisyyden ja talouskasvun nimissä kysyntää ja kulutusta. Tämä ei koske pelkästään rakennusten tulevaa käyttöä, vaan jo itse rakentamista. Siksi on ”järkevää” kaavoittaa ja rakentaa ”väljemmin”, mieluummin enemmän kuin vähemmän.

 

Nykyaikainen kauppa kilpailee elämyksillä ja palveluilla kuntien ja maakuntien sisällä, mutta myös yli maakunta- ja jopa valtiorajojen. Kaupan suuryksikkö on tehokas väline tässä kilpailussa. Kauppa(keskus)rakennuksen muodostama tila on itsessään ”tuote”, hyödyke, jonka uutuus ja houkuttelevuus ohjaa kuluttajien käyttäytymistä. Ironisesti tämä lieventää tilarakentamisessa otettua riskiä, koska uutuus ja koko luovat kilpailuetua. Seuraus on, että vanhat kaupparakennukset joutuvat ”uudistumaan” tai ne hiljenevät ja jäävät lopulta tyhjilleen. Tämä on pitkälle jalostettua kulutuskapitalismia, jonka vastenmielisyydestä vie voiton vain ilmiön vastuuttomuus. Kehitystä edistetään jatkuvan kasvun luomien jättiläismäisten ympäristöongelmien keskellä, vaikka ihmiset voivat shoppailla netissä vailla tarpeetonta liikkumista ja hulppeita puitteita.

 

Kaupan suuryksiköt eivät olekaan tavaroiden jakelun tarpeesta syntyneitä, vaan niillä luodaan uusia tarpeita, joita voi tyydyttää vain menemällä paikan päälle. Tämä on mahdollisimman kaukana kestävästä kehityksestä.

 

Luonnoksessa ei painoteta riittävästi kaupan suuryksilöiden aiheuttamia muutoksia ympäristössään. Liikenne, liikkuminen ja logistiikka edellyttävät muutoksia myös ympäröivässä maankäytössä. Tämä näkyy jo nyt varautumisena maakunnan kaupunkien kaavoituksessa niin kulkuväylien kuin asuinrakentamisen osalta. Esimerkiksi Kouvola pyrkii keskittämään myös asutusta kauppakeskusalueen (Korjalan – Tommolan – Tervaskankaan – Katajaharjun ”Neliapilan”) ympäristöön.

 

Kaavaluonnos nojaa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tavoitteet eivät tunnista entisiä kaupan keskittymiä ja niiden autioitumisen tarjoamia mahdollisuuksia alueen aktiivisessa palauttamisessa rakentamista edeltäneeseen tilaan. Sama koskee kulkuväyliä ko. alueille. Vaikka aluetta ei olisikaan mahdollista palauttaa täsmälleen edeltäneeseen tilaan, rakennuksen ja teiden purkaminen sekä maisemointi luo luontoympäristön kehittymiselle edellytykset toisin kuin jättää rakennus sijoilleen, pitää sitä yllä (lämmitys ja korjaukset) jopa vuosia ennen kuin se ehkä joskus joudutaan kuitenkin purkamaan.

 

Kouvolasta löytyisi sopiva pilottikohde rakennetun alueen hallitulle palautumiselle luontoympäristöksi, entisen CityMarket-keskuksen rakennus Hinkissuolla. On totta, että tällaisia tapauksia ei voi suoraan ratkaista maakuntakaavoituksella nykyisissä oloissa, mutta edellytykset luoda toimiva järjestelmä kompensaatiomekanismille ovat silti olemassa. Eräs keino olisi osoittaa maakuntakaavalla kohteita, ns. valkoisilta alueilta, joiden ennallistaminen tai ekologisen yhteyksien säilyttäminen sidottaisiin yhteen uuden alueen, kuten kauppakeskittymän rakentamisen kanssa. Tämä toimisi samalla keinona nostaa uuden rakennushankkeen ympäristövastuullisuuden profiilia.

 

Kyse ei ole vain ekosysteemien palautumisen edellytysten luomisesta ja ekologisten yhteyksien tuottamisesta vaan myös vaikuttamisesta maankäyttöön yleensä. Kun kompensaatiovelvoitetta ei ole, uudet rakennukset, kuten kaupan suurkeskittymät ja niiden liikennejärjestelyt, heikentävät olemassa olevia ekologisia yhteyksiä ja hävittävät luontoympäristöjä vailla seuraamuksia toteuttajilleen. Kompensaatioperiaate ohjaisi ottamaan paremmin huomioon luonnon asettamat reunaehdot yhteiskunnan toiminnalle. Taajama-alueella toteutettuna periaate palvelisi myös yhdyskuntien eheyttämistä, kun rakentaminen jo käytössä olevalle alueelle olisi järkevämpää kuin levittää sitä yhä uusille alueille.

 

Kaavaluonnoksen taustalla sovelletut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät myöskään suoranaisesti tunnista ekologisten yhteyksien tarvetta, vaan niissä korostetaan vain arvokkaiden ja herkkien alueiden säilyttämisestä. Toisaalta tällaisten alueiden monimuotoisuuden säilyttäminen juuri edellyttää yhteyksiä niiden välillä.

 

Merialue

 

Merialueen luonnon tilan kohdistuvia vaikutuksia avataan luonnoksessa kohtalaisen hyvin. Vedenalaisen luonnon huomioonottamisen tarve merialueen ja -pohjan käytön ja luonnonvarojen hyödyntämisessä tuodaan esille. Toisaalta merialueen käyttöön kohdistuu jo nyt merkittäviä paineita, jotka ovat tulevaisuudessa kasvamaan päin. Onkin viimeinen hetki turvata edellytykset meriluonnon säilymiselle sen säilytettäviltä osin.

 

Luontomatkailun kehittämisen riskit merialueen luonnolle tulee myös tiedostaa ajoissa. Asialla on vaikutuksia myös Kymenlaakson suhteellisen vähäiselle vapaiden rantojen lukumäärälle. Esimerkiksi puolustusvoimien vetäytymisen vaikutukset luovat uhkia niiden vähenemiseen. Maa-alueiden hallinnoija, Metsähallitus, voi ryhtyä kiinteistöjalostamaan saaria ja rantoja loma-asunnoiksi. Mikäli rakentamattomia rantoja suojelualueiden ulkopuolella halutaan säilyttää, asia pitää ratkaista nyt. On hienoa, kun luonnoksessa otetaan tähän suuntaan tärkeä askel esittämällä maakuntakaavaan luonnonsuojelualueeksi Kirkonmaan edustan kolme saarta, sekä Mustanmaan ja Vanhakylänmaan varaamista suojelukäyttöön. On myös järkevää kohdistaa maakuntakaavassa luontomatkailutoimintaa puolustusvoimilta vapautuville alueille Kirkonmaan eteläosaan sekä Rankkiin.

 

Luonnoksessa tunnustetaan oikein vesien hyvän tilan saavuttamisen ja ylläpitämisen tärkeys vesienhoito-ohjelman ja vesipuitedirektiivin mukaisesti. Luonnos ei kuitenkaan avaa riittävästi uhkia ja mahdollisuuksia asiassa. Mereen ja sen lajistoon kohdistuvat uhkat eivät johdu vain lisääntyvästä laivaliikenteestä tai merenpohjan hyödyntämisestä. Mereen laskevilla valuma-alueilla on myös merkittävä rooli. Niiden vaikutus muodostuu muustakin kuin Kymijoesta ja sen kuljettamista myrkyistä. Nummenjoki, Summanjoki, Vehkajoki ja Virojoki kuormittavat merta osaltaan, Niiden vesistöjen hyvän tilan eteen on kuitenkin ponnisteltu sekä investoitu rahaa, työn jatkuessa edelleen.

 

Mantereella tapahtuva maankäyttö, maatalous, metsätalous ja turpeenkaivu, yhdessä yhdyskuntien ja teollisuuden kanssa ovat määräävin tekijä merialueeseen kohdistuvassa kuormituksessa. Meren tilaa ja sen tulevaisuutta ei siten ratkaista vain merellä, vaan ennen kaikkea maalla.

 

 

 

Kouvolassa 17.5.2013

 

 

 

Puheenjohtaja                                                                Tiedottaja

Lassi Kujala                                                                   Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

451500 Kouvola

 

Kymenlaakson maakuntakaava, kauppa- ja merialue, osallistumis- ja arviointisuunnitelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Suunnitteluprosessin eteneminen vaikuttaa asiallisesti perustellulta. Prosessi sekä osallistamisen vaiheet ja aikataulu on esitetty paperissa riittävän seikkaperäisesti.

 

Luonto ja ympäristö:

 

Paperissa todetaan epämääräisesti, että ”luontoselvitykset ovat täydentymässä”. Käytännössä tämä tapahtuu erittäin hitaasti. Vastaavasti luontoselvityksissä tuotettu tieto vanhenee, vaatien ajantasaistamista, jopa parin vuoden jälkeen.

 

Tieto vedenalaisesta luonnosta on toistaiseksi varsin vähäistä. Käsillä oleva OAS-paperi ei tarjoa vastausta, miten tietämystä lisätään. Mikäli tietoa ei ole suunnittelun pohjaksi riittävästi, on noudatettava korostettua varovaisuusperiaatetta. Tämä on erityisen tärkeää, kun vedenalaisen luonnon suojelun tilanne on toistaiseksi heikko.

 

Rakentamiselta vapaita rantoja tulee säästää, sekä yleiseen virkistyskäyttöön, että ihmisten liikkumiselta syrjään jätettyjen alueiden muodossa.

 

Rantavyöhykkeen luonto on itsessään säilyttämisen arvoista, mutta se muodostaa samalla tärkeän viherkäytävän. Sen merkitys lisääntyy, kun rantaa ympäröivä luonto on usein muutettu.

 

Ekologisten yhteyksien säilyttäminen ja kehittäminen tulee olla maakuntakaavasuunnittelun keskeinen tavoite luontoympäristön osalta. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden huomioiminen on niinikään välttämätöntä. Huomiota ei saa kiinnittää vain jo suojeltuihin kohteisiin, vaan myös ei-suojeltuihin alueisiin.

 

OAS-paperissa ei ole avattu kyllin selvästi, miten kaupan suuryksiköitten vaikutuksia muulle maankäytölle arvioidaan suunnittelussa. Suuryksiköillä on suoraa ja epäsuoraa vaikutusta mm. liikenteen, logistiikan, asumisen sekä palvelujen sijoittumiseen. Koska Suomessa harvemmin rakennetaan uutta purkamalla vanhaa, kaupan suuryksiköitten perustaminen käynnistää todennäköisesti dominoilmiön ympäröivässä maankäytössä. Mikä vaikutus sillä on toistaiseksi rakentamattomien alueiden muodostamien ekologisten yhteyksien säilymiselle yms. luonnon monimuotoisuutta ylläpitäville tekijöille, on suunnittelun tässä vaiheessa avoin kysymys. Vastaavasti jo rakennettujen seutujen autioituminen kaupan, palveluiden, asumisen ja liikenteen painopisteen siirtymiseen toisaalle asettaa suuria haasteita luontoympäristön tulevaisuudelle.

 

Rakentamisessa tulisikin ottaa käyttöön ns. kompensaatioperiaate, jossa muuttavaa maankäyttöä tasapainottamaan tulee säilyttää/ suojella tai ennallistaa vastaava alue toisaalla. Tämä vähentää tai  pidemmän päälle jopa nollaa muuttavan maankäytön kielteiset seuraukset luonnon monimuotoisuudelle. Kaupan suuryksiköitten kohdalla kompensaation soveltaminen on erityisen kiireellistä.

 

Osallistettavat tahot:

 

Jäi epäselväksi, onko merkittävä kymenlaaksolainen luontojärjestö, Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys (KyLY), valmistelutyöhön osallistettujen joukossa. OAS-paperissa yhdistys mainittiin, lausuntopyynnön jakelulistassa ei.

 

Kouvolassa, 22.11.2012

 

Risto Hamari                                                                 Riku Rinnekangas

puheenjohtaja 

Melumittauksen kannalta “mahdollisimman suuri vauhti” ei siten kerro melun rakentumisesta kaikkea. Melua tulisi mitata myös tilanteissa, joissa kiihdytetään voimakkaasti. Koska KymiRingin aiheuttama melu tulee arvioida pitkälti etukäteen, on tärkeää, että arvioon sisällytetään totuudenmukaisesti melun kaikki muodostumistavat ja –lähteet. Alueella alueella                                                            

 

 

JULKILAUSUMA

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n syyskokous Kouvolan Keltissä 15.11.2012

                                                           

Kunnat heikentävät liito-oravan elinolosuhteita tahallaan

 

Suomen liito-oravakanta kehittyy huonoon suuntaan. Tästä todistaa tuore tieto niin Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta kuin Suomen ympäristökeskukseltakin.

Suurin syy asiantilaan on tapa käsitellä metsiä. Avohakkuuvaltaisilla metsätalousmailla liito-orava ei pärjää. Kun 98% Suomen metsistä on metsätalouden piirissä, lajin muuttuminen uhanalaiseksi on helppo ymmärtää. Liito-oravat sinnittelevät vielä taajamissa, mutta nyt sielläkin alkaa näyttää huonolta.

Lain ja direktiivin suojaaman lajin kehitys huonoon suuntaan ei pitäisi olla mahdollista. Joko säädökset ovat riittämättömät tai sitten niitä ei kaikkialla noudateta.

Tuore esimerkki taajama-alueella tapahtuvasta uhkaavasta kehityksestä on Haminan Lankamalmin liito-oravafarssi. Se, ettei Haminan kaupungin tekemisiä ole tuomittu laajemmin, johtuu ainakin kahdesta syystä.

Liikkumisyhteyksien tuhoaminen voidaan rinnastaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiseen. Koska liito-oravapopulaatio elää ja vaihtaa paikkaa laajalla alueella, katkaisemalla kulkuyhteydet yksilöt saadaan motitettua ja muutamassa vuodessa hävitettyä paikallinen kanta kajoamatta lain suojaamiin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin. Tämä tieto tuskin tulee uutisena Lankamalmin hakkuista päättäneille Haminan virkamiehille.

Toinen syy on Haminan kaupungin hajota ja hallitse -asenne. Siinä hyödynnetään eräiden kunnan vaikuttajien, mutta myös suuren yleisön liito-oravavastaisuutta ja heikkoa luonnontuntemusta. Liito-orava on olemassa heille vain silloin, kun sen läsnäolo rajoittaa maankäyttöä ja elinkeinotoimintaa. Tällainen kyynisyys edistää piittaamattomuutta laista muussakin elämässä.

Vahvasti suojellun liito-oravan elinedellytysten hävittämisessä ei siksi rapaudu vain luonto, vaan myös moraali. Muutoin on vaikea ymmärtää välinpitämättömyyttä, mikä Lankamalmin virkistysalueen avohakkuiden ympärillä on vallinnut. Tosin mukana voi olla myös voimattomuutta ja turhautumista vallitsevaan menoon.

Valittaen Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri toteaa, ettei Haminan tapaus ole ainoa laatuaan. Myös muualla maakunnassa, kuten Kouvolassa, liito-oravan elinolosuhteita heikennetään tietoisesti. Maankäytössä ja kaavoituksessa jätetään yhä useammin ottamatta huomioon liito-oravan tarpeet. Katkomalla kulkuyhteyksiä sekä tekemällä turhia hakkuita liito-oravametsissä liikutaan lain ja ympäristövastuullisuuden kannalta harmaalla alueella.

 


KANNANOTTO

11.10.2012

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Pohjois-Kymen Luonto ry

 

Luontoyhdistykset paheksuvat Raussi-yhtiöiden palkitsemista

 

Kouvolan kaupunginhallituksen elinkeinojaoston päätös valita Raussi-yhtiöt vuoden yritykseksi on erikoinen ratkaisu.

Vesistöjä pilaava, ilmastonmuutosta edistävä ja luonnon monimuotoisuutta heikentävä turpeenkäyttö on Raussi-yhtiöiden ydinliiketoimintaa. Metsäenergian korjuun kehittely on sinänsä myönteistä, mutta sivuroolissa.

Turveala nauttii mittavista verotuista ja työllistää maaseudulla vain pienen joukon lähinnä alaikäisiä kausityöläisiä. Turpeen suosiminen jarruttaa siirtymistä kestävämpiin energiantuotantomenetelmiin. Tällä on kielteinen vaikutus maaseudun työllisyyskehitykseen.

Kyseenalaisella toimialalla voi tietysti menestyä, mutta onko siitä palkitseminen viisasta?

Valinta onkin poliittinen tahdonilmaus turpeenkäytön puolesta, vaikka fossiilisena polttoaineena turve on haitallista sekä ympäristölle, että kunnan imagolle.

Vastuulliset kunnat luopuvat turpeenpoltosta myös taloudellista syistä. Turpeen saatavuusongelmat ja hintakehitys puhuvat puolestaan.

Tunnustus osoittaa samalla piittaamattomuutta siitä, mitä Kouvola lupasi ryhtyessään luontokaupungiksi. Etelä-Suomen jäljellä oleva suoluonto kaipaa vaalimista, ei kannustamista sen lyhytnäköiseen kuppaamiseen.

 

 

KANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

 

Oikeaa biokaukolämpöä Pyhtäälle – ei turpeelle!

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri tervehtii ilolla, että Pyhtään kunta aikoo rakentaa biomassoihin perustuvan kaukolämpölaitoksen Pyhtään kirkonkylään. Kyseessä on edistyksellinen hanke sekä vastuullinen energiaratkaisu.

Luonnonsuojelupiiri haluaa kuitenkin tähdentää, että turpeella tuotettu kaukolämpö ei ole biopohjaista energiaa.

Turpeenpolton ilmastoa lämmittävä vaikutus on kivihiilen tasolla, jopa pahempi. Tämän ohella turpeenkäyttö pilaa vesiä, hävittää luonnon monimuotoisuutta sekä heikentää virkistysmahdollisuuksia. Lisäksi turpeen toimitusvarmuus on huono, minkä kulunut kesä on jälleen osoittanut. Myös paine nostaa turpeen verotus sen aiheuttamien ilmastohaittojen mukaiselle tasolle kasvaa vuosi vuodelta.

Vapo Oy on yrittänyt pukea turvetta ympäristöystävällisiin tai muuten myönteisiin mielikuviin kutsumalla sitä ”biopolttoaineeksi”,  ”lähienergiaksi” tai “huoltovarmaksi”. Turve ei ole mitään näistä! 

Harhaanjohtavat nimitykset eivät muuta tosiasiaa, että turve on fossiilinen polttoaine, ei biopolttoaine. Turvetta ei myöskään tarvita kaukolämmöntuotannossa edes apupolttoaineena. Saatavilla ja käytössä on kattilajärjestelmiä, joiden polttoprosessi ei kaipaa turvetta.

Tärkeää on myös huomioida, ettei turve kuulu pellettiinkään. Pelkästään puuperäisiä pellettejä on hyvin saatavilla.

Biokaukolämmön tuotantoon sopivia biomassoja ovat tällä hetkellä puun lisäksi mm. peltobiomassa, biojäte sekä eläinten lanta. Niitä voi käyttää erityisesti kaasutettuna. Volyymin sekä bioraaka-aineen elinkaaren (kasvatus, korjuu, kuljetus, käyttö) kannalta puu on toistaiseksi kustannustehokkain vaihtoehto. 

Pitkäntähtäimen investointina kunnallinen kaukolämpöjärjestelmä kannattaa suunnitella ja toteuttaa hyödyntämään biomassoja monipuolisesti. Se on myös taloudellisesti järkevää.

 

Kotkassa ja Kouvolassa, 20.9.2012

Risto Hamari                                              Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                            Toiminnanjohtaja

 

 

JULKILAUSUMA 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

 

Kymenlaaksoon tarvitaan lisää tuulivoimaa

 

On poikkeuksellista, että talouden, työllisyyden ja ympäristön edut kohtaavat energia-asioissa. Näin on tuulivoiman kohdalla, jonka lisäämiseen Kymenlaaksolla on mainiot edellytykset.

Rajua elinkeinorakenteen muutosta läpikäyvä Kymenlaakso tarvitsee tuulivoimaa. Sitä tarvitsee koko Suomi EU-sitoumusten täyttämiseksi. Metsäteollisuuden ulkopuolella uusiutuvan energian osuus on maassamme vielä vähäistä, samalla kun yksityisen sektorin energiankulutus on kasvussa. Kauppakeskukset, loma-asunnot ja elämyspalvelut tarvitsevat sähkönsä.

Kymenlaaksossakin on vihdoin ryhdytty toimeen, kun tuulivoimaa kaavoitetaan moneen paikkaan. Tämän myötä tuulivoimarakentaminen on kohdannut myös vastarintaa. Osa kokee, että myllyt aiheuttavat häiriötä äänellään ja liikkeellään tai muuten vaan pilaavat omaa lähiympäristöä. Vastustus muistuttaa siitä, että ympäristöhankkeet ovat aina myös sosiaalisia kysymyksiä.

Yhteiskunnassamme on paljon häiritseviä, jopa haitallisia asioita, mutta olemme tottuneet tai ainakin alistuneet niihin. Auto-,  raide- ja lentoliikenne, tehtaat, satamat, maa-aineksen otto ja rakentaminen ovat yhtä aikaa sekä ongelmia, että elämän merkkejä. Sama koskee tuulivoimaa. Vaikka sen haitat tuntuvat nyt joistakin ylittämättömiltä, asiaa täytyy katsoa omaa takapihaa laajemmin.

Nykymuotoisella elämäntavalla on hintansa ja tuo hinta on valtava. Fossiilisten polttoaineiden otto ja käyttö tuhoaa elonkehää laajasti, eikä tuholle näy loppua. Näin tapahtuu, koska monelle elämäntapamme hyödyt ovat haittoja suurempia. Tämä asenne ei aina johdu piittaamattomuudesta, vaan tietämättömyydestä. Energiaa tuotetaan huomaamattomasti. Olemme tottuneet piippuihin maisemassa ja polttoaine on usein peräisin kaukaa ihmisasutuksesta. Energiantarpeen nimissä Kymenlaakson koskia kahlitaan, soita tuhotaan ja metsiä hakataan. Kaikki tämä on tapahtunut pikkuhiljaa vuosikymmenten kuluessa. Sen sijaan tuulivoimaloiden esiinmarssi tapahtuu nyt ja ne erottuvat maisemasta kuin huutomerkki. Pelkällä olemassaolollaan tuulivoimalat viestivät halustamme saada edullista energiaa aina kun sitä tarvitsemme.

Toisin kuin monien muiden energianlähteiden kohdalla, tuulen avulla perustarpeemme voidaan tyydyttää kestävämmin, pilaamatta ympäristöä kohtalokkaalla tavalla. Tuulimyllyt ovatkin eräänlaisia tulevaisuuden muistomerkkejä kertoen siitä, kuinka valinnoilla on aina hintansa. 

Tuulivoima on tarjolla olevista vaihtoehdoista paras. Siksi Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kannattaa tuulivoiman huomattavaa lisäämistä maakunnassa.

 

Kouvolassa 7.6.2012 

Risto Hamari                                             Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                            Sihteeri

 

 

JULKILAUSUMA

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on huolestunut suoluotomme uhatusta
asemasta. Heikko tilanne on seurausta pitkästä kehityksestä, jossa suot
on nähty lähinnä joutomaina. Hulluina vuosina 1950- ja 60- luvuilla
ojitettiin pääosa soistamme selvittämättä millään tavalla niiden
luontoarvoja. Vain pienet ja vähälajiset suot säilyivät ojitukselta.

Huono kehitys jatkuu edelleen. Nykyinen käytäntö, jossa turvetuotannon
tarpeisiin vaaditaan uusia soita käytöstä poistuvien tilalle, on
kestämätön. Piirin arvion mukaan kolmessa sukupolvessa maakunnan kaikki
merkittävät suot on uhrattu turvetuotannon tarpeisiin. Samalla
menetetään ainutlaatuinen suoekosysteemi ja se monipuolinen käyttö, joka
soilla on opetuksen, virkistyksen, marjastuksen ja luontoelämysten kohteena.

Varsinkin polttoturpeen nosto ja käyttö lisäävät merkittävästi ilmakehän
kasvihuonekaasuja. Polttoturpeen käyttö on ristiriidassa Suomen
hyväksymien ilmastotavoitteiden kanssa ja siitä tulisi luopua kokonaan.
Pelkästään tällä toimenpiteellä helpotettaisiin painetta suoluontoa kohtaan.

Turpeennoston ohjaaminen vain ojitetuille soille ei ole riittävä
ratkaisu suoluonnon turvaamiseen. Koska yli kolme neljäsosaa soista on
aikanaan ojitettu, johtaa käytäntö siihen, että mahdollisuus turpeen
ottoon koskee kaikkia suuria soitamme. Kuitenkin suurilla soilla, kuten
Kollinsuo-Laurinsuo, Vehkaojansuo ja Kajasuo, on suoekosysteemien kirjo
ollut suurimmillaan.

Piirin mielestä turpeenottolupaa ei tulisi myöntää millekään suolle,
ennen kuin niiden luontoarvot on selvitetty nykyajan vaatimusten
mukaisesti. Tälläkin hetkellä vireillä on useita hankkeita, jossa
turpeennoston lupaa haetaan puutteellisin luontotiedoin.  Näitä soita
ovat mm. Kajasuo, Kärpänsuo, Saunasuo ja Laihanlamminsuo. Vastuullisella
lupien myöntäjällä ei ole perusteita luvan myöntöön ennen kuin soiden
luonto- ja virkistysarvot on tasaveroisesti ja luotettavasti selvitetty.

Kouvolassa 31.3.2009

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

 

=========================================================

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin kannanotto 12.10.2007:

ARKTISTEN HANHIEN YMPÄRILLÄ AMMUSKELUA JA ÖISTÄ HÄIRINTÄÄ

 

 
Kymenlaaksolaisilla pelloilla on parin viime viikon aikana havaittu poikkeuksellisen suuria arktisten hanhien parvia. Suurin osa linnuista on ollut rauhoitettuja valkoposki- ja tundrahanhia. Selvänä vähemmistönä ovat olleet metsähanhet. Vain metsähanhi on riistalintu, jonka ampuminen on luvallista laissa erikseen määrättynä aikana.

 

Pohjois-Kymenlaaksossa on tullut esille lukuisia tapauksia, joissa kaikkia näitä edellä mainittuja lajeja sisältäviä parvia on ammuskeltu. Aivan liian usein toiminta on tapahtunut aamusumussa tai auringonlaskun jälkeen lähes pimeässä, jolloin näkyvyys on olematon. Lisäksi 6.10. Lyöttilässä seitsemäntoistatuhannen hanhen parvea häirittiin ajamalla lintujen yöpymispaikalla moottoriveneellä koko hanhilautan läpi. Tämän jälkeen kyseistä, pääasiassa arktisista hanhista koostunutta jättiläisparvea kohti ammuttiin, ja koko parvi hajosi paniikissa. Vallinneen pimeyden turvin tekijöistä ei päästy selvyyteen.

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on huolissaan tavasta, jolla näitä arktisia rauhoitettuja läpimuuttajia kohdellaan Pohjois-Kymenlaaksossa. Lintujen tahallinen häirintä niiden yöpymispaikoilla on vahingollista ja luonnonsuojelulain vastaista.

 

Lisäksi piiri paheksuu heikoissa valaistusolosuhteissa tapahtuvaa, hanhien sekaparviin kohdistuvaa ammuskelua. Piiri toivoo, että kaikki vastuulliset ihmiset välttäisivät ampumista ja avointa häiritsevää toimintaa näiden arktisten muuttoparvien välittömässä läheisyydessä niinä syksyinä, kun kyseisiä lajeja esiintyy pelloilla. Käytännössä tämä tarkoittaa parin viikon jaksoa syys-lokakuun vaihteessa.

 

Ampumisesta tulee pidättäytyä jo pelkästään siitä syystä, että nuoren tundrahanhen luotettava erottaminen nuoresta metsähanhesta on hankalaa. Se onnistuu vain kiireettömissä olosuhteissa, hyvässä valaistuksessa ja hyvälaatuisen optiikan avulla; lisäksi tarvitaan hyvä lajituntemus. On perusteltua syytä olettaa, etteivät kaikki edellä luetellut ehdot toteudu käytännön ampumistilanteessa. Näin erityisesti silloin, kun arktisten hanhien sekaparviin ammutaan hämärässä tai lähes pimeässä. Todennäköisyys, että rauhoitettu laji tulee ammutuksi, on äärimmäisen suuri.

 

Samat ongelmat näyttäytyvät vuodesta toiseen. Piiri edellyttää, että jatkossa viranomaisvalvontaa toteutetaan keskeisten ongelmien kitkemiseksi. Riistanvalvojien ja poliisien näkyvä läsnäolo niinä syksyinä ja niinä kriittisinä päivinä, jolloin arktisten hanhien massat levähtävät pohjoiskymenlaaksolaisilla pelloilla, on nykyisten kokemusten perusteella välttämätöntä.

 

Arktisten hanhien muuttoreitit kulkevat vuosittain suhteellisen kapeana nauhana itärajamme tuntumassa, usein Venäjän puolella. Hieman sääoloista riippuen muutto voi siirtyä osittain tai lähes kokonaan meidän maamme puolelle. Huomattava osa esimerkiksi valkoposkihanhien koko maailman kannasta liikkuu vuosittain tässä varsin suppeassa ”putkessa”.

 

Muuttonsa tilapäisesti keskeyttäneet, kymenlaaksolaisille pelloille laskeutuneet linnut ovat merkittävä osa tätä joukkoa. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri haluaa muistuttaa, että alueellemme lankeaa näin ollen poikkeuksellisen suuri vastuu näiden lintujen kohtalosta. Arvioitaessa paikallisesti näkyvissä olevien hanhien suurta määrää on syytä pitää mielessä, että niitä on hetkellisesti paljon täällä, mutta ei suinkaan kaikkialla!

 

 
Lisätiedot:

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry
Risto Hamari, puheenjohtaja, p.040 832 2121

Hanna Majander, piirisihteeri, p. 371 0301

 

 

Kuvassa näkyy osa arktisten hanhien parvea hyvissä valaistusolosuhteissa. Kuvassa on tunnistettavissa valkoposkihanhia, nuoria ja aikuisia tundrahanhia sekä nuoria ja aikuisia metsähanhia. Käytännön ampumistilanteessa sumussa tai lähes pimeässä tunnistaminen ei ole helppoa. Ampuminen tällaiseen parveen voi johtaa metsästysrikokseen ja syytteeseen. Kontrollin puuttuessa pelkoa syytteeseen joutumisesta ei tällä hetkellä aidosti ole edes olemassa.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin syyskokousväki Anjalankoskella 22.11:

 

JÄTEHUOLTO SAATAVA EKOLOGISESTI KESTÄVÄLLE POHJALLE!

 

 Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kokoontui syyskokoukseensa 22.11 Kunnalan Marjan ja Matkailun tiloissa Anjalankoskella.

Kokouksessa haluttiin kiinnittää Kymenlaakson jätehuollosta vastaavien luottamus- ja virkamiesten huomio jätehuollon kaikkien osa-alueiden saamiseksi ekologisesti kestävälle pohjalle.

Pyrkimys sekajätteiden massapolttoon siirtymiseksi ja puhdistamolietteiden huono ja lyhytnäköinen hoito ovat kääntäneet jätehuollon kehityksen väärälle uralle. Jätteen synnyn ehkäisy, kierrätys ja tehokas hyötykäyttö ovat jäämässä taka-alalle ja ensisijaiseksi on nousemassa tarve päästä polttamalla nopeasti ja halvalla eroon kasvavista jätemääristä.

Tempoileva ja päämäärätön jätepolitiikka on jo nyt rapauttanut alueen ihmisten uskoa ja halukkuutta jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen. Jos huonollakin hyötysuhteella tapahtuva sekajätteen massapoltto tekee jätteestä energian raaka-ainetta, katoaa oletettavasti myös motiivi jätteen synnyn ehkäisyyn.

Ilmastonmuutos on tulevaisuuden ympäristöongelmista ehkä vakavin. Jätteen synnyn ehkäisy ja hyvin hoidettu jätehuolto ovat merkittävässä asemassa sitä torjuttaessa. Biojätteiden kattavalla keräyksellä ja prosessoinnilla biokaasuksi, sekä hyödyntämällä tehokkaammin myös vanhoilla kaatopaikoillamme syntyvät kaasut, voimme merkittävästi vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä ja parantaa energiaomavaraisuuttamme.

Laaksokunnan jätestrategia on vielä tekemättä. Luonnonsuojelupiiri edellyttää, että sitä laadittaessa asetetaan tavoitteet sekä korkealle, että kauas tulevaisuuteen. Ei pyritä halpaan ja helppoon ratkaisuun muutamaksi vuodeksi, vaan yhdistetään jäte- ja energiapolitiikka kerralla sellaiseksi kokonaisuudeksi, joka täyttää kiristyvät vaatimukset vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Se on pitkällä aikavälillä hyödyksi sekä ekonomialle, että ekologialle.

 

Kuva:
Piirin puheenjohtaja, piirisihteeri ja muutama hallituksen jäsen viettivät 18.1.2007 päivän Anjalankosken jäteasemalla tutkien ihmisten roskapussien sisältöjä.
Toiminta liittyi SYTYKE -projektiin.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on huolestunut rantojen rakentamisesta

Julkilausuma 29.11.2007

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin sääntömääräinen syyskokous Kuusankoskella:

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on huolestunut rantojen rakentamisesta

 

Viime aikoina ovat vapaat rannat olleet vakavasti uhattuina. Meren rannikolla, saaristossa ja sisävesien rannoilla on virinnyt useita hankkeita, jotka ovat uhanneet rantojen ekosysteemiä ja ihmisten liikkumista rannoilla. Näitä hankkeita ovat ylimitoitetut satamahankkeet, laajojen teollisuusalueiden varaukset, lomakylät, lisäydinvoimaloiden alueet ja kerska-asuminen.

 

 

Lyhytnäköisen edun tavoittelussa kunnat ovat lähteneet mukaan rantojenkäyttökisaan. Kaavoitusmonopoliaan käyttäen monet kunnat ovat kaavoittaneet jäljellä olevia vapaita rantoja. Samalla on katkaistu yhtenäisiä vihervyöhykkeitä, jotka ovat eläinten liikkumisreittejä, ja vaikeutettu rantojen virkistyskäyttöä. Negatiivista vaikutusta korostaa se, että kerran rakennettu alue muuttuu peruuttamattomasti ja köyhdyttää alueen lajistoa.

 

 

Huolimatta kansainvälisistä sopimuksista, joissa maamme on sitoutunut mm. kestävään kehitykseen, on rantarakentaminen vain kiihtynyt. Luontoarvot selvitetään usein kiireessä, kun hankkeiden suunnittelu on jo käynnissä. Mahdollinen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ei vaikuta riittävän tehokkaasti loppuratkaisuun. Se lähinnä kuvaa tilannetta suojeltavan lajiston osalta. Parhaimmillaankin tehdään vain hätäaputoimia, vaikka lajistoa tulee aidosti suojella.

 

Koska kunnilla on kaavoitusmonopoli, niiden tulee kantaa siihen liittyvä vastuu ja turvata vapaiden rantojen säilyminen yhteisessä käytössä ja suuret yhtenäiset viheralueet.

 

 

Lisätiedot:

  • Risto Hamari, puheenjohtaja, p. 040 8322121

  • Hanna Majander, piirisihteeri, p. (05) 371 0301

LAUSUNTO

Kouvolan kaupunki
Tekniikka- ja ympäristötalo
PL 32
45701 Kuusankoski
tekninenjaymparistoätkouvola.fi 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry
Varuskuntakatu 8
45100 Kouvola
kymenlaaksoätsll.fi 

 

ASIA: Keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnos

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

Kaavan laadinnassa on käytetty laajaa tausta-aineistoa ja se vaikuttaa huolellisesti sekä asiantuntevasti valmistellulta. Kaavan selostusosa on hyvin kirjoitettu ja esillepantu.

On perusteltua pyrkiä estämään kaupunkiseudun hajaantumista. Maaseudun uudisrakentamisessa kerrosalan alaraja 10000m2 on myönteinen seikka.

Tämä vaatii harjoitettavalta maapolitiikalta ja maankäyttöpolitiikalta yhteensovittamista, jotta maankäytössä tavoitteiden mukaisesti ensisijaisesti edistetään olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä ja nykyisen maankäytön tehostamista ja vasta toissijaisesti laajennetaan yhdyskuntarakennetta. (s. 1)

Kouvolan ja Kuusankosken keskustoissa maankäytössä on edelleen jonkin verran tehostamisen mahdollisuuksia. Vajaakäyttöisten alueiden liittäminen osaksi rakennettua ympäristöä on rakenteen eheytymisen, tehokkuuden, talouden ja kestävän kehityksen näkökulmasta edullista. (s. 19)

Maakuntakaavan mukaan alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee edistää Kouvolan ydinalueen kehittämistä toiminnallisesti ja taajamakuvallisesti selkeästi hahmottuvaksi keskukseksi. (s. 21)

Kymenlaakson maakuntakaavassa Taajamat ja niiden ympäristöt (2006), joka on laadittu ennen kuntien yhdistymistä, on osoitettu rakenteen tiivistämisalueet ja pidemmän aikavälin laajenemissuunnat. Rakenteen tiivistämismahdollisuuksia on nykyisen keskustaajaman, Kuusankosken ja Korian keskustojen sekä Valkelan kirkonkylän sisällä ja lähiympäristössä. Vajaakäyttöisiä alueita on maakuntakaavassa esitetty tiivistettäväksi myös Ruotsulan–Kytöahon–Niskalan alueella eli ns. kauppakeskusalueella (käytetty aikaisemmin myös termiä sauma-alue). (s. 23)

Ylläesitetty on periaatteessa hyvää ja kannatettavaa asiaa. Mikäli olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämisellä ja nykyisen maankäytön tehostamisella tarkoitetaan jo rakennettujen/ kaavoitettujen alueiden ns. uusiokäyttöä tai rakenteen tiivistämistä, se voi olla win-win -tilanne, sekä luonnolle, että ihmiselle. Uudisrakentaminen purkamalla vanhaa tulisikin esittää kaavaselostuksessa selkeästi yhdeksi keinoksi, varsinkin kun kaavan toteuttaminen sijoittuu pitkälle aikavälille.

Maankäytön tehostaminen voi rajatulla alueella tarkoittaa samaa, mikä seuraa yhdyskuntarakenteen hajaantumisesta; luontoympäristöjen pirstoutumista sekä ihmistoiminnan suoraa tai epäsuoraa ohjautumista aiemmin syrjässä olleille alueille. Kaavaselostuksessa olisikin pitänyt antaa esimerkkejä siitä, mitä ”tiivistämisestä” käytännössä seuraa. Kuten, millaisista toimenpiteistä, mittakaavoista ja etäisyyksistä puhutaan? Onko kyse aina entisten rakennuspaikkojen uudelleenkäytöstä, käyttötarkoituksen muutoksesta (vrt. em. rakennuksen purku) vaiko myös menemistä taajamavihreälle? Tieverkon kehittäminen on todennäköisesti jopa rakennusten tekoa pahempi uhka luontoympäristölle. Esimerkiksi Tanttarin alue on tällainen.

Maapolitiikka ei saa johtaa tilanteeseen, jossa alueen luonnon toimintaedellytyksiä heikennetään. Sen sijaan luontoympäristön toimintakyky tulee olla maankäytön suunnittelun ja maankäytön keskeinen lähtökohta.  Sen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa sen enempää kuin esimerkiksi riittäviä viherrajauksia ja -yhteyksiä, lahopuun esiintymistä tukevia kaavamääräyksiä sekä luonnon ekosysteemipalvelujen hyödyntämistä hulevesien hallinnassa.

Mahdollisten ruderaattien ylläpitämän eliöstön monimuotoisuus tulee ottaa tiivistämisessä huomioon.

Virkistys- ja viheralueet

Virkistysalueet luovat pohjaa virkistysreittien sekä viher-, ulkoilu- ja maisemakäytävien luomiselle. Virkistysalueiden avulla luodaan viheryhteyksiä taajamista luontoon ja tuetaan erityisesti taajamien ulkopuolella luontoalueiden yhtenäisyyttä. Lisäksi on yritetty verkostoida arvo-alueita keskenään. (s. 40)

Virkistysalueiden käyttö viherkäytävien luomisessa on hyvä win-win –periaate, olkoonkin, että lahopuun säästäminen reiteillä, missä asukkaat liikkuvat on haasteellista. Poistettava puusto tulee silti jättää aina maastoon. Runkoja voi myös käyttää ohjaamaan kulkua vähentäen kulumista, sekä kulun harhautumista herkille alueille. Myös opastetaulujen pystyttäminen ulkoilureittien varteen, jossa kerrotaan lahopuun säilyttämisen hyödyistä on tarpeen.

Myös viherympäristön terveysvaikutuksia ihmisille tulisi rohkeasti nostaa esille kaavasuunnittelussa. Kenties hyötyjen kytkeminen talouspuheeseen voisi toimia pehmeänä laskuna siihen suuntaan.

Luontoalueiden yhtenäisyyden säilyttämispyrkimyksen rajaaminen koskemaan taajamien ulkopuolisia alueita ei ole perusteltua ainakaan luonnon toimintakyvyn kannalta. Päinvastoin, myös taajamaluontoa tulisi säilyttää ja kehittää tavoitteellisesti. Eräs kannuste tähän on taloudellinen, sillä tarpeeton raivaaminen ja siistiminen maksaa, eikä tuo muuta lisäarvoa kuin mielihyvää sivistymättömille.

Rakentamisen tiivistäminen (rakennukset sekä tiestö) on omiaan laskemaan virkistysarvoa sekä näkymien avartumisen, että melun lisääntymisen myötä. Melua ei ole muutoinkaan huomioitu kaavaluonnoksessa riittävästi. Tämä saattaa tulla esille mm. uusien asuinalueiden (Tytinlampi, Lautaron länsiosa) sijoittelun yhteydessä.

Ote osayleiskaavan tavoitteista (s. 59-60):

  • Keskeisten viheralueiden sekä niiden välisten yhteyksien 
turvaaminen, Kymijoen rantojen ulkoilureittien toteuttaminen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien lisääminen
  • Maisemakuvan ja maiseman pirstoutumattomuuden vaaliminen
  • Viheryhteyksien sekä yhtenäisten viheralueiden turvaaminen

Nämä ovat kannatettavia tavoitteita, mutta millainen painoarvo niillä oikeasti on maankäytön muiden tavoitteiden kanssa?

Luontoselvitykset

Yleiskaavasta on valmisteltuvaiheessa jätetty pois muutama alue (s. 62-63). Tämä on hyvä esimerkki, kun luontoselvitysten tietoa on sovellettu ajoissa ja viheryhteyksien merkitys ymmärretty oikein. Isoista kaupungeista ainakin Kuopiosta löytyy surullinen esimerkki, kuinka asuinrakentaminen on toiminut perusteena poikkeusluvalle hävittää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, mutta onneksi Kouvola on kaukaa viisas tällaisissa asioissa. Myös [luo] -alueiden tunnistaminen on osoitus luontoselvitysten huomioimisesta kaavoituksessa. (s. 92).

On silti mahdollista, että suunnittelussa edetään pitkällekin ennen luontoarvojen selvittämistä. Tällöin valmisteltuja kohteita voi pudota jälkikäteen pois luontoseikkojen takia. Jos suunnittelun tavoitteista on tullut julkisia, osa asukkaista voi pettyä ja syy menee helposti luonnon, kuten liito-oravan piikkiin. Pidemmälle vietyä suunnittelua ennen luontoseikkojen selvittämistä tulee siksi välttää. Kun luontoselvityksiä täytyy kohdentaa oikeisiin vuodenaikoihin, tulisi kaavavalmistelussa malttaa odottaa niiden tuloksia. Tällaiset riskit tulisi saattaa myös tietoon ns. ylemmille tahoille, jotka saattavat laittaa painetta kaavavalmisteluun.

Yleiskaavan mukainen maankäyttö ei aiheuta vaikutuksia suurimpaan osaan luonnon arvokohteista. Uutta maankäyttöä on osoitettu kuitenkin jonkin verran alueille, joilla esiintyy luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaita tai arvokkaita elinympäristöjä. Yleiskaavamääräyksillä on pyritty edistämään näiden luontokohteiden säilymistä ja samalla ehkäisemään luontoarvojen heikkenemistä. Kaavassa on annettu määräyksiä, joiden perusteella luontokohteiden säilyttämisedellytykset on turvattava alueiden tarkemmassa suunnittelussa ja toteutuksessa. (s. 102)

Asumisen sijoittamista liki luontoarvokohteita tulisi välttää. Parhaimmillaan voi toki käydä niin, että asuinalueen lomaan jäävän kohteen arvo tunnustetaan asukkaiden keskuudessa, mutta valitettavasti todennäköisempää on kohteen kuluminen sekä vaatimukset sen hoidosta ja ”siistimisestä”.

Liito-orava ja viheryhteydet

Liito-oravien esiintymisalueiden välisten puustoisten kulkuyhteyksien säilyttämisen tärkeys korostuu etenkin rakentamisen ja tieyhteyksien pirstomassa kaava- alueen keskiosassa. (s. 33) (sekä s. 84)

Tanttarin liittymän toteuttaminen kytkemällä Valkealanväylä ja Kymenlaaksontie yhteen on tarpeetonta sekä erittäin ongelmallista Kasarminmäki-Ruskeasuo-Tanttari –alueen luonnontilan kehityksen kannalta. Samoin väylähankkeet ovat ristiriidassa kaavasuunnitelmassa esille tuoduissa aikeissa kehittää julkista liikennettä. Väyläratkaisut lisäävät liikennettä sekä tukevat yleistä autoistumiskehitystä.

Se kertoo myös siitä, kuinka taajamarakenteen ”eheyttäminen” tarkoittaa valitettavan usein uudisrakentamista luontoympäristön kustannuksella.

Myös Valtatie 6 parantamishankkeen kannalta Ruskeasuo-Tanttari –alueen kytkeytyminen pohjoiseen ja itään on erityisen tärkeää. Ei ole syytä heikentää viheryhteyksiä Kouvolan omin toimin tekemällä tarpeettomia oikopolkuja autoilijoille. Autoilijoiden elämä tulisi tehdä päinvastoin tukalammaksi, jotta he vähentäisivät auton käyttöä.

Uusien alueiden asemakaavoituksessa ja toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakentamisen sijoittumiseen ja tehokkuuteen suhteessa arvokkaisiin luontoarvoihin ja liito-oravien elinympäristöihin.

Paikallisten luonnonympäristöjen säilymistä voidaan edistää toteuttamalla rakentaminen vaiheittain. (s. 92)

Tässä lainauksessa on monia hyviä seikkoja, joiden soisi toteutuvan läpi osayleiskaavan. Vaiheittain rakentamisessa tulee huomioida myös, miten alueiden avaaminen sekä puuston “valmistaminen” asuinalueen puustoksi tulee ajoittaa. Tästä löytyy ikävä esimerkki uudelta Kalalammen asuinalueelta, jossa puusto on poistettu kauttaaltaan, vaikka tonttien luovutus tapahtuu suurelta osin joskus hamassa tulevaisuudessa.

Rakentamiseen osoitetuilla alueilla on asemakaavoituksen yhteydessä mahdollista vaikuttaa rakentamisen sijoittumiseen ja tehokkuuteen suhteessa arvokkaisiin luontoarvoihin ja liito-oravien elinympäristöihin. Luontokohteet on mahdollista rajata kokonaan rakentamisen ulkopuolelle, mutta läheisyyteen suunniteltu uusi maankäyttö muuttaa joka tapauksessa paikallisia luontoympäristöjä ja tällä voi olla vaikutusta luontoarvojen säilymiseen. Haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää tarkemmassa suunnittelussa huolehtimalla esimerkiksi liito-oravan viheryhteyksien säilymisestä. (s. 102)

Nämä ovat hyviä toimintatapoja, joista tulee pitää kiinni. Em. Kalalammen alueella on myös harmillinen esimerkki, kun tontteja on kaavoitettu aivan kiinni noroon. Kun puusto on poistettu, noron mikroilmasto muuttuu ja sen lajisto kärsii.

Alueiden suunnittelussa tulisikin huolehtia riittävästä väljyydestä. Osoittamalla maksimaalinen määrä tontteja ollaan helposti tilanteessa, jossa on “pakko” tinkiä, ei pelkästään viheryhteyksistä, vaan myös tonttien välisestä suojapuustosta ja jopa yksittäisistä maisemapuista tonteilla.

Suojelu

Kouvolan kaupungin kuntaMETSO –hankkeen yhteydessä tehdyssä selvityksessä nousi esille kuusi kaupungin omistamaa kohdetta, joiden suojelu oli tarkoitus toteuttaa omaehtoisen rauhoituksen keinoin. Käsillä olevan kaavan alueelle sijoittuu kohteista viisi (Suvianoja, Pappikallio, Kiehuvan metsä, Jokelan metsä ja Pakkalan puronvarsi). Miksi niitä ei ole osoitettu suojeltaviksi? (s. 91). Niin ei ole tehty myöskään muilla valmistelussa olevilla kaavoilla.

Metsätalous

M-merkinnät Lappalanjärven pienissä saarissa on kummallinen ratkaisu. Parempi olisi merkintä, joka edellyttäisi hakkuilta maisematyölupaa. Kaavakartan reunoilla on laajoja alueita MT-merkinnällä. Millaista metsänkäsittely on näillä alueilla? Esimerkiksi Ojamaalla pellon saaressa sijaitsee liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, jota ei ole huomioitu [luo]-merkinnällä.

Läjitysalueet

Läjitysalueen sijoittaminen Lehtomäen kaakkoisosaan on kyseenalaista huomioiden alueen metsäluonnon tila ja kehityssuunta. Jos mahdollista, jo perustettuja läjitysalueita tulisi käyttää sen sijaan. Esimerkkinä Tanttarin ja Mäyränkorven välinen Lamminniityt, jossa sijaitsee laaja, mutta matala savivaltainen läjitysalue. Sen välittömässä läheisyydessä on toinen läjitysalue, keskeneräinen Osonojan varren puisto. Ei ole viisasta luoda tällaisia ”autiomaita” eri puolille kaupunkia. Entä onko em. Lehtomäen kaakkoisosan E-1/V -varauksesta tarkoitus muodostaa myöhemmin mahdollisesti meluesteenä toimiva virkistysympäristö?

Kouvolassa 30.5.2014

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

KOMMENTTI

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

visa.niittyniemiätely-keskus

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelma 2015-2021, luonnos (kokousversio)

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää kommenttipyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ohjelmassa on monia hyviä tavoitteita, kuten ravinnekuormituksen selvä alentaminen sekä vaelluskalojen nousun mahdollistaminen Anjalankoskelle (Ankkapurha) saakka vähintään joen itähaaraa pitkin. Mutta miksi nousun tulisi tapahtua vain ”useimpina vuosina”?

Myös Suomenlahden laivaliikenteen riskien vähentäminen on tärkeä tavoite. Sen sijaan metsä- ja turvetalouden vesistöhaittojen ehkäisyssä ei tule keskittyä vain latvavesistöihin ja hyvässä tai sitä paremmassa oleviin vesistöihin, vaan myös muihin vesistöihin sijaintiin ja kuntoon katsomatta. Esimerkiksi turpeenkaivun luvansaannin perusteena ei saa enää olla vesistön huono tila!

Voi hyvinkin olla, ettei ohjelmalla pystytä puuttumaan ympäristöluvituksen epäkohtiin, mutta vähintäänkin ohjelman tulisi nostaa niitä esille.

PINTAVEDET

Ohjelmassa oletetaan, ettei teollisuuden kuormitus ei merkittävästi muutu nykyisestä. Tämä lienee realismia, mutta teollisuuden tuotannonvaihtelut eivät silti saisi olla tärkein seikka kuormituksen vähentymisessä. Olkoonkin, että teollisuudessa on tehty investointeja ympäristöystävälliseen teknologiaan. Toiminnan laajentumisessa ei tulisi silti olla oletuksena pelkkä vesiensuojelun tehostuminen, vaan tulee huomioida myös tuotantovolyymin kasvu kerrannaisvaikutuksineen.

Toimenpiteissä tulisi luoda keinoja puuttua teollisuuslaitosten ympäristölupa-arvojen ylityksiin. Nykyinen ympäristölupajärjestelmä mahdollistaa liian monet ylityskerrat vailla käytännön seurauksia toiminnanharjoittajalle.

Maatalouden ympäristöhaittojen ehkäisyssä tietty kädettömyys lienee realismia. Vapaaehtoisuuteen perustuvat toimintatavat eivät ole paras lähtökohta, semminkin kun maatalous on suurin kuormittaja, eikä vähiten juuri vapaehtoisuuden takia. Maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämisessä keinot voivat olla myös viljelyteknisiä, kuten siirtyminen suorakylvöön. Lannanlevitysongelman tasaamisessa eräs keino on luomutuotannon lisääminen. Tehotuotannossa syntynyt lietelanta levitetään jo nykyisin usein luomupelloille.

Metsätaloudessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota kunnostusojitukseen ja metsänlannoitukseen.

Tuottamattomien ojitettujen turvemaiden ennallistaminen jälleen vettä pidättäviksi soiksi tulisi nähdä yhtenä keinona vähentää kuormitusta. Olkoonkin, että ennallistamistoimenpide voi lyhytaikaisesti lisätä kiintoaine- ja humuspäästöjä, kun valumia hidastavia rakenteita tehdään. Tämä pätee myös metsätalouden vesiensuojeluun, kuten laskeutusaltaiden rakentamiseen. Ajan oloon toimenpiteet kuitenkin vähentävät päästöjä.

Toimenpideohjelman turvetuotannon osuus kaipaa runsaasti täydennyksiä ja tarkennuksia.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (Ympäristöministeriö 2013) tarjoaa välineitä parantaa turpeenkaivun ohjausta ja valvontaa. Opasta täytyisi soveltaa toimenpideohjelmassa vielä kattavammin.

Humuskuorman hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Turvetuotannon ympäristöluvituksessa humus jää edelleen liian usein sivurooliin tai jopa tyystin huomiotta.

Ylivirtaamaolojen vaikutus turvetuotannon vesistöpäästöihin tulisi nostaa toimenpideohjelmassa keskiöön. Ylivirtaaman huomioimisesta on maakunnan tasolla aivan tuore esimerkki, kun Vaasan hallinto-oikeus edellytti päätöksessään (21.5.2014) Kotkan Energialta Virolahden Huosiossuolla suunnitelmaa ylivirtaamaolojen hallinnasta. Ratkaisu mukailee äskettäistä Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä Keuruun-Multian alueen Vapo Oy:n Olkitaipaleensuolla. (KHO-päätös 1322/2014, 16.4.2014).

Silti turvetuotannon luvituksessa lyödään edelleen laimin monia seikkoja, joilla on suora vaikutus turpeenkaivun vesistökuormitukseen. Valmistelun eli ns. kuntoonpanovaiheen aikaisten päästöjen tunnustaminen merkittäväksi päästövaiheeksi laahaa edelleen luvituksessa, Asiaa ei ole noteerattu myöskään vesienhoidon toimenpideohjelman luonnoksessa.  Em. KHO:n päätös kuitenkin edellyttää, että turvetuotantoalueen päästöt tulee huomioida jo kuntoonpanon alkamishetkestä lähtien (vrt. KHO-päätös 1322/2014, 16.4.2014).

Niinikään tuotannosta poistuneiden kenttien aiheuttama kuormitus on jäänyt paitsioon. Tavallisesti niiden päästöt ”nollaantuvat” kahden vuoden jälkeen toiminnan loputtua, kun toiminnanharjoittajan vastuu päättyy. Silti entisten turvekenttien muuttuminen uudelleen vettä sitoviksi pinnoiksi vie vuosisatoja tai pikemminkin vuosituhansia. Aktiivisin toimin sitä voisi kenties vähän nopeuttaa mm. kasvattamalla rahkasammalta. Normaalisti jälkikäyttömuodot ovat kuitenkin lannoitusta vaativia, kuten pellon tai metsän perustamista.

Sijainninohjaus nähdään toimenpideohjelmassa keskeiseksi välineeksi vaikuttaa turpeenkaivun vesistöpäästöihin. Mutta miten periaate käytännössä toimii? Onko sijainninohjaus keinona vain uusien kenttien avaamisen kohdalla vai huomioidaanko siinä myös jo avatut kentät? Entä painottuuko asiassa valuma-alueen tila vai turvekentän pohjamaaperä vaiko molemmat?

Ohjelmassa esitetty ratkaisu sijainninohjauksessa on keskittää turpeenkaivu tietyille alueille.

Käytännössä näin tapahtuu jo nykyisin turvemaiden sijoittumisen takia, Summanjoen valuma-alue tästä esimerkkinä. Keskittämisessä ei saa unohtaa vesipuitedirektiivin tavoitteita!

 

Sijainninohjauksessa tulisi ottaa myös selvä kanta, miten toimitaan jos ylempi vesistönosa ei ole erityisen herkkä, mutta alempi on? Tällainen tilanne on ainakin Torasjoen ja Lintukymen välillä. Torasjokea ei ole luokiteltu erittäin herkäksi vesistöksi, mutta sen purkuvesistö Lintukymi on. Lisäksi Lintukymi on Natura 2000 –aluetta linnuston takia. Torasjoen valuma-alueella taasen on maakuntakaavan turvevarausalueita noin 800 hehtaarin edestä.

 

Sijainninohjauksen nimissä turvetuotantoa ei tulisi osoittaa happamien sulfidimaiden alueille. Virolahden Huosiossuo tästä tuoreena esimerkkinä, olkoonkin, että hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetään sulfidimaiden selvittämistä ko. suolla. Selkeämpää olisi toimia kuten Pohjois-Pohjanmaalla, jossa tietyn korkeuskäyrän alapuolelle ei myönnetä turvelupia laisinkaan juuri happaman maaperän takia.

 

Toimenpideohjelmassa luotetaan turvetuotannon sijainninohjauksen ohella vahvasti BAT-periaatteisiin. BATia voi edustaa turvesuolla mikä muu tahansa paitsi ns. perustason vesiensuojelurakenne. BAT ei ole mikään tae, että vesiensuojelurakenne oikeasti toimii ja ehkäisee päästöjä. Se voi päinvastoin lisätä niitä, kuten huonosti toimiva kasvillisuuskosteikko tai kasvillisuusallas voi tehdä.

 

Toimenpideohjelmassa tulisi lisätä keinoja, joilla turvetuotannon vesistövalumia voidaan ehkäistä pelkkää BATia paremmin. Keinoina tähän mm. yhteisvaikutuksen huomiointi koko valuma-alueella (tai sen osassa) esimerkiksi kenttien avaamista jaksottamalla. Tuotannosta poistuneen kentän vaikutusta ei tule myöskään olettaa nollaksi. Sen sijaan sen kuuluisi leikata uuden alueen ”avaamisresurssia”, ellei käytöstä poistuneen alueen jälkikäyttöä toteuteta niin, että se johtaa veden sitoutumiseen ja pidättymiseen ja alueen kehittymiseen alkuperäisen suoekosysteemin kaltaiseksi tietyllä aikataulussa.

 

Niinikään BATia täydentävä keino olisi huomioida kentän ikä. Loppuvaiheessa oleva turvesuo kuivuu hitaasti ja sen hienojakoinen turve karkaa vesienkäsittelyn läpi helpommin. Siksi on virheellistä olettaa kentän päästöt samaksi sen iästä riippumatta. Virhe tietysti johtuu paljolti vallitsevasta käytännöstä käyttää ympäristöluvassa ns. ominaiskuormituslukuja turvekentän päästöjen määrittelemiseksi.

 

Turvetuotannon todelliset päästöt tulisi olla tiedossa, jotta niitä voidaan vähentää. Siksi ympäristöluvan edellytyksenä kuuluisi aina olla jatkuvatoiminen mittaus. Näin myös ylivirtaama-aikaisista päästöistä saataisiin parempi käsitys.

 

Myös turvekentän yksilölliset ominaisuudet, kuten luontaiset valumaolot, turvekerrosten laatu, turvetyyppi, kaivun vaihe sekä suokerroskohtaiset päästöt tulee myös ymmärtää seikoiksi, joista turpeenkaivun kuormitus rakentuu. Esimerkkinä mataloituvan lohkon virtaamasuunnan muutos, jonka myötä kentän tai sen osan purkuvesien valumissuunta voi muuttua. Siksi turvekentän kaikkiin purkuojiin tulisi edellyttää samat vesienkäsittelyrakenteet.

 

Tuotantoalueen rakenteeseen ja toimintaan tulisi voida myös vaikuttaa. Vesivarastotila on siihen eräs avainkeino. Tuotantoalueella tulisi olla aina riittävästi tilaa varastoida vettä, jotta kaikki alueelle tuleva vesi voidaan käsitellä olosuhteista riippumatta. Nykyisin vesivarastotilaa ei edellytetä turvekenttien ympäristöluvissa.

 

Toimenpideohjelmassa ei ole myöskään tuotu esille, että kaikki Kymenlaaksossa toimivat turpeenkaivajat eivät osallistu yhteistarkkailuun. Ainakin Vapo Oy pysyttelee yhteistarkkailun ulkopuolella.

 

POHJAVEDET

 

Vesienhoitosuunnittelussa ja kunnallisissa prosesseissa, kuten ympäristönsuojelumääräyksiä annettaessa, pitäisi kirjata pohjavesialueita enemmän. Nyt viitataan vain virallisesti määriteltyihin rajauksiin, ei kaikkiin mahdollisiin pohjavesiesiintymiin.

 

Osa soista on pohjavesisoita. Ne ovat siten itsessään pohjavesialueita. Mikä on tällaisten soiden asema pohjavesien suojelun kannalta?

 

Toimenpideohjelmassa ei esitetä riittäviä toimenpiteitä, jossa virallisten pohjavesialueiden tai niiden läheisyyteen sijoittuvien turvekenttien toimintaan vaikutetaan. Jo toiminnassa oleviin kenttiin olisi mahdollista puuttua ympäristöluvan tarkistuksen sekä lisäaluelupien käsittelyn yhteydessä.

 

Ympäristönsuojelulain uudistaminen tarjoaa keinoja puuttua alle 10 ha turvekenttien sijoittumiseen. Niinikään maakuntakaavoituksen keinoin tulisi olla mahdollista toteuttaa turvetuotannon sijainninohjausta myös pohjavesiin liittyen. Maakuntakaavan ”valkoisten alueiden” rinnalle tarvitaan kaavamerkintöjä, joissa a) alueelle ei tule osoittaa turvetuotantoa, b) muuta ojitustoimintaa edellyttävää maankäyttöä tai että c) kyseinen alue tulee jättää tyystin maankäytön ulkopuolelle esimerkiksi pohjaveden tai monimuotoisuuden suojelun nimissä.

 

Turvekenttien luvituksessa olisi syytä tarkastella pohjavesiseikkoja rutiininomaisesti. Niinikään määräys kaivun kivennäismaahan ulottamisen välttämisestä tulisi olla rutiinitoimenpide jokaisessa luvitustapauksessa.

 

Tiesuolauksen minimointi I ja II –luokan pohjavesialueilla on hyvä tavoite. Suolausta tulisi silti yleisesti vähentää. Suolaamisen vähentäminen tulisi ulottaa laajemmalle kuin vain riskialueille.

 

Kouvolassa 26.5.2014

 

Puheenjohtaja                          Tiedottaja

Lassi Kujala                             Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Ekokem Palvelu Oy Kouvolan teollisuusjätekeskuksen laajennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

0-vaihtoehto tulee arvioida suhteessa laajennukseen eli vaihtoehtoihin, 1A, 1B, ja 2. Olisiko parempi säilyttää tilanne entisellään vai parantaako laajennus jätehuollon tilaa? Lisääkö se jätteen synnyn ehkäisyä, jätteen uudelleenkäyttöä sekä kierrätystä? Mikäli laajennus toteutetaan, parantaako toimenpide samalla jätehuollon tilaa energiatehokkaalla tavalla?

 

Entä mikä on ollut ja mikä tulee olemaan jätteen suunniteltu hyödyntämisprosentti (materiaalina)? Kuinka YVAssa arvioidaan mahdollisen hyödyntämisasteen muutoksen vaikutuksia kokonaisuuteen?

 

YVAssa tulee selvittää, voiko alueen päällystää vettä läpäisemättömästi ja allastaa niin, että esimerkiksi tulipalon sattuessa sammutusvedet pysyvät tontilla. Jos allastus näyttää vaikealta, tulee arvioida pahin mahdollinen päästötilanne ja miten se vaikuttaa vesiin.

 

Lisäksi tulee selvittää, onko tuossa ohjelmadokumentissa esitetyissä nykyisissä pohjavesi- ja pintavesien laatumittauksissa ollut laatunormien ylittäviä pitoisuuksia ja mistä ne johtuvat. Jos vesien nykyiset pitoisuudet ylittävät laatukriteerit, tulee YVAssa selvittää, miten estetään kyseisten aineiden pääsy vesiin totaalisesti.

 

Ohjelmassa kuvataan yhtenä menetelmänä bioliuotus, joka on täsmälleen sama kuin Talvivaarassa käytetty. Vaikka Kouvolassa liutouksen volyymi on pienempi ja Ekokemillä menetelmästä jo kokemuksia Riihimäellä, mikäli tämä menetelmä valitaan Kouvolaan, millaisia määriä rikkihappoa prosessissa käytetään? Entä miten vesienhallinta sekä vesitase aiotaan hoitaa?

 

Dokumentissa pidetään pölyämistä ongelmana. Koska kyse on vaarallisesta jätteestä, pölykin voi olla haitallista. Normaalien pölyn vaikutusten lisäksi pitäisi arvioida, voiko pölystä ajan mittaan kertyä alueen ulkopuolella haitallisia aineita ja voiko niistä sateiden tai sulamisvesien seurauksena tulla haitallisia päästöjä vesiin.

 

Entä lisääntyykö liikenne laajennuksen seurauksena? Millainen vaikutus sillä on paikallisesti ja laajemmin?

 

Onko laajennuksen alle jäämässä tärkeitä luontoarvoja? Jos tästä ei ole vielä tietoa, mitä luontoseikkoja aiotaan selvittää?

 

Kouvolassa 26.5.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Merenhoitosuunnitelman kuulemisasiakirja ehdotuksesta Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Meriluontotyyppien monimuotoisuuden seuranta tulisi olla kattavampaa. Seurattavat kalalajit ovat varsin suppea ryhmä. Kalastoseurantaa tulisi laajentaa koskemaan luonnonsuojelulain suojaamia kaloja.

 

Ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota maalta tulevissa päästöissä myös tahoihin, jotka eivät ole mukana velvoitetarkkailussa. Tästä esimerkkinä Vapo Oy Kymenlaaksossa.

 

Kaiken turvemailta peräisin olevan aineksen vaikutus meriekosysteemiin ei vaikuttaisi olevan mukana seurannassa, olkoonkin, että kohta ”Rehevöityminen, Vesipatsaan kemiallinen seuranta (BALFI-D05-1)” kattaa suurimman osan päästöistä. Humus ja elohopea eivät ole kuitenkaan mukana.

 

Liettyminen huomioidaan vain ruoppausten kohdalla. Entä miten on hitaan muuntumisen vaikutusten seuranta? Tarjoaako ohjelma edellytyksiä siihen?

 

Entä miksei missään alaohjelmassa huomioida vaikutuksiltaan suuria öljy- ja kemikaalionnettomuuksia?

 

Mikä on seurantatoimenpiteiden tärkeysjärjestys, mikäli ohjelman rahoitus/ rahoituksen kesto ei toteudu suunnitellusti?

 

Hieman asian ulkopuolelta voi todeta, että aiheen monitahoisuuden takia ”maalta tulevat” vaikutukset tulisi ymmärtää luonnontieteen perspektiiviä laajemmin. Merenhoidon tavoitteiden ja toimenpiteiden kytkeytyminen yhteiskunnan toimintoihin ja politiikkoihin tulisi avata myöskin. Siksi tarvittaisiin myös tutkimusta ja seurantaa poliitikanlajeista, joilla vaikutetaan meren tilaan suoraan tai epäsuorasti. Tämä lisäisi osaltaan merenhoidon painoarvoa, kun siitä tulisi paremmin ymmärrettävää kansalaisillekin.

 

Kouvolassa 23.5.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Virolahden kunta

Tekninen toimisto

PL 14

49901 Virolahti

markku.uskiätvirolahti.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Savanjärven – Valkjärven osayleiskaavan muutosehdotus

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Kaava on yleisesti ottaen pätevästi laadittu.

 

Savan alueen sijoittuessa I ja II –luokan pohjavesialueelle sekä niiden välittömään läheisyyteen, rakentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesi- ja jätevesihuollon toteutukseen. Pilaantuneen maa-alueen puhdistus P-varauksen alueella tulee toteuttaa pikaisesti.

 

Latvavesiin kuuluvien Savanjärven ja Valkjärven kuormitusta tulee vähentää.  Valkjärven tila on mahdollista kohentaa kaavoituksen keinoin osoittamalla ojitetulta Pyyhinsuolta tulevan ojan yhteyteen laskeutusallas metsätalouden valumavesien hallintaan. Suurisuon SL-varauksen alueella olisi hyvä edellyttää ojien ennallistamista kaavamääräyksellä.

 

P-varauksen alueelle tulee osoittaa viheryhteystarpeet eri suuntiin. Yhteystarvetta perustelee myös 2011 luontoselvityksen havainnot liito-oravareviiristä: P- ja ET-varauksille sijoittuva [luo]-alue, aiemmat liito-oravaesiintymät Valkjärven rannoilla, sekä EV-merkinnän alueelle sijoittuva luontoselvityksen mukainen ”vanhan metsän alue”.

 

Kaavan länsi-, pohjois-, itä- ja eteläreunalla metsille on asetettu kaavamerkintä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). On jokseenkin selvää, että kyseinen merkintä ei sovi yhteen osayleiskaavan keskeisen tavoitteen, loma-asuntorakentamisen kanssa. Vähintäänkin metsänkäyttöä ohjaavana kaavamerkintänä tulisi olla MU. Tämä olisi perusteltua myös siksi, että MU (paikoin MU/sel) on metsäalueiden kaavamerkintänä voimassaolevassa rantayleiskaavassa. Merkintä tulisi silti mieluimmin olla osayleiskaavassa VL (Valkjärven rannan läheisyyteen osoitetun saunan alueella VR-1).

 

Kaavoittajan ratkaisua osoittaa merkittävä osa alueen metsiä M-varauksen alle (ranta)yleiskaavasta poikkeavalla tavalla tulisi vähintäänkin avata kaavaselostuksessa. Kun esimerkiksi rantayleiskaavan mukainen SL-varausmerkintä 384-tien varressa on jätetty huomiotta, asiaa perustellaan luontoselvityksen huomioilla. Laajoja M-merkintöjä ei sen sijaan perustella mitenkään.

Huomattavan osan alueen metsistä osoittaminen metsätalouskäyttöön ei ole vain alueen luonnon (ml. vesiluonto) tilan ja kehityksen kannalta huono ratkaisu (vrt. esim. nykyisessä metsänhoidossa yleistyvä lannoittaminen), mutta se on sitä myös loma-asumiselle tärkeän maisemakuvan säilymisenä eheänä.

 

Valveutuneemmat loma-asunnon ostajaehdokkaat ymmärtävät nykyisen kaavamerkinnän riskit. Ne, jotka eivät asiaa etukäteen huomaa, voivat kaupat tehtyään pettyä raskaasti, jos/ kun aikanaan metsänhoidollisiin toimenpiteisiin ryhdytään. Tämä voi myös johtaa tarpeettomiin kiistoihin asukkaiden sekä kunnan ja maanomistajan välillä maankäytön tavoitteista.

 

Kaavoittaja esittää perustellusti riittävän suojapuuston jättämistä rakennusten ja rantaviivan väliin. Tämä olisi tosin kuulunut määritellä metreissä, sillä nykyinen muotoilu jättää liiaksi tulkinnanvaraa. Suojapuustoa/ säilytettävää puustoa olisi pitänyt esittää jätettäväksi myös rakennuspaikkojen sisälle. Erityisen haasteellista se tulee olemaan RA-1-alueella, jossa rakennuspaikat ovat vieri vieressä.

 

Suojaviheralueen osoittaminen 384-tien varteen ELY-keskuksen esityksen mukaisesti on kaavoittajalta erittäin hyvä ratkaisu.

 

Ohjeellinen ulkoilureitti on asetettu järkevästi sekä Savan-, että Valkjärven rantamille. Mikäli M-varauksen alueet kaavan länsi- ja pohjois-osassa muutettaisiin VL-alueiksi, ulkoilureitti olisi mahdollista toteuttaa laajempana, kulkien alueen pohjoisreunaa aina Savanjärven rantaan (kaavan koilliskulmaan). Talvella reittiä myöten voisi ulottaa Valkjärvelle laskeutuvan hiihtoladun.

 

Kouvolassa 12.5.2014

 

  

Puheenjohtaja                                 Tiedottaja

Lassi Kujala                                    Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

kirjaamo.kaakkois-suomiätely-keskus.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: Valtatien 7 (E18) rakentaminen moottoritieksi välillä Hamina – Vaalimaa, Hamina, Virolahti ja Miehikkälä

 

ELY-keskus lähetti lausuntopyynnön alunperin Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistoon Helsinkiin. Lausuntopyyntö delegoitiin Suomen luonnonsuojeluliitossa Kymenlaakson piirin tehtäväksi.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton piirijärjestönä Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri valvoo Kymenlaakson maakunnan ympäristön tilaa. Piirin kotipaikka on Kotka. Luonnonsuojelupiiri on asianosainen, koska piirin toimialueeseen kuuluu Kymenlaakson maakunta.

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää Suomen luonnonsuojeluliitolle osoitetusta  lausuntopyynnöstä, ja toteaa seuraavaa.

 

Tiesuunnitelma vaikuttaa pätevästi laaditulta. Luontoseikat on pyritty huomioimaan kattavin luontoselvityksin. Selvitysten tuloksia ja suosituksia tulee hyödyntää tiesuunnitelmassa ohjeellisesti. Tämä tukee tiehankkeen pyrkimyksiä toteuttaa ekologista rakentamista.

 

Virojoen ylittävä ekologinen käytävä on tärkeää toteuttaa oikealla tavalla. Kaikki eliöt, joihin tiehankkeella on vaikutusta, pitää päästä liikkumaan tien poikki sillan alta. Liito-orava lukeutuu näihin lajeihin. Myös rakentamisaikainen kulku pitää turvata lajeille.

 

Saarasjärvenojan purotaimenkannan huomiointi on erittäin tärkeää. Rakentamisen aikana vesi ei saa samentua, koska se voi haitata erittäin uhanalaisen (EN) purotaimenen lisääntymistä. 

Saarasjärvenojan olojen säilyttäminen rakennusaikana, ja sen jälkeen edellyttää tarkkaa suunnitelmaa.

 

Ekologista rakentamista edustaa osaltaan, että tienpientareet pidetään niukkaravinteisina. Tämä luo elinympäristöjä mm. perhoslajeille. Samalla luiskat muodostaa lajistolle ekologisen kulkuyhteyden. Kaikki pientareet tulee mahdollisuuksien mukaan jättää pelkälle hiekalle. Tällöin ei tarvitse myöskään suorittaa pientareiden niittoa, mikä säästää rahaa ja luonnonvaroja.

 

Tie kulkee ohi ja poikki useiden piensoiden. Piensuot ovat arvokkaita muodostaessaan mosaaikkimaisia kokonaisuuksia. Piensoiden ylläpitämän luonnon monimuotoisuuden säilymistä voidaan parantaa huolehtimalla soiden vesitalouden säilymisestä niin hyvin kuin mahdollista. 

 

Kouvolassa 15.4.2014

 

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                      Tiedottaja



LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

virastoätkymenlaakso.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kymenlaakso-ohjelma 2014-2017 - Elinvoimaa Pohjoiselta kasvukäytävältä. Ympäristöselostus, luonnos 24.2.2014

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ympäristöselostus on varsin pätevästi laadittu. Se on laaja, jopa kunnianhimoinen paperi. Selostus ei olisi menettänyt tehoaan, vaikka sen suhdetta aiempiin maakunnallisiin papereihin, kuten luonnonvarastrategiaan olisi tuotu esille selvemmin.

 

Ympäristöselostuksen kenties suurin heikkous vastaavasti on, että sen tarkoituksena on tukea maakuntaohjelmaa, ei haastaa sitä. Toki tukemistehtävä on ymmärrettävä ja perusteltukin, mutta vahvasti elinkeinopainotteinen maakuntaohjelma olisi kaivannut rinnalleen ympäristön merkitystä ja reunaehtoja laajemmin avaavaa paperia. Nyt selostus tasapainoilee sen välillä, ettei maakuntaohjelmalla ole vaikutusta ympäristöseikkoihin tai että maakuntaan ja sen ympäristöön vaikuttavat prosessit yleensä ovat Kymenlaaksoa ja sen maakuntaohjelmaa laajempia ja monimutkaisempia. Toteamus, että ympäristönäkökohdat on huomioitu Kymenlaakso-ohjelman kaikissa osissa kertoo paljon ympäristöselostuksen lähestymistavasta.

 

Ympäristöselostuksella on silti ansionsa. Esimerkiksi toteamus, että maakunnan suojelualueiden lisäksi on tärkeää ylläpitää monimuotoista ja ekologisesti rikasta luontoa suojelualueiden ulkopuolella, esimerkiksi talousmetsissä ja kulttuuriympäristössä on merkittävä.

 

Ympäristöselostuksen kantoja perustellaan vetoamalla lakisääteisiin seikkoihin. Niin voi tehdä, mutta yhteiskunnallinen vastuullisuus ulottuu myös ympäristöasioissa tätä laajemmalle. Esteenä ei ole niinkään tiedon puute, vaan poliittis-taloudelliset seikat. Kymenlaakson maakuntaohjelma ja sen ympäristöselostus ovat poliittisen realismin tulosta. Taloudellinen ja sosiokulttuurinen kestävyys asetetaan ekologisen kestävyyden edelle, kun muu ei ole poliittisesti mahdollista.

 

Ohjelma olisi kenties vaatinut rinnalleen luonto- ja ympäristölähtökodista laaditun ”varjo-ympäristöselostuksen”, jossa sovitettaisiin elinkeinonäkökulma aidommin ekologisen kestävyyden kehykseen. Nyt asetelma sekä maakuntaohjelmassa, että sen ympäristöselostuksessa on päinvastainen: taloudellinen kestävyys on asetettu ekologisen kestävyyden edelle. On tilanteita, joissa ekologista ja taloudellista kestävyyttä voi tavoitella yhtäaikaisesti (periaatteessa ”biotalous” ja ”ekotehokkuus” edustavat tätä, mutta käytännössä näin ei välttämättä ole), mutta maakuntaohjelma ja ympäristöselostusselostus asettavat johdonmukaisesti talouden ympäristönäkökohtia tärkeämmäksi.

 

Oikeutuskeinona on korostaa taloudellisten toimenpiteiden ympäristöystävällisyyttä aiempiin ratkaisuihin verrattuna. Selostuksessa ei silti oteta kantaa, kuinka tuotantovolyymien kasvu tapaa usein tapaa syödä käytänteiden kehityksellä saavutetun ympäristörasituksen vähenemishyödyn. Näin voi tapahtua niin jalostus- kuin palveluteollisuudessakin.

 

Ympäristöselostuksessa viitataan useassa kohtaa ekotehokkuuteen, ja kuinka sen kautta toimintojen ympäristöystävällisyyttä voidaan lisätä. Ekotehokkuuden tavoittelu ei edellytä talouden määräävän aseman kyseenalaistamista. Sen sijaan silloin pyritään ratkaisemaan teknologian ja hyvien käytänteiden avulla jatkuvan kasvun ongelmalliset seuraukset, ei tavoitella pienempää ympäristörasitetta sinänsä.

 

Ekotehokkuus tulisikin asettaa laajempaan kehykseen, jossa lopputulosta arvioitaisiin suhteessa aikaan ja kustannuksiin. Nopein ja halvin tapa vähentää ympäristörasitetta on vähentää kulutusta. Sen sijaan ekotehokkuus on keino ylläpitää talouskasvua, jonka aiheuttamia kaikkia seurauksia ympäristölle ei voida ekotehokkuuden nostolla välttämättä ehkäistä. Tämä on maakuntaohjelman ja ympäristöselostuksen perusongelma. Keskitytään yhtäältä yleiskäsitteeseen (’ekotehokkuus’), toisaalta tarkastellaan tiettyä osa-aluetta, joka ilmenee aiempaa ”ekotehokkaammin”. Esimerkkinä puuenergian käyttö fossiilisten polttoaineiden korvaajana, missä ei välttämättä saavuteta sellaisia hyötyjä, mitä on uskottu, jos asiaa tarkastellaan kokonaisuutena.

 

Maakuntaohjelman vaikutuksia kymenlaaksolaisten terveyteen arvioidaan selostuksessa varsin pintapuolisesti. Elintapojen ja ympäristösuhteen yhteys terveyteen on moneen kertaan todistettu asia. Maankäyttöratkaisuilla on keskeinen merkitys terveyteen väestötasolla. Elinympäristön parantaminen toteutuu varmimmin ja kustannustehokkaimmin säilyttämällä olemassa olevaa viherympäristöä sekä ennallistamalla heikennettyä ympäristöä. Ohjelmassa ei problematisoida yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen liittyviä pyrkimyksiä terveyden, eikä toisaalta myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta.

 

Oma lukunsa ympäristöselostuksessa on turve. Toisin kuin paperissa esitetään, turve ei ole biopolttoaine. Turvetta ei ole myöskään määritetty ohjelmassa fossiiliseksi, vaan ”erittäin hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi”. Tämä on sanakikkailua, joka tarkoituksella hämärtää asioiden merkityserot. Samoin turpeen moninaiset haittavaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja ympäristön tilalle sivuutetaan. Ympäristöselostuksessa on myös maakuntaohjelmasta tuttu lause ”energian saatavuuden varmistaminen paikallisin ratkaisuin”. Sanavalinnat ovat turveteollisuuden käyttämiä, ja jääkin epäselväksi tarkoitetaanko ”paikallisilla ratkaisuilla” mahdollisesti turpeen käyttöä?

 

Toki paikalliset ratkaisut voivat myös tarkoittaa uusiutuvia energiantuotantotapoja, kuten tuulivoimaa, aurinkoenergiaa tai biokaasua. Niiden merkitys on ympäristöhyötyjä suurempi, koska ne lisäävät ihmisten omavaraisuutta, laskevat elinkustannuksia, sekä parantavat huoltovarmuutta.

 

Ympäristöselostuksessa tulisi nostaa selvästi esille, että monet maakunnan uhanalaisista luontotyypeistä sijaitsevat turvemailla. Samoin tulisi tähdentää, että suo- ja turvemaiden suojelustatus tulee taata maakuntakaavantasolla. Vaikka selostuksessa tuodaan esille turpeenkaivun ja suojelun yhteensovittamisen tarve, nykyisellään vain pieni osa suo- ja turvemaista on merkitty maakuntakaavassa suojeluun tai turpeenottoon. Suuri osa on ns. valkeita alueita.

 

Merenalaista luontoa ei tuoda selostuksessa esille. Ellei kyse ole sitten siitä, että tuoreehko kauppa ja merialue –kaavatyö otti kantaa juuri merialuekysymyksiin.

 

Kouvolassa 3.4.2014

 

Puheenjohtaja                                     Tiedottaja

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas



LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

virastoätkymenlaakso.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

kymenlaaksoätsll.fi

 

ASIA: Kymenlaakso-ohjelma 2014-2017 - Elinvoimaa Pohjoiselta kasvukäytävältä, luonnos 24.2.2014

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Ohjelma vaikuttaa pätevästi laaditulta. Esitystapa on sujuva ja sisällön eteen on tehty töitä. Skenaarioiden käyttö on hyvä ratkaisu luodata tulevaa. Toisaalta skenaarioiden käyttäminen vaatii myös vastaanottajalta melko paljon paneutumista tekstiin. Koska niin ei välttämättä aina tapahdu, skenaarioiden sisältämää viestiä ryhdytään tulkitsemaan jo nimestä lähtien. Tämä voi johtaa oletuksiin, jotka eivät tee oikeutta ohjelmapaperille.

 

Maakuntaohjelman paikan ja tehtävän määrittämisessä jäädään hieman puolitiehen. Ohjelman taustaa ja tavoitetta tulisi paikantaa lakisääteisyyttä laajemmalle. Mihin vaikutetaan ja miten vaikutetaan? Myös se mihin voidaan vaikuttaa, ja mihin ei voida vaikuttaa (kuin korkeintaan epäsuorasti) olisi kaivannut ehkä hieman lisää kirkastamista. Maakuntaohjelman paikka ja vaikuttavuus ovat vahvasti riippuvaisia muista maakunnan, yhteiskunnan, lähialueiden ja koko maailman prosesseista. Tätä ei voi varmaan koskaan tarpeeksi korostaa. Kenties ohjelman arvo ja ansio olisi helpompi ymmärtää, jos sen suhde näihin ajallisesti ja paikallisesti laajempiin puitteisiin kävisi helpommin ilmi.

 

Ohjelmassa tuodaan esille itsestäänselvyyksiä kuten ’turvallisuus’, ’terveys’, ’viihtyisyys’, ’luotettavuus’ ja ’kustannustehokkuus’, muiden  kiistämättömien arvojen ja tavoitteiden ohella, joiden perustalta mikä tahansa yhteisö pyrkii toimimaan. Niiden saavuttamiseksi esitetyt ratkaisut, kuten ’liikenneyhteydet’, ’kansainväliset kauppayhteydet’ jne. sekä määrittävät miten em. hyviä asioita voi saavuttaa, mutta myös ilmaisevat millaiseksi hyvä ja oikea käsitetään. Keinot ja päämäärät siten ikään kuin monopolisoivat hyvän ja tekevät niiden kyseenalaistamisen mahdottomaksi.

 

Monopolisointi tekee näkemysten esittäjästä auktoriteetin, joka otetaan vakavasti ja johon on ikään kuin pakko luottaa. Näin asiat (post)modernissa yhteiskunnassa toki tapaavat rakentua, sanojen varaan. Mutta silloin jää varjoon, mitä muuta hyvän tavoittelusta seuraa kuin virallista hyvää, jonka tunnistamiseen järjestelmä on viritetty. Siksi maakuntaohjelma tällaisena järjestelmänä tulisi asettaa mittasuhteisiin. Ei ole väärin, että sellainen laaditaan, eikä sille annettu sisältö ole tyhjänpäiväistä. Sitä tulisi kuitenkin lukea kriittisyydellä, kysyen, mitä se edustaa, mihin se ottaa kantaa, ja miten se toimii asioihin vaikuttamalla.

 

Maakuntaohjelmassa luotetaan talouskasvun ja kansainvälisyyden ratkaisevan Kymenlaakson ongelmat, vaikka talouskasvu ja kansainvälisyys ovat samaan aikaan käsillä olevien ongelmien keskeisiä syitä. Jatkuvaan kasvuun olennaisesti kuuluvat heilahtelut, sekä uusliberalistisen globaalitalouden olemukseen kuuluu kilpailu. Se on peli, jossa välillä voittaa, välillä häviää.

 

Maakuntaohjelmassa skenaariot ovat merkittävällä sijalla. Niiden rakentamisen prosessia olisi voinut avata enemmän. Taustamateriaalia on kuulemma laadittuna peräti sata sivua. Nyt osallistetut tahot jäävät tuntemattomiksi ja juuri heidän mukanaolonsa perustelematta.

 

Luontojärjestön kannalta katsoen skenaarioiden ja yleensäkin ohjelman tapa ymmärtää ympäristö jää hieman epäselväksi. Ohjelma toki julistaa olevansa ensisijaisesti elinkeinopoliittinen ohjelma. Kyse ei ole siitä, että ohjelmalla tulisi tavoitella luonnon- ja ympäristönsuojelua sinänsä, vaan avata, miten ohjelma ymmärtää suhteensa luontoympäristöön. Tähän toki osaltaan vastaa maakuntaohjelman rinnalla laadittu ympäristöselostus.

 

Ohjelmassa on käytännön tasolla monia perusteltuja ja tarpeellisia tavoitteita, kuten ’luonnonvarojen älykäs’ käyttö ja ’cleantech’. Niiden logiikka on kuitenkin lujasti sidoksissa jatkuvan kasvun ja yksilön valinnanvapauden ihanteisiin. Toisin sanoen teknologinen kehitys pelastaa tulevaisuuden, ei muutamien oikeamielisten valinnat tai henkinen kasvu. Tässä valossa ohjelman erääksi puutteeksi voi nähdä, ettei siinä ole tunnistettu väestön mahdollista arvomaailman muutosta ns. vastuulliseen suuntaan, joka näkyisi esimerkiksi niukkuuden ja kulutuksesta tinkimisen kulttuurin yleistymisessä. Siitä tuskin koskaan tulee suurta kansanliikettä, mutta yhtäkaikki ajatusten ja ideoiden liikkuminen on verrattomasti fyysistä liikettä ja teknologista kehitystä nopeampaa, samalla kun ihmisen taipumus vertailuun ja hierarkioihin voi johtaa kilpailuun elämänalueilla, jotka voivat toimia juurikin liiketoimintamahdollisuuksien luomista vastaan. Globaalilla tasolla ’luomu’, ’hitaus’ ja yleensä kestävyyteen liittyvät trendit edustavat arvoja, joihin varsinkin yhteiskunnan hyväosaisilla on kasvavaa kiinnostusta.

 

Kun talous perustuu aina luonnonresurssien käyttöön, talouden mahdollisuudet ja rajoitteet tulee suhteuttaa siihen. Yhtäältä kyse on heikoista reunaehdoista (joiden rajapintana on usein teknologia ja muut luonnon hyödyntämisprosessia tukevat seikat) toisaalta heikot reunaehdot ymmärretään eettisiksi, joissa luontoa käyttävät ihmiset viestivät toisilleen toimintansa hyväksyttävyydestä. Nämä molemmat suhteet ovat luonteeltaan aktiivisia. Niissä ihminen hallitsee rajoitteet ja voi ylittää ne. Sen sijaan luonto vahvana reunaehtona, jossa luonto määrittää taloudellisen toiminnan varsinaiset rajat, on useasti vähemmän esillä, niin myös käsillä olevassa maakuntaohjelmassa. Tämä ehdoton rajoite asettaa ihmisen passiiviseen sopeutujan osaan. Erityisen hankalaa tämä reunaehto on tunnistaa, jos sen tulisi rajoittaa toimintaa, joka on luonteeltaan aktiivista, mutta joka toiston seurauksena on syönyt omat edellytyksensä. Esimerkki tästä on fossiilitalous, joka menestyksensä seurauksena on joutunut itse aiheuttamiinsa ongelmiin. Sama paradoksi vallitsee tehometsätaloudessa ja tehomaataloudessa.

 

Vaikuttaa siltä, että skenaarioita on valmistellut hieman liian samanmielinen joukko. Jotta maakuntaohjelmaan olisi saatu sisäänrakennettua ”luonnon vahvan reunaehdon” elementti, se ei olisi välttämättä edellyttänyt juuri Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin mukanaoloa skenaariotyössä. Mukana olisi silti tarvinnut olla riittävä määrä tahoja, joiden myötä maakuntaohjelma olisi uskallettu asettaa luonnon vahvan reunaehdon kehyksiin. Tämä ei olisi silti poissulkenut samalla lähestymistä heikkojen reunaehtojen kautta, mutta olisi tarjonnut edellytykset suhteuttaa aikeet seikkoihin, jotka eivät jousta, tai joiden huomiotta jättäminen ei ole viisasta.

 

Yhtenä esimerkkinä valitun näkökulman vaikutuksesta maakuntaohjelmaan on siinä ymmärretty väestönkasvun ja elintason suhde. Jos suhdetta olisi problematisoitu, tulkinnat tulevaisuuden kehityspoluista olisivat saaneet laajempaa perspektiiviä. Ei-toivottua kehityssuuntaa ei olisi enää yhtä helppo hylätä, koska sitä torjuvan kehityksen kustannukset olisi pakko huomioida.

 

Väestön väheneminen Kymenlaaksossa on ohjelman mukaan uhka, vaikka sen voi nähdä myös mahdollisuudeksi. Suomi on maailman kärkeä luonnonvarojen kulutuksessa henkeä kohti. Kun maailman ylikulutuspäivää vietetään elokuun lopussa, Suomen ylikulutuspäivä, eli hetki kun vuoden aikana muodostuvat uusiutuvat luonnonvarat on käytetty, on jo maaliskuun lopussa. Ihmisten määrä ja heidän harrastamansa kulutus ovat keskeiset syyt ympäristön tilan ja elämän edellytysten heikkenemiseen. Se näkyy sekä henkisessä, että fyysisessä elämänlaadussa, kun vahingollisista elämäntavoista ja ihmiselle sopimattomista elinolosuhteista johtuvat elintasosairaudet, kuten masennus ja liikalihavuus yleistyvät. Samoin ympäristön kemikalisoituminen ja saastuminen aiheuttavat ennustamattomia takaisinkytkentöjä luonnossa ja ihmisessä. Tämä realismi, riskiyhteiskunnan toimintalogiikka alati monimutkaistuvine ja hallitsemattomine kehityskulkuineen, ei vaikuttaisi olevan kovin vahvasti läsnä Kymenlaakson maakuntaohjelmassa.

 

Kymenlaaksossa olisi kaikki mahdollisuudet ohjata elämäntapa kestävämmälle uralle, kun suurten ikäluokkien väliaikainen huoltosuhderasite on ohitettu muutamassa kymmenessä vuodessa. Nyt tämä ajanjakso ymmärretään suurena mörkönä. Skenaariotarkastelun vahvuus, erilaisten vaihtoehtojen hahmottaminen etukäteen sekä käytännön ymmärtäminen vaihtoehtojen väistämättömänä sekoittumisena olisi tarjonnut hyvät puitteet huomioida supistuvan väestökehityksen mahdollisuudet, ei pelkästään uhkat.

 

Nyt skenaariossa on tehty yksinkertaistava johtopäätös ja katsottu väestön väheneminen huonoksi asiaksi, ja sen välttäminen hyväksi. Siksi ohjelmassa mm. puolustetaan maahanmuuttoa.

 

Maahanmuutosta puhutaan ohjelmassa ainoastaan työperäisenä. Kuitenkin ns. humanitaarinen maahanmuutto on merkittävä maahanmuuton laji, joka ainakin lyhyellä, mutta todennäköisesti myös pitkällä tähtäimellä heikentää Suomen ja edelleen Kymenlaakson huoltosuhdetta. Miksei tähän aiheeseen oteta ohjelmassa kantaa?

 

Jokainen yksilö, joka siirtyy matalamman luonnonvarojen kulutuksen oloista korkean kulutuksen pariin vie kehitystä ympäristön kannalta huonompaan suuntaan. Tästä syystä erityisesti länsimaiden ulkopuolelta tapahtuvaa maahanmuuttoa ei tulisi edistää. Ympäristövaikutusten ohella Euroopan ja länsimaiden ulkopuolelta suuntautuvalla maahanmuutolla on vakavia vaikutuksia sekä lähtö-, että tulomaan yhteiskunnalliselle kehitykselle. Lähtömaa kokee suoneniskun, kun lähtijät ovat usein nuoria ja aktiivisia. Samalla kohdemaan väestön ja kulttuurin yhtenäisyys muuttuu peruuttamattomalla tavalla.

 

Ulkomaalaisten määrän lisääntymisellä ei oleteta olevan muita negatiivisia vaikutuksia, kuin suomalaisten keskuudessa lisääntyvänä ulkomaalaisvastaisuutena. Tämä on naiivi, mutta samalla poliittisesti korrekti näkemys. Mutta onko maakuntaohjelman tarkoituksena luoda realistisia skenaarioita mahdollisista maailmoista vai vain maailmoista, jotka sopivat tiettyyn arvokehykseen? Ohjelman linja saattaakin paikoin estää näkemästä – tai ainakin esittämästä – mahdollisia, mutta olennaisia kehityskulkuja. Tämä heikkous on kenties seurausta ohjelmaan osallistetusta joukosta, joka lukeutuu maakunnan vaikuttajiin ja muuhun eliittiin. Eräs esimerkki näköharhasta on maakunnassa jo olemassa olevien osaajien tunnistaminen. Miksi keskittyä vain maakunnassa asuvien ulkomaalaisten potentiaaliin, jos Kymenlaaksossa on myös työttömiä koulutettuja suomalaisia?

 

Ohjelmassa tuodaan paljon esille Venäjään liittyviä mahdollisuuksia. Se on perusteltua ja asiaa on tuotu esille ohjelmassa monipuolisesti. Vahvempi kytkeytyminen Venäjään kuitenkin sitoo Kymenlaaksoa tavoilla, joita on osin vaikeaa ennakoida sekä melko mahdotonta estää. Jos esimerkiksi elinkeinotoiminnan kannattavuus on laskettu edes osaksi venäläisten asiakkaiden varaan, venäläisten ostovoiman kehityksellä on suora vaikutus toiminnan kannattavuuteen.

 

Ohjelmassa nostetaan esille mahdollisuus, että Suomessa voisi asua jopa miljoona venäläistä. Venäjä on osoittanut aiemmissa toimissaan puuttuvansa maiden sisäisiin asioihin, jos se katsoo maassa elävän riittävän määrän venäläisiä ja näiden edun oleva uhattuna. Tätä seikkaa ei ole tuotu ohjelmassa esiin, vaikka asia on tärkeä. Vähintäänkin tulisi osoittaa, miksei tällaista puuttumista tulisi koskaan tapahtumaan tai ettei mahdollisella puutumisella olisi merkitystä.

 

Kouvolassa 3.4.2014

  

Puheenjohtaja                          Tiedottaja

Lassi Kujala                             Riku Rinnekangas

 

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry                      

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

0451049388

kymenlaaksoätsll.fi                                                                                                      

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Ympäristö ja luonnonvarat

Salpausselänkatu 22

45100 Kouvola

 

ASIANOSAISEN VAATIMUSLAUSUNTO 

 

VIITE             Utin Turve Oy, ilmoitus kahden alle 10 hehtaarin suon ottamisesta turvetuotantoon Haminassa, joulukuu 2013

 

ASIA               Utin Turve Oy:n Kärpänsuon (9,8 ha) ja Hepo-ojansuon (7,5 ha) turvetuotantoalueiden valmistelu, Vehkajoen valuma-alue, Hamina     

 

VAATIMUS  Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry (yhdistyksen sääntöjen mukainen toimialue on Kymenlaakson maakunta) vaatii, että Kaakkois-Suomen ELY-keskus edellyttää Utin Turve Oy:n (Y-tunnus 1056392-3, toimitusjohtaja Jouko Olavi Utti, Ranta-Utintie 116, 45410 Utti), uudelta turpeenottohankkeelta Haminan Kärpänsuolla (9,8 ha) ja Haminan Hepo-ojansuolla (7,5 ha) ympäristölupaa seuraavista seikoista johtuen:

 

1)    Turpeenottoa suunnitellaan tässä vaiheessa Kärpänsuolle (9,8 ha) ja Hepo-ojansuolle (7,5 ha). Soilla on tuotantokelpoista kaivualaa tätä laajemmin. On mahdollista, että turpeenottoa pyrittäisiin myöhemmin laajentamaan vaiheittain, kun olisi saatu ilmoitusluontoinen turpeennosto käyntiin suunnitelluilla aloilla.

 

2)    Ilmoittaja pyrkii soille Ympäristönsuojelulain ns. alle 10 hehtaarin porsaanreiän turvin. Mikäli aie onnistuu, laajentamista on helppo perustella olemassa olevan toiminnan nojalla. Laajentamiselle on myös painetta, koska alle 10 hehtaarin turpeenkaivutoiminta ei ole nykyoloissa taloudellisesti kannattavaa. Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon hankkeita tuleekin tarkastella yhdessä, koska ne kohdistuvat samalle valuma-alueelle. Silti jo yksi alle 10 hehtaarin turvekenttä aiheuttaa alapuoliselle vesistölle merkittävän haitan, aina valmistelusta (ns. kuntoonpanovaihe) lähtien. Vesipuitedirektiivin oloissa tätä ei voida hyväksyä.

 

3)    Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan turpeennosto Kärpänsuolla ja/ tai Hepo-ojansuolla tulisi aiheuttamaan alapuolisen vesistön eli Vehkajoen merkittävää pilaantumista sekä kalakantojen kohtuutonta heikkenemistä. Kyse on yhteisvaikutuksesta, joka ei poistu, vaikka kentät avattaisiin vaiheittain. Hepo-ojansuon eteläosassa (Miehikkälän puolella) on jo avattu vajaan viiden hehtaarin turvekenttä, joka ei ikänsä ja kokonsa perusteella sisällä minkäänlaisia vesiensuojelurakenteita. Yhteisvaikutus tapahtuisi siten, vaikka Utin Turve perustaisi vain toisen uusista kentistä.

 

4)    Luonnonsuojelupiiri katsoo, että turpeennosto tulisi aiheuttamaan kohtuutonta rasitusta naapureille Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon läheisyydessä. Vehkajoen vesistön ranta-asukkaille sekä mökkiläisille aiheutuu myös rakennuspaikkojen ja kiinteistöjen arvon alentumista. Turpeenotto on myös omiaan heikentämään alueiden virkistysarvoa (kuten: marjastus ja luonnossa liikkuminen). Kärpänsuon ympäristöön on jo suunniteltu luontopolkua. Eliöstölle, riista mukaan lukien, turvekentistä on pelkkää vahinkoa.

 

5)    Kärpänsuolta poistettiin Kymenlaakson viimeisimmän maakuntakaavan valmistelun yhteydessä (maakuntakaavaehdotus-vaihe) turvevaraus-merkintä vesistövaikutusten sekä asutukselle aiheutuvien haittojen takia. Kärpänsuohon kohdistuvan turpeenkaivun haitat on siten tunnustettu sekä maakunta (maakuntahallitus ja –valtuusto), että valtakunnantasolla (Ympäristöministeriö).

 

6)    Uudessa ympäristönsuojelulaissa, joka saa vahvistuksensa kevään kuluessa,  huomioidaan myös alle 10 hehtaarin turvekenttien haitalliset vaikutukset mm. vesistöihin. Lainsäätäjä on halunnut kaikenkokoiset turvekentät ympäristölupamenettelyn piiriin. Utin Turve Oy:n ilmoitus on ajoitettu niin, että asiaa tarkasteltaisiin vanhan lain oloissa. Silti jo nykyinen Ympäristönsuojelulaki tarjoaa mahdollisuuden edellyttää toiminnalta ympäristölupaa, jos siitä voi aiheutua vesistön pilaantumista (ks. YSL luku 4, 28 § sekä YSL 29 §, asetus luvan tarpeesta).

 

7)    Vehkajokea on jo pidemmän aikaa kunnostettu vaelluskaloille soveltuvaksi vesistöksi ja työhön on käytetty huomattava summa rahaa. Kunnostustoimet jatkuvat.

 

8)    Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen viime vuoden lopulla julkaiseman alueen ympäristön tila –raportin mukaan päästöjä Itämereen tulee edelleen vähentää. Turpeenkaivu Kymenlaaksossa kuormittaa Suomenlahtea, eikä kaikkia vaikutuksia meriekosysteemille toistaiseksi vielä tunneta. Kärpänsuon ja Hepo-ojansuon sijainti meren läheisyydessä on merkityksellistä myös siksi, että ne sijaitsevat todennäköisesti happamien alunamaiden alueella.

 

Edellä esitetyin perustein Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että Kaakkois-Suomen ELY-keskus edellyttää ympäristölupaa Kärpänsuolle ja Hepo-ojansuolle (yhdessä tai erikseen) aiotulta turpeennostolta, tässä tapauksessa Utin Turve Oy:ltä.

 

Vaatimusta tarkemmin perustelevat liitteet toimitetaan ELY-keskukselle tämän viikon (vko 7) kuluessa.

  

            Kouvolassa  10.2.2014

           

            Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puolesta,

 

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja

 

 

LAUSUNTO

 

Kouvolan kaupunki

Maankäytön suunnittelu/ Yleiskaavoitus

PL 32

45701 Kuusankoski

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: Korian Pioneeripuiston osayleiskaavan kaavaluonnos ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Osayleiskaavan kaavaluonnos on pääpiirteissään asiallinen. Oleelliset luontokohteet on varustettu “luo”-merkinnällä. Uusi asutus kohdistuu jo ennestään rakennetulle puolelle aluetta. Kaavan ei pitäisi nähtävästi haitata liito-oravaa, eikä lepakkoja.

 

Viheryhteystarpeet on huomioitu kaavaluonnoksessa varsin hyvin, olkoonkin, että AO-merkinnän etelänurkka on vedetty hieman turhan lähelle suunnittelualueen rajaa. Alueen toisella puolen on jo pientaloja sekä niiden väliin on suunniteltu luontopolkureitti. On mahdollista, että kyseisen kulman puustoa tullaan tulevaisuudessa hoitamaan aktiivisesti poistamalla ”varjostavia” sekä ”vaarallisia” puita. Tämä voi heikentää viheryhteyden toimivuutta.

 

Pioneerimetsää viereen osoitettu AO-kaavamerkintä on omituisen kaarevamuotoinen länsireunastaan. Tämä on hyvä asia, sillä rajaukseen voinut yhtä hyvin vetää kiinni ”luonnolliseen esteeseen”, luoteispuolella kulkevaan ojaan saakka. Pientalotontit tuleekin sijoittaa riittävän kauaksi ojasta, etteivät asukkaat hivuta elinpiiriään ojanpientareelle. Selkein tapa estää tämä olisi sijoittaa nyt ojan luoteispuolelle merkitty luontopolkureitti kulkemaan ojan kaakkoispuolelta.

 

Yleisesti luonnonsuojelupiiri toteaa, että ns. Pioneerimetsän alue ei kaipaa kehittämistä eikä muita kuin välttämättömiä, ihmisten liikkumiseen ja turvallisuuteen perustuvia hoitotoimenpiteitä. Pioneerimetsän kehittämistä tulee tarkastella erityisesti liito-oravan tarpeiden kannalta. Alueella on tehty muutama vuosi tarpeettoman laajoja ja ennalta kerrottua laajempia hakkuita, joiden jäljet näkyvät ikävällä tavalla maisemassa.

 

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma vaikuttaa järkevästi laaditulta.

 

Kouvolassa, 21.1.2014

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

 

 

 

KANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin kevätkokous Haminassa, 27.3.2014

 

Lintujen tappolupia myönnetään heppoisin perustein

 

Kymenlaaksossa on myönnetty alkuvuonna jo nelisenkymmentä poikkeuslupaa pesimäaikaan rauhoitettujen lintujen ampumiseksi.

 

EU-lainsäädäntö rauhoittaa kaikki lintulajit pesimäajaksi. Vakavien vahinkojen estämiseksi tästä voidaan kuitenkin poiketa. Suomessa poikkeamisesta on tullut sääntö. Poikkeuslupia myönnetään aivan liian heppoisin perustein.

 

Lupahakemuksia Suomen riistakeskukselle ovat tehtailleet niin metsästysseurat, maanviljelijät kuin marjanviljelijätkin. Kohteina ovat varis, harakka, räkättirastas, kesykyyhky, harmaalokki ja merilokki. Tappomäärät ovat huomattavia, sadoista aina tuhansiin lintuihin vuodessa. Pinta-alat ovat laajoja kymmenistä jopa tuhansiin hehtaareihin. Lupa-ajat ulottuvat jopa viiden vuoden päähän.

 

Hakemusten perustelut ovat mitä kummallisimpia aina ”pyyn pesinnän häiriintymisestä” rikkinokittuihin rehupaaleihin. Hakemuksissa vedotaan myös tautiuhkiin, kuten salmonellaan, mutta vailla todisteita. Arviot taloudellisista vahingoista vaikuttavat myös usein erikoisen suurilta.

 

Kun lupia tarjotaan näin runsaasti ja pitkäksi aikaa, se luo mahdollisuudet ympärivuotiseen ammuskeluun. Samalla sivullisten valvontamahdollisuudet kapenevat huomattavasti.

 

On vaarana, että pesimäaikaan tapahtuva ammuskelu kohdistuu esimerkiksi saalistaviin petolintuihin. Poikkeuslupa-alueet tulisi rajata tiukasti ja sallia ampuminen vain ongelmapaikkojen läheisyydessä.

 

Ammuskeluun kuuluisi ryhtyä vasta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Pitäisi myös osoittaa, mitä kaikkia keinoja on käytetty ennen viimeistä vaihtoehtoa. Poikasiaan ruokkivien emolintujen ampuminen on kuitenkin vahvasti metsästäjien itse laatimien eettisten ohjeiden vastaista.

 

Poikkeuslupajärjestelmän ongelmana on, että luvan myöntämisen perusteluksi riittää pelkkä hakijan näkemys. Väitettyjä vahinkoja ei tarvitse todistaa, eikä tautiuhkaa vahvistaa viranomaisen lausunnolla. Lintujen tappamista voidaan väittää jopa “luonnonsuojeluksi”, jos luvanhakija uskoo tiettyjen lintulajien ampumisen “hyödyttävän” toisia lajeja.

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri katsoo, että poikkeuslupajärjestelmää ei tällä hetkellä useinkaan käytetä todellisten haittojen tai uhkien ehkäisyyn.

 

Lisätietoja:

 

Lassi Kujala, puheenjohtaja

0400 156 696

 

Pekka Raukko, varapuheenjohtaja

040 7186 461

 

 

 

VETOOMUS

17.12.2013

 

Kotkan Energian hallitus

Kotkan Energia Oy

Kotkantie 2/ PL 232

48101 Kotka

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

0451049388

kymenlaakso@sll.fi

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry vetoaa Kotkan Energian hallitukseen sen päättäessä uusista lämmöntuotantoinvestoinneista.

Luonnonsuojelupiiri katsoo, että uusien laitteistojen tulee olla sellaisia, jotka eivät tarvitse käydäkseen turvetta. Tällaisia järjestelmiä on hyvin saatavilla.

Luonnonsuojelupiiri kehottaa Kotkan Energian hallitusta vaatimaan laitetoimittajilta selkeitä vastauksia laitteistojen toimivuudesta tarvittaessa täysin ilman turvetta. Herkkänä kannattaa olla myös keskusteltaessa asioista “bio” -etuliitteillä. On tahoja, jotka puhuvat “biokattiloista” ja “bioenergiasta”, mutta tarkoittavatkin turvetta käyttävää fossiilienergiaa.

Turvevapaa energiantuotanto on askel kohti vähäpäästöisempää kaukolämpöä. Samalla se parantaa Kotkan Energian valmiuksia tuottaa ekoenergiahyväksyttyä kaukolämpöä tulevaisuudessa.

Uusien lämmöntuotantoratkaisujen sitominen turpeeseen olisi sen sijaan monella tapaa vastuutonta.

Turpeen monihaitallisuus on laajalti tunnustettu tosiasia. Turpeen kaivu ja käyttö heikentää luonnon monimuotoisuutta, vesistöjä sekä edistää ilmastonmuutosta.

Uunituore Kaakkois-Suomen ympäristön tila -raportti vahvistaa osaltaan tällaista käsitystä. Suomenlahden kuormitusta tulee edelleen vähentää. Turpeen kaivun ja käytön jatkuminen sotii tätä tavoitetta vastaan. Tuleva vuosi on Suomenlahden teemavuosi, jota vietetään myös Kotkassa.   

Turpeeseen sidottu kattilahankinta olisi vastoin Kymenlaakson ilmasto- ja energiastrategiaa sekä jarruttaisi maakunnan siirtymää kohti biotaloutta.

Turpeen saatavuus käy yhä hankalammaksi. Sääolot vaikuttavat asiaan, samoin tiukkeneva lupapolitiikka. Polttoturpeen hinnassa onkin tarjonnan ja verotuksen takia edelleen nousupaineita.

Kuten hyvin tiedätte, laitosinvestointi on strateginen valinta, joka määrittää yhtiön energiantuotantorakennetta pitkälle tulevaisuuteen. Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri toivoo, että teette viisaan päätöksen!

 

 

KANNANOTTO

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin syyskokous Haminassa, 28.11.2013

 

Luonnonsuojelupiiri peräänkuuluttaa seurakunnilta vastuuta metsäluonnosta

 

Evankelisluterilaisen kirkon johto kantaa ilahduttavan usein huolta luonnosta. Piispat Samuel Salmi ja Wille Riekkinen ovat sanoneet painavan sanansa esimerkiksi kaivosteollisuuden tuhovaikutuksista. Asian kääntöpuolena evankelisluterilainen kirkko hallitsee huomattavaa sijoitussalkkua sekä maaomaisuutta. Kirkko omistaa Suomen metsistä 0,7 prosenttia, eli reilut 160 000 hehtaaria. Niukkoina aikoina valinta luonnon ja tuoton välillä käy yhä kiperämmäksi.

Ristiveto näkyy myös Kymenlaaksossa. Kouvolan seurakunta hakee kirkon ympäristödiplomia vastuullisuuttansa osoittaakseen. Samaan aikaan sen metsäomaisuus on metsänhoitoyhdistyksen hoidossa, jonka intressi metsiin on taloudellinen. Pari vuotta sitten seurakunnilla oli mahdollisuus selvittää metsiensä luontoarvot valtion kustannuksella. Tämä houkutteli maakunnassa vain Iittiä. Se on tiettävästi myös ainut seurakunta Kymenlaaksossa, joka on toteuttanut METSO-suojelua metsissään.

Julkisuuden perusteella kansaa näyttää kiinnostavan seurakuntatalouden säästöpaineissa lähinnä kirkko- yms. rakennusten kohtalo. Luonto-omaisuuden tulevaisuus ei herätä vastaavanlaisia tunteita. Tietävätkö ihmiset edes, miten seurakunnat metsiänsä käsittelevät?

Seurakunnilla on todennäköisesti hallussaan myös vesialueita, pienvesiä ja soita, jotka olisivat niinikään säilyttämisen arvoisia.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri peräänkuuluttaa seurakunnilta avoimuutta talouden ja luonnon kytköksiin. Kirkon ympäristödiplomi ei tarjoa siihen riittäviä välineitä. Metsänomistuksen tavoitteista ja käytännöistä kertominen olisi hyvä alku.

 

 

VETOOMUS

Iitin kunta                                                                  

PL 32

47401 Kausala

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaakso@sll.fi

 

ASIA: Vetoomus luontoarvojen huomioimisesta kunnan maaomaisuuden myynnissä

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri on käynyt läpi Iitin kunnanvaltuuston 19.8. kokouksessaan päättämän listan maaomaisuuden myyntikohteista koskien kuluvan vuoden talousarvioon varattujen myyntituottojen kasvattamista.

Ilmakuvatarkastelun perusteella seuraavilla palstoilla on todennäköisesti arvokkaita metsä- ja suoluontokohteita:

Jokuenlahti (5 Pohjoisranta, 8 Pohjoisranta II, 9 Metsäkoulu Kauramaan kylässä)

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?view=show&x=461309&y=6753562&sc=4000&text=Tämä&action=link&srs=EPSG%3A3067&e=461232&n=6753518&scale=4000&tool=merkitse&styles=normal&lang=fi&mode=orto&showSRS=EPSG%3A3067&feature=ktjraja

- Palstan itäosassa kohtalaisen paljon potentiaalista arvometsää.

Huhdinmäki (60 Tuomisto, 62 Itä-Hämeen Metsätalo, 63 Selkola ja 64/3 Löllänvuori)

 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/asetukset/asetukset.html?feature=ktjraja&mapSize=600x600&styles=normal&showSRS=EPSG%3A3067&e=453068&n=6757439&scale=8000&tool=siirra&mode=orto&lang=fi

- Huhdinvuoren ja Petkelvuoren kallioalueet potentiaalisesti luonnontilaisen kaltaisia, välissä merkittävä ojittamattomien piensoiden (rämeitä luultavasti, todennäköisesti nuoripuustoisia) keskittymä ja mitä ilmeisimmin alle 50-vuotiaita kangasmetsiä.

- Ymmyriäislampi-Petkellampien ja niiden rantasoiden kokonaisuus vähintään ennallistamisen kautta huomattavan arvokas pienvesien ja soiden kokonaisuus.

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ehdottaa, että palstojen keskeiset luontoarvot selvitetään ennen myyntipäätöstä. Mikäli palstoilta löytyy suojeluratkaisua puoltavia seikkoja, niitä ei myydä suoraan metsänhakkuuseen, vaan tarjotaan ensin Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle METSO-suojelukohteiksi.

Veroton METSO-suojelukorvaus on erittäin kilpailukykyinen vaihtoehto kunnan myyntituottojen kasvattamiseen!

Iitin kunnalla on jo aiempaa kokemusta maidensa rauhoittamisesta esim. Hiidensaaressa. Mikäli kunta ei itse halua toteuttaa suojelua, luonnonsuojelupiiri toivoo, että tieto mahdollisista luontoarvoista kerrotaan ostajalle.

Kouvolassa, 24.9.2013

Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin puolesta,

Riku Rinnekangas, toiminnanjohtaja

 

 

ALOITE

20.6.2013

 

Meritaimenen suojelun ja kalastuksen säätelyn tehostaminen

 

Kaikki maamme meritaimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Luonnonkantojen häviämisuhka on erittäin suuri, ellei kalastuksen säätelytoimia tiukenneta. Kantojen elvyttämiseksi ja niiden kestäväksi käyttämiseksi on taimenen kutu- ja poikastuotantoalueita kunnostettu, rakennettu patoihin kalateitä, säädelty kalastusta ja tehostettu vesiensuojelutoimia. Jokien luonnontilan heikentymisen ohella suurin uhka luonnonkannoille on verkkokalastuksesta johtuva kova kalastuspaine merellä.

Tilanne tällä hetkellä

Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskukset ovat tehneet kalastuksensäätelypäätökset Suomenlahdella valtion yleisellä vesialueella talousvyöhykkeeseen asti. Päätösten mukaan villin meritaimenen pyynti lopetetaan ja istutettujen meritaimenten alamittaa nostetaan näillä alueilla. Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ja ELY-keskusten tekemät päätökset eivät kuitenkaan vielä riitä, vaan meritaimenen kalastuksen säätelyä tarvitaan myös Suomenlahden yksityisvesillä sekä Saaristomeren ja Pohjanlahden valtion yleisillä vesialueilla ja kaikilla yksityisvesillä (yksityisten henkilöiden, kuntien, osakaskuntien jne. omistamat vedet) ja kaikissa meriyhteydessä olevissa virtavesissä.

Erityisen tärkeitä ”pullonkaula-alueita” meressä ovat taimenen kutujokien edustat, joihin eräät vedenomistajat ovat jo määränneet kalastusrajoituksia meritaimenkantojen suojelemiseksi. Kalastusrajoituksia tarvitaan niin ikään meritaimenkantojen kutujoissa. Tehokkaan säätelyn myötä luonnonkantojen lisääntymiskyky ja istutusten tuotto tulevat pitemmällä

aikavälillä kasvamaan ja näkymään myös lisääntyvinä saaliina.

Ehdotus

Ehdotamme, että kaikki kalastuksesta toimialueellaan päättävät tahot ottavat vapaaehtoisesti mahdollisimman nopeasti käyttöön kaikilla vesialueilla vastaavat rajoitukset, mitä Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan ELY-keskukset ovat Suomenlahden valtion yleiselle vesialueelle määränneet:

  • · Saaliksi saadut rasvaevälliset taimenet on laskettava viipymättä takaisin veteen
  • · Meritaimenen alamitta nostetaan 50 senttimetristä 65 senttimetriin
  • · Meritaimenen pyyntiin tarkoitettujen pohjaverkkojen pienin sallittu solmuväli nostetaan 65 millimetristä 80 millimetriin
  • · Alle 80 millimetrin solmuvälisten verkkojen langan on oltava yksikuituista tai yksilankaista ja langan suurin sallittu paksuus on 0,20 millimetriä

Lisäksi ehdotamme, että

  • · Taimenen ja lohen kutujoissa kaikki kalastus kielletään 11.9. – 15.11. välisenä aikana
  • · Taimenen ja lohen kutujoissa kahlaaminen koski- ja virtapaikoissa kielletään 11.9. – 15.6. välisenä aikana
  • · Kaikki seisovilla pyydyksillä (katiskaa ja vastaavaa lukuunottamatta) tapahtuva kalastus kielletään ympärivuotisesti meritaimenen ja lohen kutujoissa sekä meressä jokisuiden edustalla olevalla alueella, jossa kiinteät pyydykset voivat estää tai haitata meritaimenten ja lohien nousua jokeen ja paluuta sieltä mereen

 

Suomen luonnonsuojeluliiton       Virtavesien hoitoyhdistys ry

Kymenlaakson piiri ry                            

 

Lassi Kujala                             Esa Lehtinen

Puheenjohtaja                           Puheenjohtaja  

                                   

Riku Rinnekangas                    Kari Stenholm

Toiminnanjohtaja                      Hallituksen jäsen ja

                                              Vantaanjoki-vastaava

 

                   

JULKILAUSUMA

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry:n kevätkokous Kouvolan Keltissä 28.3.2013

Luonnonsuojelupiiri kiittää Kouvolaa metsiensuojelusta

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää Kouvolan kaupunkia Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma METSOn toteuttamisesta maillaan.

Kouvolan METSO-hankkeen tyylikäs läpivienti keräsi tunnustusta aina Ympäristöministeriössä asti.

Kouvola haki METSO-selvitysrahaa ensimmäisten joukossa ja mikä tärkeintä, eteni loppuun asti. On valitettavan yleistä, että kunta selvittää valtion kustannuksella metsiensä tilan, mutta pidättäytyy suojelemasta arvokohteitaan. Lappeenranta ja Kuopio ovat tästä ikäviä esimerkkejä.

Kouvolan teko todistaa, että maakunnassamme riittää vielä suojeltavaa huolimatta vuosikymmeniä vallinneesta tehometsätaloudesta.

Kouvolan ratkaisu kannustaakin kaikkia alueen maanomistajia, kuntia, seurakuntia, yhteisöjä ja yksityisiä ottamaan METSO-suojelu aidoksi vaihtoehdoksi metsänomistuksessaan.

METSO-suojelu onnistuu kunnissa ilman erityistä hankettakin. Kaikista Kymenlaakson kuntametsistä löytyy potentiaalia! Tarvitaan vain tahtoa. Valitettava esimerkki on Hamina, joka viime syksynä kieltäytyi tarjotusta METSO-suojelusta sekä huomattavasta korvauksesta maillaan Turkialla.

Kouvola on ottanut METSO-ohjelman toteuttamisella merkittävän askeleen tiellään luontokaupungiksi. Seuraava askel on METSO-pakettiin kuuluvien kuuden taajamakohteen omatoiminen rauhoittaminen niiden alkuperäisessä laajuudessaan.

 

 

LAUSUNTO

 

Kaakkois-Suomen ELY-keskus

Ympäristö ja luonnonvarat vastuualue

PL 1041/ Salpausselänkatu 22

45101 Kouvola

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Asia: KymiRing kuljettajakoulutus ja moottoriurheilukeskuksen ympäristövaikutusten arviointiohjelma, 28.10.2013

KASELY/20/07.04/2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

YLEISESTI

 

Ympäristövaikutusten arviointiohjelman nimeämistapa antaa harhaanjohtavan kuvan. Siitä saa käsityksen, että keskeisintä hankkeessa olisi kuljettajakoulutus, ei moottoriurheilu. Silti jo hankkeen käyttönimi, ’KymiRing’, viittaa ensisijaisesti (ja jopa ainoastaan) moottorirataan, ei raskaanliikenteen kuljettajakoulutuskeskukseen. Samoin ohjelmapaperin sisällysluettelo ja tekstimassa osoittavat, että hankkeen painotus on moottoriradassa.

 

Moottoriurheilusta ei saa ”kestävän kehityksen” mukaista toimintaa millään keinolla. Sitä voidaan tietysti toteuttaa enemmän tai vähemmän kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, mutta moottoriurheilu itsessään on vastoin kestävää kehitystä. Siksi on ongelmallista puhua ’moottoriurheilusta’ ja ’kestävästä kehityksestä’ samassa lauseessa.

 

Moottoriurheilussa ei yksin tuhlata luonnonvaroja, energiaa ja aiheuteta päästöjä. Sen kautta myös ylläpidetään kestävän kehityksen kannalta epäsuotuisia arvoja, asenteita ja käyttäytymismalleja. KymiRing -hankkeen toteuttaminen lisääkin moottoriurheilun yleistä hyväksyttävyyttä, joka heikentää ympäristötietoisuuden kehitystä kansalaisten keskuudessa. On osoitettu, että pelkkä tieto ei ohjaa yksilöä noudattamaan kestävän kehityksen periaatteita valinnoissaan. Merkittävä sija on sosiaalisella paineella. KymiRing heikentää tämän paineen syntyedellytyksiä lisäämällä moottoriurheilun näkyvyyttä myönteisessä valossa. Tätä tukee hankkeen taloudellisten vaikutusten korostaminen.

 

KymiRing toimii vastoin kestävää kehitystä kohdistamalla resursseja (työ, aika, luonnonvarat, energia, raha) kestämättömään kehitykseen ja luomalla pysyvän rakenteen (moottoriurheilukeskus), joka heikentää ympäristön tilaa ja tulevaisuutta pitkäkestoisesti. Näistä vaikutuksista monet ovat niin laajoja ja moniulotteisia, ettei niiden arviointia tarvitse suorittaa käsillä olevan YVA-ohjelman puitteissa.

 

Pitää todennäköisesti paikkansa, että moottoriurheilutoimintojen keskittäminen KymiRingin yhteyteen vähentää eräitä nykyisiä, suhteellisen laajalla alueella (akselilla Lahti – Kouvola) esiintyviä haittavaikutuksia. Toisaalta ohjelmasta ei käy ilmi, millainen moottoriurheilutoimintaa yleensä lisäävä vaikutus KymiRing -hankkeella arvioidaan olevan. Ratakeskuksen mittakaava, puitteiden laatu, palveluvarustus, saavutettavuus jne. ovat omiaan lisäämään moottoriurheilun suosiota, sekä kasvattamaan harrastajajoukkoa ja yleisöä.

 

Ei ole silti varmaa, että KymiRingin perustamisen seurauksena käytöstä todellakin poistuu tietty määrä moottoriratoja. Asiasta ei tiettävästi ole selkeää suunnitelmaa ja sopimusta. On mahdollista, että moottoriurheilun suosio osaltaan KymiRing vaikutuksesta kasvaa, ja paikalliset radat katsotaankin yhä tarpeellisiksi.

 

Ratoja voi silti poistua käytöstä. Mikäli KymiRing -hanke edustaisi aidosti kestävää kehitystä, se mm. toteuttaisi kustannuksellaan näiden alueiden ennallistamisen kohti luonnontilaa.

 

LUONTOARVOT JA NIIDEN SELVITTÄMISTARVE

 

KymiRingin rakentamispaikka on suurelta osin hiekkapohjaista (sora, hiekka, moreeni) kangasmaata sekä entistä soranottoaluetta. Sorakuoppien ja mäntykankaan luonnehtima maasto muodostaa paikoin avoimia tasanteita, jyrkänteitä sekä rinteitä, joista osa avautuu etelän ja lounaan suuntaan. Nämä ympäristöt ovat potentiaalisia paahdealueita, joilla voi esiintyä harvinaista hyönteislajistoa, kuten perhosia ja sirkkoja. Osa lajeista voi olla uhanalaisia tai ns. direktiivilajeja.

 

Hankkeen aiemmassa vaiheessa hyönteislajistoa ei ole selvitetty, eikä mahdollisten uhanalaisten lajien esiintymisestä ole tällä hetkellä saatavilla tietoja. Siksi riittävät hyönteislajistoselvitykset tulee toteuttaa ennen kuin hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan katsoa voitavan arvioida riittävällä tarkkuudella ja kattavuudella.

 

MELU

 

YVA-ohjelmassa ei ole painotettu riittävästi, että KymiRingin toiminnassa on kyse lukumääräisesti usean erityyppisen moottorikäyttöisen laitteen samanaikaisesta liikkumisesta alueella. Useiden ajoneuvojen synnyttämän melun yhteisvaikutusta tulisi arvioida huomattavasti laajemmin kuin ohjelmassa on tehty.

 

Äänen kantautuvuus on toinen seikka, joka on jätetty ohjelmassa huomiotta. Toiminnan vaikutusalue on rajattu kolmeen kilometriin suuntaansa. Pohjoisen ja varsinkin luoteen suunnassa on vesistö äkkiä vastassa. Kuten tunnettua, ääni kantautuu vettä pitkin paremmin kuin maalla. Vaikutuksia arvioidaan ohjelmassa vain melurajojen ylittymisen kautta. Rajan alittaminen ei silti tarkoita, etteikö ääni voi olla häiritsevä.

 

On varsin todennäköistä, että KymiRingin moottoriurheilutoiminta tulee aiheuttamaan häiritsevää melua, jossa ei kuitenkaan ylitetä desibelirajaa. Tämä on omiaan vähentämään toiminnan hyväksyttävyyttä häiriölle altistuvien henkilöiden, kuten loma-asukkaiden keskuudessa. Pelkästään toteuttajatahojen yhteiskunnallisen aseman, sekä hankkeen mittakaavan takia olisi tärkeää avata mahdollista meluongelmaa ymmärrettävällä tavalla jo tässä vaiheessa. Meluvaikutuksen rajaaminen kolmen kilometrin etäisyydelle tuntuukin tarkoitushakuiselta.

 

Häiritsevyys riippuu muistakin tekijöistä kuin tietyn desibelilukeman ylittymisestä. Katkonainen, mutta toistuva, esimerkiksi kiihdyttämisestä syntyvä ääni, on moottoriurheilulle ominainen meluprofiili. Siksi alueella jo esiintyvää maantieliikenteen melua ei voi verrata KymiRingin toiminnassa muodostuvaan meluun.

 

Varsinkin enduromoottoripyörien melupäästöt toteutuvat eri puolilla aluetta. Nykyään yleiset nelitahtiset, mutta silti nopeasti korkeita kierroslukuja ottavat enduromoottoripyörät aiheuttavat lyhyissä kiihdytyksissä läpitunkevan äänen, joka tulee ennen kaikkea pakoputkistosta. Sama yksisylinteristen nelitahtimoottorien kauas kantautuva pakoääni on speedway-moottoripyörille ominainen. Varsinkin dragrace-laitteiden moottorit käyvät hyvin korkeilla kierrosluvuilla. Dragracen, “kiihdytysajon”, koko idea kiihdyttää laitetta korkeilla kierrosluvuilla. Syntyvä melu on “ulvovaa” ja erittäin voimakasta (ajoneuvojen läheisyydessä toimivat käyttävät kuulosuojaimia).

 ajetaan enduroilla jo tällä hetkellä. Niiden tuottaman melun mittaamiselle on siis edellytyksiä jo tässä vaiheessa.

 

Ohjelmapaperista ei käy ilmi tarpeeksi selvästi, voiko eri lajeja harjoittaa samaan aikaan koko alueella (ei pelkästään asfaltoidulla moottoriradalla). Mikä on melun yhteisvaikutus tällöin? Eri lajeille ominaiset meluprofiilit on myös jätetty tarkemmin avaamatta. Niinikään mahdollisen helikopterilentämisen meluvaikutus on jätetty huomiotta.

 

Toiminnan mittakaavaan ja toiminta-aikoihin liittyviä seikkoja ei ole kirjoitettu auki riittävän selvästi. Mikä on arvioitu vuodenaikakohtainen käyttövolyymi? Entä kuukausi-, viikko- ja vuorokausikohtainen volyymi? Kuinka laajalle käyttäjäkunnalle ja kävijämäärälle moottoriurheilukeskus mitoitetaan? Kuinka suureksi toiminnan on mahdollisuus kasvaa?

 

POHJAVESI JA PINTAVEDET

 

Hankealue tulisi rajata kokonaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Tämä olisi varsin helppoa, sillä KymiRing-suunnitelma ulottuu vain länsiosastaan Tillolan pohjavesialueelle.

 

Hankkeen rakentamisvaiheessa minkäänlaisia pohjaveteen ulottuvia vaikutuksia ei voi hyväksyä. Pohjaveden pilaamiskielto on laissa (YSL 8§) ehdoton.

 

Niinikään Kaakonlampi tulee rajata selkeästi hankealueen ulkopuolelle. Tulkinnanvaraisuus Kaakonlammen asemasta täytyy ehkäistä. Tämä tarkoittaa, että hankealue ei saa rajautua Kaakonlammen rantaan, vaan hieman sen eteläpuolelle.

 

Muutoin luonnonsuojelupiiri viittaa KymiRingin YVA-ohjelman 30.9.2013 -version yhteydessä antamiinsa kommentteihin, jotka ovat edelleen ajankohtaisia.

 

Kouvolassa, 2.1.2014

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                         Tiedottaja

 

 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Kouvolan kaupunki

Tekninen lautakunta

Valtakatu 33, PL 32

45701 Kuusankoski

tekninenjaymparistoätkouvola.fi

 

Asia: Kouvolan kylän tilan 7:225 osan asemakaava. Kaupunginosan 1. Kangas korttelin 1085 sekä puisto- ja katualueen asemakaavan muutos (Ratamokeskus 01/015)

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Asemakaavamuutos on valmisteltu perusteellisesti. Hulevesien hallinnan kysymyksiin on paneuduttu huolellisesti. On myös hienoa, että kaupunki on teettänyt kaavamuutosta varten luontokohteiden täydennysinventoinnin.

 

Liito-orava:

 

On myönteistä, että kaupunki huomioi asemakaavan muutoksessa liito-oravan kulkuyhteyden korttelin 1085 pohjoisreunassa.

 

Liito-oravan ruokailuun (ja liikkumiseen) soveltuvaa puustoa on myös korttelin eteläreunassa avo-ojan varressa. On syytä tarkistaa liito-oravan esiintyminen koko alueella ennen tontin raivaus- ja rakennustöiden aloittamista.

 

Hulevedet:

 

Hulevedet vaikuttavat asemakaavaselostuksen perustella hallitun asemakaavamuutoksessa asiallisella tavalla.

 

Hulevesikysymyksessä on silti syytä huomioida myös Ruskeasuon länsiosan virtaamaolosuhteet. Alueen eteläreunan

 

(ks. alue Kansalaisen karttapaikalla:

 

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=Ruskeasuon+etel%C3%A4reunan+avo-oja&srs=EPSG%3A3067&y=6748844&mode=orto&x=483548&lang=fi )

 

halki kulkee leveä avo-oja (v. 1962 kuivatussuunnitelman ojat ”2” ,” ilmeisesti 3”, ”5” ja ”6”), joka alkaa Rinnekadun suuntaiselta linjalta (Saumaväylä). Ojan virtaama on hidastunut kaupungin Savonkadun varikon laajennuksesta johtuen tai sitten kuivatussuunnitelma ei onnistunut aiotusti. Ruskeasuon eteläreunalla vedenpinta on usein korkealla. Johtuuko alueen tulvimisherkkyys pintavesistä (mihin Savonkadun - Ahdinkadun  - Valimonkadun seudun hulevedet johdetaan?), vai onko mukana myös pohjavesivaikutusta yhdessä hitaiden virtaamaolojen kanssa? Korkeusero Paskolampeen tuskin on kovin suuri.

 

Oma lukunsa on Paskolammen lumenkaatopaikan vaikutus lammen vesimäärään ja edelleen veden virtaamaan Ruskeasuolla. Mikäli lumenkaatopaikkatoiminta jossain vaiheessa loppuu, miten se vaikuttaa Ruskeasuon vesitalouteen? Miten nämä seikat huomioidaan Ratamon tontin hulevesien hallintaa suunniteltaessa? Lähtökohdan tulee olla, ettei Ruskeasuon länsiosa pääse kuivumaan nykyisestä.

 

Muuta:

 

On järkevää, että korttelin 1085 lounaisnurkka jätetään rakentamatta.

 

Ratamon tontti on hyvä esimerkki kuivatuksen köyhdyttävästä vaikutuksesta suoluonnon monimuotoisuuteen. Alueen luontoarvojen vähyys ei ole silti välttämättä vain 1960-luvun ojituksen seurausta, vaan myös parin vuoden takaisella ”aavistushakkuulla” on voinut olla vaikutusta. Kaupungin selitys tällaiselle ”kaavoitusta valmistelevalle hakkuulle” on ”vahvistaa jäljelle jäävää puustoa”. Jos vahvistumista tapahtuukin, riittääkö siihen muutama vuosi? Tässä tapauksessa suurin osa puustosta tullaan joka tapauksessa kaatamaan. Tontti siis käsitellään kahdesti muutaman vuoden sisään!

 

Asemakaavasuunnitelmassa esitetty arvio tonttialueen madaltumisesta ei johdu maaston ”painumisesta”, vaan on seurausta turpeen kuivumisesta, kun suon vesitaloutta on muutettu. Turve on tiivistynyt sekä alkanut hajota nopeammin ja perusteellisemmin. Humusta on huuhtoutunut ojiin, samalla kun turpeen sisältämää hiiltä on karannut ilmakehään ilmastoa lämmittämään. Tapahtumaketju on tyypillinen ojitetuilla soilla, joista tulee hiilen lähteitä hiilinielun (ja -varaston) sijaan.

 

Kouvolassa 28.10.2013,

 

Lassi Kujala                            Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                          Tiedottaja



LAUSUNTO

 

Pyhtään kunta

Siltakyläntie 175

49220 Pyhtää

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

45100 Kouvola

045 1049 388

kymenlaaksoätsll.fi

 

Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys ry

c/o Jukka Rokkanen

Itäkatu 14 B 41

48100 Kotka

  

ASIA: Lausunto Pyhtään tuulivoimayleiskaavojen luonnoksista, 27.9.2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ja Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys kiittävät lausuntopyynnöstä.

 

Yleisesti:

 

Hankkeen perusongelma on, ettei siitä ole laadittu ympäristövaikutusten arviointia. Tuulivoimalarakentamisen tarkastelu on pilkottu useaksi erilliseksi osahankkeeksi. On vaikeaa nähdä, miten tämä palvelee asian kokonaisuuden hallintaa. Onko taka-ajatuksena saada näin toimien edes osa hankkeesta läpi, ilman että tietyn osan jäädessä toteutumatta koko paketti kaatuu?

 

Toinen keskeinen ongelma on, että on lähdetty kaavoittamaan tuulivoimarakentamista Kymenlaakson energiamaakuntakaavan osoittamille tuulivoimarakentamisalueille ennen kuin energiamaakuntakaava on saanut vahvistuksensa Ympäristöministeriössä. Tämä keskeneräisyys näkyy käsillä olevassa kaavavalmistelussa.

 

Viiteen osa-alueeseen viipaloidun hankkeen yleiskaavaluonnokset ovat sisällöltään paikoin suppeita, jotta hankkeen toteutumisen vaikutuksia voitaisiin kattavasti arvioida. Näin on erityisesti luonto- ja linnustotarkastelujen osalta. Ero on suuri kulttuuriympäristötarkasteluun verrattuna. Epäsuhta voi johtua osin siitä, että linnustoselvitykset ovat paikoin vielä kesken.

 

Kaavavalmistelussa on yleisesti ottaen kiireen tuntu. Ei voi olla niin, että vuoden 2015 loppuun kestävä valtioneuvoston asettama tuulivoiman syöttötariffin ”nopean investoijan” lisäbonus sanelee kaavavalmistelun aikataulun, ettei hankkeen kokonaisvaikutuksia ehditä arvioida riittävällä tarkkuudella.

 

Jo tuotettujen linnustotarkkailuaineistojen analyysiä ei ole tuotu kaavaluonnoksiin. Miksi? Luonnoksissa on vain toistettu jo sanottu, ei arvioitu tarkemmin, mitä päätelmiä havainnoista voi tehdä tai että onko havaintoaineisto riittävää.

 

Entä miksi tuoda yleiskaavaluonnosvaiheeseen keskeneräistä linnustotietoa? Jos hanke olisi YVAttu, puutteellisesta aineistosta johtuviin mahdollisiin epäkohtiin olisi voitu kiinnittää ajoissa huomiota. Nyt näyttää siltä, että tarkastellaan vain sitä, millaisia esteitä luontoympäristö, kuten linnusto, asettaa hankkeen toteuttamiselle, ei sitä, millaisia pysyviä esteitä hankkeen toteuttaminen asettaa luontoympäristölle, kuten linnustolle.

 

Linnusto:

 

Ympäristöministeriö on todennut tuulivoimarakentamisen suunnittelun ohjeissa, että tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa linnustolle häirintä- ja estevaikutuksia, törmäyskuolleisuutta ja elinympäristömuutoksia. Erityisesti vaikutukset voivat kohdistua pesimä- ja ruokailualueille, niiden välisillä lentoreiteille ja muuttoreiteille. Erityisessä vaaravyöhykkeessä törmäyksille ovat päiväpetolinnut.

 

Kaavaluonnoksissa esitetty tuulivoimarakentaminen kattaa etelästä eli mereltä päin katsottuna Pyhtään kunnan lähes koko leveydeltään Strukan (Loviisan rajalla) ja Mustakorven (Kotkan rajalla) tuulivoimala-alueiden välillä.

 

Tuulivoimakaavoja varten tehdyn linnustoselvityksen ja erityisesti muuttolinnustoseurannan kattavuus on keskeinen kysymys. Havaintoaineiston riittämättömyys joidenkin lajien kohdalla todetaan itse selvityksessäkin. Siksi tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja olettaa hankkeen toteuttamisen riskit linnustolle suuremmiksi kuin voidaan käytettävissä olevien tietojen perusteella tietää. Missään nimessä ei tule tehdä niin, että suhteellisen suppeat muuttomäärähavainnot tulkittaisiin merkitykseltään vähäisemmiksi. Toisin sanoen, kaavavalmistelussa vallitseva kiire ei saa olla peruste, vaan este.

 

Kaavaluonnoksiin sisältymättömät tiedot sääksen ja merikotkan ruokailulentotarkkailun tuloksista kuluneelta vuodelta on asia, jolla voi olla ratkaiseva vaikutus 7- ja E18-teiden eteläpuolelle sijoittuvien tuulipuistojen toteutumiseen.

 

Maakotka:

 

Pyhtään sijainti tärkeällä maakotkien syysmuuttoreitillä todetaan kaavaluonnoksissa. 70% havaituista maakotkista (19 kpl) muutti 7- ja E18-teiden pohjoispuolista reittiä. On omituista, että em. teiden eteläpuolelle sijoittuvien tuulipuistojen vaikutusalueella muuttavien maakotkien lukumäärää nähtiin kaavaluonnoksissa selvitysten perusteella “hyvin vähäiseksi” (5-10 kpl!).  Aivan kun Pirtnuoran ja/ tai Purolan kaavaluonnosten tekstiosuus olisi sellaisenaan vain luvut muuttaen copypastettu Strukan luonnokseen.

 

Jää avoimeksi, kuinka vakavaksi asiaksi maakotkien syysmuuttoreitin ja Heinsuon – Mustakorven tuulivoimapuistojen päällekkäisyys on kaavavalmistelussa yleensä ymmärretty.

 

Maakotkat muuttavat maksimissaan 200 metrin korkeudessa. Maakotkien osalta kaikkein kriittisin alue on nykyisen 7- ja E18-teiden pohjoispuoli, johon Heinsuon ja Mustakorven tuulipuistot sijoittuvat. Voimaloiden lakikorkeudet tielinjausten pohjoispuolen tuulipuistoalueilla ovat 184 metriä tai enemmän (Heinsuo) sekä 204 metriä tai enemmän (Mustakorpi) välillä.

 

Käytännössä kaikki Suomen maakotkat  muuttavat syksyllä tällä linjalla  em. teiden pohjoispuolella (ks. maakotkien muuttoreitistä: http://www.birdlife.fi/temp/maakotka-syksy-kaakko.jpeg).

 

Kuten Heinsuon ja Mustakorven kaavaluonnoksissa todetaan muuttoseurantahavaintoihin viitaten, seurannassa nähtiin 19 muuttavaa maakotkaa. Tämä on valtakunnallisesti merkittävä määrä.

 

Petolintujen, kuten merikotkan, sääksen, jalohaukkojen ja muiden haukkojen syysmuutto jakaantui Pyhtään kunnan alueelle tasaisemmin.

 

Kevätmuutto sijoittuu eri tavalla. Käsillä olevan tuulivoimayleiskaavatarkastelun ulkopuolella olevat Munapirttiin sijoittuvat tuulivoima-alueet voivat olla tällä kevätmuuton keskittymävyöhykkeellä.

 

Merikotka:

 

Merikotkatilanne elää koko ajan. Kanta on vahvistunut Kymenlaakson rannikolla, ja sisämaassakin merikotkia tavataan muuttoaikoina yhä enemmän. Samalla todennäköisyys merikotkien törmäyksiin mahdollisiin tuulivoimaloihin kasvaa koko ajan. Tuulivoimarakentamisen sijoittuminen alueella pesivien merikotkien pääasiallisten saalistusalueiden lähiympäristöön todetaan kaavaluonnoksessa. Miten asia huomioidaan, kun kanta ja muutonaikaiset sisämaahavainnot ovat koko ajan runsastuneet?

 

Kalasääski:

 

Kalasääski voi saalistaa jopa yli parinkymmenen kilometrin päässä pesältään. Kaavaluonnoksissa esitetyt etäisyydet suunniteltujen voimaloiden sekä sääksien tunnettujen pesien välillä eivät ole siten kovin suuria. Esimerkiksi Valkmusassa pesivät sääkset käyvät ravinnonhaussa Kotkan Hovinsaarella.

 

Kurki:

 

Kurkien muutto tiivistyy Munapirtin kärjen pullonkaula-alueelle Jättukastetin ja Imsalonniemen linjalle. Esimerkiksi Strukan tuulipuisto sijoittuu kurkien tarkkailunaikaisen päämuuttoreitin läheisyyteen. Huomioiden muuttoreittien liikkumisen, Strukan puisto on huolestuttavan lähellä kurkien päämuuttoreittiä.

 

On tiedossa, että kurjet käyvät yöpymässä Valkmusassa. Kurkien yöpymislentoreitit tulee siksi selvittää.

 

Luontomaisema-arvot:

 

Kaavaluonnosten näkemäalueanalyysi ei huomioi siipikorkeutta. Siipi itsessään ei välttämättä kiinnitä huomiota etäältä, sen sijaan sen liike muuttaa tilanteen tyystin toiseksi.

 

7- ja E18 -teiden pohjoispuolelle sijoittuvat Heinsuon ja Mustakorven tuulivoimapuistot ovat ongelmallisia myös luontomaisema-arvojen kannalta. Voimalat näkyvät Valkmusan kansallispuistoon häiritsevästi erityisesti laajoilla, avoimilla suoalueilla sekä ylevämmillä paikoilla.

 

Myös kansallispuistomaisema tulee ymmärtää arvokkaaksi kulttuurimaiseman tapaan. Kuten kulttuurimaiseman, myös kansallispuistomaiseman arvokkaat ominaispiirteet saattavat mitätöityä ja maiseman luonnonhistoriallinen tunnelma kadota tuulivoimapuistojen rakentamisen seurauksena.

 

Kun Kananiemensuon viereisessä sijaitsevalta Haukkavuorelta katsotaan etelään, Heinsuon ja Mustakorven tuulipuistojen aiheuttama maisemahaitta on ilmeinen. Haukkavuorelta avautuva näkymä on yksi Suomen hienoimmista suomaisemista. Maiseman laatu korostuu, kun alueen halki kulkeva voimalinja tullaan ennen pitkää purkamaan.

 

Tuulivoimaloita ei tulisi siksi missään nimessä sijoittaa näin liki kansallispuistoa, mitä kaavaluonnoksissa esitetään. Korkeusero Haukkavuorelta (69 m.p.y.) suon pintaan on noin 50 metriä.  Kuten edellä kävi ilmi Pyhtään tuulivoimapuistoista lähimmäs Valkmusaa sijoittuvien voimaloiden lakikorkeus Mustakorven alueella tulee olemaan jopa yli 200 metriä.

 

Kouvolassa ja Kotkassa 28.10.2013

  

Lassi Kujala                                        Riku Rinnekangas

Puheenjohtaja                                      Tiedottaja

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry     Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry      

 

Jukka Rokkanen

Puheenjohtaja

Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys ry


 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

451500 Kouvola

 

ASIA: Kymenlaakson maakuntakaavan, kauppa- ja merialue, luonnos 25.3.2013

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

 

Kauppa

 

Arvio Kymenlaakson väestökehityksestä, erityisesti reaalisen ostovoimaan sidottuna vaikuttaa epäuskottavalta. Avaamatta jää alueen työpaikkakehitys sekä asuinpaikan suhde työssäkäyntialueisiin. Venäläisten matkailijoiden tai osan vuodesta maassa asuvien ulkomaalaisten kulutuskysynnän varaan lasketaan luonnoksessa paljon. Ei mainita, mihin käsitys venäläisten ostovoiman kehityksestä perustuu. Julkilausumatta jää myös Kymenlaaksoon kohdistuvan pysyvän maahanmuuton osuus väestönkehityksessä. Tämän väestönlisäyksen suhteuttaminen ostovoimaan jää myös tekemättä. On avoin kysymys, kuinka aidosti maakuntakaavaa suhteutetaan tässä kohtaa Tilastokeskuksen, Väestörekisterikeskuksen, Suomen Ympäristökeskuksen yms. aineistoihin.

 

Kaupallisten vaikutusten arvioinnissa käytetty tarkoituksellisen 1,3 -kertainen kaavallinen mitoitus sekä puhe ”liian varovaisuuden” välttämisestä kuvastavat osaltaan odotusten ylioptimistisuutta. Kaupan suuryksiköiden rakentamisen ongelma kestävän kehityksen kannalta on, että niitä ei rakenneta ratkaisuksi kulutuskysynnän luomaan paineeseen, vaan keinoksi lisätä työllisyyden ja talouskasvun nimissä kysyntää ja kulutusta. Tämä ei koske pelkästään rakennusten tulevaa käyttöä, vaan jo itse rakentamista. Siksi on ”järkevää” kaavoittaa ja rakentaa ”väljemmin”, mieluummin enemmän kuin vähemmän.

 

Nykyaikainen kauppa kilpailee elämyksillä ja palveluilla kuntien ja maakuntien sisällä, mutta myös yli maakunta- ja jopa valtiorajojen. Kaupan suuryksikkö on tehokas väline tässä kilpailussa. Kauppa(keskus)rakennuksen muodostama tila on itsessään ”tuote”, hyödyke, jonka uutuus ja houkuttelevuus ohjaa kuluttajien käyttäytymistä. Ironisesti tämä lieventää tilarakentamisessa otettua riskiä, koska uutuus ja koko luovat kilpailuetua. Seuraus on, että vanhat kaupparakennukset joutuvat ”uudistumaan” tai ne hiljenevät ja jäävät lopulta tyhjilleen. Tämä on pitkälle jalostettua kulutuskapitalismia, jonka vastenmielisyydestä vie voiton vain ilmiön vastuuttomuus. Kehitystä edistetään jatkuvan kasvun luomien jättiläismäisten ympäristöongelmien keskellä, vaikka ihmiset voivat shoppailla netissä vailla tarpeetonta liikkumista ja hulppeita puitteita.

 

Kaupan suuryksiköt eivät olekaan tavaroiden jakelun tarpeesta syntyneitä, vaan niillä luodaan uusia tarpeita, joita voi tyydyttää vain menemällä paikan päälle. Tämä on mahdollisimman kaukana kestävästä kehityksestä.

 

Luonnoksessa ei painoteta riittävästi kaupan suuryksilöiden aiheuttamia muutoksia ympäristössään. Liikenne, liikkuminen ja logistiikka edellyttävät muutoksia myös ympäröivässä maankäytössä. Tämä näkyy jo nyt varautumisena maakunnan kaupunkien kaavoituksessa niin kulkuväylien kuin asuinrakentamisen osalta. Esimerkiksi Kouvola pyrkii keskittämään myös asutusta kauppakeskusalueen (Korjalan – Tommolan – Tervaskankaan – Katajaharjun ”Neliapilan”) ympäristöön.

 

Kaavaluonnos nojaa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Tavoitteet eivät tunnista entisiä kaupan keskittymiä ja niiden autioitumisen tarjoamia mahdollisuuksia alueen aktiivisessa palauttamisessa rakentamista edeltäneeseen tilaan. Sama koskee kulkuväyliä ko. alueille. Vaikka aluetta ei olisikaan mahdollista palauttaa täsmälleen edeltäneeseen tilaan, rakennuksen ja teiden purkaminen sekä maisemointi luo luontoympäristön kehittymiselle edellytykset toisin kuin jättää rakennus sijoilleen, pitää sitä yllä (lämmitys ja korjaukset) jopa vuosia ennen kuin se ehkä joskus joudutaan kuitenkin purkamaan.

 

Kouvolasta löytyisi sopiva pilottikohde rakennetun alueen hallitulle palautumiselle luontoympäristöksi, entisen CityMarket-keskuksen rakennus Hinkissuolla. On totta, että tällaisia tapauksia ei voi suoraan ratkaista maakuntakaavoituksella nykyisissä oloissa, mutta edellytykset luoda toimiva järjestelmä kompensaatiomekanismille ovat silti olemassa. Eräs keino olisi osoittaa maakuntakaavalla kohteita, ns. valkoisilta alueilta, joiden ennallistaminen tai ekologisen yhteyksien säilyttäminen sidottaisiin yhteen uuden alueen, kuten kauppakeskittymän rakentamisen kanssa. Tämä toimisi samalla keinona nostaa uuden rakennushankkeen ympäristövastuullisuuden profiilia.

 

Kyse ei ole vain ekosysteemien palautumisen edellytysten luomisesta ja ekologisten yhteyksien tuottamisesta vaan myös vaikuttamisesta maankäyttöön yleensä. Kun kompensaatiovelvoitetta ei ole, uudet rakennukset, kuten kaupan suurkeskittymät ja niiden liikennejärjestelyt, heikentävät olemassa olevia ekologisia yhteyksiä ja hävittävät luontoympäristöjä vailla seuraamuksia toteuttajilleen. Kompensaatioperiaate ohjaisi ottamaan paremmin huomioon luonnon asettamat reunaehdot yhteiskunnan toiminnalle. Taajama-alueella toteutettuna periaate palvelisi myös yhdyskuntien eheyttämistä, kun rakentaminen jo käytössä olevalle alueelle olisi järkevämpää kuin levittää sitä yhä uusille alueille.

 

Kaavaluonnoksen taustalla sovelletut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät myöskään suoranaisesti tunnista ekologisten yhteyksien tarvetta, vaan niissä korostetaan vain arvokkaiden ja herkkien alueiden säilyttämisestä. Toisaalta tällaisten alueiden monimuotoisuuden säilyttäminen juuri edellyttää yhteyksiä niiden välillä.

 

Merialue

 

Merialueen luonnon tilan kohdistuvia vaikutuksia avataan luonnoksessa kohtalaisen hyvin. Vedenalaisen luonnon huomioonottamisen tarve merialueen ja -pohjan käytön ja luonnonvarojen hyödyntämisessä tuodaan esille. Toisaalta merialueen käyttöön kohdistuu jo nyt merkittäviä paineita, jotka ovat tulevaisuudessa kasvamaan päin. Onkin viimeinen hetki turvata edellytykset meriluonnon säilymiselle sen säilytettäviltä osin.

 

Luontomatkailun kehittämisen riskit merialueen luonnolle tulee myös tiedostaa ajoissa. Asialla on vaikutuksia myös Kymenlaakson suhteellisen vähäiselle vapaiden rantojen lukumäärälle. Esimerkiksi puolustusvoimien vetäytymisen vaikutukset luovat uhkia niiden vähenemiseen. Maa-alueiden hallinnoija, Metsähallitus, voi ryhtyä kiinteistöjalostamaan saaria ja rantoja loma-asunnoiksi. Mikäli rakentamattomia rantoja suojelualueiden ulkopuolella halutaan säilyttää, asia pitää ratkaista nyt. On hienoa, kun luonnoksessa otetaan tähän suuntaan tärkeä askel esittämällä maakuntakaavaan luonnonsuojelualueeksi Kirkonmaan edustan kolme saarta, sekä Mustanmaan ja Vanhakylänmaan varaamista suojelukäyttöön. On myös järkevää kohdistaa maakuntakaavassa luontomatkailutoimintaa puolustusvoimilta vapautuville alueille Kirkonmaan eteläosaan sekä Rankkiin.

 

Luonnoksessa tunnustetaan oikein vesien hyvän tilan saavuttamisen ja ylläpitämisen tärkeys vesienhoito-ohjelman ja vesipuitedirektiivin mukaisesti. Luonnos ei kuitenkaan avaa riittävästi uhkia ja mahdollisuuksia asiassa. Mereen ja sen lajistoon kohdistuvat uhkat eivät johdu vain lisääntyvästä laivaliikenteestä tai merenpohjan hyödyntämisestä. Mereen laskevilla valuma-alueilla on myös merkittävä rooli. Niiden vaikutus muodostuu muustakin kuin Kymijoesta ja sen kuljettamista myrkyistä. Nummenjoki, Summanjoki, Vehkajoki ja Virojoki kuormittavat merta osaltaan, Niiden vesistöjen hyvän tilan eteen on kuitenkin ponnisteltu sekä investoitu rahaa, työn jatkuessa edelleen.

 

Mantereella tapahtuva maankäyttö, maatalous, metsätalous ja turpeenkaivu, yhdessä yhdyskuntien ja teollisuuden kanssa ovat määräävin tekijä merialueeseen kohdistuvassa kuormituksessa. Meren tilaa ja sen tulevaisuutta ei siten ratkaista vain merellä, vaan ennen kaikkea maalla.

 

 

 

Kouvolassa 17.5.2013

 

 

 

Puheenjohtaja                                                                Tiedottaja

Lassi Kujala                                                                   Riku Rinnekangas

 

 

LAUSUNTO

 

Kymenlaakson liitto

Karhulantie 36 B/ PL 35

48601 Karhula

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ry

Varuskuntakatu 8

451500 Kouvola

 

Kymenlaakson maakuntakaava, kauppa- ja merialue, osallistumis- ja arviointisuunnitelma

 

Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri kiittää lausuntopyynnöstä.

 

Suunnitteluprosessin eteneminen vaikuttaa asiallisesti perustellulta. Prosessi sekä osallistamisen vaiheet ja aikataulu on esitetty paperissa riittävän seikkaperäisesti.

 

Luonto ja ympäristö:

 

Paperissa todetaan epämääräisesti, että ”luontoselvitykset ovat täydentymässä”. Käytännössä tämä tapahtuu erittäin hitaasti. Vastaavasti luontoselvityksissä tuotettu tieto vanhenee, vaatien ajantasaistamista, jopa parin vuoden jälkeen.

 

Tieto vedenalaisesta luonnosta on toistaiseksi varsin vähäistä. Käsillä oleva OAS-paperi ei tarjoa vastausta, miten tietämystä lisätään. Mikäli tietoa ei ole suunnittelun pohjaksi riittävästi, on noudatettava korostettua varovaisuusperiaatetta. Tämä on erityisen tärkeää, kun vedenalaisen luonnon suojelun tilanne on toistaiseksi heikko.

 

Rakentamiselta vapaita rantoja tulee säästää, sekä yleiseen virkistyskäyttöön, että ihmisten liikkumiselta syrjään jätettyjen alueiden muodossa.

 

Rantavyöhykkeen luonto on itsessään säilyttämisen arvoista, mutta se muodostaa samalla tärkeän viherkäytävän. Sen merkitys lisääntyy, kun rantaa ympäröivä luonto on usein muutettu.

 

Ekologisten yhteyksien säilyttäminen ja kehittäminen tulee olla maakuntakaavasuunnittelun keskeinen tavoite luontoympäristön osalta. Monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden huomioiminen on niinikään välttämätöntä. Huomiota ei saa kiinnittää vain jo suojeltuihin kohteisiin, vaan myös ei-suojeltuihin alueisiin.

 

OAS-paperissa ei ole avattu kyllin selvästi, miten kaupan suuryksiköitten vaikutuksia muulle maankäytölle arvioidaan suunnittelussa. Suuryksiköillä on suoraa ja epäsuoraa vaikutusta mm. liikenteen, logistiikan, asumisen sekä palvelujen sijoittumiseen. Koska Suomessa harvemmin rakennetaan uutta purkamalla vanhaa, kaupan suuryksiköitten perustaminen käynnistää todennäköisesti dominoilmiön ympäröivässä maankäytössä. Mikä vaikutus sillä on toistaiseksi rakentamattomien alueiden muodostamien ekologisten yhteyksien säilymiselle yms. luonnon monimuotoisuutta ylläpitäville tekijöille, on suunnittelun tässä vaiheessa avoin kysymys. Vastaavasti jo rakennettujen seutujen autioituminen kaupan, palveluiden, asumisen ja liikenteen painopisteen siirtymiseen toisaalle asettaa suuria haasteita luontoympäristön tulevaisuudelle.

 

Rakentamisessa tulisikin ottaa käyttöön ns. kompensaatioperiaate, jossa muuttavaa maankäyttöä tasapainottamaan tulee säilyttää/ suojella tai ennallistaa vastaava alue toisaalla. Tämä vähentää tai  pidemmän päälle jopa nollaa muuttavan maankäytön kielteiset seuraukset luonnon monimuotoisuudelle. Kaupan suuryksiköitten kohdalla kompensaation soveltaminen on erityisen kiireellistä.

 

Osallistettavat tahot:

 

Jäi epäselväksi, onko merkittävä kymenlaaksolainen luontojärjestö, Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys (KyLY), valmistelutyöhön osallistettujen joukossa. OAS-paperissa yhdistys mainittiin, lausuntopyynnön jakelulistassa ei.

 

Kouvolassa, 22.11.2012

 

Risto Hamari                                                                 Riku Rinnekangas

puheenjohtaja 

Melumittauksen kannalta “mahdollisimman suuri vauhti” ei siten kerro melun rakentumisesta kaikkea. Melua tulisi mitata myös tilanteissa, joissa kiihdytetään voimakkaasti. Koska KymiRingin aiheuttama melu tulee arvioida pitkälti etukäteen, on tärkeää, että arvioon sisällytetään totuudenmukaisesti melun kaikki muodostumistavat ja –lähteet. Alueella alueella